yh, jos sinulla olisi uusi mies, kysyisitkö lapsiltasi luvan että onko ok jos menette naimisiin?

Lapseni oli 1v, kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa - isäänsä lapsi ei ole koskaan tavannutkaan, eikä luultavimmin tule tapaamaankaan.

Mieheni on ainoa "isä", joka hänellä on ja luultavimmin ei edes osaisi vastata kysymykseen "saako äiti mennä *******n kanssa naimisiin?" (on 4v ;)).



Btw, lapsi on miehestä huolimatta ykkönen - luultavasti minun lisäksi myös miehelleni. Vasta lapsen mentyä nukkumaan keskitymme toisiimme, muuten ollaan lapsen ehdoilla.

mutta en ottais sellaista miestä joka kohtelis mun lapsia huonosti

eihän se ole lapsen/lasten asia tuollaista päättää mutta kuulostelisin kyllä miten lapsen asian ottaisivat ja se kyllä vaikuttaisi asiaan.

Ei ole lasten luvan varassa tuollaiset asiat.

Muutenkin olen päättänyt, että vakavaan parisuhteeseen voin alkaa vasta sitten kun lapseni on muuttanut pois kotoa. Vieras mies ja oma lapsi ei sovi saman katon alle kuin poikkeustapauksissa.

Lapsen kuuluukin jäädä oidipaalivaiheessa kakkoseksi, muuten hän ei kehity normaalisti. Poika ei voi koskaan mennä äitinsä kanssa naimisiin, joten hän tarvitsee myös miehen mallin.

varsinkin pieni lapsi tarvitsee äidin jakamattoman huomion. Lapsella ei ole isää saman katon alla, joka välittäisi hänestä äidin lailla. Jos äitikin on vielä henkisesti poissa ja vaatii omaa aikaa miehen kanssa, lapsi jää ikuiseksi kakkoseksi. Parasta on, että keskitytään siihen rakkaaseen lapseen niin kauan kuin he meitä tarvitsevat. Omat tarpeemme tulevat sitten myöhemmin.

varsinkin pieni lapsi tarvitsee äidin jakamattoman huomion. Lapsella ei ole isää saman katon alla, joka välittäisi hänestä äidin lailla. Jos äitikin on vielä henkisesti poissa ja vaatii omaa aikaa miehen kanssa, lapsi jää ikuiseksi kakkoseksi. Parasta on, että keskitytään siihen rakkaaseen lapseen niin kauan kuin he meitä tarvitsevat. Omat tarpeemme tulevat sitten myöhemmin.

Mulla on tytär 7v, joka ei ole avopuolisoni biol. lapsi (yhteisiäkin lapsia on). Ollaan usein tyttöni kanssa aiheesta keskusteltu kyllä.. en ehkä varsinaisesti kysyisi "lupaa". Mutta ehdottomasti haluaisin keskustella mitä mieltä lapsi siitä olisi - meillä tyttö on ennemminkin ihmetellyt että miksei jo olla naimisissa ja suunnittelee salaa meidän häitä. Haluis kovasti siis että mentäis naimisiin, vaikka suhde puolisollani ja lapsellani voisi olla lämpimämpi.. Karkas jo aiheesta.

Lapsen tunteista vähät välittävä vanhempi ei paljon kyselekään, kunhan vain "minäminäminäminä ja minun tarpeeni".

Vedähän vähän happea.



Ei kysytä, ei todellakaan. Asiasta voidaan keskustella, mutta lapsella ei saa olla päätösvalta tuon mittakaavan asiassa. Et kai tosissasi ajattele että lapselle voi sälyttää vastuun asiasta? Haloo??



3

Lapselle on traumaattista, jos omaan kotiin muuttaa käytännössä katsoen vieras ihminen.

mutta kysyin kyllä lapsien mielidettä ihan mielenkiinnon vuoksi. Tosin eipä he kommentoineet mitään yllättävää, sen verran rakas mieheni heille jo on.



Olen kerran pari tavannut yh-äitejä, jotka sanoneet kuinka vaikea edes seurustella tms. kun lapselle ei kelpaa se eikä se....Mistähän kaikesta muustakin nämä LAPSET päättävät.....

yksinkertaista. Silloin, kun uskaltaa ilmaista negatiivisetkin tunteet äidin miesystävälle, on hyväksynyt tämän ja luottaa tähän. Silloin edes uskallat harkita naimisiinmenoa. Lupaa en kysyisi, sitä ei kysytä lapsilta.

enkä kyllä ymmärrä tämän ketjun joidenkin ajattelutapaakaan. Miten ihmeessä olisi ollut parempi lapselleni, että olisi elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa ilman isää, kuin että nyt oli uusi isä ja eletään kuin ydinperhe.