Lue keskustelun säännöt.
Kysymys lähihoitajien parjaajille.
31.12.2008 |
Miksi juuri lähärit ovat hampaissanne? Miksei lvi-asentajat, parturi-kampaajat, kosmetologit ym. ammattikoulun käyneet? Miksi vain lähihoitajat? He sentään huolehtivat vanhuksista, jotka olette hylänneet vanhainkoteihin ja lapsistanne päiväkodeissa.
Kyselee yksi akateeminen, joka ei ymmärrä teitä.
Kommentit (58)
Itse jaksoin lähärinä neljä vuotta ja sitten lähdin opiskelemaan ammattikorkeaan.
Muistan, kuinka yritin ajatella tekeväni lähihoitajana tärkeää työtä, mutta ei voinut mitään, että motivaationi siihen hiipui. Olla nöyrä, kiltti ja pyöritellä kakkavaippoja ym päivät pitkät, ei enää kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutusohjelma sen päättää!
Ennen oli kuntohoitajat, lääkintävaksit, sairaankuljettajat, lasten-, mielenterveys-, hammashoitajat yms. mutta ne nimikkeet on poistunut ja tilalle on tullut pelkkä lähihoitaja.
Lähärit kuvittelevat itsestään liikoja vaikka ovat ammattikoulutasoista yksinkertaista porukkaa. Heillä ei pää riitä korkeampaan koulutukseen. He kuvittelevat olevansa esimerkiksi sosiaalityön ja lastenkasvatuksen ammattilaisia koska ovat hoitajia. Huono työ, iso ego.
He kuvittelevat olevansa esimerkiksi sosiaalityön ja lastenkasvatuksen ammattilaisia koska ovat hoitajia.
he eivät ole, mutta he ovat. :-)
rintamassa. Missä vaiheessa lähihoitajatutkinnosta on tullut korkeakoulututkinto? Lähärit tekee tärkeää työtä siinä kuin muutkin, mutta arvo on laskenut pahasti sen aineksen takia, mitä siellä on. Jokaiselle luuserille nykyään tarjotaan lähihoitajakoulutusta, kun yritetään jotain keksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle luuserille nykyään tarjotaan lähihoitajakoulutusta, kun yritetään jotain keksiä...
Ja tähän jotain faktaa kiitos.
Alkaa jo oikeasti ärsyttää tämä iänikuinen hokema. Aina kun tämän näen kysyn faktatietoa, ihan jo mielenkiinnosta, että onko oikeasti jossain näin ja jos on niin missä. Mutta yhtäkään vastausta ei tule...
Meidän luokalle pääsi 25 noin 200:sta hakijasta. Työvoimapoliittiseen vastaavat luvut oli 15/350.
Olen ollut kahden vaiheilla jatkanko opiskeluja vai jäänkö lähihoitajan hommiin.
Lähihoitajan olen lähempänä ihmistä kun taas enemmän koulutettuna lähempänä papereita ja käppyröitä. Pistää kyllä miettimään jos lähihoitajien arvostus on noin surkea niin miksi tekisin työtä jota ei arvosteta. Arvostus tulee vasta sitten kun itse ollaan vaipat housussa vanhainkodissa valitettavasti vasta silloin. Eiköhän lähihoitajat vallata ne korkeakoulujen paikat ja katsotaan kuka sitten pyyhkii arvostelevien pyllyt? Tajutkaa nyt kysymys ei ole tyhmyydestä/luuserista jos lähihoitajana haluaa toimia. Vaan halusta tehdä töitä lähellä ihmisiä!!! Itselläni on hyvät todistukset joten pääsisin varmasti jatkamaan jos haluaisin. Itse asiassa olen miettinyt vielä pieni palkkaisempaa työtä kuin lähihoitajan työ. Henkilökohtaisena avustajana olisin vielä lähempänä ihmistä ja kokisin todellakin tarpeellisuuteni ja arvostuksen tekemästäni työstä. Raha ei merkitse kuitenkaan kaikkea mielummin teen työtä josta todella nautin!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin arvostan lähihoitajia. Toki heissä, kuten kaikissa muissakin ammateissa toimivissa henkilöissä on erilaisa persoonia, yksilöitä.
