Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti vai ei?
07.01.2009 |
Sain kuulla olevani raskaana, ja vasta siinä vaiheessa, että abortti on mahdollista tehdä lääkkein. En kuitenkaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä :(
Olen 21-vuotias ja parisuhteessa, joka on kestänyt neljä vuotta, joista yhdessä asuen 2,5v. Aloitin juuri opinnot yliopistossa, mutta mieheni aloitti juuri uudessa työssä valmistumisen jälkeen. Raha on tiukalla, mutta nyt ehkä vähän helpottaa kun mies on töissä. Haluan kyllä lapsia joskus, mutta en ehkä ihan vielä. Opiskelut olisi hyvä saada alta pois ja ehkä joku työpaikkakin. Lisäksi haluaisin elää vielä suhteellisen "vapaata" elämää mieheni kanssa, ilman suuria velvoitteita. Mieheni on enemmän abortin kannalla, koska ei tiedä haluaako lapsia ehkä koskaan. Minua pelottaa eniten se, että jos pidän lapsen, niin mies saattaa jättää minut yksin lapsen kanssa, koska ei ole tätä alunperin halunnutkaan. Hän ei ole näin suoraan sanonut, mutta mielestäni se voisi olla aika todennäköistä. Rakastan miestäni valtavasti, enkä koskaan haluaisi menettää häntä. Kannattaako siis ihahaa ihmissuhdetta pilata lapsen takia, jota en itsekään nyt välttämättä haluaisi? Ja vaikka mies pysyisi kanssani, kannattaako lasta tehdä tällaiseen tilanteeseen, jossa raha on todella tiukalla koko ajan, opiskelut menisivät jäihin pitkäksi aikaa ja lisäksi asumme pienessä yksiössä, eikä nyt ole varaa muuttaa?
Kokemuksia/mielipiteitä? Auttakaa!!
Kommentit (43)
ei oikeasti sinua rakasta. sellainen sika saa mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä siihen ole koskaan oikeasti valmis. On se vaan sellainen ihmetys...
Melkein 100 varmasti sulle kyllä sanon että jos lapsen pidät, et sitä kyllä kadu.
Eli jokaisella on oikeus syntyä toivottuna.
Jos olet valmis eroon, luopumaan opinnoista ja yh- elämä kiehtoo kouluttamattomana, niin tietysti annat raskauden jatkua. Jos et ole valmis tähän, päädyt aborttiin.
Kun meidän esikoinen synty oltiin miehen kanssa kummatkin 20. Kummallakin opiskelut kesken ja mies vielä armeijassa ekat 4kk vauvan syntymän jälkeen. Rahaa ei ollut liiemmälti, mutta onneks tavaroita saa käytettynäkin. Asunto oli kaksio 54neliöö. Opiskelut opiskelin loppuun ja valmistuin kun vauva oli 9kk. Oli vain puoli vuotta jäljellä. Mies opiskelee vieläkin. Itse kotona lasten kanssa. Edelleen sama asunto, nyt kaksi lasta, rahasta tiukkaa, mutta maailman ihaninta aikaa. Mitään en vaihtais pois. Tietty rahaa vois olla enemmänkin ja asunto isompi, mutta ne on pikkuseikkoja sen rinnalla mitä kaikkea lapset tuo elämään. Tämä vain meidän perheen mielipide tosin.
Aina on myös mahdollisuus antaa lapsi adoptioon.
ja seksin harrastamisen riskinä on raskaus vaikka olisi mikä tahansa ehkäisymuoto.
Kun saat lapsen nuorena ja opiskelijana, mennessäsi töihin esim. 5-7 v päästä on lapsi jo eskarissa ja työnsaanti on helpompaa. Suomessa päivähoito-oikeus alkaa jo, kun lapsi on puoli vuotta, joten opiskelu sujuu mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat, että mies ei halua ehkä ikinä lapsia. Jos sinä haluat ja hän ei, niin teillä on edessä umpikuja joskus tulevaisuudessa, vaikka nyt ratkaisisitte tämän tilanteen abortilla. Millainen suhde teillä muuten on? Onko kaikki hyvin? Voisitko kuvitella suhteen kestävän lapsen tulon?
Itse tilanteessasi saattaisin hyvinkin päätyä aborttiin. Olet vielä kovin nuori ja sinulla on opinnot ihan alussa. Opiskelu lapsen kanssa onnistuu varmasti, mutta jos et ole varma mitä elämältä haluat ja sinulla on mies, joka ei halua tähän tulevaisuuteen sitoutua, en ehkä uskaltaisi lasta tehdä.
koskaan ei olisi hyvää aikaa saada lapsi.. Aina löytyy niitä muita maailman houkutuksia. Kauan olette olleet yhdessä. Ja varmaan tunnette toisenne hyvin. Mun mielestä se on teidän yhteinen päätös. Keskustelkaa ja keskustelkaa!! Tietenkin vauva muuttaa kaiken, mutta toisaalta mikään ei ole pysyvää! Mistä tiedät mitä tulee vuoden päästä tapahtumaan..
Mikään ei ole niin ihana kuin oma lapsi.
