MIksi jotkut puhuvat kirjakieltä lapsilleen?

ilmauksia.

Mielestäni kirjakielen puhuminen olisi käytännössäkin aika lailla vaikeaa. Vai kuka teistä esimerkiksi puhuu aina kokonaisilla virkkeillä?



Toki joidenkin puhekieli on muodollisempaa kuin toisten, mutta puhtaan kirjakielen puhuminen olisi kyllä varmaan pitkän päälle tosi hankalaa.

Mä puhun ties mitä kieltä lapselle siis puhelieltä, mutta lapsi puhuu kirjakieltä.

Mitäs sille pitäis tehdä?

Pakko hiukan viisastella. Yleiskieli on ns. normaalia puhekieltä.



Itse puhun melko lailla yleiskieltä lapsillenikin. Työssäni joudun puhumaan paljon ja asiallisesti. Ns. vapaalle heittäytyminen puheen kanssa ei oikein helposti onnistu. Mies siitä minulle aika ajoin huomauttelee, hän kun puhuu kovastikin murretta.

tarttuu neljävuotiaalta, joka puhuu välillä kuin professori, kirjoista ja telkkarista opituilla lausemuodoilla



osataan kyllä puhua ihan tavallisestikin, ja lapsi osaa myös lässytystä ja omituista ulkomaanaksenttipuhetta ja monta muuta tyylilajia.

Mä puhun ties mitä kieltä lapselle siis puhelieltä, mutta lapsi puhuu kirjakieltä.

Mitäs sille pitäis tehdä?

en näköjään osaa kirjoittaakaan oikein ;)

ja kerran olen sivusta kuullut jonkun tuntemattoman isän puhuvan lapselleen kirjakieltä, siis sellaista että kuulostaa kuin luksi dialogia jostain kirjasta:"Menisimmekö tuota kävelytietä pitkin? Se näyttää niin kovin kauniilta tähän aikaan vuodesta kun tietä reunustavat puut ovat saaneet lehtiinsä syysvärejä." Yleiskieli ei hämää, koska se kuulostaa luontevalta, tämä oli niin "kirjallista", että pisti korvaan, vaikea selittää...

hienoja/hienompia?? Ainakin minun tuntemani ihmiset jotka puhuvat kirjakieltä ovat korkeasti kouluttautuneita ja olevinaan paljon toisia "hienompia ja viisaampia".

ja eihän jotkut anna karkkiakaan lapsille



t. syntyjään keskisuomalainen äiti

Jos keski-Suomella tarkoitetaan tässä yhteydessä Jyväskylää ja sen ympäristöä, niin kyllä sen kuulee jos on siltä suunnalta, eli ei ole puhdasta ainakaan muiden korvissa.

Miksi useimmat puhuvat lapsilleen murteita/slangia?

Ei se, että muuttaa puhumisensa kirjakieleksi.

Ja mistään Keski-Suomen murteesta ei ole kyse, sen kyllä tunnistan kun on sukua siellä päin.

Miksi useimmat puhuvat lapsilleen murteita/slangia?

kun muutimme muutaman kerran murrealueelta toiselle. Kun ei osannut alueen murretta, oli helpointa ryhtyä puhumaan "kirjakieltä" tai siis yleiskieltä kuten joku oikaisi. Lapsuuden murre (savo) tulee kyllä esille jutellessani esim. äitini kanssa, mutta lapselle puhun helposti kirjakieltä (kun en slangiakaan osaa). Vai miten pitäisi puhua? Mitenkään hienompi en tietoisesti yritä olla.....

Siis en mä, vaan yhdet tutut. Kuulostaa kyllä aika teennäiseltä meikäläisen korvaan, kun keskustelemme keskenämme - puhetyyli vaihtuu tällä pariskunnalla lennosta. Molemmat korkeasti koulutettuja. Luulisi lastenkin jo miettivän...



Tiedä sitten, onko puhetavalla mitään yhteyttä siihen, että tuntuu siltä, että ko. perheessä lapset vie ja muut vikisee.

Ja siis aikuisille vapaammin. Tulee mieleen, että ei osaa luonnollisesti olla ja puhua lapsen kanssa, sori nyt kaikki lapsille kirjakieltä puhuvat =)

että minä helposti omaksun vastapuolen puheen, eli ryhdyn puhumaan samalla nuotilla. Samoin minulle käy jos luen jotain kirjaa, esim. Laila HIetamiestä, alan puhua sie ja mie....koska niisä kirjoissa on niin voimakas murre. Luulen tämän johtuvan siitä, että lapsena helposti kiusattiin kun puhuin "väärin" (siis sen vuoksi kun muutimme ympäri Suomea, puhuin väärää murretta uudessa paikassa). Siten olen ottanut tämän tiedostomattoman tavan muuttaa puhettani vastapuolen mukaan. Tai niin kai käy monille, mutta mielestäni minulla se on korostunut ominaisuus. Koska lapseni ei vauvana vielä osannut vastata puheella, olen varmaan tiedostamattani ryhtynyt puhumaan hänelle kirjakieltä.



Minäkin sujuvasti vaihdan puhettani, esim jos puhun puhelimessa äitini (jolla erittäin voimakas savonmurre) kanssa puhun varmasti savoa, ja saatan välillä kommentoida miehelleni jotain kirjakielellä ja palata taas savoon äitini kanssa. Sen tekee ihan tiedostamattaan, ajattelen että se on sama jos olisi suomenruotsalainen ja vaihtaisi lennosta ruotsin ja suomen välillä. Että savo on minulle ihan "toinen kieli".

Olen kuitenkin huomannut, että ainakin omat lapseni omaksuvat kirjakielisiä sanontoja kirjoista, joita heille luetaan, ja lastenohjelmista. Lapseni myös sanovat "minä" vaikka itse sanon murteella "mä" tai "mää".

Kirjakieltä vääntänyt lapselleen aina, poika nyt 5-vuotias. Kuulostaa typerältä. Muille puhuukin sitten mitä vaan.