Nyt mä ymmärrän kaikki nämä hölmöt vastaukset
näillä sivuilla! Toi joulukalenterin luukkujen etukäteen avaamisjuttu paljasti kaiken! Ei oikeesti kukaan aikuinen voi ottaa hepuleja, jos lapsi ( alakouluikäinen) avaa luukut etukäteen. Uskomatonta! Antakaa lasten olla lapsia eikä mitään teidän omien egojenne pönkityksiä!
Sellainen lapsi, joka aina tekee kuten "pitää", on mieleltään järkkynyt - syystä tai toisesta. Lapsuuteen kuuluu uteliaisuus ja kärsimättömyys. Se on aikaa, jolloin harjoitellaan sääntöjen noudattamista, pitkämielisyyttä, ei silloin tarvitse, eikä saakaan olla valmis, jos aikoo normaaliksi aikuiseksi.
Terv. yks opettaja-äiti
Kommentit (19)
Ope-ap vois antaa sulle tunteja nyt lukemisen ymmärtämisessä ja sen mieltämisessä.
kalenteriketju onnistuu pilaamaan jonkun tosikon opettajan illan. :DDD
t. se kalenterit leikanneiden lasten äiti
Joten sinä, joka esiinnyit minuna, hyi sinua.
Terv. Se oikea ap, ope-äippä
narsisteja, kiusaajia, laissez faire -linjalla, kyynikkoja, pelkkiä palkansaajia, työnsä vihaajia, arkoja, saamattomia, pelkureita, että vaikea heitä(kään) on laittaa yhteen kategoriaan
Sinä et tosiaan ollut kieliposkessa kirjoittaessasi, että olet ylpeä, ettet koskaan avannut aikoinasi luukkuja liian aikaisin... etkä tietenkään ole pilannut kenenkään päivää. Minähän sain tästä paljon. Silmäni avautuivat, kuinka erilailla ajattelevia vanhempia maailmassa on. Mutta ihan lämmöllä: lapsi saa tehdä virheitä. Uskon, että arvostat tällaista opettajan mielipidettä sitten kun lapsesi ovat koulussa. En vaadi täydellisyyttä oppilailtani, enkä niiden vanhemmiltakaan. Joten hyvää joulua sinulle ja tapaamisiin vanhempainvarteissa.
Se sama ope taas
Totta kai se oli poskessa, etenkin itsestäni kirjoittaessani. Voiko opettajalla todella olla noin huono rivienvälistälukutaito?
t. se äiti, kieli pooosskeeeessaa: kato vaikka :p
Luin ketjun ajatuksella vielä uudestaan, ja olen edelleen sitä mieltä, että kirjoitit sen tosissasi. Jos perään jossain vaiheessa laittaa pari hymiötä, se ei muuta perusajatusta.
En missään nimessä halua loukat, vaikka omat sanavalintani ehkä siihen antavatkin syytä. Halusin herättää ehkä hieman ajatuksia siitä, että lapselta ei tule vaatia kaikessa tydellisyyttä. Heidän on annettava epäonnistuakin ja näytettävä, että lapsi on ihana ja rakastettava, vaikka tekikin väärin. Miten muuten he oppivat, että ovat arv okkaita ihmisiä kaikesta huolimatta. Sillä kukaan ei selviä elämästä virheittä, eikö?
Lämmöllä,
Se ope
Näiden viestien perusteella tulee mieleen opettaja, joka tukee ja hyysää kaikki kiusaajat, varastajat ja sääntöjen rikkojat, mutta uhrit saavat jäädä oman onnensa ojaan. Nehän on mieleltään järkkyneitä kun noudattavat sääntöjä.
Äiti, jonka ohjeet jäi noudattamatta vai kuka? Jos joku ammattikasvattaja joskus vilauttaa jotakin inhimillistä piirrettä, se teilataan heti. Hurraa ope, että sun kaltaisia ihmisiä löytyy koululaitoksesta. Monella lapsella on varmasti hyvä olla koulussa, jossa on töissä ihminen, joka ymmärtää lapsiakin. Sääntöjen pilkuttajia on tämän maan koululaitos pullollaan.
Hei nyt on pakko kysyä, että kuka oli tässä tarinassa se uhri?
Se on monelle aikuiselle yhtätyhjän kanssa milloin niitä luukkuja avataan ja nameja sieltä syödään. Mutta kokemuksesta väitän että se 5-vuotias pikkusisarus muistaa vielä aikuisenakin sen häneltä varastetun joulukalenterin.
Tässä meiän mainitsemassa jutussa 6- ja 5-vuotiaat yhdessä avasivat kalenteriensa luukut etukätteen. Leikkasivat ne irti. Kukaan ei avanut toisen kalenteria! Joten kommentoitko sellasta ketjua, joka kuuluu tohon sun juttuun, pliis.
. jonkun toisen seitsemänvuotias oli varastanut sisaruksensa suklaat kalenterista
että lapseni saisi yhtä maalaisjärkisen opettajan kouluun mennessään kun ap on.
Tuli oikein hyvä mieli kun luin aloituksen.
Hei nyt on pakko kysyä, että kuka oli tässä tarinassa se uhri?
Se on monelle aikuiselle yhtätyhjän kanssa milloin niitä luukkuja avataan ja nameja sieltä syödään. Mutta kokemuksesta väitän että se 5-vuotias pikkusisarus muistaa vielä aikuisenakin sen häneltä varastetun joulukalenterin.
Sen ketjun aloittaja puhui kahdesta lapsesta, jotka yhdessä rikkoivat joulukalenterinsa. Tässä sen toisen ketjun ap:n eka viesti:
"Aaargh! 6- ja 5-v. leikkasivat joulukalentereistaan kaikki luukut irti!!
Mikä noita tenavia oikein riivaa? He ovat aina ennen ymmärtäneet joulukalenterin merkityksen ja malttaneet jännityksellä odottaa päivää, jolloin kunkin luukun saa avata.
Ja nyt, näin isoina lapsina, leikkaavat kaikki luukut irti. Suututtaa ihan sikana, jo siksi, että näin oikeasti vaivaa löytääkseni lapsille kauniit ja persoonalliset kalenterit massatavaran sijaan.
Kysyin äsken lapsilta, että tuntuuko nyt kivalta kun joulukalenteriyllätykset on pilalla. 5-v:n mielestä ei tunnu, 6-v:n mielestä tuntuu. Häh???? Mikä murkkuikä kiltille ja harkitsevaiselle tytölleni oikein tullut??????????"
Eihän tässä siitä ole kyse. Hermostuin lapsille mm. heidän keskinäisen dynamiikkansa tuntien: tiesin heti esim. sen, että jos katson juttua sormien läpi, he tulevat käyttämään episodia vallan ja kiusanteon välineenä toisiaan vastaan. Tilanteessa oli paljon muutakin (erittäin huono hetki jne), minkä vuoksi suosittelen ihan oikeasti vähän hölläämään. Ei se ollut niin vakavaa kuin sinä luulet!
t. se äiti, joka todellakin kirjoitti kieli poskessa, aiemmasta hermostumisestaan huolimatta.
nyt turhan hanakasti puolustella itseään. Taisi kalikka kalahtaa.
Ihan hyvä, jos alat nyt pohtia sitä millainen äiti olet.
tekemisiäni tulkitaan miten sattuu. Vaikka turhaahan se taitaa olla av:n tuntien. ;)
Se keskustelun aihe oli kun se mukula aukoo ja syö sen pikkusisaruksen luukut ja suklaat. Vaikka kuinka ymmärtäisi sitä sääntöjen rikkojaa, pitää ymmärtää ja puolustaa myös sitä sisarusta jota vastaan on rikottu.
Opettajan kommenttia lukiessa, pidän kyllä sinua mieleltään järkkyneenä. 'Sääntöjä noudattava koululainen on mieleltään järkkynyt- syystä tai toisesta'