Lue keskustelun säännöt.
Olen aika järkyttynyt,
06.12.2008 |
kun huomasin kuinka moni teistä hyväksyi lapsen läpsimisen tuolla yhdessä jutussa. Minusta se, että lapsi on tottelematon ei kerta kaikkiaan missään tilanteessa oikeuta ketään läpsäisemään lasta. Aikuisella tulee olla muut keinot oikaista lasta. Ja että kyseessä oli kaiken lisäksi lapsen isoisä, en ymmärrä sitä lainkaan. Nyt taidan ymmärtää ne uutiset, joita olen joskus ihmetellyt, että suomalaiset hyväksyvät edelleen ruumiillisen kurittamisen.
Miten joku pikkulapsi voisi olla niin paha, että sitä saa satuttaa? Oven renksuttaminen ei sellainen teko ainakaan ole!
Kommentit (15)
se satu, ei saa sattua eikä kuulukaan sattua. kuinka lujaa sä nyt kuvittelet tuon läpsäsyn olevan? tai kuinka hajoaviksi lapset kuvittelet.
jos lasta satuttaa asia on ihan eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin totta helvetissä läpsäisin käden pois! Sama juttu lapsella. Mieluummin läpsäisy kuin palovamma.
Lapset tappelivat keskenään sanaisesti jostain, ja ukilla alkoi mennä hermo meteliin. Mainitsi että pieni tukkapölly tekisi vain hyvää ja uhkasikin heitä sillä. (onneksi kumpikaan ei tiedä millä heitä edes uhattiin...) Tein erittäin selväksi että ainakin raastupaan mennään jos koskeekaan lapseeni satuttamis/rangaistusmielessä. Isäni sukupolvi vain ei näe fyysisessä rankaisussa mitään väärää , joten tiukassa se näkemys taitaa olla. Ikävää olisi lähestymiskieltoa hakea lapsen rakkaalle ukille luunapin tms takia!
Luulen, että nuo galluppitulokset ovat isolti juuri tuon sukupolven juurtuneista mielipiteistä.
se on selkeä puuttuminen jokaisen yksilön koskemattomuuteen. Miten reagoisit, jos joku tekisi siten aikuiselle? Lapselleko saa tehdä? Se on ihan selvä henkilökohtainen loukkaus, joka varmasti jättää jäljen, varsinkin kun sen antajana on isoisä.
Muistan itse lapsena olleeni ankaran vaarin vieraana aina kuin "kusi sukassa", etten vain olisi tehnyt jotain, mistä vaari suuttuu. Vuosien saatossa vaari jäikin kovin etäiseksi ja pelottavaksi hahmoksi. Mummulle vien tänä päivänä kynttilän haudalle, en vaarille. Ja sitä en usko kuitenkaan isoisien tahtovan.
Kuvittelen lapset henkisesti kovinkin hajoaviksi, jos heihin fyysisesti kajotaan. Sen muistaa ikuisesti.
lasta ottaa kädestä kiinni ja taluttaa pois pahanteosta tai kantaa.. mikä ero näillä on jos mikää ei satu eikä vahingoita lasta, lapsi vaan tajuaa lopettaa. entäs arestit tai jäähyt, vahingoittaako neki teidän herkkiä kullanmuruja..
tukkapöllyt, luunapit ja ne on ihan eri asia, niitä en missään nimessä hyväksy. vaikka ei mullekaan mitenkään vahingoksi ole lapsuuden tukkapöllyt ollu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä lastentarhassa, enkä koskaan voisi kuvitellakaan läppäiseväni ketään lasta. Kannan tarvittaessa lapsen pois, otan tiukasti syliin, mutta en halua ikinä osoittaa mitään negatiivistä tunnetta lapselle.
Voin olla vihainenkin, mutta senkin sanon niin, ettei lapsi voi siitä henkilökohtaisesti loukkaantua. Tässä elämässä tulee eteen kaikille vaikeita tilanteita, jotka täytyy aikuisena osata ratkaista niin, että niistä ei seuraa kenellekään, ainakaan lapselle, loppuiän kestäviä traumoja.
Luin vähän huonosti sen alkuperäisen viestin, joten ei pitäisi tähän varmaan kiinnittää tähän ketjuun oikeasti huomioa, mutta kysyisin seuraavia:
1) olitko paikalla kun läppäisy tapahtui? Oliko kyse todellakin läppäisystä vai lapsen käden irrottamisesta ovesta? Kuka sanoi, että kyse oli läppäisystä ja näkikö sen joku muu kuin ko. lapsi ja isäsi?
