Elämäsi hirvein joulu?

vein hänet psykiatriselle osastolle latautumaan. Itse olin raskaana, masentunut ja pahoinvoiva.

siksi yksin koska jouduin olemaan pyhät töissä ja vanhemmat asuivat kaukana,joten töiden jälkeen vietin aattoillan yksin itkeskellen.



Toinen joulu oli kun sukulaismies menehtyi aattona kesken joulunvieton,oli aika traagista.

oli sellainen, kun oma isovanhempani kuoli.

isä alkoi juomaan jo aamusta ja illalla oli jo niin kaatokännissä että jakoi lahjoja alasti kiikkustuolissa. Itkin omassa huoneessa loppuillan. JOssain välissä syötiin peläten. Vastaavia jouluja on monia, mutta tuo jäi eniten mieleen.

T:edellinen

Ap, millainen perhetilanne teillä oli silloin? Miksi äitisi käyttäytyi niin?





Mulla ei oo onneksi ollut noin pahaa joulua kuin monet on tässä kuvailleet mutta toissajoulu oli aika inhottava.. :(

Olimme äidilläni ja hänellä on aina liian kovat odotukset ja aikataulu jouluun.

Minulla ja siskollani oli siihen aikaan 1-vuotiaat lapset joten keitimme aamupuuroksi riisipuuron kun äitini vielä nukkui.

No äiti veti siitä herneet nenään kun puuro olisi pitänyt keittää 11.00 jotta aikataulut olis sopineet hänelle. KOKO päivä meni siihen että äiti vihoitteli mulle eikä suostunut tulemaan meidän perheen mukana joulukirkkoon niinkuin oli sovittu vaan meni omalla kyydillään ja kertoi kaikille kuinka jätettiin hänet kelkasta..

Illalla lahjojen antaminen oli "pakko" venyttää 21.00 asti jolloin 1-vuotiaat kävivät täysin ylikierroksilla ja lahjameren aukominen meni huutamiseksi ja riehumiseksi.

Koko päivän odotin että olisi huominen jolloin pääsisi lähtemään kotiin..

Halusin kuitenkin vastata.



Meillä isä oli joka viikonlopun humalassa. Joi kaljaa perjantai illasta sunnuntaihin asti, illat nukkui keittiön lattialla. Lapsuus ei siis hirveän kiva ollut. Ystäviä ei viikonloppuisin todellakaan kutsuttu kylään. Joulut kuitenkin se skarppasi. Oli vain pienessä, tai sellaisessa normaalissa humalassa, jossa pystytään vielä toimimaan. Sen piti ainakin iltapäivällä olla vielä ajokunnossa, mikä helpotti jouluja paljon. Kiitos edesmenneelle isälle siitä! Uuden vuodem aatot olikin sitten eri asia...



Mutta jos olisi voinut vaihtaa asian niin, että joulut ollaan kännissä tajuttomuuteen asti, mutta normaalisti selvänä tai edes kuuden kaljan tai alle kännissä kotona, niin olisin vaihtanut heti.



Anteeksi, piti vain avautua...

Mulla ei ole yhdestäkään joulusta jäänyt mitään pahaa sanottavaa. aina ollaan nautittu joulunvietosta ja on ollut mukavaa yhdessäoloa. Meidän suvussa toisin alkoholia ei ole koskaan käytettykkään.

Itselläni on 11 sisarusta ja on mukava tavata sukulaisia joun aikaan.Yleensä jouaatto ollaan ihan vaan oman perheen kanssa.

Yritän toipua myöhäisestä keskenmenosta, taistelen masennusta vastaan (ilmeisesti turhaan). Alan ammattilaiset käskevät itkeä ja surra, mutta läheiset kieltävät. Ei kuulemma ole normaalia surra kuollutta vauvaa edes kahta viikkoa.



