Tulin juuri jätetyksi.

No nyt ei ole enää mitään tehtävissä, muuta kuin viisastua ja mennä eteenpäin.

Ballaadeja, vanhoja valokuvia ja paljon itkemistä.

mitä helvetin viisastumista on jos tulee jätetyksi?



Mä luulen ap että mä tuun muutaman tunnin päästä komppaamaan sua, mun mies (tai varmaan ex?) lupasi kohta tulla käymään, se on se joka lähti ihastuksensa matkaan kohta 2kk sitten ja on kai harkinnut, näitä päiviä on tänä vuonna ollut jo 11 kun on luvannut tulla ja toivottavasti tää 12. on se kun tulee ja jutellaan...



Mä oon varma jo että se on valinnut sen toisen, mutta jos kuulisin sen omasta suustaan kuitenkin kohta niin vois alkaa päästä pikkuhiljaa eteenpäin, itkeny oon nyt sen 2kk ja sitä ennen kun toki huomasin ja aavistin ettei kaikki ole ok enää niin itkin pitkin syksyä muutenkin...



Että ap, mä sanon sulle että hitaasti sä pääset eteenpäin, itket ja tuijotat tyhjää kattoa aamuisin, aamut on pahimpia ainakin mulla, ekat 10sek ok ja sitten se iskee aina tajuntaan että toinen on poissa ja ei palaa ja kaikki vähäkin voima valuu jonnekin makuuhuoneen seinän nurkkaan ja sä hajoot :(



No, mä jään nyt oottamaan miestä, joka ei varmaan edes tule tai sitten kieltäytyy juttelemasta, taas.

tämän karmean päivän olleenkin uuden elämäsi ensimmäinen päivä. Kyllä selviät! Ja aivan varmasti hyvin! Usko siihen ja sure surut pois!

Maailma on ihana, elämä on ihanaa, ja miehiä on maailma pullollaan.



Kyllä mä ymmärrän, että pari viikkoa voi olla masentunut, jos joku jättää, mutta ei sitä nyt pidä lakata elämästä!! Eikö teidän elämässä ole muuta - ystäviä, harrastuksia, työ jne. Onko koko elämänne perustunut parisuhteeseen ja miehessä roikkumiseen?



Suru erosta voi olla totta pitkänkin aikaa, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko ihan luusereiksi sentään!

onko sun ajatus todella että pari viikkoa voi olla apea jos monen vuoden suhde katkeaa yksipuolisesti?!



No joo, aika monessa eroseminaarissa tms kerrotaan että yleensä toipuminen kestää n puolet siitä mitä suhde kesti, no ei nyt varmaan joka päiväistä itkemistä vuosikausia, mutta kyllä musta on normaalia itkeä muutama kuukausi kun sattuu niin helvetisti. En mä itke 24/7, mutta sanotaan että 1-6krt/pv tulee itku kun muistan liian kipeästi hänet, joku biisi tai esine mikä löytyy kotoa, joku sanoo jotain "väärää" häneen viittaavaa tms ja hanat aukeaa.

mitä helvetin viisastumista on jos tulee jätetyksi?

Mä luulen ap että mä tuun muutaman tunnin päästä komppaamaan sua, mun mies (tai varmaan ex?) lupasi kohta tulla käymään, se on se joka lähti ihastuksensa matkaan kohta 2kk sitten ja on kai harkinnut, näitä päiviä on tänä vuonna ollut jo 11 kun on luvannut tulla ja toivottavasti tää 12. on se kun tulee ja jutellaan...

Mä oon varma jo että se on valinnut sen toisen, mutta jos kuulisin sen omasta suustaan kuitenkin kohta niin vois alkaa päästä pikkuhiljaa eteenpäin, itkeny oon nyt sen 2kk ja sitä ennen kun toki huomasin ja aavistin ettei kaikki ole ok enää niin itkin pitkin syksyä muutenkin...