2) mikä saa sinut noin allergiseksi sille, että lapsiasi ei saisi komentaa oma isäsi? Onko sinulla muistikuva siitä, että isäsi on käyttäytynyt sinua kohtaan väkivaltaisesti? Onko sinun siis helppo päätellä, että kyse on ollut tosiaankin väkivallalla ojentamisesta?
Juu, ja olen kyllä sitä mieltä, että läpsiminen on kielletty. Sen sijaan sitä mieltä olen, että jos minä en ole itse paikalla, niin vanhempani tai muut läsnä olevat aikuiset saavat mielihyvin minun lastani komentaa. Ei kyllä tulisi kyllä mieleenkään, että isäni, äitini, mieheni tms. lapsiani väkivalloin ojentaisi vaikka vähän isompaa meteliä kuuluisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ollut kyse mistään tulipesästä. Ihan tavallisesta oven kanssa renkkuamisesta, joka ei ole vaaraksi, mutta joka varmasti ärsyttää. Ja jälkimmäisen kirjoittajan mainitsemat lapsen poiskantaminen ym. olivat juuri sellaisia aikuisen ratkaisuja tuollaiseen tilanteeseen! Sellaista juuri tarkoitin, kun mainitsin, että on oltava aikuisella muitakin konsteja. Ja jos tukkapöllystä ei ollut sinulle haittaa, se näyttää ainakin aiheuttaneen sen, että hyväksyt toisen satuttamisen nyt aikuisenakin.
Ei tässä ollut kyse mistään tulipesästä. Ihan tavallisesta oven kanssa renkkuamisesta, joka ei ole vaaraksi, mutta joka varmasti ärsyttää. Ja jälkimmäisen kirjoittajan mainitsemat lapsen poiskantaminen ym. olivat juuri sellaisia aikuisen ratkaisuja tuollaiseen tilanteeseen! Sellaista juuri tarkoitin, kun mainitsin, että on oltava aikuisella muitakin konsteja. Ja jos tukkapöllystä ei ollut sinulle haittaa, se näyttää ainakin aiheuttaneen sen, että hyväksyt toisen satuttamisen nyt aikuisenakin.
minähän kirjoitin etten hyväksy kenenkään satuttamista, en tukkapöllyjä en mitään ruumiillista kuritusta joka sattuu. ikinä en ole lastani lyönyt. ikinä en ole tehnyt mitään mitä lapsi olisi säikähtänyt tai mikä olisi sattunut.
mun mielestä vaan tässä mennään liian pitkälle, lapsilla ei ole mitään kuria, mistään ei saa mitään rangaistusta ja lapsi siitä aikuisena saa kärsiä. kyllä mä lapselle ääntä korotan jos muu ei auta, mutta ei lapsi sitä säikähdä tajuaa vaan että nyt on oikeesti syytä lopettaa. lapsi saa niin paljon huomiota kun vaan muilta hommiltani ehdin sitä antaa. rakkautta ja rakkauden osoituksia en todellakaan säästele, mutta meidän lapsella on myös kuri. sellainen kuri josta lapsi kuitenkaan ei kärsi. enköhän mä lapsen ilmeestä tai itkusta tai jostain semmosesta näkis jos hänellä olis paha olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit kaiketi nyt voivat olla samaan aikaan sekä rakastavia että toisella kädellä ojentavia. Uskonkin, että lapsi, jota vanhemmat rakastavat arjessa, ymmärtää myös heihin kohdistuvat ojennukset.
Kun ojentajana sen sijaan on perheen ulkopuolinen henkilö, ojennuksen täytyy olla todella korrekti, ettei sillä aiheuta lapselle pahempia vammoja kuin sillä, että jättäisi ojentamatta. Tässä yhteydessä täytyy tietenkin ottaa huomioon lapsen teko. Jokin ärsytyskynnyksen ylittävä teko ei kuitenkaan ole riittävä. Eri asia olisi oikeasti lapselle itselleen tai muille vaarallinen teko. Me aikuiset menetämme hermomme kovin helposti ja ainoa konsti siinä tilanteessa osoittaa oikeassa olemisemme, on nujertaa lapsi.
vaikka se sattuisikin.
Esim. olen kopannut uhmalla karkailleen lapsen auton eteen juoksemasta aika ripeään-sattui taatusti, mutta vähemmän kuin jos olisi auton alle jäänyt.