Kun sain esikoiseni rinnalleni, sanoin miehelleni että näitä lisää vaikka kuinka monta!! (olin koko raskausajan älyttömän kiukkuinen.. jne) Nyt kolmen äiti.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli töissä ja minä lähdin vielä opiskelemaan kun lapsi oli 1,5v. Rahat olivat tiukilla mutta niin ne olisivat olleet ilman lastakin. Tein opiskelun ohessa kuitenkin töitä n.12t/vko normaalin työpäivän puitteissa eli 8-16 välillä opiskelut ja työt. Onneksi oli ihana työpaikka jossa sain itse ilmoittaa koska tulen (esim hyppytuntien ajaksi). Tentteihin tuli luettua yötä myöten sekä isommat tehtävät piti tehdä kun lapsi oli nukkumassa. Silti valmistuin hyvissä ajoin ja sain heti koko päiväistä työtä. Lapsiakin on sen jälkeen saatu kaksi lisää. Itse en epäillyt missään vaiheessa etteikö kaikki menisi ihan hyvin. Lähipiirissä kauhistelijoita riitti mutta mitä siitä. Ja eipä heidän kauhistelunsa pitäneet paikkaansa.
Sinuna pitäisin lapsen mutta tottakai se on sinun oma päätöksesi. Jos miehesi ei mahdollisesti koskaan halua lapsia niin luuletko että hänen mielensä muuttuu muutaman vuoden sisään? Eli jos sinä haluat mutta miehesi ei niin onkohan hän sittenkään se oikea mies sinulle? Silti, todella monilla ystävillä on lapsikeskusteluissa mies jänistänyt alkuun mutta ollutkin sitten todella hyvä isä kun on uskaltanut antaa vauvan tulla. Enkä usko että kukaan on ikinä täysin valmis saamaan vauvan. Itsekin kolmatta odotellessa välillä kauhistelin että olenkohan sittenkään valmis kolmanteen lapseen.
Älä oleta mitään. Miehesi voi olla vaikka raskauden kannalla, kunhan avoimesti ja luottamuksellisesti puhutte asiat. Niin moni (itse mukaan lukien) on tullut raskaaksi opiskelijana ja elämä voi sujua aivan mallikkaasti.
Abortti on sellainen, että voi jäädä painamaan koko loppuelämäksi ja sitä ei saa tekemättömäksi.
Teillä on kuitenkin melko pitkä suhde jo takana, eikä ole mikään yhden illan juttu.
Uskon, ettet tule koskaan katumaan lapsen pitämistä yksin tai yhdessä. Niin montaa muuta asiaa voi katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Adoptio ei ole hyvä vaihtoehto eikä syntymättömän parhaaksi"
Minuapa ei olisi jos biologinen äitini olisi ajoissa tajunnut raskautensa. ei voinut enää keskeyttää ja suoraan laitoksella antoi minut adoptioon. sain ihanat adoptiovanhemmat 3vuotiaana. asuin heidän luonaan tosin alle kaksivuotiaasta asti. nyt minulla on kolme omaa ihanaa lasta. sinäkö tosiaan olet sitä mieltä että minulla ei ollut oikeutta syntyä eikä syntymä ollut parhaakseni?!
No mä en sun tilanteessa haluaisi lasta, mutta vahinko on toki jo tapahtunut..sun pitänee vain miettiä, että miten suhtaudut aborttiin. Jos se on sinusta murha, niin tuskin haluat sitä tunnollesi, mutta jos ei, niin sitten teet sen etkä kuuntele muita. Itse en tiedä voisinko tehdä aborttia, mutta jos nyt tulisin raskaaksi niin antaisin lapsen adoptioon. On se nyt pienempi paha kuin lapsen "tappaminen", jos sen abortin nyt sitten niin haluaa tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä, että koskaan ei tule täydellistä aikaa saada lapsi, mutta sen tiedän, että varmasti on parempia aikoja kuin tämä. Sitten kun on enemmän rahallisia resursseja pitää lapsesta huolta, isompi asunto (täällä 18 neliön kämpässä ei juurikaan ole tilaa) ja opiskelut hoidettu. Sille kuka sanoi, että päivähoito-oikeus alkaa puolivuotiaasta: jos joskus lapsen saan, häntä ei laiteta vauvasta päiväkotiin, vaan hänen kanssaan ollaan kotona mielellään kolmivuotiaaksi asti. Ja yliopisto-opinnot ovat kokopäivätyötä, joten opinnot keskeytyvät aika pitkäksi aikaa...
Lisää kommennteja?
ap
"Aina on mahdollisuus antaa lapsi adotioon!" Tää sama saatanan lässytys vuodesta toiseen! Harva pystyy täysaikaiseen raskauteen ja adotoimaan sen jälkeen ilman vaikeita psyykkisiä ongelmia.
Lopettakaa ne murhajutut! Jos ei lopu, niin laitetaan samalla valvojalle viesti, että poikki koko ketju!
Jokainen abortti tarkoittaa, että lapsi ei ole ei toivottu ja lapsen loppuelämä on näin ollen pelastettu.
Ei AP täältä saa apua, ei täällä notku kuin abortinvastustajat. Kukaan ei ole juuri nyt sinun asemassasi ja housuissasi eli lopullisen päätöksen teet sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se ei oikeasti mene niin, että sairaalan ovella on onnellinen pariskunta vastaanottamassa vauvaa, jonka äiti juuri synnytti! Ne lapset menevät laitoksiin ja joskus myöhemmin adoptoidaan, ehkä!
"Aina on mahdollisuus antaa lapsi adotioon!" Tää sama saatanan lässytys vuodesta toiseen! Harva pystyy täysaikaiseen raskauteen ja adotoimaan sen jälkeen ilman vaikeita psyykkisiä ongelmia.
Lopettakaa ne murhajutut! Jos ei lopu, niin laitetaan samalla valvojalle viesti, että poikki koko ketju!
Jokainen abortti tarkoittaa, että lapsi ei ole ei toivottu ja lapsen loppuelämä on näin ollen pelastettu.
Ei AP täältä saa apua, ei täällä notku kuin abortinvastustajat. Kukaan ei ole juuri nyt sinun asemassasi ja housuissasi eli lopullisen päätöksen teet sinä!
Voisitko näyttää sen tutkimuksen, missä "harva pystyy täysiaikaiseen raskauteen ja adoptoimaan sen jälkeen ilman vaikeita psyykkisä ongelmia". Ja et sinä ole mikään sanomaan, saavatko ihmiset pitää aborttia murhana vai eivät. Minäkään en ole abortinvastustaja, enkä ole sitä vastaan, että ihmiset tekevät abortteja, mutta kyllä se minusta laajasti ajateltuna murha on. Joten minä, joka en lasta halua kasvattaa ainakaan 10 vuoteen, niin totta hitossa annan sen mieluummin adoptoitavaksi, enkä usko, että se olisi minulle mikään ongelma, toisin kuin tuo abortti voisi olla. Ei voi sanoa, että "lapsen loppuelämä" on pelastettu kun sillä ei sitä ole ollutkaan, syntymätön lapsihan on käsittääkseni sikiö.
Olet aika joustamaton ja idealistinen. Opiskelu onnistuu hyvin myös lapsen kanssa, mutta jos haluat kaiken tässä nyt heti ja et ole valmis tekemään kompromisseja, ei mikään elämässä onnistu.
Voin kertoa, ettei raskaanaolo ole sen helpompaa, kun valmistut. Ensi alkuun olet tod.näk. määräaikaisissa työsuhteissa->et uskalla raskautua ja kun vihdoin saat vakkaripaikan, sitoudut pidempään projektiin->et voi raskautua. Ehkäpä reilu 35 v olet saavuttanut sen verran, että uskallat, mutta selviääkin, ettei puoliskosi halua lasta->etsit toisen miehen, joka onkin hedelmätön. 40 v löydät sen oikean, mutta selviääkin, ettei kemiat natsaa ja raskautuminen ei onnistu.
Tällainen kauhuskenaario, mutta monelle tosi ja toivottavasti saa sinut ajattelemaan.
monet alkiot abortoituu itsestään.
Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna.
ainakin ihan alkuun. Lapsesta voi tulla toivottu raskauden edetessä. Maailmassa olisi muuten aika paljon vähemmän ihmisiä, jos kaikki olisi suunniteltua ja alun perin toivottuja!
En koskaan voisi tehdä aborttia. Minun korvissani kuulostat, että olet ihan valmis lapsen saamaan, parisuhdekin on kunnossa. Jos miehesi sinua rakastaa, kyllä hän on valmis ottamaan myös (oman) lapsensa sinun lisäksesi. Puhu asiasta miehesi kanssa, mutta älä anna hänen mielipiteensä vaikuttaa liikaa sinuun. Vaikka lapsi onkin hänenkin, se on sinun sisälläsi, ja sinulla on oikeus tehdä juuri kuten omasta mielestäsi oikealta tuntuu. Minäkin sain lapsen nuorena, sinun ikäisenäsi. Nyt olen 24, ja kolmas on tulossa. Pois en vaihtaisi päivääkään. Olemme myös rahallisesti olleet hyvin tiukoilla, mutta se ei ole ollut lapselta pois. Itseltä ehkä, ettei ole päässyt shoppailemaan niin kuin ennen, mutta täytyy sanoa, että äitinä nuo asiat eivät enää tunnu niin tärkeiltäkään. (ihanampaa ostella vauvalle jotain itseni sijasta :) ) Sinä luultavasti haluat jatkaa opiskelujasi, tiedän paljon nuoria äitejä jotka opiskelee vauvan ohessa. Kyllä se onnistuu! Ehkä hieman hitaammin, mutta onnistuu silti. Voisi olla aika mukavaa vaihtelua itsellekin opiskella välillä...
Onnea ja voimia päätöksentekoon! Toivon todella että pidät pikkuisen! :)
Alue: Aihe vapaa
Noin paperilla olette ihan ihannepariskunta saamaan lapsen. Kun kaikki asiat on aivan reilassa, olet ehkä 40 v, jos silloinkaan. Lapsi on kuitenkin sellainen lahja ja aivan oikeata aikaa ei ole.