Onko niin väärin??

Meillä on puolivuotias lapsi ja minä sen kanssa kotona. Mies käy arkipäivät töissä ja käy koulua loppuun siinä samalla. Nyt on alkanut yleisterveys pettämään ja toinen on aivan loppu. No, pyysin sitä ottamaan huomisen sairaslomaa töistä. Ajeltaisiin aamupäivällä, kun on valosaa, mökille (monen tunnin matka) oltais v-loppu rauhassa ja unohdettaisiin kaikki velvoitteet. Mutta perkele ei käy! Hänellä on jo kolme sairaspäivää tälle vuodelle ja poissa olo aiheuttaa kuulemma stressiä.



Onko oikeasti niin, ettei omaan hyvinvointiin voi ottaa yhtä päivää, vaan sairaslomaa pidetään VAIN silloin kun ei aamulla pääse autolle asti kun menee taju ennen sitä??

se kotonaolo työtä enemmän?



Kysy jos haluaisi pitää vapaata ihan itsekseen. Menisi vaikka yksin sinne mökille rauhittumaan.

ellei lääkäri kirjoita rehellistä sairaslomaa?

vai vaimon viihdyttäjä. On meillä kyllä viihtyminen kaukana kun toinen on kireä kuin viulunkieli.



Mä en vaan ymmärrä jos toinen on sellaisessa kunnossa, että ei nuku, ei syö kunnolla, kärsii jatkuvasta päänsärystä ja nyt oli verenpaine niin koholla että siihen on määrätty lääkitys, mutta se ei ole syy ottaa yhtä päivää? Pitäisi ilmeisesti olla joku OIKEA syy kuten kuume??



Ap

mutta mistäköhän helvetin langasta sen tuolle luupäälle vääntäisi?

Ap

luupääksi ja miksi lie. Kodin pitäisi olla jokaiselle paikka, jossa saa olla sellainen kuin ja tulla sellaisenaan hyväksytyksi ja rakastetuksi.



Katso nainen peiliin ja mieti käytöstäsi.

Mä en vaan ymmärrä jos toinen on sellaisessa kunnossa, että ei nuku, ei syö kunnolla, kärsii jatkuvasta päänsärystä ja nyt oli verenpaine niin koholla että siihen on määrätty lääkitys, mutta se ei ole syy ottaa yhtä päivää? Pitäisi ilmeisesti olla joku OIKEA syy kuten kuume??

Ap

hän sairaslomaa vai ei vai sinäkö senkin tiedät paremmin?

mutta mistäköhän helvetin langasta sen tuolle luupäälle vääntäisi?



Ap

Mä en todella väitä tietäväni mikä toiselle on milloinkin parasta, mutta mä olen vaan todella huolissani. En pysty ymmärtämään ketä palvelee se, että toinen on väsynyt töissä, väsynyt kotona ja väsynyt koulussa? Kaikkeni teen sen eteen että kotona olisi helppo olla. Pyykit saa pestynä, kodin siivottuna ja ruuan naaman eteen kun töistä tulee, mutta mä en pysty muuhun enää. Puolivuotiaan kanssa nukkuminenkin on mitä on. Mua vaan masentaa ettei toinen halua pitää itsestään huolta vaan tuntee tarvetta olla joku ylisuorittaja.

Av-mammat ovat vaan vittuuntuneita kun heillä on paskat miehet, jotka eivät koskaan edes kysy että kuinka vaimot jaksavat...

joka yrittää pitää kiinni oikeudesta määrätä omasta sairauslomastaan. Tai siitä mitä sairauslomalla pitää vaimokullan mielestä tehdä.



Mietittekö te vaimot koskaan, mitä miehillene oikein teette? Siis ihan rakkauden nimissä.



Olihan tää ap provo?

Ja tuotahan toisesta huolehtiminen on- jos toinen ei itse huomaa että menee liian lujaa, mikä onni että on kumppani ottamassa vähän hihasta kiinni.

Ja tämä ketju on kerännyt todella erikoisen joukon mielialahäiriöistä kärsiviä äiti-ihmisiä vastaamaan sulle. Toivon kyllä että kaikki ovat saman kirjoittajan kirjotuksia- onhan aika huolestuttavaa jos äitien yleinen mielenmaisema on tämä mikä tässä ketjussa. Menkää napsimaan iltalääkkeenne hyvät rouvat, tai jos ei ole lääkäri suostunu määräämään, vetämään vaikka levy suklaata naamaanne niin helpottaa vähän se pipon kireys:D