Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti vai ei?
07.01.2009 |
Sain kuulla olevani raskaana, ja vasta siinä vaiheessa, että abortti on mahdollista tehdä lääkkein. En kuitenkaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä :(
Olen 21-vuotias ja parisuhteessa, joka on kestänyt neljä vuotta, joista yhdessä asuen 2,5v. Aloitin juuri opinnot yliopistossa, mutta mieheni aloitti juuri uudessa työssä valmistumisen jälkeen. Raha on tiukalla, mutta nyt ehkä vähän helpottaa kun mies on töissä. Haluan kyllä lapsia joskus, mutta en ehkä ihan vielä. Opiskelut olisi hyvä saada alta pois ja ehkä joku työpaikkakin. Lisäksi haluaisin elää vielä suhteellisen "vapaata" elämää mieheni kanssa, ilman suuria velvoitteita. Mieheni on enemmän abortin kannalla, koska ei tiedä haluaako lapsia ehkä koskaan. Minua pelottaa eniten se, että jos pidän lapsen, niin mies saattaa jättää minut yksin lapsen kanssa, koska ei ole tätä alunperin halunnutkaan. Hän ei ole näin suoraan sanonut, mutta mielestäni se voisi olla aika todennäköistä. Rakastan miestäni valtavasti, enkä koskaan haluaisi menettää häntä. Kannattaako siis ihahaa ihmissuhdetta pilata lapsen takia, jota en itsekään nyt välttämättä haluaisi? Ja vaikka mies pysyisi kanssani, kannattaako lasta tehdä tällaiseen tilanteeseen, jossa raha on todella tiukalla koko ajan, opiskelut menisivät jäihin pitkäksi aikaa ja lisäksi asumme pienessä yksiössä, eikä nyt ole varaa muuttaa?
Kokemuksia/mielipiteitä? Auttakaa!!
Kommentit (43)
niin eiköhän ne naiset sitä sitten mieluummin tekis kuin niitä abortteja! On se aika rankkaa olla raskaana ja antaa se lapsi pois! Ja se sosiaalinen painekin, kun kaikki onnittelee raskaudesta ja kyselee yms. Ja sitten nainen antaakin sen lapsen pois!
Maailma on täynnä lapsia kaduilla ja laitoksissa, joita kukaan ei halua, mutta heidän elämästään kukaan ei tällä palstalla ole kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuo että joutuisi kaikille selittämään, miksi antaa lapsen pois.
neuvolaan tai perheneuvolaan ja käy yksin tai mieluummin yhdessä miehesi kanssa siellä keskustelemassa. Puhumassa asioista niiden oikeilla nimillä ja ammatti-ihmisen kanssa jos kahdestaan miehen kanssa se tuntuu vaikealta. Puhukaan kaikki asiat halki ennen päätöksen tekoa. Täältä tuskin saat apua noin vaikeaan päätökseen.
Siitä syystä, että tiedän,mitä äitiys on, mitä se parhaimmillaan antaa. Äidinrakkautta ei voi verrata mihinkään muuhun tunnetilaan, se on niin konaisvaltaista. Olet kahden-kolmen vuoden kuluttua nuori aloittamaan yliopisto-opinnot, todellakin. Uskon, että
lapsen synnyttäminen ja pitäminen on tilanteessasi paras ratkaisu.
Jos ajattelen taas itseni sinun ikäisenä, en tiedä, mitä olisin tehnyt. En tiennyt äitiydestä silloin mitään. Näin vain sen "rasittavan"puolen, kun nuoruuden seikkailut vetivät puoleensa. Teet varmasti oikean ratkaisun, kuuntele sydäntäsi!
mutta minä en pystyisi aborttia tekemään. Aihe on itsellenikin arka, sillä jouduin äskettäin ottamaan kantaa siihen, voinko tehdä abortin, jos lapsi on todella sairas ja jopa elinkelvoton kohdun ulkopuolella. Luoja teki päätöksen puolestani. Jouduin kuitenkin lääkkeelliseen raskauden keskeytykseen, koska kuollut vauva jäi kohtuun. Tiedän, että en ikinä olisi voinut nielaista sitä ensimmäistä lääkettä, jos vauva olisi elänyt. Nytkin se oli melkein ylivoimaista.
Voimia päätöksen tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olet valmis aborttiin..jotkut sanovat kaipaavansa lasta kuitenkin parin vuoden päästä. En tiedä ei omakohtaista kokemusta.
Mieti tarkkaan....rakkaalle ystävälleni kävi niin,että eka tuli vahinko raskaus, teki abortin,kun ei sopinut siihen kuvioon..parin vuoden päästä se tilanne tuli,että vauva olisi tervetullut...mutta sitäpä ei enää tullutkaan.6 vuotta yritystä ja sen jälkeen adoptiojonoon...
