Anoppi ei puhu minulle enää, koska lähden opiskelemaan! Merry Christmas vaan kaikille.

Pääsin yliopistoon ja päätin ryhtyä opiskelemaan. Omat vanhempani ja mieheni tukevat mua päätöksessäni. Raha-asiat olemme saaneet sumplittua kuntoon.

Anoppi on ainoa, joka ei ymmärrä eikä edes halua kuunnella. Ja pitäisi tämän noidan kanssa sitten joulua viettää.



Ymmärrän, että anoppi on huolissaan (lähinnä pojastaan ja lapsenlapsistaan) ja heidän jaksamisestaan/ raha-asioistamme. Olen kirjoittanut naiselle meiliä, josa kerron ensinnäkin syyt päätökseeni ja sen, että aijon tehdä keikkiaduunia opintojen ohessa ja että vanhempani auttavat meitä rahallisesti. Onhan meillä iso asuntolaina, mutta ei nykyinenkään työni hyvin palkattua ole ( netto 1900e/kk) Mies tienaa 5000e nettona kuussa. meillä on kaksi lasta.



Onko tämä siis nyt hyvin itsekästä ja edesvastuutonta? Kohtuutonta vaihtaa alaa ja ammattia?? olen kuitenkin vasta 30v.



mielipiteitä?

Mullakin on liuta sukulaisia, joista on oikein kiva taivastella toisten tekemisiä ja puuttua niihin parhaan kykynsä mukaan. Mä olen jo ajat sitten jättänyt ehidät omaan arvoonsa. En selittele yhtään mitään, en perustele kuin korkeintaan kerran omat tekemiseni, ja sen jälkeen sanon vain kuinka asiat on.



Joten suosittelen sinulle samaa. Sanot anopille, että sinä elät omaa elämääsi, ja sinä lähdet opiskelemaan ja piste. Älä vastaa mihinkään ala-arvoiseen keskustelunaloitukseen, mutta jos anoppi myöhemmin ihan normaalisti asiasta puhuu, niin puhu takaisin.

Opiskelemaan lähteminen on teidän perheenne päätös ja muutaman vuoden päästä pääset luultavasti paremmille palkoille. Älä välitä kitisevästä anopista. Kyllä se marina laimenee, kun valmistuminen alkaa häämöttämään.



PS: Oikeinkirjoitusasiaa: Aion (ei aijon)

suuria rahahuolia ongelmia jos miehes tienaa 5000e kuussa. Mihin te rahallista apua tarvitte?

Teidän tulonnehan ovat aivan järkyttävän suuret! Miehesi tienaa enemmän kuin meillä kaksi kokopäiväisessä työssä olevaa. Tässä asiassa voisi sanoa, että olet JO 30 vuotias, etkä enää lapsi. Onko lainanne ylimitoitettu tuloihinne nähden?

nuorukaisen ikä lähteä opiskelemaan.

Onko tämä siis nyt hyvin itsekästä ja edesvastuutonta? Kohtuutonta vaihtaa alaa ja ammattia?? olen kuitenkin vasta 30v.

mielipiteitä?

ja ota rohkeasti myös vanhemmiltasi saamasi apu vastaan. Noin minäkin tekisin. Vain sinä ja teidän perheenne tiedätte oman tilanteenne. Av-mammojen yleinen mielipide on, että muiden veronmaksajien (eli sossun ja Kelan rahoilla) on OK elättää itseään ja perhettään. Sen sijaan oman perheen tuki on täysin hylättävää.

Mutta olen kyllä pikkasen järkyttynyt siitä, että kehtaatte ottaa vanhempien rahallista apua vastaan tuollaisella palkalla. Toivottavasti vanhempanne ovat huippurikkaita.

Varmasti oikea päätös. Miksi ihmeessä vaivaat päätäsi anopin horinoilla ja vielä yrität selitellä päätöstäsi? Se om teidän perheen päätös, eikä se kuulu muille. Lopeta päätöksen puolustelu.

