Miksi "rikkaita" syrjitään?

sinulla on liian heikko itsetunto!



Mitä jos alkaisit elää sitä omaa elämääsi miettimättä mitä muut sinusta ajattelet? Äläkä analysoi turhaa miksi joku ei ole soittanut sinulle viikkoon ja yhteydenpito on harventunut, ihmisillä on niin paljon kiireitä nykyään, että syy voi olla ihan missä vain.

mitä tarkoittaa rahojen peittely? Josko ihmiset saa tästä peittelystä sen kuvan että olette tiukilla ja kun totuus paljastuu vaikutat epärehelliseltä

Kateus se on joka pitää nuo "tuttavat" pois, he eivät yksinkertaisesti kestä tuollaista tilannetta. Ja luultavasti häpeävät omia kotejaan ym. (eivät halua tulla teille koska joutuisivat kutsumaan sut heidän kotiinsa). Me myös olemme ihan omalla työllämme "tilanteemme" aiheuttaneet ja tuon ed selityksen minulle on tarjonnut eräs "uusi tuttava" kännispäissään soitellessaan kun hällä niin harmitti me uusrikkaat...

Suomi on ainoa maa, missä kateus menee kiimankin edelle. Valitettavasti saatte tästä nyt osanne. ehkä teidän tilanteenne muuttuu, kun tutustutte muihin hyväosaisiin.

toisen yläpuolella. Ehkä te resuisissa vaatteissanne köyhäillessänne annatte sellaisen vaikutelman, että ette pärjää mitenkään hienosti. Ja kun totuus paljastuu, ette mahdukaan siihen muottiin enää.



Mutta totuus on, että emme mekään raha-asioidemme todellista laatua ystävillemme kerro. Talomme on aika arvokas, mutta jos ihmiset luulevat, että meillä on iso laina, niin saavat luulla, emme kerro kenellekään totuutta. Joskus jotkut ovat päivitelleet, että miten meillä on varaa siihen ja siihen juttuun, olen nimittäin nyt hoitovapaalla, mutta yritämme kääntää puheenaiheen sitten muualle.

Ystävyys vaatii molemminpuolista yrittämistä. Ehkä uudet kaverit todella ovat vähän arkoja ottamaan kontaktia selvästi varakkaampaan perheeseen (alemmuudentunnetta?), mutta sinä voit ystävällisyydelläsi ja sinnikkyydelläsi hälventää ennakkoluulot.

erehtyy myös asiassa.

AP:n kuvailema tilanne on aika yleinen, mutta suomessa kateus on mahtavaa ja kateus rikkaudesta, mikä on itseasiassa aika yleistä, eli ei siis voi puhua rikkaasta perheestä, vaan hyvin toimeen tulevasta.



Yrittäjyys ei ole asia, mitä kannattaa kahdehtia, päin vastoin.

Edellinen vastaus katosi bittiavaruuteen...



Olemme kaupunkimme "verotuskärkeä", joten kyllä varmaan ihan yleisilläkin mittareilla olemme varakkaita.



Hyviä pointteja teillä.



Mielestäni yritän nimenomaan olla paljonkin yhteydessä uusiin tuttavuuksiin ja yritän auttaa ihan konkreettisesti asioissa, esim. muutossa, juhlajärjestelyissä yms. Tosiystävät tietävät etten tee näitä asioita "ketunhäntä kainalossa", vaan ihan aidosta auttamisen halusta. Kun taas ne "epäaidot uudet tuttavuudet", luulevat minun haluavan jotain tai vaihtoehtoisesti ajattelevat (sanottukin), että kyllähän rikkaalla on varaa täällä vain hengailla.

Me olemme köyhä duunariperhe ja minulla on pari tosi varakasta naiskaveria.

Ei ole koskaan ollut ongelmaa. Ystäväni ymmärtävät hyvin, että minulla ei ole varaa matkustella heidän kanssaan ja voimme puhua asioista ihan avoimesti.



Toinen varsinkin on antanut minulle tyttönsä vaatteita. Ja olemme reilusti puhuneet siitä, että en halua käyttää häntä hyväksi, mutta kiitollisena otan vastaan, koska realistinen tosiasia on, että meillä ei ole varaa näin laadukkaisiin vaatteisiin. Ja hän on sanonut, että mieluummin antaa minulle kuin vie jonnekin kirpparille kun tietää minun tarvitsevan niitä.



Meidän ystävyytemme perustuu ihan muihin arvoihin kuin raha.

ja hävetä jos heillä ei ole niin paljon rahaa tai isoa taloa. Voivat pelätä että sinä vain halveksit heitä.