Että ap, mä sanon sulle että hitaasti sä pääset eteenpäin, itket ja tuijotat tyhjää kattoa aamuisin, aamut on pahimpia ainakin mulla, ekat 10sek ok ja sitten se iskee aina tajuntaan että toinen on poissa ja ei palaa ja kaikki vähäkin voima valuu jonnekin makuuhuoneen seinän nurkkaan ja sä hajoot :(

No, mä jään nyt oottamaan miestä, joka ei varmaan edes tule tai sitten kieltäytyy juttelemasta, taas.

Sinunan minä olisin lähettänyt miehelle viestin että älä tule ikinä takaisin... Ja nakellut äijän tavarat jätesäkkeihin.

Mikä ihmeen kynnysmatto sä oot, hävettää olla nainen just sun takia, ja muiden kaltaistes

Maailma on ihana, elämä on ihanaa, ja miehiä on maailma pullollaan.

Kyllä mä ymmärrän, että pari viikkoa voi olla masentunut, jos joku jättää, mutta ei sitä nyt pidä lakata elämästä!! Eikö teidän elämässä ole muuta - ystäviä, harrastuksia, työ jne. Onko koko elämänne perustunut parisuhteeseen ja miehessä roikkumiseen?

Suru erosta voi olla totta pitkänkin aikaa, mutta älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko ihan luusereiksi sentään!

Mun mies on mun suuri rakkauteni. Rakastan häntä palavasti, 13 vuotta yhteistä elämää takana.

Hän on myös mun paras kaverini. Ihanien lasteni ihana isä.

On mulla elämää kodin ulkopuolellakin. Työ, ystäviä ja harrastuksai. Talouskin on omasta takaa kunnossa.

Mutta jos tuo tänään ilmoittaisi mut jättävänsä.... Apua! En edes osaa kuvitella sitä tuskan määrää. Kahdessa viikossa on siitä selviäisi. Tuskin edes kahdessa vuodessa. Melkoinen mies pitäsi vastaan tulla, että uudesta miehestä kiinnostuisin.

Etkö sä rakasta sun miestäsi? Pitäisikö kaikkien leskienkin surra vain pari viikkoa ja sen jälkeen porskuttaa hymy huulessa harrastuksiin.

Tsemppiä ap:lle.

jättäisi, niin erosta toipuminen kestäisi kuusi vuotta... Siis jos lasketaan sen väitteen mukaan, että erosta toipuminen kestää puolet siitä ajasta, minkä suhde kesti. Olen menettänyt erittäin läheisen ihmisen, kun hän kuoli yllättäen, ja tuolloin surusta toipuminen kesti noin vuoden. Pahimmasta tuskasta selvisi parissa kuukaudessa, mutta ensimmäinen vuosi kaikkiaan oli vaikeaa aikaa. Senkin jälkeen on ollut ikävä ja surun täyttämiä hetkiä, on yhä (tapahtumasta n. 5 v), mutta en voi enää väittää surevani. Osaan jo nauttia elämästä ja olen hyvin onnellinen.

Miltä se tuntuu,

kun hän koskettaa sua?

Miksi mietit silloin mua?

Miltä se tuntuu?



Mietin, miltä susta tuntuu,

kun kuu ja tähdet loistaa

ja stereot meidän kahden biisiä

kolmannelle toistaa



Se mille naurettiin,

hän hiukan hymyilee, teeskentelee

Kun sinä huomaat sen,

hän syventyy sanomalehteen



Hän päälläsi lepää

ja ylempää katsoo sua

Miltä se tuntuu,

kun sinä ohitat hänen katseen

ja katosta etsit mua?



Sinä lahjaksi häneltä sait pyjaman keltaisen

minä tiedän sen - nukut alasti mieluiten

ja värisi on punainen



Miltä se hänen kanssaan tuntuu

minä sentään katsoin silmiin?

Miltä se tuntuu,

kun hän tekee sulle hyvää

muttei itse ole läpinäkyvää?



Miltä se tuntuu,

ja sulla valuu kyyneleet

hän luulee, että ne liittyy onneen

Ja sulla valuu kyyneleet - ei ne liity onneen

Siltä se tuntuu

Miltä se tuntuu?