Lapsi on rikkaus...tuli se missä elämän vaiheessa tahansa....Kun noinkin hyvät lähtökohdat on asiaan.
jos olet valmis aborttiin..jotkut sanovat kaipaavansa lasta kuitenkin parin vuoden päästä. En tiedä ei omakohtaista kokemusta.
Mieti tarkkaan....rakkaalle ystävälleni kävi niin,että eka tuli vahinko raskaus, teki abortin,kun ei sopinut siihen kuvioon..parin vuoden päästä se tilanne tuli,että vauva olisi tervetullut...mutta sitäpä ei enää tullutkaan.6 vuotta yritystä ja sen jälkeen adoptiojonoon...
Lapsi on rikkaus...tuli se missä elämän vaiheessa tahansa....Kun noinkin hyvät lähtökohdat on asiaan.
Rakkaan ystäväsi abortilla ei ole varmasti mitään tekemistä asian kanssa, että hän ei saa uutta lasta. Suurin osa abortin tehneistä saa normaalisti vauvan myöhemmin.
Ja lapsi ei välttämättä ole rikkaus! Entä nainen joka synnyttää, mutta inhoaa lastaan ja kostaa tälle koko elämänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö solumöykky tiedä paremmasta! Ja jos abortti todettais jotenkin kamalaksi asiaksi sen syntymättömän kohdalla, sehän kiellettäisiin oitis!
ahdistuksen varsinkin lapseen. Lapsi hakee myöhemmin molempia biologisia vanhempia, kysymys ei ole pelkästään naisen päätöksestä.
Adoptioon annettavien suomalais vauvojen määrä on vähäinen myöskin siitä syystä, että äitejä syyllistetään eikä kannusteta adoptoimaan lasta.
Vierailija - 7.1.2009 19:39 (ID 1229761)
Niinpä, kuinka moni nainen tosiasiassa täällä Suomessakin valitsee adoption abortion sijaan.
Juuri tuo että joutuisi kaikille selittämään, miksi antaa lapsen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole valmis saamaan lapsen, on sinulla oikeus tehdä abortti. Sinun pitää vakavasti keskustella miehesi kanssa.
Itse en kuitenkaan voi suositella aborttia, koska itse taistelen lapsettomuuden kanssa, ja toivoisin todella paljon tulevani raskaaksi. Et voi olla varma, että tulet enää toista kertaa raskaaksi. Itse tilallasi pitäisin lapsen, mutta itse sinun on päätös tehtävä, koska kukaan muu ei lastasi sen jälkeen hoida. Se on sitten sinun, ja niin se on nytkin. Se on jo täydellisen valmis kasvamaan maailmaan, ja sitä yksilöä ei tule koskaan toiste.
Anteeksi palopuhe. :) Mutta en vastusta aborttia, se on jokaisen naisen valinta, joka voi tehdä missä tahansa elämänvaiheessa.
En usko, että kyse oli niinkään siitä, että abortti aiheuttaisi lapsettomuutta, mutta lapsettomuus yleensä on suhteellisen yleistä, eikä koskaan voi tietää ketä se koskee. On mahdollista, että tämä raskaus on yksi niista onnenkantamoisista, joita ap saa, voi olla ettei hän kovinkaan helposti raskautuisi toista kertaa.
Yleensä kaikki raskautuu, mutta ei aina. Minusta se on miettimisen arvoinen asia.
Rakkaan ystäväsi abortilla ei ole varmasti mitään tekemistä asian kanssa, että hän ei saa uutta lasta. Suurin osa abortin tehneistä saa normaalisti vauvan myöhemmin.Ja lapsi ei välttämättä ole rikkaus! Entä nainen joka synnyttää, mutta inhoaa lastaan ja kostaa tälle koko elämänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole valmis saamaan lapsen, on sinulla oikeus tehdä abortti. Sinun pitää vakavasti keskustella miehesi kanssa.
Itse en kuitenkaan voi suositella aborttia, koska itse taistelen lapsettomuuden kanssa, ja toivoisin todella paljon tulevani raskaaksi. Et voi olla varma, että tulet enää toista kertaa raskaaksi. Itse tilallasi pitäisin lapsen, mutta itse sinun on päätös tehtävä, koska kukaan muu ei lastasi sen jälkeen hoida. Se on sitten sinun, ja niin se on nytkin. Se on jo täydellisen valmis kasvamaan maailmaan, ja sitä yksilöä ei tule koskaan toiste.
Anteeksi palopuhe. :) Mutta en vastusta aborttia, se on jokaisen naisen valinta, joka voi tehdä missä tahansa elämänvaiheessa.
Yleensähän lapsettomat muuttuvat katkeriksi, mutta onneksi sinä et! Rukoilen, että saat lapsen!
