G: oliko toinen synnytyksesi paljonkin erilaisempi kuin esikoisen?

Eka ja toka syntyivät rv 40+4 molemmat. Ekan synnytyksen kesto 16h, toka 7h. Ei muuta eroa kuin tuo kesto.

Eka kesti 7 tuntia, sain pari epiduraalia, pitkä ponnistus ja repesin pahasti epparista huolimatta, toipuminen vei monta kuukautta.



Toka kesti 3,5 tuntia, en ehtinyt saamaan puudutteita (ja uskoin kuolevani kipuun) ponnistin kolme kertaa ja sain yhden tikin, toivuin muutamassa päivässä.



Suunnilleen samankokoiset (n. 3,8 kg) lapset ja synnytyksillä väliä 2 vuotta.

mun mielestä eka oli mukavampi ja helpompi.

Esikoinen syntyi 39+1, kuopus 40+1

Molemmat alkoivat vesien menolla, esikoinen syntyi imukupin avulla siitä 36h tunnin kuluttua, kuopus 4h kuluttua omin voimin. Ponnistusvaiheet 1h45min / 32min. Vauvat voineet molemmat heti mainiosti, minä menetin ekassa synnytyksessä todella paljon verta, kun kohtu ei lähtenyt supistumaan. Ja molemmissa vaimeita (mutta silti kivuliaita!) supistuksia vauhditettiin oksitisiinilla.



Onnea matkaan!

1. syntyi rv 40+3. Kesti 17 tuntia, ponnistusvaihe 56 min. Piti tehdä episotomia ennen kun vauva saatiin ulos (mulla meni voimat). Sain 3 krt epiduraalia. Kauhea kokemus.



2.syntyi 39+3. Kesti n. 5,5 tuntia ja ponnistusvaihe 3min. Kerran sain epiduraalia ja se riitti.

Syntyivät pienellä ikäerolla sen takia toinen oli helpompi.



Tsemppiä!

Ekalla kerralla sairaalassa 4h ennen lapsen syntymää, ei kummempia kipuja, ponnistusvaihe 25 min.

Toisella kerralla sairaalassa 3.5h, vähän huonommin onnistui puudutus muttei silti mitään pahempia kipuja, ponnistusvaihe 10 min. Molemmat tosi helppoja!

Ekan kanssa avautumisvaihe oli tosi hidas (noin vuorokauden), mutta sitten myös lempeämpi. Toisella avauduin niin vauhdilla että kivutkin olivat kovemmat, etenkin kun ei ollut aikaa epiduraalille.

ja vaikka repesin kummallakin kertaa, ekasta kesti yli puoli vuotta parantua, kun taas tokan jälkeen olin aika lailla koossa jo kuukauden kuluttua.

synnytyksen kesto oli lyhyempi 1 vs 2 vrk



ponnistuksia tarvittiin 3 kun esikoisen ponnistusvaihe kesti 45 min



vauva oli pikkusen pienempi ja parempikuntoinen, sain heti rinnalle eikä tarvinnut lisähappea

Eka kesti 28 tuntia ja oli erittäin tuskaisa. Sietämättömiä supistuksia kesti yhteensä 4 tuntia, epiduraali ei auttanut. Toinen synnytys kesti 3,5 tuntia. Sietämättömiä supistuksia oli vain 3KPL. Muuten pärjäsin kohdunkaulanpuudutteella + ilokaasulla.



Ekassa ponnistusvaihe kesti 25 minuuttia, toisessa 10 minuuttia.



Kummastakaan ei tullut repeämiä tms.

Eka kesti 3,5 tuntia -sain epiduraalipuudutuksen, jonka avulla ei kipuja ollut lainkaan

Toka kesti 1,5 tuntia -sain epiduraalipuudutuksen, jonka avulla oli vain pienet kivut



Nopeaa, mutta helppoa.

toka kesti 8 h, lapsi 4,4, kg. tokasta jäi ponnistusvaiheesta vähän traumoja ku epiduraali oli jo lakannut vaikuttamasta ja lapsi iso, vei vauvakuumeen kolmeksi vuodeksi..

mitat 4060g / 52cm

pitkä synnytys, ponnistusvaihe 38min ja lopulta imukupilla pois kun ei supparit riittänyt.



toka synty tietysti "ajois" 40+4 eli jäi loppuvuoden vauvaksi 30.12.

mitat 2445g/49cm vaik oli ns "sokerivauva" ponnistus 6min ja se oli siinä :)



eli aivan erilaiset olivat ja hyvä niin !

