Abortti vai ei?
Sain kuulla olevani raskaana, ja vasta siinä vaiheessa, että abortti on mahdollista tehdä lääkkein. En kuitenkaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä :(
Olen 21-vuotias ja parisuhteessa, joka on kestänyt neljä vuotta, joista yhdessä asuen 2,5v. Aloitin juuri opinnot yliopistossa, mutta mieheni aloitti juuri uudessa työssä valmistumisen jälkeen. Raha on tiukalla, mutta nyt ehkä vähän helpottaa kun mies on töissä. Haluan kyllä lapsia joskus, mutta en ehkä ihan vielä. Opiskelut olisi hyvä saada alta pois ja ehkä joku työpaikkakin. Lisäksi haluaisin elää vielä suhteellisen "vapaata" elämää mieheni kanssa, ilman suuria velvoitteita. Mieheni on enemmän abortin kannalla, koska ei tiedä haluaako lapsia ehkä koskaan. Minua pelottaa eniten se, että jos pidän lapsen, niin mies saattaa jättää minut yksin lapsen kanssa, koska ei ole tätä alunperin halunnutkaan. Hän ei ole näin suoraan sanonut, mutta mielestäni se voisi olla aika todennäköistä. Rakastan miestäni valtavasti, enkä koskaan haluaisi menettää häntä. Kannattaako siis ihahaa ihmissuhdetta pilata lapsen takia, jota en itsekään nyt välttämättä haluaisi? Ja vaikka mies pysyisi kanssani, kannattaako lasta tehdä tällaiseen tilanteeseen, jossa raha on todella tiukalla koko ajan, opiskelut menisivät jäihin pitkäksi aikaa ja lisäksi asumme pienessä yksiössä, eikä nyt ole varaa muuttaa?
Kokemuksia/mielipiteitä? Auttakaa!!
Kommentit (43)
Et voi tietää, mitä vaikutuksia lapsella olisi suhteeseenne. Voi olla, että lapsen saaminen yllättäisi teidät ihmeellisyydellään. On suuri lahja saada vauva.
Elämää ei voi suunnitella aina itse, se kuuluu ihmisyyteen. Jos miehesi ei halua lapsia "ehkä koskaan", tulet aina olemaan saman kysymyksen äärellä, menetätkö hänet, jos tulet raskaaksi. Olet nainen, ja naiset yleensä tulevat raskaaksi jossain vaiheessa parisuhdetta. Miehesi ei voi kuvitella, että 100-prosenttista ehkäisyä olisi olemassa. Ei voi olla niin, että sinä maksat abortilla jokaisesta vahingosta, koska hän ei toivo lapsia mutta haluaa seksiä.
Opiskelut menisivät jäihin ehkä vuodeksi, koska lapsen voi laittaa hoitoon. Yksiössä pärjää pienin järjestelyin jonkin aikaa, koska pieni lapsi ei tarvitse pitkiin aikoihin omaa huonetta.
Minä en tekisi tilanteessasi aborttia. Se on loistava aikuistumisen paikka teille molemmille ja hyvä koetus sen kannalta, onko teillä keskenänne mitään tulevaisuutta pariskuntana. Jos mies jättäisi minut lapsen vuoksi, ei hän olisi silmissäni mikään mies.
Olin itse 20-vuotias, kun sain ensimmäisen lapseni.Minulla oli jokin kumma tarve tulla äidiksi jo niin nuorena. Olin päättänyt, että sen jälkeen pidän viiden vuoden tauon ja opiskelen ja vasta sitten mietin uudestaan perheenlisäystä. Itse asiassa meni yhdeksän vuotta ennen kuin toinen lapsi syntyi. En vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa! Vaikka olin nuori saadessani esikoiseni, mutta ajattelumaailmani ja elämän tärkeysjärjestys muuttui kummasti.
Ei se elämä siihen lopu,vaikka lapsia tekee. Minulla on korkeakoulututkinto ja hyvä työpaikka. Itse asiassa jos osaa säästää rahan käytössä, on helpompaa opiskella pienen lapsen kanssa kuin olla pahimmassa tapauksessa kahdeksan tuntia päivässä työssä. Opiskeluissa on helpompi joustaa lapsen tarpeiden mukaan kuin työelämässä. Tämä on minun mielipiteeni kokemuksen omaavana molemmista asioista.
Toisaalta elämää ei voi suunnitella.... sitä ei tiedä mitä elämä on viiden saatikka kymmenen vuoden päästä. Sitten kun niitä lapsia oikeasti haluaisi, niitä ei välttämättä aina saakaan ja sitten saattaa nuoruuden abortti kaduttaa. Itselleni meinasi toisen lapsemme kanssa käydä näin kun viiden vuoden jälkeen aloimme yrittää, eikä ollut tietoakaan moneen vuoteen uudesta raskaudesta. Itse asiassa olin jo luopunut toivosta.
Onnea päätöksentekoon ja elämääsi! Oli päätös mikä tahansa, näin isoissa asioissa se seuraa sinua loppuelämäsi...
kiinnitin huomiota siien että pohdit asuntonne pienuutta myös.. kun saatte lapsen kaupungilta varmasti löytyy suurempi asunto teille.. raskaanaolevat menevät jonon etusijoille.. olen samaa mieltä joidenkin kanssa että ei välttämättä ikinä ole ns. täydellistä hetkeä lapselle.. lapset tulee tehdä nuorina (itse olen suht saman ikäinen kanssasi ja jos olisin tilanteessasi että olisin raskaana pitäisin lapsen, minulla myös samanpituinen suhde ja opiskelen, omalla "luokallani" opiskelee myös paljon perheellisiä.. mutta näin loppulauseena: tee niin kuin itsestäsi tuntuu oikealta..