Oletko joskus suunnitellut eroavasi miehestäsi? Miksi kuitenkin jäät?

Lasten takia en ryhtynyt eroamaan yli kymmeneen vuoteen,

mutta lopulta sitten myös lasten takia erosin,

koska vaikka ideaali ois ehjä koti, niin ei sitä yksin pysty parisuhdetta hoitamaan

ja koska se vanhempien välinen suhde on lapsen henkinen koti,

niin lapseni elivät pitkään täysin kodittomina :(



Erosin, koska ajattelin siten näyttäväni lapsilleni parempaa esimerkkiä siitä, ettei ihan mihin tahansa pidä suostua, ja itseään täytyy arvostaa, vaikka toinen ei sitä tee.



Nyttemmin olen lasten kanssa hyväntuulisempi ja tasapainoisempi kuin parisuhdeperheessä ikinä.

Lapset saavat hyvää mallia äitinä ja naisena olemisesta.



Minut herätti se, kun tajusin lasten ottavan lapsuudenkodistaan mallin tuleviin omiin suhteisiinsa, enkä halua heille mitään perhehelvettiä.

Kun on kolme alle nelivuotiasta, joista kaksi valvottaa öisin ja yksi on sairas, itsellä täyttä päivää ja yötä kotona, mies opiskelee ja käy töissä, jatkuvat rahahuolet ja molemmat ollaan uupuneita.

Muutama huono päivä putkeen, ja suunnittelen eroa.



Jään kuitenkin sen takia, että olen onnistunut valitsemaan hyvän miehen joka ei kännäile, ei käytä väkivaltaa eikä petä. Minusta väsymys ja meistä riippumattomat vastoinkäymiset eivät ole mikään syy erota.

Meillä on kaikki edellytykset onnelliseen kestävään avioliittoon, ja uupumisista huolimatta haluan lapsille mallin parisuhteesta ja ehjän perheen jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä.