Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ei ole elämys, se on kokemus. Se on primitiivinen fyysinen tapahtuma
28.12.2008 |
siinä missä ulostaminen, virtsaaminen ja oksentaminenkin. Sillä on tavoite ja tulos: lapsi. Jokaisessa synnytyksessä on riskejä, jotka uhkaavat synnyttäjän ja lapsen terveyttä ja henkeä. Ne tulee ottaa vakavasti, kun tavoitteena on elävä, terve lapsi ja hyvinvoiva äiti. Nykylääketieteen keinoin riskejä on kyetty vähentämään merkittävästi. Koska kaikkia riskejä ei koskaan voida täysin ennustaa, on viisasta hyödyntää lääketieteen mahdollisuuksia. Joskus pelkkä valvonta ja varallaolo riittävät. Koska jopa sairaalatoiminta kärsii resurssipulasta, on järkevintä synnyttää siellä, missä apu on kuitenkin lähinnä, eli sairaalassa.
Elämä sinänsä on suuri elämys ja sisältää lukuisia mahdollisuuksia kokea tunteellisia ja koskettavia tapahtumia. Siksi synnytys saa olla sitä, mitä sen alunperin on tarkoitus ollut olla: tapahtuma, jonka lopputuloksena on elävä jälkeläinen. Ei huvia, ei elämysmatkailua, ei mikään aatteiden ja ideologian ilmentymä. Toivottavasti kaikki äidit ovat viisaita ja rakastavat syntyvää lastaan yhtä paljon kuin haluavat rikastuttaa omaa kokemusvarastoaan. Elävä, terve vauva on elämänkokoinen ihana asia.
Kommentit (18)
Niinhän se Jumala manasi Eevalle ja nyt naiset kärsitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan palstalla juuri nyt kotisynnytystä suunnittelevia? Harkitkaa vielä hyvin tarkkaan. Ja jos sairaalasynnytys pelottaa, niin hakeutukaa pelkopolille keskustelemaan peloistanne.
Kolme kertaa onneksi sairaalassa elävän vauvan synnyttänyt ja kerran pelkopolilla asioinut.
Älä viitti tollasta soopaa jauhaa! Mulla on takana 5 synnytystä ja minusta ne on oleet kyllä ihania kokemuksia. Siihen nyt kuuluu se kipu olennaisesti. Mutta minä olen kyllä heti synnytyksen jälkeen pystynyt käydä suihkussa. OMIN JALOIN. Ja syönyt ja jaksanut hoidella lasta heti. Joten ei pidä yleistää että synnytys on kamalaa! Minä kyllä synnyttäisin vaikka joka vuosi. Jos vain joku jaksaisi sen 9 kk kantaa sitä lasta. Se on rankempaa. Synnytys on ohi muutamassa tunnissa kuitenkin. Vaikka se veisi 3 vuorokauttakin, se on vain 72h. Itelläni menny kaikki alle 12h ohi. Viimeisimmät 6h:ssa.
Kärvistele sinä vain sektion jälkeen haavoinesi. Minusta juttujen perusteella sektio on kivuliaampi kuin alatie. Ja sääliksi käy ne jotka ensin supistelee ja yrittää työntää ja lopulta joutuvat sektioon. Kokevat molemmat tavat. Se on varmasti kamalaa! Mutta synnytys on nimen-omaan kokemus! Ihanimpia naisen elämässä. Siinä on mukana kaikki tunteet. Jännitys, kipu, pelko, odotus, helpotus, ilo, onni rakkaus, joillakin suuttumus. Se on mahtava, ja sen kokee vain kun synnyttää. Ja se vauva! On kaiken sen arvoinen! Ja synnytys on kokemus oli se sitten sektio tai alatie!
MINUSTA! MINUN KOKEMUKSENI!!! ÄLÄ SINÄ 5:n LAPSEN ÄITI TULE SANOMAAN MITÄ KUKAKIN SAA KOKEA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kerro mitään siitä miltä jonkun toisen synnytys tuntui. Ei sen enempää kuin esim. se minkä näköinen heidän lapsensa oli kertoo siitä minkä näköinen jonkun toisen lapsi oli. Jos itsellä on ollut tosi helppo synnytys, se ei tarkoita etteikö jollain toisella olisi ollut tosi vaikea, ja päinvastoin.
ja paska juttu on se politiikkakin mitä synnäreillä harjoitetaan: minä oon repinyt itsestäni kaksosetkin perätilassa ja siskoni sai keisarinleikkauksen x2 läskiensä takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo ajatus, että voisi päättää toisten puolesta onko synnytys heille elämys vai ei. Minulle synnytykset ovat kipuineen kaikkineen sitä ehdottomasti olleet, elämän huippukohtia emotionaalisesti. Jos jollekulle muulle ei näin ole ollut, niin se ei ole minun asiani, tietenkään. Ap:llekaan ei pitäisi toisten synnytyskokemusten kuulua sen kummemmin.
Kirjoitin huutomerkeillä? So what! Oksettaa kun 90 % äideistä hokee, miten ihanaa kun saa synnyttää! Synnärillä kamala huuto raikaa kun joka huoneessa ämmä karjuu kuin tapettava sika ja sitten se onkin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa! Tunkea pillustaan kerta toisensa jälkeen muksu sen tuskan siivittämänä. Että miksi ei kyseenalaisteta sitä, että voisi se helpompaa olla.
Kun joku normaali ihminen myöntäisi kerrankin, että kyllä se on kamalaa! Vaan pakkohan se on tietysti kestää jos meinaa muksuja tehdä. Rahakkaana saisi mukavuussektion niinkuin kaikki julkkikset sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se meinaan kauheeta puuhaa. En tiedä onko parempaa/pahempaa, kun sektiöäidit hehkuttavat "synnytystään", silloin vaan käy sääliksi.
hajoo!
Myönnä suoraan, että sä pelkäät synnytystä. Oot friikki, joka pelkää varmaan ihan kaikkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai tehdä sitä lasta. Elämyksen takia lapsi on väärä valinta, yhtä hyvin voisi kokeilla koiraa, ja sitten kun kyllästyttää, siitä vielä voi päästä eroonkin toisin kuin lapsesta.
Tai mieluummin vaikka lelukoiraa.
Synnytyksen kokenut niin sektiolla kuin perinteisellä tavalla, enkä kumpaakaan enää ottaisi. Eli lisään vielä senkin aspektin, että kannattaa nykypäivänä myös kunnioittaa rajojaan, ja sitä MAHDOLLISUUTTA että voi ja pystyy ehkäisemään.
Siis raskautta.
olla elämyksellinen eikä sitä tule tavoitella. Jos se jää elämyksenä mieleen, niin mukavaahan se on. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne joutuu punnertamaan ne 6 kiloiset sokerivauvat pillustansa ja sitten paskovat ja kusevat housuunsa loppuikänsä kun pidätyskyky menee.
Turha luulla että läski saa sektion
Synnytys on tietenkin yksilöllinen kokemus, eikä kukaan voi mennä sanomaan toiselle, onko hänen synnytyksensä yhtä aito tai oikea kokemus kuin hänen omansa. Mikä on vaikeata kenellekin? Kuka sen pystyy sanomaan? Ihmisillä on erilainen kipukynnys, erilaiset elämänkokemus, synnyttäjät ovat eri-ikäisiä, erilaisissa ammateissa toimivia. Toiset ovat viiden lapsen äitejä, toiset yhden lapsen, joka sekin vaivoin saatu aikaiseksi.
Ei meillä ole oikeutta mennä sanomaan kenellekään mitään kenenkään synnyttämisestä, arvostella kenenkään kokemusta saati haukkua ketään sen perusteella. Synnytys on mielestäni ylikorostettu asia nykyisin, juuri kuten ap kertoo, tärkeintä on lapsi, eikä se millaisen kokemuksen synnytys äidille tuo. Itse ei meistä kukaan voi vaikuttaa siihen millaisen lapsen saa, millaisen luisen lantion/kohdun on saanut, millaisia ovat supistukset, minkä kokoinen lapsi syntyy, miten itse reagoi oudossa tilanteessa jne. Toki näitä kaikkia voi etukäteen harjoitella, mutta loppujen lopuksi aika vähän niihin itse pystyy kukaan meistä vaikuttamaan.
Siksi jokaisen äidin, olkoonkin hän synnyttänyt tavalla millä hyvänsä, tulee olla onnellinen lopputuloksesta. Synnytys on lyhyt tapahtuma äitiyden vuosien saatossa(vaikka silloin h-hetkellä ei siltä tuntuisikaan..) ja äitiyteen sisältyy todella paljon muita elementtejä kuin se, miten synnyttää, miten syöttää, mitä vaippoja käyttää tai missä synnyttää jne. Jokainen lapsi rakastuu äitinsä kasvoihin ja äiti lapseensa ja se suhde on se, minkä pitäisi kantaa elämän halki, joka sillä hetkellä solmitaan. Minusta se on maailman kauneimpia suhde, äidin ja lapsen rakkaus toisiinsa. Ylisuorittamisella, jota muutenkin tässä maailmassa on liikaa, tuokin suhde voi haavoittua.
Eivät lapset siitä sinua kiitä, miten heidät olet synnyttänyt. Aivan yhtä paljon sektiolla syntynyt lapsi iloitsee syntymästään, kuin alateitsekin. Ei lapsi siitäkään kiitä välttämättä, onko häntä hoidettu kotona, saati millaisia vaippoja hän on lapsena käyttänyt. Lapsi ei muista, onko kotona ollut sekaista vai siistiä. Sen hän muistaa, miten äiti häntä kohteli, rakastiko äiti/hyväksyikö äiti sellaisenaan lapsen, miten äiti vietti aikaa/oliko äidillä aikaa lapsellensa vai täyttivätkö päivät muussa touhussa. Noita asioita me muistamme lapsuudestamme itsekin onnellisimpina asioina, eikö vain?
Enkä nyt morkkaa ketään kuka on synnyttänyt sektiolla, minusta ei vain siihen olisi. Koko sektio sana pelottaa. Mieluummin minä "kärsin" supistelut ja ponnistelut :)
Saanpahan ainakin tunteen että oon saanut jotakin hyvää aikaiseksi
Mutta kaikille tuo taas ei sovi :) Omat valinnat kaikilla! :)
ettei Suomessa ole mahdollista valita sektiota...vaan suurimmalle osalle synnyttäjistä se tehdään lääketieteellisin perustein.
Itse en ainakaan olisi hankkinut minkäänlaisia synnytyskokemuksia, ellen olisi saanut molemmilla kerroilla suunniteltuja sektioita. Jos joku haluaa nykyaikaan kärsiä ja ottaa siinä sivussa sen riskin, että muksulle tulee happikato, niin siitä vaan. Onneksi on myös toinen mahdollisuus, joka on helpompi äidille (olin seuraavana aamuna omin voimin jalkeilla), turvallisempi lapselle (ei jää kiinni ahtaaseen vaginaan) ja ennen kaikkea ainoa järkevä tapa lisääntyä mahdollisimman vähäisellä kärsimyksellä, elämme sentään 2000-lukua emmekä kivikautta. Muksu on parissa minuutissa pihalla ja äiti seuraavana päivänä jalkeilla ja se riittää.