Joulupukki on hukassa, kinkku ostamatta, kuusi metsässä, piparit jääkaapissa taikinana, torttutaikina kaupassa, mies töissä voimattomana ja lapset tänäänkin päiväkodissa. Minä en nyt vain pysty parempaan. Helvettiin koko joulu!



Jotenkin kun tässä saisi kerättyä voimia joulupäivää varten. Silloin joutuu mahdollisesti anopin haukuttavaksi, Kun yksinkään ei uskalla kotiin jäädä, on pakko mennä suoraan suden suuhun.



Toivon koko ysdämestäni, että kukaan teistä ei joudu kokemaan mitään tällaista. Joulun pitäisi olla ilon juhla.

mutta halusi sitten jouluaattona tulla viettämään aikaa mun ja lapsen kanssa ja mä hullu suostuin. Exä veteli hyvällä ruokahalulla mun tekemät jouluruuat naamariinsa, katsoi kun pukki toi lapselle lahjat ja lähti sitten naisensa luo.

Iselläni myös kuningas alkoholi on ollut se joulun pilaaja.



Lapsena muistan, että lähes joka joulu molemmat vanhemmat sammuivat n. klo 21.00 olohuoneen sohvalle. Sitten vietettiin siskon ja veljen kanssa loppujoulu.



Nykyään onneksi vanhemmat eivät juo paljonkaan ja on ihan kiva viettää joulua yhdessä. Tosin yöksi menemme aina omaan kotiin. Itse en halua jouluna juoda yhtään mitään tai max 1 lasi punaviinä ruoan kanssa.



Monesti porukat riitelivät kännissä ja se oli jouluisin hyvin pelottavaa.

Sain jokin aika sitten tietää, että miehellä on ollut toinen nainen jo useamman kuukauden ajan. Häipyi saman tien, kun sain tietää.



Vei joulumielen mukanaan :(



Lasten kanssa menen aattoiltana mummulaan, syömään ja odottamaan joulupukkia, kuten ennenkin.

Mutta jotenkin hänkin skarppasi joulut. En muista yhtään joulua, että olisi ollut kännissä. Ja hän ei ikinä ollut "pienessä sievässä", oli joko kaatokännissä (tai menossa siihen) tai ei ollenkaan. Normaalisti joi viikonloput aina. Kuitenkin ne joulut oli selvänä ja ehkä siksi lapsuusmuistoni ei ole pelkästään negatiivisia, lapsuuden joulut on jääneet mieleen mukavina.

Itselläni ei ole vastaavaa kokemusta, mutta osaan kuvitella voimattomuutesi. Älä turhaa ota stressiä pipareista ym. ei se maailma siihen kaadu, jos yhtenä jouluna ei kaikki ole tiptop-kunnossa.

Ja sitten tuohon suruun:

Jokaisella on oikeus surra omalla tavalla ja niin kauan kuin siltä tuntuu. Hyvä ystäväni menetti joulun alla oman äitinsä (ja ainoa läheinen hänelle) ja lisäksi vauva syntyi kuolleena muistaakseni viikolla 30. Anoppi sanoi myös parin viikon jälkeen, että hänestä on outoa, että aikuinen ihminen jaksaa noin kauan surra. Ihan käsittämättömän tunteetonta sanoa noin etenkin ihmiseltä, jolta ei ollut kukaan läheinen kuollut ei edes omat vanhemmat vielä...

VOIMAHALJEJA SINULLE. YRITÄ NAUTTIA LAPSISTA JA TEE SEN MUKAAN MITÄ JAKSAT. KAUPASTA SAA LÄHES KAIKEN VALMIINA MITÄ JOULUUN TARVITAAN. EN TIEDÄ LASTESI IKÄÄ, MUTTA MEILLÄ AINAKIN 6V LEIPOO JO IHAN ITSEKSEEN PIPAREITA, TOSIN MINÄ SIINÄ SIVUSILMÄLLÄ VAHDIN TOUHUA JA TIETYSTI PAISTAN NE.

