Kun näet tuolla liikenteessä keski-ikäisiä tai vanhoja naisia,

Ei mulle ole niin sanottu mutta itsekseni mietin että minusta ei ikinä tule tuollaista pyylevää,punatukkaista ja lyhyt hiuksista tanttaa joka kulkee mummo kuteissa!

Ajattelen, että aion vanheta arvokkaasti, ryppyineni päivineni, Haluan olla muodikas, mutta vain ikäkaudelleni sopivasti, en halua yrittääkään leikkiä ikiteiniä.

Jotenkin on helppo vanheta, kun tajuaa, että se on väistämätöntä vanheta ja että jokaisella ihmisellä on oikeus olla nuori ajallaan ja sitten täytyy tehdä tilaa seuraaville sukupolville.

Et voi olla tosissasi... Vanheneminen on osa elämää ja ihminen on aina tyytyväinen elämäänsä ja ikäänsä. Ryppyinenkin voi olla kaunis verrattuna tympeään nuoreen ihmiseen. Ei kukaan viisikymppinen haaveile elämästä kaksikymppisenä enää.

jolloin ruumis mätänee ja katoaa kokonaan.

Mitä merkitystä on, onko 50- vuotiaana pullea ja punatukkainen?

Yli 50-vuotiaita on niin monenlaisia, ja itse kuvittelen tulevani samanlaiseksi kuin sukuni muut naiset. Esim. äitini on yli 60, mutta virtaa tuntuu riittävän enemmän kuin minulla. Ei hän tunnu ehtivän miettimään mitään silmäpusseja, on niin paljon muuta menoa, tekemistä ja pohdittavaa.

En niinkään ulkonäköä, vaan terveyttä ja muuta kuntoa.



Jotkut kuusikymppiset ovat jo uskomattoman huonokuntoisia. Suurin osa vaivoista tuntuu johtuvan ylipainosta. Itselläni on taipumus ylipainoon (BMI noin 26) ja taistelen koko ajan sen kanssa. Pelkään siis, että lihon hallitsemattomasti ja kärsin esim. polvivaivoista.

Ehkä olen tullut tietoiseksi omasta vanhenemisestani, kun 40 pamahtaa kohta ruutuun. Kriisi ehkä??

En tunne itseäni niin vanhaksi ja ajatus vanhenemista on jotenkin vaikeaa. En halua vanheta, haluan takaisin "parhaat vuoteni"....

Et voi olla tosissasi... Vanheneminen on osa elämää ja ihminen on aina tyytyväinen elämäänsä ja ikäänsä. Ryppyinenkin voi olla kaunis verrattuna tympeään nuoreen ihmiseen. Ei kukaan viisikymppinen haaveile elämästä kaksikymppisenä enää.

Eivät kaikki ole tyytyväisiä elämäänsä ja ikäänsä ja varmasti löytyy 50-vuotiaita jotka haaveilevat nuoruudesta. En siis ihan täysin allekirjoita väitteitäsi.

Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että ryppyinen ja vanha ihminen voi olla paljon kauniimpi kuin nuori ja ns. kaunis. Nimittäin juuri tuo tympeä mieli heijastuu fyysiseen olomuotoon ja varsinkin katkeruus tekee pahaa ihmisen ulkonäolle.

Itse toivoisin olevani 50-vuotiaana liikunnan aikaansaamaana energinen ja vetreä. Toivon, että olisin iloinen ja kiitollinen koska se antaa elämäniloa ja kaunistaa kasvoja. Toivottavasti myös olen jaksanut siihen mennessä hoitaa säännöllisesti ihoani ja terveyttäni.

30 vuoden päästä, eikä paljon naurata. Äitini oli näyttävän näköinen nainen vielä 10 vuotta sitten mutta nyt aikamoisen huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Yritän ennaltaehkäistä monia hänen niin fyysisiä kuin henkisiäkin kremppojaan, saa nähdä miten käy! Ulkonäöllisesti voisi asiat huonomminkin olla, vaikka ollaan molemmat valahtavaa eikä rypistyvää tyyppiä. Onneksi on rinnalla mies joka haluaa vanheta kanssani tulevaisuudennäkymistä huolimatta!