Toka kesti 3,5t (rv 36+6).



Toka oli puolet kipeämpi, mutta oli sitten puolet nopeammin ohi. Tokassa en ehtinyt lievitystä saada (paitsi ilokaasua, josta ei minulle ollut niinkään apua), kun meni niin rytinällä. Sairaalassa ehdin olla vajaan tunnin ja sitten oli lapsi maailmassa. Tsemppiä matkaan.

Molemmat käynnistettiin, toka lapsi oli isompi ja tuli siis kertarykäisyllä hyvin helposti, kun eka ei olisi tullut auttamatta varmaan ikinä. Kyllä paikat sen verran ekalla kerralla venyy, että toinen on aina helpompi. Kipuja voi tietysti silti olla.

1.

-kesto 8,5h

-ponnistusvaihe 30min

-kivunlievitys petidiinipiikki, ilokaasu ja epiduraali

-todella kivulias synnytys



2.

-kesto 4,5h

-ponnistusvaihe 19min

-kivunlievitys vain lämmitettävä kaurapussi

- huomattavasti helpompi, en ollut lähellekään yhtä kipeä kuin ekassa

Ekassa 1 vaihe 18 tuntia, ponnistusvaihe 2 h. Epiduraali ja oksitosiinitippa ja pahat, toisen asteen repeämät.



Tokassa 1 vaihe 4 tuntia, ponnistusvaihe 6 min. Ei kivunlievitystä, eikä ollut kyllä tarpeenkaan.



Kolmas meni samaa rataa toisen kanssa, 1 vaihe 4 h, ponnistuvaihe 9 min, ei kivunlievityksen tarvetta.

tunnissa aukesin koko 10 senttiä eli melkoista tuskaa (taju meinas lähteä kun ei ehtiny lääkettä saada). hyvä puoli oli ponnistuksessa se että tuli jo pienellä vaivalla ku ekaa sai punnertaa tosissaan. ainut et helpommin repeää, niinku kävi kun tuli niin itsellään.



yleensä synnytykset vaan helpottuu ja nopeutuu! eli kiirellä sairaalaan ekoista oireista, niin olen aina tehnyt eikä ole kauaa tarvinnu siellä olla.

..itse en muista synnytyksestä muuta, kuin aamulla käynnistettiin, kivuliasta oli, jossain vaiheessa oksensin ja siirrettiin saliin, mies tuli vasta saliin ja jossain vaiheessa sain epiduraalin, puhekyky meni ja illalla syntyi. En muista aikoja enkä tiedä kuinka kauan mikäkin vaihe kesti..

-kummatkin lapset syntyivät rv 40+1, siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.

-eka synnytys käynnistyi vesien menolla, tokalla kerralla vedet meni vasta salissa.

-eka synnytys pitkä ja hankala imukuppisynnytys, tokassa lapsi syntyi kolmella ponnistuksella.

-ekalla kerralla pahat repeämät, tarvittiin lääkäri tikkaamaan, tikkaaminen kesti 2 tuntia. tokalla kerralle ei tikin tikkiä, pieni nirhama oli mutta ei sen ihmeempää.

-ekalla kerralla toipouminen oli hidasta, olin ihan romuna monta viikkoa, toisella kerralla en edes väsähtänyt, olin osastolle siirtyessänikin niin fressi ja pirteä että huonekaveri oikein erikseen ihmetteli että olinko juuri synnyttänyt.

-ekalla kerralla olin koko ajan kauhuissani, ja tavallaan vastustelin koko toimitusta, tokalla kerralla olin rauhallinen ja vajosin täysin omaan tietoisuuteeni, enkä piitannut muista ihmisistä tai sairaalan tapahtumista pätkääkään.

-ekasta kerrasta sain hitonmoisen synnytyspelon ja trauman, joita käsiteltiin pelkopolilla toisen raskauden aikana. toka kerta oli niin sujuva ja ihana että parannuin kerralla edellisen kokemuksen aiheuttamasta kammosta.