Mistä ihmisten ahdistuneisuus kumpuaa?

Ahdistuksesta sanotaan, että se on "kohteetonta pelkoa". Joulujuhlissa pelottaa ja uhkaa jokin, tietoisesti tai tiedostamatta, jos sinne ei uskalla mennä.

kertokaa nyt joku pls Miksi joku ihminen ei esim. uskalla mennä joulujuhliin?

vahvasti ihmisen kiintymyssuhdetyylin kanssa. Noin 40% suomalaisista on kiintynyt turvattomasti (vrt turvallinen kiintymyssuhdetyyli). Kiintymyssuhdetyyli muotoutuu ensimmäisten elinvuosien aikana suhteellisen pysyväksi, ensimmäinen elinvuosi on tärkein - siihen vaikuttaa se, miten ensisijainen hoitaja (yleensä äiti) sekä myöhemmin muut läheiset (isä/lapsen "toinen äiti")

pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin ja muodostamaan vuorovaikutussuhteen lapseen. SIksi nykyisin kiinnitetään niin tavattoman paljon huomiota äitien masentuneisuuteen, sillä se usein haittaa tätä vuorovaikutussuhdetta ja siten vauvan riski emotionaalisen kehityksen häiriöille kasvaa.



Kiintymyssuhdetyyliin vaikuttaa myös myöhemmät traumaattiset tapahtumat, kuten vanhempien avioero, sairastuminen, lähiomaisen kuolema, koulukiusaaminen yms. "kolaukset", kiintymyssuhteen laatu voi siten "heiketä" elämän varrella, mutta harvemmin se "paranee" - tämä voi tapahtua terapian tai läheisen korvaavan ihmissuhteen avulla (kuten puoliso).



Vuorovaikutus äidin kanssa vaikuttaa vauvan aivojen kehitykseen ja välittäjäaineiden ja synapsiyhteyksien toimintaan, joten vuorovaikutukselliset yms. ympäristötekijät aiheuttavat vauvassa/ihmisessä siis myös fysiologisia muutoksia. Äidin masennuksella on siis ihan elimellisiä muutoksia vauvaan, mikä sitten näkyy hänen kognitiivisessakin kehityksessä.

voi olla ihmisen reaktio kiellettyihin tunteisiin kuten vihaan. Ihminen sairastuu henkisesti tai fyysisestikin, jos hän ei saa purettua negatiivisia tunteitaan..

Mä parannuin melkein viidentoista vuoden masennuskierteestä sillä, kun tajusin että masennus ja ahdistus ovat tukahdutettua tunnetta, jotka eivät muuten löydä ulospääsyä. Tunne on energiaa, joka ei vaan katoa jos ihminen ei salli sitä. Se muuntuu masennukseksi ja ahdistukseksi. Mulla tuntuu vielä olevan sellainen työnjako, että masennus tulee nykyhetkessä pantatusta tunteesta, ahdistus on vanhempaa perua ja siksi vaikeampaa käsitellä. Pärjään jo tosi hyvin jos koen masennuksen tunteita, enkä usko että enää koskaan sairastun depressioon. Istun vain alas ja kuuntelen tunteitani. Mitä tunnen? Mikä minua kiukuttaa? Ja ennen kaikkea hyväksyn ihan jokaisen tunteen. Tämä viimeinen onkin se vaikein läksy. Oppia vaan katselemaan tunne-elämäänsä arvottamatta sitä. Jos tunne viriää, se on oikein. Käyttäytyminen sen sijaan ei ole sama kuin tunne.

Ahdistuksen kanssa saa tehdä vähän enemmän töitä. Yleensä se menee niin, että tulee sitkeä hankala tunne, jota on siedettävä jonkun aikaa hyväksyen sen olemassaolo. Sitten jossain vaiheessa sieltä alta tulee esiin se asia mikä hiertää. Viha esim. on tavallinen suojatunne, jonka takaa löytyy vanhoja kipupisteitä.

on ns. positiivisen ajattelun idea, joka sinänsä on tietysti oikein. Mutta kun tunnetaidoiltaan vajaa ihminen ryhtyy helposti entistä tarmokkaammin kieltämään itseltään normaaleja (negatiivisia) tunteitaan ja tilanne vaan pahenee eikä parane. Nääs kun ihmisen sisällä ON se haavoitettu sisäinen lapsi, johon järkipuhe ja perustelut tehoaa yhtä hyvin kuin kauhuissaan olevaan viisivuotiaaseen. Sisäistä lasta hoidetaan ihan samalla lailla kuin oikeaa viisivuotiasta. Rakastetaan ja hyväksytään tunne.



Just luin että ns. skeematerapiasta on saatu vaikeissa psykologisissa häiriöissä apua enemmän kuin muista hoitomuodoista. Siinä juuri paneudutaan haavoittuneen sisäisen lapsen problematiikkaan.

Jos joku haluaa vielä lisätä jotain, niin mielelläni lukisin.

Miksi joku ihminen ei esim. uskalla mennä joulujuhliin?

voi olla ihmisen reaktio kiellettyihin tunteisiin kuten vihaan. Ihminen sairastuu henkisesti tai fyysisestikin, jos hän ei saa purettua negatiivisia tunteitaan. Esim. ei saa koskaan sanotuksi EI, asetettua rajoja, saa kokea jatkuvasti pettymyksiä, pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, jää vaille rakkautta. Tai jokin traumaattinen kokemus jää hoitamatta ja käsittelemättä. Ihmisessä ei ole pakoputkea, joka poistaisi automaattisesti kaiken "kuonan".



Kemiallisesti ajatellen masentuneella saattaa serotoniinitaso aivoissa jäädä pysyvästi liian vähäiseksi, silloin masennuslääkitys auttaa normalisoimalla tilanteen. Tässä maallikon mutta masennukseen sairastumisen kokeneen yritys selittää asiaa.