Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi hirvein joulu?
22.12.2008 |
Mietin eilen illalla ennen nukkumaan menoa, että mitkä joulut ovat erityisesti mieleen jääneet. Ja huonoimmaksi nousi ehdottomasti se joulu jolloin äitimme makasi masentuneena sängyssä, ja minä yritin pikku veljeni kanssa järjestää joulua pienille siskoillemme.
Etsimme kuusta ja ruokia miten parhaiten taisimme. Joulupöydässä äiti sitten istui naama norsun veellä...
Kommentit (48)
lapsuuden perheessä. Nyt vasta olen ajatellut kuinka ahdistava tunnelma meillä oli. Äiti ja isä varmaan vihasivat toisiaan, eivät sanoneet sanaakaan toisilleen eikä kukaan muutenkaan liiemmin jutustellut. äiti raivostui milloin mistäkin.
itse elin pahinta teini-ikää ja vihasin itseäni. mihin perhetilanne ei varmaan auttanut.
nyt joulut ovat jo ihan kivoja, ja minä jo onnellinen äiti.
hyvää joulua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskomatonta lukea näitä! Mulla ei ole yhdestäkään joulusta jäänyt mitään pahaa sanottavaa. aina ollaan nautittu joulunvietosta ja on ollut mukavaa yhdessäoloa. Meidän suvussa toisin alkoholia ei ole koskaan käytettykkään.
Itselläni on 11 sisarusta ja on mukava tavata sukulaisia joun aikaan.Yleensä jouaatto ollaan ihan vaan oman perheen kanssa.
No sehän on mukavaa! Tämän ketjun otsikko tais olla "Elämäsi karmein joulu". Hienoa että jollain on aina täydellisen ihanat joulut. Kaikilla se vaan ei ole mennyt aina niin. Ei perheen ongelmia yleensä niin vaan maton alle lakaista, vaikka joulua kovasti yritetään viettääkin.
Mulla on vieläkin tallessa joulukortti, jonka mutsi laittoi sairaalasta toisen sisaruksen kuoleman jälkeen. Siinä on kuva Jeesus-lapsesta seimessä ja lähettäjänä Aiti, ä:n pilkut ovat jääneet pois. Käytin vanhemman kuolleen sisaruksen äippäpaketin käyttämättömät vauvatarvikkeet omille lapsilleni, kun mutsi säästi niitä pestynä ja silitettynä sitä varten, että lapsenlapset voisivat ne käyttää. Eka kuollut sisko syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa kohtuun kuolleena ja maseroituneena eli iho oli kuoriutunut irti eikä kummankaan vanhemmistani annettu katsoa lasta, koska se oli niin kurjan näköinen. Isäukko miettii vieläkin, että miksiköhän sitä siskoani ei saanut edes katsoa. Tuolla toisessa viestiketjussa oli eilen kuva maseroituneesta vauvasta, ja oli kyllä järkyttävän näköinen. Ei olisi kannattanut katsoa kuvaa.
jouluruokailu oli alkamaisillaan ja perhe kokoontunut yhteen.Joku vielä puuttui, oli myöhässä ja häntä odottelimme.Isäni ei enää jaksanut odottaa vaan aloitti yksin joulupöydästä syömisen.Mieheni hermostui hänelle moukkamaisesta käytöksestä. Isällä oli päällä verkkarit ja flanelipaita,näin hän pukeutuu aina perheen kesken vietettäviin juhliin.Meidän kihlajaisissa oli vieraita perheen ulkopuolelta ja sielläkin isällä oli verkkarit jalassa...Mutta tosi pieni murhe tämä muiden ihmisten murheiden rinnalla.Hyvää joulua!
Vaikein joulu oli, kun olin juuri keskenmenon jälkeen tullut uudestaan raskaaksi, ja aloin jouluaattona taas vuotaa verta. Oltiin vielä menossa anoppilaan jouluksi, ja piti kovasti pitää pokkaa kun ei haluttu siinä vaiheessa kertoa asiasta mihinkään - kävin välillä piilossa salaa itkemässä. Se raskaus sai onneksi kuitenkin jatkua, oli vain säikähdys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolloin olin sinkku ja vietin koko joulun kotonani yksin sairaana. Aatonaattona olin töissä ja päivällä vielä täysin terve. Tarkoituksenani oli illan aikana hieman laitella jotain joulukoristeita omassa asunnossani ja seuraavana aamuna mennä vanhempieni luo jouluaattopäivää viettämään. Aatonaattoiltana minulle nousi yhtäkkiä korkea kuume, ja se joulu sujuikin sitten yksin kotona tapaninpäivän iltaan asti influenssan kourissa sängyssä maaten. Tunsin itseni kyllä aika yksinäiseksi ja surkeaksi. Seuraavana talvena otin influenssarokotuksen...