11: Kuulostaa hyvin samalta kuin omien hyvien ystävieni kanssa toiminta.



Ystävyytemme ei todellakaan perustu rahaan millään tasolla. Ei minulla näiden ystävieni kanssa olekaan ongelmaa enkä siis ole yksinäinen, vaan tällaisten puolituttavuuksien kanssa, joista vielä ei tiedä, että kehittyykö ystävyydeksi vai ei. Ja se ongelma on nimenomaan se, että on yleensä ne kaksi vaihtoehtoa, joko meistä tulee hyvät ystävät tai sitten tulee juuri tätä ongelman ydintä eli katsotaan kieroon.

Ehkä ongelma onkin siinä, että loppujen lopuksi näillä ihmisillä, joiden kanssa ei natsaa, arvot perustuvat rahaan (vaikkei sitä olisi). Minulla ja perheelläni taas ei (silloinkaan kun sitä ei ollut).

Itse olen huomannut, että itselläni on aika iso kuilu yrittäjiin, koska itse olen työntekijä, enkä tunne yrittäjänä toimimista. Tämä ei ole kateutta, eikä arvoasetelmien rakentamista. Kerran yhdessä keskustelussa kävi ilmi, että eräs tuttu toimii sekä työntekijä eräässä firmassa, mistä saa parempaa palkkaa kuin minä ja lisäksi yrittäjänä omassa firmassaan. Näistä taantumaskenaarioista hän totesi, ettei häntä huoleta, koska ei hänen tulonsa ole lainkaan kiinni työntekijäfirman tilanteesta. Se vain vetää sanattomaksi, kun itsellä palkkatulo tai sen pieneneminen todellakin vaikuttaisi elämiseen.



Se on surullista, mutta tuloerot aiheuttavat usein vaivautuneisuutta. Vähän nihkeää kuunnella toisten kaukomatkoista ja sitten vastata yhtä innostuneesti kysymykseen: minnekäs te lähdette lomalla?, että bussilla Pihtiputaalle tms.



Minulla on yksi varakas ystävä, jonka kanssa tätä ongelmaa ei ole, koska hän ei oleta, että voisin tehdä samoja taloudellisia ratkaisuja kuin hän. Hänen seurassaan ei vaivaannuta.

on aivan sama onko niitä vai ei?

ihmisten kanssa ystävä, kun näille raha on niin tärkeää. Ja itse on sellainen ihminen, joka miettii materiaa enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Kaiken pitää olla hienoa, ja kallista, ja on hyvin katkera, kun heillä ei ollut niin paljoa rahaa kuin toisilla.



Joillakin elämässä käy niin, että rahaa kertyy, vaikka se ei olisi tärkeää, ja mikä sen kamalampaa kateelliselle ja katkeralle ihmiselle.

Jos kerran ette halua leveillä rahoillanne tai muutakaan sellaista. Rikas voi olla, ei sen tarvitse näkyä.

Muistatko kertoa aina näille uusille ihmisillekin, että olemme oikeasti tosi varakkaita?

Edellinen vastaus katosi bittiavaruuteen...

Olemme kaupunkimme "verotuskärkeä", joten kyllä varmaan ihan yleisilläkin mittareilla olemme varakkaita.

Jos kerran ette halua leveillä rahoillanne tai muutakaan sellaista. Rikas voi olla, ei sen tarvitse näkyä.

Miksi ihmeessä ihmiset eivät saisi nauttia rahoistaan oli ne sitten tienattu, peritty tai voitettu? Miksi omaisuutta pitäisi ihan hirveästi piilotella ja tyytyä johonkin perustaloon, vaikka haluaisi toisenlaisen ja siihen olisi rahkeita? Sitäpaitsi itse olemme törmänneet siihen, että tietyn tyyppisten ihmisten mielestä KAIKKI uudet omakotitalot ovat ökytaloja, vaikka olisivat ihan järkevästi perheen tarpeisiin mitoitettuja.

Ja auta armias jos et kuulukaan luuserikastiin jotka valittaa aina asioistaan ja jolla ei ole jos jonkinlaisia ongelmia ympärillään (useimmilla nekin ihan itse aiheutettuja omalla tyhmyydellään) sinua ei hyväksytä mihinkään.



Ensinnäkin a) sinulla pitää olla huono itsetunto b) sinun pitää haukkua aina parempiosaisia ja valittaa omista surkeista asioista c) näyttää siltä kuin olisit nukkunut sillan alla viimeisen viikon kännipäissäsi.



Ja älä vain erehdy KERTAAKAAN mainitsemaan kampaajareissusta, etelänmatkasta tai uusista vaatteista/kengistä/käsilaukuista.