Jotenkin vaikuttaa kovin kapeakatseiselta luokitella ihminen johonkin tiettyyn joukkoon koulutuksen/ ammatin perusteella. Se, ettei ole lähtenyt opiskelemaan vaikkapa yliopistoon, ei tarkoita sitä, että henkilö olisi yksinkertainen tai lahjaton. Se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, ettei ole kunnianhimoa tai motivaatiota sillä erää viedä pidempiä/ vaativampia opintoja loppuun. Tai vaikkapa se, että haluaa lyhyemmällä koulutksella pian työelämään. Tai jopa sitä, että koulutusalalta valmistuu mielestään unelma- ammattinsa, jossa ne omat vahvuudet pääsevät esiin.
Joka tapauksessa, kiitos oman tiimini lähihoitajille! Olette hienoa porukkaa, ahkeria ja taitavia. Jokainen teistä on yhtä arvokas osa hienoa tiimiämme!
t. "pomo" ;)
Itse olen nähnyt heitä NIIN laidasta laitaan että ymmärrän kyllä kaikenmoiset mielipiteet. Toiset on aivan huippuja ja toiset on aivan kuin pystymettästä repästyjä. En voi kauhesti arvostaa ainakaan koulutusta joka tuottaa niin epätasaista porukkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä merkitystä koulutksella sitten? Väitän, että sinulla ei ole niin paljon tietoa ihmisestä kuin koulutetulla lähihoitaja. Sitä en epäile, ettetkö tee ihan hyvää hoitotyötä.
mikä vastaa lähihoitajan ammattia.
Olen tehnyt tätä työtä 25 vuotta hoitaen vanhempiensa laitokseen hylkäämiä lapsia.
Vanhempia ei paljoa näy lapsiaan katsomassa, eivätkä kysele perään. Monella on papereissa merkintä, että heihin saa ottaa yhteyttä vasta sitten kun lapsi on kuollut.
En ole koskaan kaivannut toisten arvostusta vaan olen tehnyt työtäni siksi, että pidän siitä. Toiseksi sen takia, että päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä. Ei edes 90 luvun lama-aikaan ja ei tulevanakaan lamana. Aina on vanhempia, jotka ei halua hoitaa omia vammaisia lapsiaan kun ne häiritsevät heidän imagoaan.
Lähinnä minua huvittaa vain tässä, että hoitajia aina morkataan, mutta kun itsellä on hätä niin ollaanpa niin nöyriä ja kiitollisia. Joskus tulee mieleen vain, että mites sitten kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Nytkin on jo tosi vaikea löytää pätevää henkilökuntaa. Kummasti saa porukka itse vaihdella niitä paskavaippoja itse. Niin ja saa työntää niitä mummojaan ja lapsiaan kouluttamattomille maahanmuuttajille hoidettavaksi kun suomalaiset ei suostu enää tätä raskasta työtä tekemään huonolla palkalla.
Joku päivä mekin makaamme vanhainkodissa sen parjatun lähihoitajan vaihtaessa meille paskavaippoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni pärjää loppuun saakka kotona itsenäisesti tai sukulaisten ja kotiavun turvin. Ei kaikki joudu paskavaippoihin vanhuksena. Meidän sukulaisista kukaan ei ole ollut vanhustenkodissa tai hoitolaitoksissa. Pari vanhusta on asunut vanhoilla päivillä palvelutalossa, mutta se ei oo sama asia kuin vanhainkoti.
jota parjataan täällä oikein innolla!
Minulla alkaa nyt tammikuussa lähihoitajan koulutus ja aion valmistua ja sen jälkeen tehdä alan töitä.
Minulla on takana aika monta ammattia, ammattikorkeatasoisiakin mutta kuitenkin ei mikään työ pahenna ihmistä vaan ihminen sen työn, niin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni pärjää loppuun saakka kotona itsenäisesti tai sukulaisten ja kotiavun turvin. Ei kaikki joudu paskavaippoihin vanhuksena. Meidän sukulaisista kukaan ei ole ollut vanhustenkodissa tai hoitolaitoksissa. Pari vanhusta on asunut vanhoilla päivillä palvelutalossa, mutta se ei oo sama asia kuin vanhainkoti.
minne tie vie vanhana.........
ennen ku oli perushoitaja, lastenhoitaja, ensihoitaja, hammashoitaja jne.. ei heidän ammattejaan ja osaamistaan parjattu.
Vaan kun lähihoitaja nimikeellä alkoi samoja hoitajia valmistumaan alkoi moittiminen..
