Kaveriketjun innoittamana- ajatteletko että oma lapsesi

Jonkun tutkimuksen mukaan paljon paljon pienempi prosentti vanhempia on sitä mieltä, että oma lapsi saattaa olla koulukiusaaja kuin niitä kiusaajia on. Eli monien noin vastanneiden vanhempien lapset kuitenkin olivat kiusaajia.

Ei esimerkiksi oteta kyytiin jotakin lasta, ei kutsuta juhliin, sanotaan, ettei tarvitse olla jollekin lapselle ystävällinen yms.

Vähän sama asia kuin että autoilijoiltakysytään koetko olevasi keskimääräistä parempi kuski, niin suurin osa vastaa että kyllä.

että joukossa tyhmyys tiivistyy. Entisessä asuinpaikassa lasten pääasiallinen leikkipaikka oli käytännössä meidän ikkunan alla ja kesän aikana sain aika todenmukaisen kuvan oman lapsenkin käyttäytymisestä silloin kun luulee, ettei äiti näe. :) Usein oli isompien vietävänä, mutta keksi pari typeryyttä itsekin.

Mulla vielä niin pienet lapset, ettei tuo ole ajankohtaista.



Mutta sen muistan omasta lapsuudesta, että mun vanhemmat toimi aina toisin, kuin ap kuvailee. Eli minussa oli aina vika heidän mielestä, vaikka ei todella olisikaan ollut!!! Olin todella kiltti lapsi. Voi että se vanhempien asenne raivostutti, mutta taidan olla kuitenkin aika tyytyväinen siihen toimintaan. Oppipahan perustelemaan asioita. Muiden lasten vanhemmat oli just niitä "ei meidän lapsi vaan..."

valitettavasti lapseni eivät ole tuollaisia eri planeetalta alas tulleita pyhimyksiä.

Huomasin sen aika nopeasti.

rakastavat häntä maailman eniten. On väärin kuvitella että oma lapsi olisi jotenkin erinomaisempi ja virheettömämpi kuin muut- ihan yhtä lailla hänkin opettelee, tekee virheitä ja tarvitsee niihin opatusta ja anteeksiantoa. Vanhempi joka kuvittelee ettei hänen lapsensa tee virheitä- estää lapsensa tervettä kasvua- eikä auta häntä siinä.

Toisinpäin usein ajattelen, että se on just se mun oma kullannuppu joka on jotain pahaa tehnyt, Kun nyt sattuu olemaan sellanen :( Koulutus meneillään

Mutta ikävä kyllä tiedän tyttäreni olevan sosiaalisesti epäkypsä mutta taitava, eli on tosi loistava yhdistelmä ja varmasti saa juonittelemalla ja kapuloita rattaisiin heittelemällä aikaan kaveripiirissä riidan jos toisenkin :/

Kaikkemme teemme niin koulussa kuin kotona, mutta kun ei mene järkipäähän niin ei mene.



Se "onni" tässä tapauksessa on, ettei ole väkivaltainen, kiusaaminen tapahtuu haukkumalla ja ns. hylkäämisenä.



Toivon mukaan tämä saadaan loppumaan ja ainakin siihen on puututtu ja kaikki me teemme parhaamme.

Meillä toinen lapsi ei kanna murheita kotiin ja melkeinpä ainut keksustelu kaveriasioista on käyty sillä saralla, että uusi kavereita saa tulla, mutta vanhoille ei käännetä selkää.



Toinen lapsi taas puhuu paljon kaveriasioista, usein myös mielipahoista. Hänelle suurin viesti on ollut, että vaikka häntä kohdellaan kaltoin, niin hän ei saa ruveta kostamaan. Tämä ei ole välttämättä paras neuvo, koska hänellä ei ole oikein keinoja puolustautua tai pitää puoliaan, vaan on näin vähän jätesankona. Toisaalta, koska hän on äidin oma pulupulmunen ollut pitkään ja kertonut huolistaan, niin ongelmien ilmetessä on sellainen olo, että hänellä oli oikeus kerrankin sanoa jotain vastaavaa kuin mitä itse on joutunut pitkään kokemaan. On vaan äärettömän vaikeaa perustella tämä jollekin aikuiselle ilman että aikuinen suuttuu lapsensa puolesta ja omasta puolesta eli asiaa ei koskaan voi käsitellä tai selvittää oikeasti. Toisaalta en haluaisi myöskään, että syyllinen päätetään niin pintapuolisesti.