Siis ensinnäkin et ole mitenkään tilivelvollinen anopillesi teidän perheen päätöksistä, ja toiseksikin, anoppisihan on selkeästi mitä suurin moukka! Siis kuka oikeasti KEHTAA esittää ääneen tai muuten suoraan eriävän mielipiteensä toisen elämää koskevista päätöksistä?!? Jokainen normaalijärkinen ihminen ONNITTLELISI tuossa tilanteessa, ja jos nyt sattuisi olemaan eri mieltä tai huolissaan, pitäisi mölyt mahassaan tai korkeintaan jupisisi selän takana tuttujen kanssa, niin kuin tapana on.



Mitä miehesi sanoo äitinsä hävyttömästä käytöksestä? Ymmärrätte varmasti boikotoida tätä naista jouluna? Meillä ainakinin, yhdessä tuumin, tehtäisiin selväksi nenälle pomppivalle sukulaiselle, että noin ei meidän perhettä kohtaan käyttäydytä. Todennäköisesti mieheni soittaisi - sinun miehesi asemassa - äidilleen ja sanoisi suoraan, että "nämä päätökset ja asiat koskevat tasan meidän perhettämme, meidän perhe on iloinen X:n opiskelupaikasta ja tukee täysillä tätä opiskelua. Jos sinä, äiti rakas, et pysty tukemaan vaimoani ja käyttäytymään asiallisesti, on ehkä paras, ettemme tapaa jouluna. - Ettei mene joulu pilalle kaikilta."

Et ole liian vanha opiskelemaan, vaan ikäsi ja äitiyden myötä luultavasti hyvin motivoitunut. Jos vanhempasi tahtovat auttaa, niin suhtautukaa siihen vaikka ennakkoperintönä. Ratkaisusi voi vaikuttaa epäsovinnaiselta anoppisi edustaman sukupolven naisille, mutta jätä se anopin ongelmaksi!

nuorukaisen ikä lähteä opiskelemaan.

Onko tämä siis nyt hyvin itsekästä ja edesvastuutonta? Kohtuutonta vaihtaa alaa ja ammattia?? olen kuitenkin vasta 30v.

mielipiteitä?

että parempi mahdollisuus päästä vihreämmälle on hankkia kunnon pohjakoulutus. Ja 30 vuotiaalla on vielä eläkeikään työvuosia jäljellä muutama kymmenvuosi.

Onnea opintoihin, nuorena sitä pitääkin jaksaa ja tehdä.

Itse olin 34v ja odotin 4:tta lastamme kun pääsin yliopistoon sisään syksyllä 2004. Itse tosin hoidin opiskelut työn ohessa kun äitiysloma päättyi. Mutta nyt on maisterinpaperit taskussa ja ihana palkankorotus tuli juuri joululahjaksi. Ja ikääkin siis jo 38v kun valmistuin unelma-ammattiini. Anopille ei tosiaankaan kuulu teidän perheen asiat.

Minäkin aion lähteä opiskelemaan (olen 34v) enkä kysy mielipidettä muilta kuin mieheltäni. Hänkin tienaa 5000-6000e nettona kuussa eikä meillä minusta ole minkään näköistä ongelmaa rahan suhteen vaikka lainaakin on.



Ja kyllä, vanhempani avustavat myös meitä ihan omasta tahdostaan. Eikä minua kaiva pätkääkään mitä mieltä muut siitä ovat.



Onnea opiskeluihin. Minulla on vielä paikka hakematta/saamatta.

Revitte rahaa vaikka itsellännekin on jo vaikka kuinka paljon. Kuinka ahne paska sitä ihminen voi olla?

Silloin bruttotulot on yli 10 000€/kk ja paljon enemmän kuin monessa perheessä normaalisti!

Tietääkö vanhempanne kuinka paljon tienaatte? He siis luopuvat omasta elintasostaan jotta voivat sponssata RIKKAITA ihmisiä?

Ja kuka tässä repii vanhemmiltaan rahaa. Vanhemmilla on rahaa niin etteivät tiedä mitä sillä tekisivät. Antavat siis sinne minne haluavat, eli lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Mikä siinä teitä mättää? Haiskahtaa kateudelta.



Ja kyllä teillekin varmaan kelpaisi, jos hyvillä mielin annettaisiin.

oikeinkirjoitusasiaa: alkaa häämöttää (ei alkaa häämöttämään)