Mulla on vieläkin tallessa joulukortti, jonka mutsi laittoi sairaalasta toisen sisaruksen kuoleman jälkeen. Siinä on kuva Jeesus-lapsesta seimessä ja lähettäjänä Aiti, ä:n pilkut ovat jääneet pois. Käytin vanhemman kuolleen sisaruksen äippäpaketin käyttämättömät vauvatarvikkeet omille lapsilleni, kun mutsi säästi niitä pestynä ja silitettynä sitä varten, että lapsenlapset voisivat ne käyttää. Eka kuollut sisko syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa kohtuun kuolleena ja maseroituneena eli iho oli kuoriutunut irti eikä kummankaan vanhemmistani annettu katsoa lasta, koska se oli niin kurjan näköinen. Isäukko miettii vieläkin, että miksiköhän sitä siskoani ei saanut edes katsoa. Tuolla toisessa viestiketjussa oli eilen kuva maseroituneesta vauvasta, ja oli kyllä järkyttävän näköinen. Ei olisi kannattanut katsoa kuvaa.
Olin äitini kuopus, ja synnyin 1978. Järkkyä ajatella että muutama vuosi aiemmin kun olisin syntynyt niin olisin kuollut. Huonossa hapessa kyllä oli, 5x piti veri vaihtaa synnyttyäni.
Puhutaanhan me nyt samasta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai teidän kaikkien tietty, mutta tämä koski eniten kun on tuleva joulu. Jos anoppisi alkaa urputtaa sun suremisesta niin sanopa sille että normaali ihminen ihan asiantuntijoidenkin mukaan suree elämässään tapahtuvaa tragediaa, ne epänormaalit ei.
Koita jaksaa. Parempaa vuotta teidän perheelle!
Mulla on kanssa isän kännijoulut pahimmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen aviomieheni sairasti persoonallisuushäiriötä, ja pahoinpiteli minua. Olin ennen joulua ollut 4 päivää psykiatrisella osastolla, sain postraumaattisen stressireaktion pahan pahoinpitelyn jälkeen. Joulua yritettiin kuitenkin viettää yhdessä, lasten vuoksi.
Riitelimme joulun vietosta, exäni ei antanut minun lukea jouluevankeliumia, vaikka olimme sopineet, että minä saan antaa lapsille kristillisen kasvatuksen. Tämä asia oli viimeinen tippa ahdistukseeni. Viilsin rintaani ristin, ja päätin, että arpi muistuttaa minua aina siitä, että minua ei pidetä enää fyysisen ja henkisen väkivallan vankina. Erosimme seuraavana vuonna.
Tätä joulua vietän uuden perheeni kanssa, muistan arven rinnassani, mutta yritän keskittyä joulun sanomaan. Kiitän Jumalaa kolmesta lapsestani. Kaksi heistä viettää joulua ex-mieheni luona, kolmas lapsi antoi minulle mahdollisuuden uuteen, normaaliin äitiyteen. Pikkuhiljaa kipu hellittää.
Viime vuoden aaton aattona nousi 40 asteen kuume eli olin kipeänä koko joulun ja loppu "huipennukseksi" tapaninpäivän vietin sairaalassa kaavinnassa.Pieni vauvanalkuni oli lakannut kasvamasta jo rv 8+ vaikka minun piti olla jo rv 11 !
Tämän vuoden joulu taitaa sitten mennä ihan kivasti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin joulupäivänä kuolleen lapsen. Raskauteni annettiin mennä liian pitkälle ja istukan toiminta heikkeni. Synnytys rv:llä 43+2. Ei vaan haluttu käynnistää turhaan, kun kaikki oli mukamas hyvin.
Olin n. 4vuotias ja oksensin koko aaton ja äitini, joka oli raskaana, oksensi myls niin paljon että joutui sairaalaan.
Siinä sitten aattona oksensin sohvalla, ukki vahti minua ja äiti oli isän saattamana sairaalassa. Oksetus ja huoli.
Viime jouluna isäni sai sydänkohtauksen ja vietiin ambulanssilla sairaalaan hieman ennen jouluruokaa. Oli varmaan vuorostaan mun neljävuotiaalle aika ikimuistettava joulu se...joskaan ei se itsellenikään kiva ollut. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs joulu kun isäni raivoistui kännipäissään, kun pelasimme Trivial Pursuittia koko perheen voimin. Olin hänen joukkueessaan, mutta hän halusi yksin vastata kaikkiin kysymyksiin. Kerroin oman vastaukseni ja hän huusi minulle täysiä: "Suu kiinni, sinä et tiedä mitään!" Noin kirjoitettuna tuo kuulostaa aika hassulta, mutta n.13-vuotiaasta tytöstä se ei tuntunut kovin kivalta. Syöksyin äkkiä nolattuna pois omaan huoneeseeni, katos joulufiilikset aika totaalisesti. Isällä on siis mielenterveysongelmia alkoholiongelmien lisäksi, se hänen "puolustuksekseen" sanottakoot.