Vanhempi tytö on äärimmäisen itsepäinen. Eiä tuo nuorempikaan paljon kummempi ole. Oikeastaan nuorempi on vielä pahempi kun on ihan pienestä pitäen kyennyt naama peruslukemilla vääristelemään totuutta.



Joten ei meidän lapset todellakaan ole virheettömiä.

kartalla lastensa touhuista. Naapurissa tällainen perhe.

Heidän huonot puolensa on helposti huomattavissa, kun ovat sellaisia kovaäänisiä ja riehakkaita. Toisaalta ovat aika reiluja ja mukavia, eivät juoni tai ole selän takana ilkeitä. Eli on heissä hyvätkin puolensa.



Luulen, että rauhallisten, mutta pikkuvanhalla tavalla ilkeiden lasten vanhemmat eivät niin helposti huomaa lastensa huonoa käytöstä, kuin vilkkaiden lasten vanhemmat.

Tiedän, että lapseni ovat hyväsydämisiä, pohjimmiltaan kilttejä. Ja että poika on todella utelias ja kekseliäs eikä todellakaan välitä määräyksistä tai kielloista, kun jotain saa päähänsä - ja muistaa myös valvoa, että aikuiset eivät näe. Tyttö puolestaan on itsepäinen ja pänkki, jos hän johonkin pahaan menee mukaan niin tekee sen takuulla omasta tahdostaan, häntä ei suostutella.



Minun isäni kuului näihin, jotka sulkivat silmänsä minun ja sisarusteni tempuilta. Pahin tapaus oli, kun pikkuveli jäi myymälävarkaudesta kiinni. Kaupan omistaja ei soittanut poliisille vaan meille kotiin, mutta isä sattui vastaamaan ja haukkui kauppiaan täysin, kun kehtasi väittää sellaisia perättömiä... Äitini meni sitten häntä koipien välissä pyytämään anteeksi sekä pojan että isän puolesta.

Tähän olen puuttunut. Silti ei ole mihinkään riitoihin tai tappeluihin vielä joutunut. Hiukan kyllä pelkään,että tuosta pojasta saatta tulla koulukiusaaja. On suosittu kaveri ja jotenkin ihan liikaa itseään täynnä. Poikamaiseen tapaan ei kuitenkaan kieroile tai häädä ketään leikistä pois. Saattaa kuitenkin haukkua jotain lasta esim. luuseriksi, jos tämä on liian nynny hänen mielestään tai ei pärjää hänelle, vaikka juoksussa. Voisin hyvin kuvitella samainen poika tulee samaan niitä hymy patsaita, koska on aina niin positiivisesti asioihin suhtautuva ja suosittu kaveri.

Toinen vanhempi lapsi taas on sellainen joka tulee itse herkästi syrjityksi. Hiljainen, ujo, mutta reilu kaveri ja joskus jopa liian kiltti. Ihmeissäni olisin jos opettaja kertoisi hänen osallistuneen kiusaamiseen. Hän kun ei edes lähde joukon mukan mihinkään älyttömyyksiin, vaan on omien polkujen kulkia.



Onhan se ihan luonnosllista, että vanhemmat puolustaa omiaan. Olisihan se outoa jos aina olisi sitä omaa lastaan syyttämässä ristiriidoista. Miltä siitä lapsestakin moinen tuntuisi.

jos kuulen että jotain on esim. koulussa sattunut...

on aina kovaan ääneen vakuuttelemassa että ei ne hänen lapset ole tehny mitään väärää vaikka just ne sitä eniten tekee!



Esim. heidän poika yhden toisen kanssa kiusasi kolmatta poikaa, noh äiti sano pojalleen että "en mä sua mistään syytä, tiedän kyllä että muut ne aina ärsyttää sua" ja valitti vielä miten huono kaveri tämä kiusaksen kohde on kun kantelee kaikesta vanhemmilleen....



No nää lapset kyllä tietää että he saa tehdä mitä vaan ja äidiltä tulee pelkkiä kehuja ja päänsilityksiä. Mistään ei moitita vaan kaikki käännetään muiden syyksi tai käännetään juttu päälaelleen, keksitään olemattomia kehuja näistä urotöistä "olitpa reilu kun tunnustit heti, otapa tuosta jätski kun oot niin reipas"



Äidin mielestä kuulemma "omiaan pitää aina puolustaa" :)

Eli kyllä näitä eukkoja tosiaan on. Karhunpalvelus lapselle että oppii sysäämään kaiken muiden syyksi.