Yritän toipua myöhäisestä keskenmenosta, taistelen masennusta vastaan (ilmeisesti turhaan). Alan ammattilaiset käskevät itkeä ja surra, mutta läheiset kieltävät. Ei kuulemma ole normaalia surra kuollutta vauvaa edes kahta viikkoa.

Joulupukki on hukassa, kinkku ostamatta, kuusi metsässä, piparit jääkaapissa taikinana, torttutaikina kaupassa, mies töissä voimattomana ja lapset tänäänkin päiväkodissa. Minä en nyt vain pysty parempaan. Helvettiin koko joulu!

Jotenkin kun tässä saisi kerättyä voimia joulupäivää varten. Silloin joutuu mahdollisesti anopin haukuttavaksi, Kun yksinkään ei uskalla kotiin jäädä, on pakko mennä suoraan suden suuhun.

Toivon koko ysdämestäni, että kukaan teistä ei joudu kokemaan mitään tällaista. Joulun pitäisi olla ilon juhla.

isäni kuoli yllätten jouluyönä :(

Olin silloin 14-vuotias.

Melko monta vuotta meni ennen kuin pystyin taas joulua viettämään.

Mulla on ollut ihan hyvä lapsuus ja muutenkin elämä helppoa ja mukavaa. Nyt vaan jotenkin olen ihan maassa. Olen menettänyt molemmat isovanhempani hiljattain, äidilleni paljastui isän sivusuhde ja hyvä ystäväni eroaa miehestään. Oman miehenkään kanssa ei mene hirveän hyvin ja lapsilleni olen ollut viime päivät aika kurja äiti. Itkettää kaikki ja mikään ei huvita :( Pitäisi kai mennä joulun jälkeen lääkäriin...

Mutta äitini on perfektionisti, ja se aina välillä sai vallan joulunakin. Parina jouluna meni aatto siivotessa oikein pitkän kaavan kautta, sitten hotkaistiin ruoka joskus 20.00 ja odoteltiin vielä sen jälkeen kymmeneen että viimeisetkin lahjat oli paketoitu. Tunnelma oli aika ahdistava kun äiti kiukkusi kun kaikki oli kesken yms. vaikka yritimme sanoa että vähempikin riittää ja lahjat voi ihan hyvin antaa vaikka suoraan pussista.

Oli sitten jouluna lapsensa kanssa, viemässä lahjoja jne. (meidän lapsen lahjat oli sillä myös) Ei sitten olis millään suostunu lähtee uudne tyttöystävänsä luo vaan kun "nyt on kyse mun lapsesta" paskaa. Eli se entinen houkutti niin paljon. Se oli kyllä niin perseestä se joulu kun oli pelko perseessä koko ajan ja toinen tulee monta tuntia myöhässä ja lapset odotellut lahjoja.

tuo ajatus isästä alastomana jakamassa lahjoja kiikkustuolissa *hysteerinen nauru* Anteeksi!

isä alkoi juomaan jo aamusta ja illalla oli jo niin kaatokännissä että jakoi lahjoja alasti kiikkustuolissa. Itkin omassa huoneessa loppuillan. JOssain välissä syötiin peläten. Vastaavia jouluja on monia, mutta tuo jäi eniten mieleen.

mikään ei ole tarpeeksi hyvin :-(

Mutta äitini on perfektionisti, ja se aina välillä sai vallan joulunakin. Parina jouluna meni aatto siivotessa oikein pitkän kaavan kautta, sitten hotkaistiin ruoka joskus 20.00 ja odoteltiin vielä sen jälkeen kymmeneen että viimeisetkin lahjat oli paketoitu. Tunnelma oli aika ahdistava kun äiti kiukkusi kun kaikki oli kesken yms. vaikka yritimme sanoa että vähempikin riittää ja lahjat voi ihan hyvin antaa vaikka suoraan pussista.