Mitä ajattelet, jos seiskalauokkalainen lapsesi saisi nro 5 todistukseen?

kyllä tuo on ihan opettajan vika, jos opettaja ei muista, että keillä oppilailla on erityisopetuspäätökset.



Ovatko oppilaat käyneet säännöllisesti tunneilla? Oletko antanut ko. oppilaiden yrittää parantaa numeroitaan kokeen jälkeen vaikka tekemällä koetta erityisopettajan, koulunkäyntiavustajan tai sinun kanssasi? Tai oletko antanut heille jotain muita tehtäviä tehtäviksi? Tai oletko ottanut arvioinnissa muuta huomioon, kuten esimerkiksi vihkotyöskentely? Oletko tarjonnut oppilaille mahdollisuutta tukiopetukseen? Jos oppilas saa kokeesta hylätyn, niin silloin sinun pitäisi huomata, että ko. oppilaalla on riski saada hylätty myös kurssista. Mikäli oppilaat ovat olleet tunneilla ja et ole omia velvollisuuksiasi hoitanut, niin piirräpä nyt vaan kauniisti noille oppilaille kutoset todistukseen, jos et ole heidän perään itse juoksennellut ja ota tästä opiksi kevääksi. Jos oppilaat on olleet vähemmän tunneilla kuin mitä lintsanneet, niin sitten voit huoletta pyöräyttää vaikka neloset.



opettaja, jolla on 200 oppilasta ja ties kuinka monta erityisoppilasta siellä seassa

Selostuksesi perusteella he ansaitsevat nelosen tai vitosen. Kutonen tai seiska olisi väärin niitä lapsia kohden jotka ovat tehneet kovasti töitä sen seiskan eteen.

Minun on kyllä kanssa vaikea ymmärtää, miten voi olla mahdotonta muistaa kenellä oppilaalla on erityistarpeita. Eihän ne 140 oppilasta sulla tunnilla yhtä aikaa ole! Alkusyksystä kun aina ennen tuntia, tai vaikka poissaolijoita merkitessäsi tunnin alussa, vilkaiset kuka kaipaa erityistä tukea, niin äkkiä ne jäävät mieleen.

Eri asia on sitten se, että tukea tarvitsevista oppilaista ei opettaja aina saa tietoa, niin omituiselta kuin se kuulostaakin. Silloin onkin kinkkisempää, kun itse vain epäilet ja yrität sitten onkia faktoja tietoosi. Tuntuu siltä, ettei oikein ymmärretä kuinka paljon opettaja voi vaikuttaa oppilaan opiskelumotivaatioon, oppimiseen, itsetunnon kehittymiseen jne. kunhan vain tietää erityistarpeet tai oppilaan mahdolliset ongelmat. Paljon olisi tarkistamista salassapitosäädöksissä ja joidenkin vanhempien asenteissa. Kunpa koittaisi joskus se päivä, jolloin oppilaslistoissa olisi pieni merkintä erityistarpeisista oppilaista. Liikaa pelätään oppilaan leimaamista tms. Eiväthän ne tiedot menisi kuin opettajille, jotka kuitenkin haluavat toimia oppilaan parhaaksi parhaan kykynsä mukaan.

t. ope minäkin

Toisella siis on dysleksia, ja hänen tuentaqrpeensa tiedän. Toisella on taas jokin epämääräinen saamaton-diagnoosi, on kuitenkin erityisopen "tuttu". Tätä en meinannut muistaa. Ja tuo dysleksia on ollut pois tunneilta, ja itse olen ollut pois juuri tämän luokan tunneilta paljon nyt juuri kokeen jälkeen. Tänään vasta kokeet palautinkin.



Annoin näille molemmille ja yhdelle kolmannellekin 5-tapaukselle 6. Kirjoitin kuitenkin heidän huoltajilleen viestin, jossa selitin tilanteen ja senkin, miksi saavat vähän paremman numeron kuin ansaitsevat. Pyysin myös, että oppilaat tekevät puutuvat työt joululomalla ja että keväällä on huolehdittava siitä, että työt palautetaan ajallaan. Saimme juuri sähköisen reppuvihon käyttöön, joten vanhempien kontrolli helpottuu. Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kiitos vain avusta.

Väärin niitä kohtaan jotka oikeutetusti sen 6 saavat. Kotoakin voitaisiin aktivoitua jos lapsi on tuonut kotiin nelosen ja pyytää erityistä tukea.



En olisi yllättynyt jos todistuksessa on vitonen jos koenumero ollut nelonen vaan ihmetellyt miksi ei ole nelonen.



Jatkoa ajatellen oppilas ja vanhempansa saavat väärän viestin ettei haittaa vaikka nelkkuja tulee se ei näy todistuksessa mitenkään.



ps. tulin just palstalle ja tän avauksen huomasin

Minusta on kyllä lapsen vanhempien asia, jos lapsi saanut kokeesta 4:n, niin alkaa valvoa lapsen koulutehtävien tekemistä.



Vanhempainillassa olisi tietysti asian voinut ottaa esille. Ja lähettää kotiin muistutuksen niistä palauttamattomista töistä, että vanhemmat tietäisivät, missä mennään.



Ei opettaja voi isossa koulussa olla jokaisen lapsen kotiin soittelemassa, että mitäs nyt, kun lapsi ei hoida tehtäviään. Kyllä se on lapsen itsensä hoidettava asiansa ja vanhempien tuettava ja ohjattava koulunkäyntiä, oli dysleksia tai ei.



Itsestäni opettajana tuntuu, että nykyään joka neljännellä lapsella on koulussa diagnosoitu jonkin sortin oppimishäiriö tai sitten on muuten vaikeita ongelmia, adhd:ta tai muita. Se voi hidastaa oppimista, mutta sitä EI saa käyttää tekosyynä sille, että jättää läksyt ja tehtävät tekemättä ja kokeisiin lukematta. Aina voi edes yrittää eikä vain heittää lossiksi.



Jos lapsella on oppimishäiriö ja hänet on silti integroitu tavalliseen luokkaan ja vielä ilman kouluavustajaa, kuten nykyään niin usein on tilanne, niin ongelmallistahan se on. Mutta kyllä vanhemmat ovat viime kädessä lapsestaan vastuussa ja kun he tietävät lasten oppimisvaikeuksista, niin tokihan heidän sitä suuremmalla syyllä pitäisi seurata lapsen koulumenestystä ja auttaa ja tukea häntä koulutehtävissä. Ollaan vaan niin totuttu siihen, että yhteiskunta hoitaa kaiken. Vanhemmat usein jättäytyy täysin sen varaan, että hoitakoon opettaja nämä koulujutut. Vaikka heidän pitäisi ottaa vastuuta myös.