Mietin miltä susta tuntuu,

kun olet allapäin

ja hän hehkuttaa,

mitä töissä sai aikaan

ja sinä halusit olla vaan



Sait kaulaketjun kultaisen

ja tunsit, että voit kuristua siihen

Vaihdoit tilalle hopeisen

minä joskus ostin sen



Kahvikupissa vieraan

nimen painettuna näät,

heität sen seinään

ja sitten sirpaleiden perään

huudat mun nimeä



On kurkussa paha pala

ei se lähde millään pois

Miltä se tuntuu,

kun liian kireään häähuntuun

hän pukeutuu - miltä se tuntuu?



Kun kuivalle maalle hukkuu,

ja hän vieressä vain nukkuu

Miltä se tuntuu,

kun haluaisit kuiskata hiljaa

ja hän sanoo - puhu kovempaa



Miltä se tuntuu,

kun hän sinua koskettaa

ja se on alkanut koskemaan?

Miltä se tuntuu,

kun mietit minua

ja mietit - mietinkö sinua?

Miltä se tuntuu?



Ja sulla valuu kyyneleet

hän luulee, että ne liittyy onneen

Ja sulla valuu kyyneleet - ei ne liity onneen

Siltä se tuntuu

Miltä se tuntuu?

sure sen aikaa kun vaatii, mutta älä nyt ihminen jää tuleen makaamaan.



Viimeksi kun mut jätettiin, vedettiin hyvän ystävän kanssa hirveät aamukännit, haukuttiin kaikki miehet, kehuttiin naisia ja toisiamme - ja seuraavana päivänä menin normaalisti töihin ja jatkoin elämääni. Sen surkimuksen takia en ajatellut tuhlata enää päivääkään.



Mutta kymmenien vuosien suhde...toki vie aikaa toipua, ja kaikki näyttää synkältä - hetken. Kyllä elämällä on varastossa vielä paljon mukavia juttuja jätetylle. Ja tosiaan voi huomata myöhemmin, että jos tätäkään surullista tapahtumaa ei olisi ollut, olisin jäänyt vuosikausiksi roikkumaan huonoon suhteeseen.

Varmasti oli sun suuri rakkaus ja ihana mies ja luulet, että kaikki on hyvin, jos hän tulee takaisin ja vannoo rakastavasi sinua (ja vain sinua) loppuelämän..

Saattaa mennä vuosikin ihan hyvin, sitten alat katkeroitua, miksi hän teki sinulle niin.. Miksi joku toinen nainen on niin tärkeä, että mies voi jättää sinut sillä tavalla. Oletko sittenkin vain nainen, johon on pakko tyytyä.. ehkä se toinen nainen ei halunnutkaan jatkaa suhdetta, joten miehesi palasi luoksesi vain sen takia..

Ja entä kun hän on joskus töissä myöhempään, alkaako heti hälytyskellot soimaan.. tai keneltä tuli tekstiviesti. Tuohon kyttäämiseen kuluisi sun elämä.. Siksi toivon sun itsesi takia, ettei miehesi tule takaisin, vaan löydät ansaitsemasi onnen jonkun toisen kanssa.



T. tuon saman kokenut

toisen ihmisen varaan. Sen varaan että se elämän rakkaus on ja pysyy.... mikään kun ei ole ikuista, ei edes elämän rakkaus. Tai voihan se rakkauskin pysyä mutta se voi olla yksipuolista jos toinen vaikka kuolee yllättäen

myös siitä että toinen lähtee ja jättää. Miettiä miksi kävi näin? voi viisastua toisen virheistä, omista virheistä jne....



Jos joku väittää ettei voi viisastua, vaikka sit jätetyksi tulemisesta, on melkoisen sinisilmäinen

eikö tullut jo harvinaisen selväks? jos on pari kuukautta ollut jo poissa niin eikö ole parempi että pysyisikin poissa... kun meni niin meni

on lähtenyt toisen matkaan. Miksi odottelet ? Et kai ota takaisin kun kyllästyy ihastukseensa, sitten tulee taas uusi ihastus jne. Rypeä saa aikansa, mutta sitten nokka kohti tulevaa. Uusi vuosi ja uudet miehet tai uusi mies ;) Tsemppiä !