Toinen tuli mieleen, että tukasta ehdin saada kiinni saunassa, kun oli toisen lapsen kanssa kauhasta tapellessaan horjahtamassa kiukaalle. Sekin oli taatusti pienempi paha, ja jos olisin ehtinyt, olisin toki kopannut kiinni jostain muusta kohtaa kuin letistä.
Kolmas tapaus oli, että lapsi kielloista huolimatta härnäsi koiraa kepillä, ja eläin alkoi jo murista ja näytellä hampaitaan. Lapsi keppeineen poistetiin tilanteesta ripeällä käsivarsiotteella. Saattoi sattua-mutta vammoja ei jäänyt, toisin kuin olisi käynyt hammastelun jäljiltä.
Tilanteita on monia, ja joskus sattuminen on välttämätön paha suuremman pahan estämiseen, eikä aina ole aikaa miettiä miten tilanne pelastetaan ilman kipua. Joskin niissähän ei ole kyse rangaistuksesta. Vähän siis niinkuin lääketieteen hoitotoimenpide voi sattua paljonkin, mutta se tehdään hyvää tarkoittaen ja vahingon minimoimiseksi. Huonoja vertauksia ehkä, mutta tilanteet on kirjavia.
Tukkapöllyjä, luunappeja ym. ei silti mitkään tilanteet oikeuta tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit kaiketi nyt voivat olla samaan aikaan sekä rakastavia että toisella kädellä ojentavia. Uskonkin, että lapsi, jota vanhemmat rakastavat arjessa, ymmärtää myös heihin kohdistuvat ojennukset.
Kun ojentajana sen sijaan on perheen ulkopuolinen henkilö, ojennuksen täytyy olla todella korrekti, ettei sillä aiheuta lapselle pahempia vammoja kuin sillä, että jättäisi ojentamatta. Tässä yhteydessä täytyy tietenkin ottaa huomioon lapsen teko. Jokin ärsytyskynnyksen ylittävä teko ei kuitenkaan ole riittävä. Eri asia olisi oikeasti lapselle itselleen tai muille vaarallinen teko. Me aikuiset menetämme hermomme kovin helposti ja ainoa konsti siinä tilanteessa osoittaa oikeassa olemisemme, on nujertaa lapsi.
olen samaa mieltä. vaikka minä saatan lapselle suutahtaa, en isovanhempien anna lapsille ääntä korottaa. kyllä minä ja lapsen isä hoidetaan komentaminen.
jos lapset pitävät vain meteliä!!!
Ja toisekseen, en varmasti antaisi kenenkään mennä enää lastani lähelle, jos satuttaisi häntä mitenkään tahallisesti. siis tilanne tuossa lainaamassasi viestissä olisi ollut tosi alimitoitettu uhattuun rangaistukseen nähden, oli näkemyksesi kurituksesta mikä tahansa. Minusta tukistus tms kertoo vain aikuisen huonosta tilannetajusta ja naurettavasta auktoriteetin käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä mihin aiheeseen tässä viitataan, eikä se ole edes tämän viestini pointti...
L. Ikävää olisi lähestymiskieltoa hakea lapsen rakkaalle ukille luunapin tms takia!
Luulen, että nuo galluppitulokset ovat isolti juuri tuon sukupolven juurtuneista mielipiteistä.
Naurettavaa se on tämän meidänkin sukupolven meininki, jos pitää hakea lähestymiskieltoja tuollaisista asioista. Ei ne lapset rikki mene luunapista tai tukistuksesta. Lapsetkin on erilaisia. Toiset tottelee ja ymmärtää herkemmin, toiset sitten taas ei. Eikait kukaan siitä nauti, että pääsee kurittamaan lapsia.
Rangaistus pitää antaa siten että lapsi sen ymmärtää tulevan siitä mitä teki ko. tilanteessa, eikä siten että hän on ehtinyt jo unohtaa tilanteen. Miksi tukistaminen yms rinnastetaan väkivaltaan, jossa lapsia todella pahoinpidellään? Meidän sukupolvi elää jossain ihme pumpulissa? Ei vanhempia/isovanhempia pidä rangaista siitä, jos he joskus sortuvat tukistamaan tai fyysisesti kurittamaan lastaan. Kolhujen ja ruumiin vammojen kautta lapset kuitenkin oppivat muistamaan monet asiat paremmin.
oli siitä että läpsäisee lapse käden pois pahan teosta jos ei muuten usko. eri asia kuin lyödä käteen. näin olen tuolla meidän avoimessakin nähnyt äitien toimivan eikä siinä mitään sen kummempaa. muuten kai kukaan meistä ei lasta läpsi.