.
Synnytin joulupäivänä kuolleen lapsen. Raskauteni annettiin mennä liian pitkälle ja istukan toiminta heikkeni. Synnytys rv:llä 43+2. Ei vaan haluttu käynnistää turhaan, kun kaikki oli mukamas hyvin.
Kamala hoitovirhe. Ihmettelinkin itse Jorvissa pari vuotta sitten, kun siellä oli monia todella paljon yliaikaisia, että eikö nykyään enää käynnistetä synnytyksiä kun tulee 42 viikkoa täyteen.
Alan ammattilaiset käskevät itkeä ja surra, mutta läheiset kieltävät. Ei kuulemma ole normaalia surra kuollutta vauvaa edes kahta viikkoa.
Surra saa just niin pitkän kuin siltä tuntuu.
Voimia!
Eka: Olin noin parikymppinen, ja minulla oli ensimmäinen "vakava" seurustelusuhde. Poikakaveri tuli aattoillaksi meille, ja enoni vaimo joka oli ottanut "pari" liikaa, yritti kaikkensa vietelläkseen poikakaverini. Häpesin melkein silmät päästäni, vaikka nyt tuo enempi hymyilyttää.
Toka: Kolmas lapsemme oli muutaman viikon ikäinen, ja anoppi vaatimalla vaati että tullaan heille jouluksi. No mentiin, ajettiin kolmesataa kilometriä ja siellä oli kaikki valmiina, kuusikin koristeltuna eikä meidän lapset saaneet osallistua oikein mihinkään. Kun muut söivät pöydässä jouluateriaa, kannoin huutavaa vauvaa ympäri asuntoa eikä kukaan tarjoutunut pitämään vauvaa että saisin syödä. Söin sitten yksin kun kaikki muut olivat nousseet pöydästä. Ja päätin että tästä lähtien vietetään joulu kotona. Ja niin ollaan vietettykin.
Ei kovin dramaattisia kokemuksia siis. Kurja tuo ap:n kokemus. Mukavia jouluja kaikille!
...olin vanhemmillani ja tämä ex oli uhannut tulla polttamaan talon ja tappamaan kaikki estämään tulevat. Oli pari kertaa aikaisemmin ollut heittelemässä kiviä ikkunoihin, huutelemassa ja soittamassa ovikelloa keskellä yötä, kun olin paennut evakkoon vanhemmilleni. Kuuntelin koko illan ja yön ulkoa tulevia rasahduksia.
Taustalla myös uhkailua mm. haulikolla, eli ihan oikeastikin pelotti.
Anoppi "vihaa" joulua (kuten myös häitä, ristiäisiä, nimiäisiä, kihlajaisia, synttäreitä jne.) mutta silti sinne on aina jossain vaiheessa joulua mentävä.
Seisoo sätkä suussa keskellä valtavaa kämppää, laiha ruma kuusi vanhoin koristein koristeltuna. Kaikki mahdolliset lävet on auki sillä puna-nahkaisella anopilla on aina "NIIN KUUMA".
Pakolliset lahjat heitetään käsiin ja sitten päästään itse asiaan, eli punaviinin juontiin ja miniöiden haukkumiseen, joko avoimesti tai piilo-vittuillen.
Äitini veti lärvit, vanhempani riitelivät ihan kaikesta. Tavarat lenteli, ovia paiskottiin, isäni usein lähti sitten, kun hän sai tarpeekseen äidistäni joka oli ihan umpikännissä. Me lapset sitten jäätiin kotiin kännissä olevan äidin kanssa joka hyvässä tapauksessa sammui jossain vaiheessa. Huonossa tapauksessa äiti pysyi hereillä ja hillui siellä kotona ja alkoi sitten jossain vaiheessa oksentelemaan ja ripuloimaan.
Jossain vaiheessa sitten tajusin kutsua itseni aina jouluksi mummon luo. Siellä oli sitten ihan kivaa.
Tuon takia meillä on kotona ehdoton alkoholin nauttmiskielto jouluna. Ja edelleen en oikeen pidä joulusta, vaikka kovasti yritän unohtaa lapsuuden joulut ja tsempata omien lasten vuoksi. Vuosi vuodelta menee jo paremmin.