Haluaisin rohkaista sinua pitämään lapsen. Et sitä varmasti kadu kun saat pienen syliisi. Itse tulin raskaaksi kun olin 19. Ei ollut edes opiskelupaikkaa tiedossa, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Välillä on toki ollu tiukkaa, mutta kenelläpä ei olisi. Ei helppoa elämää ole luvattu kellekkään, lapsen kanssa eikä ilman.
:) Voimia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muttei sitten ollutkaan hyvä ajatus. No äiti oli ahdistunut ja väkivaltainen, lapsi oireilee pahasti. Mutta kun ei voinut aborttia tehdä ei!
Eli jokaisella on oikeus syntyä toivottuna.
Jos olet valmis eroon, luopumaan opinnoista ja yh- elämä kiehtoo kouluttamattomana, niin tietysti annat raskauden jatkua. Jos et ole valmis tähän, päädyt aborttiin.
Mun serkku on yks hyvä esimerkki miten koulu+työ+lapset (huom) +oma asunto saa sovitettua yhteen!! serkun vaimo opiskelee lääkäriksi kolmatta vuotta ja heillä on kaksi lasta jo, mies on insinööri. ja maksavat mukavaa asuntolainaa samalla.
olen ihan tavallinen, kateellinen ja surullinen lapseton :)
Uskon kumminkin siihen, että jokaisen naisen ja lapsen parhaaksi on, jos he kumpikin saavat elää rakastavassa suhteessa ja valmiissa perheessä. Tai siis että äiti on valmis ottamaan vastaan äidin roolin ja vastuun.
Mutta olen oikeasti kateellinen toisten vauvamahoista ja vauvoista, koitan vain antaa sen jäädä taustalle.
olen ihan tavallinen, kateellinen ja surullinen lapseton :)
Uskon kumminkin siihen, että jokaisen naisen ja lapsen parhaaksi on, jos he kumpikin saavat elää rakastavassa suhteessa ja valmiissa perheessä. Tai siis että äiti on valmis ottamaan vastaan äidin roolin ja vastuun.
Mutta olen oikeasti kateellinen toisten vauvamahoista ja vauvoista, koitan vain antaa sen jäädä taustalle.
Tunnen monia lapsettomuushoidoissa olevia ja he ovat todella vihaisia abortteja tekeville jne.
mutta oma näkökantani asiaan on, että elämä ei siihen lopu vaikka lapsia nuorena saisikin.. Itse olen 23v. ja kahden pienen lapsen äiti. Lisäksi pyöritän omaa yritystä. Elämässä menee hyvin tällä hetkellä. Opiskelut tosin on "kesken", olen ylioppilas. Mutta koska yrityksellä menee hyvin, niin en tällä hetkellä yliopistotutkintoa kaipaakaan. Vaikka aion sen joskus tulevaisuudessa hankkiakin.
Tietysti oma tilanteeni on erilainen sen suhteen, että molemmat lapset ovat tekemällä tehtyjä ja alusta asti haluttuja. Olin siis 19v. ensimmäisen lapsen syntyessä.. Ei lapsen saaminen ole välttämättä katastrofi tai elämänloppu. Parhaimmillaan se on erittäin antoisa ja iloinen asia, ja vanhemmuuteen kasvaa (tai ainakin useimmat kasvavat)...
Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö lapsi olisi aina iso muutos elämään. Ja lapsen saaminen tuo omat hankaluutensa ja alkuvuosina saa kyllä olla todella kiinni lapsessa. Luopua omista yöunistaan, rauhallisesta kahvihetkestä, urasta, spontaaneista baariinlähdöistä ym.
Kannattaa harkita tarkkaan mitä teet, mutta kyllä asiat järjestyvät, teetpä minkä päätöksen tahansa... Tsemppiä päätöksentekoon!
Opiskelin ahkerasti, sain vakituisen työpaikan, nautin työstäni ja sain aikaan paljon työssäni. Sitten tapasin aviomieheni, vietimme ikimuistoista hääjuhlaa ja halusimme lapsia. Menetimme kaksi, mutta saimme yhden. Hän on kaikkemme.
Mikään muu ei ole elämsääsni niin tärkeätä kuin lapseni ja suren vieläkin menetyksiämme, mutta samalla iloitsen ja kiitän olemassaolevasta lapsestamme.
Lapsemme on opettanut, että ei elämää voi liikaa suunnitella eikä aikatauluttaa. Se on otettava sellaisena kuin se annetaan. Tottakai olisin halunnut lapsia jo aikaisemmin, mutta en ollut tavannut sellaista aviopuolisoa jonka kanssa olisin voinut asiaa ajatella. Tahdon sanoa, että lapsen saaminen ei todellakaan ole missän tilanteessa mikään itsestäänselvyys.
Alue: Aihe vapaa
vastaavassa tilanteessa ja ihan ok päätös. Useimmat ei todellakaan suhtaudu siihen niin kiihkomielisesti vaan menevät saikulle kuin mihin tahansa toimenpiteeseen.