Sinäkin ja sinunkin lapsesi ovat joskus lähihoitajan hoidettavana. Ala arvostamaan tärkeän työn tekijää. Meitä kaikkia tarvitaan ja lähihoitaja on yksi tärkeä osa hoitotyön tekijöistä.
kukaan ole väittänyt että sen voisi valita, lainaamasi kirjoittaja vain kertoi etteivät kaikki vanhukset joudu vanhainkotiin kun joku lähäri sellasta väitti, et me maataan lähäreiden armoilla vanhuksina.
Itse olen lähäri, ja joku yllä jo kertoikin että olen niin yksinkertainen ettei pää muuhun riitä. Olin 3 vuotta kuntouttamassa vammaisia lapsia, minä yksinkertainen lähäri. Työ oli kiinnostavaa, mutta aloin kaipaamaan sitä, että saisi olla asiantuntijana jollain alalla, kun lähihoitajana tein ruohonjuuritason työtä ja montaa juttua (enkä todellakaan vain vaihtanut vaippoja vaikka niin luulisitte).
Luin sitten itseni maisteriksi ja olen ihan eri alalla. Kumma vaan kun pystyin siihen vaikka olenkin tyhmä lähäri.
Lähärit maalailevat vahingoniloisena synkkiä uhkakuvia: odotas kun vanhenet ja joudut meidän armoillemme, niin eiköhän ala heidän vaatimaansa arvostusta löytyä.
Tuollainen asenne haisee! Arvostus ansaitaan, se ei lankea luonnostaan. Ihan sama vanhempien kunnioittamisen kanssa.
Ravasin taannoin neljä vuotta säännöllisesti eräässä sairaalassa ja huomasin, että ns. kiire oli suurelta osin itseaiheutettua, toimintatavoista johtuvaa ja toisekseen kumma kyllä kahvihuoneessa tehtiin raportointia kaiken aikaa kupin ääressä ja naurunremahduksista päätellen hauskaa oli potilaiden kustannuksella.
Sairaaloihin pitäisi saada ammattijohtajat pistämään häslingin sijasta paikat järjestykseen ja toimimaan. On turha väittää, ettei yksityispuolen konsteista olisi hyötyä hoitotyössä. Aivan varmasti on, mutta sekä lääkärit että hoitajat pistävät hanttiin, koska se veisi valtaa heiltä. Ja sitä arvostusta, mitä kaikki niin kovasti tuntuvat vaativan kaikilta.
että kahvitauolla ei saa nauraa. Olemme itku silmässä ja naama surullisena siellä ryystämme kahvit naamaan.
Itse asiassa, mistä tiedät, että raportti-kahvitauon aikaan naurettiin potilaille.Sinä tuskin olet ollut kuuntelemassa, mistä siellä keskustellaan. Useassa paikassa raportti käydään kahvitauolla ensin läpi ja sitten jutellaan muuta. Raportti on periaatteessa työntekoa, ei kahvitauko. Mutta monessa paikassa se on kiireen takia yhdistetty, että ehtii syödä eväänsä, koska ei ehdi lämmintä ruokaa syömään. Kahvitauoilla jutellaan ihan muitakin asioita kuin potilaista.
Ja tuskinpa se mitään vahingoniloa on. Kunhan huvittaa, että lähihoitajia haukkumalla vähennätte ammatin arvostusta ja sitä kautta hoitajia on vähemmän. Sitä niittää, mitä kylvää. Joku päivä nämäkin av. mammat rukoilee oikein, että joku vitun lähäri ehtis käydä juottaan heitä ja vaihtaan ne paskavaipat. Se on vain tosiasia, ei mitään vahingoniloa.
Meitä koulutettuja vakituisia on vain 4. Enempää ei saa. Seassa pyörii muutama koulutettu tai alaa opiskeleva keikkalainen. Loput on sitten ihan muun alan ihmisiä, joilla on joku kokemus, että pystyvät perushommia tekemään sen verran, että vakituiset pääsee työvuoroistaan pois.
Joulun pyhät meni niin, että aamussa oli 1 vakituinen ja 3 outoa lomittajaa. Illalla 1 tuttu lomittaja ja hänellä 3 outoa alaa opiskelevaa keikkalaista.
En muista parjanneeni ketään, mutta ymmärrän, miksi joku lähihoitajaa parjaa. He ovat usein omasta mielestään kaikkitietäviä hoitotyössä eivätkä kestä lainkaan kritiikkiä tieto- tai taitotasostaan.