Synnyttämätön 3 lapsen äiti kysyy, pystyykö ponnistuvaihetta pidättämään?

mutta tukalaa se on. Mun kuopuksella imettiin hengitystiet tyhjiksi heti, kun pelkkä pää oli ulkona, ja mun piti odotella se jokunen minuutti, ennen kuin jatkoin ponnistamista. Oli todella helpotus ponnistaa vauva ulos sen jälkeen!

Pystyy ja ei.

Ja joskus pystyy pidättämään,joskus todellakaan ei!

Edellinen synnytykseni kesti kokonaisuudessaan alle puolituntia,ja vaikka kätilö käski pidättämään,kroppa toimi kuin itsestään,ja ponnistus vaan tuli,ja sen myötä vauvakin,rajua ja nopeaa meninkiä,onneksi en revennyt!

ponnistuksen tarve oli pitkän aikaa kamala, mutta en ollut ihan auki

viimein sain luvan ponnistaa ja 5 minuutissa oli lapsoset pihalla



eli pystyin pidättelemään, mutta kamalaa se oli... en tiedä kuin olisin revennyt, jos olisin aikaisemmin pukannut, mieli tosiaan teki

eikä kummassakaan ole tullut tarvetta ponnistaa. Olen aloittanut sen kätilön käskystä, mikä on tuntunut omituiselta,kun vaikka mitään puudutuksia ei ole ollut, niin ei myöskään sitä ponnistamisen tarvetta.Toisella kertaa kyllä tuntui hyvältä saada tehdä edes jotain, mutta kummallakin kerralla epätoivo on iskenyt että eihän täältä mitään tule. Supistukset ovat olleet siinä vaiheessa nopean avautumisen jälkeen niin lieviä, etten muusta tiedä kuin omin voimin ponnistamisesta. Saa nähdä miten nyt kolmannella kerralla sitten...

Oliko kivunlievitystä ? Kuinkohan moni vastanneista synnytti ilman kivunlievitystä ? Epiduraali ainakin poistaa ponnistamisen tarpeen tuntemisen.



Onko kukaan joka on synnyttänyt täysin ilman kivunlievitystä voinut pidätellä ponnistusvaihetta ?

olisin kyllä ottanu, mutta ei kuulema ehtinyt enää =) ja kyllähän tuon kesti ilmankin

Ennen sitä ei ollut mitään tarvetta, vaikka synnytys oli ollut käynnissä jo melkein vuorokauden. Välittömästi kun epiduraali alkoi vaikuttaa, hirmuinen ponnistustarve tuli - ilmeisesti rentoutti jotain lihaksia (?) jotka olivat aikaisemmin olleet krampissa.



En kuitenkaan ollut vielä riittävän valmis, joten kätilö sanoi että on pakko pidättää. Pidätin vähän yli tunnin. Se tuntui jotakuinkin samalta kuin olisi räjähtävä ripuli mutta aivan pakko pitää se sisällään.

En joutanut esim. puhumaan kenellekään enkä todellakaan pystynyt liikkumaan, kun kaikki voimat menivät pidättämiseen. Ponnistaminen oli tosi helpotus, vaikka repesinkin aika paljon.

Sairaalaan kun saavuin kohdunsuulla oli enää joitakin repaleita jäljellä, joten eipä siinä enää mietitty mitään lääkityksiä. En kyllä tarvinnutkaan.

-3-

Ponnistus on yksilöllistä ja minulla erittäin vahva ponnistustarve ja ei tullut mieleenkään pidätellä kun ei siihen syytä ollut ja kahdella ponnistuksella kaikki kolme lastani ovat syntyneet.



Tiedän että jotkut ovat joutuneet pidättämään ponnistusta ja joillakin on laimea ponnistamisen tarve joten vastaus on kyllä voi.

Eikö kukaan ihmettele sitä?

Koska itse muistan, kun kysyin että saanko ponnistaa, vaikka kramppasin jo supistuksien voimasta ja vasta, kun rentouduin ja annoin ponnistussupistusten tehdä työtään, alkoi vauva liikkua enemmän eteenpäin. Itsellä vahva lihaksisto alakerrassa, koska ratsastan ammatikseni, joten tähän voi vaikuttaa sekin.

Olisinkin ponnistanut sillä kipeällä tavalla heti alusta asti, niin ei olisi tarvinnut ponnistaa 45 min.

Ja kun se tulee, tulee hirveä tarve ponnistaa.

mutta ei vauvaa väkisin sisällä voi pitää, kun supistuksethan sitä työntää ulos.

Tai se ei tule kaikille niin vahvana etteikö pystyisi. Varmasti on joitakin äitejä, joilla se on niin pakottava tarve, että eivät pysty.



Itse pidätin kolmannen lapsen syntyessä. Sen jälkeen supistukset loppuivat ja lopulta vaan ponnistelin sitten lapsen maailmaan ilman mitään tarvetta siihen.

Ponnistustarve alkaa usein ennen kuin kohdunsuu on täysin auki. Minä olen 2 krt joutunut tekemään niin.

vaikka yritin pidätellä.. oli siis ponnistamisen tarve, mutta voimat aivan lopussa ja vedin jalkoja yhteen kun kaksi kätilöä veti auki ja niin se vaan itestään sujahti ulos supistuksen aikaan... en kestänyt enää pätkääkään sitä kippua ja jotenkin tuntui, että ei sattunutkaan niin paljon kuin olisi ponnistanut.

4 lasta synnyttänyt ja vaikeammaksi vaan menee :)

mutta se voi olla hengenvaarallista lapselle, kun pää on synnytyskanavassa jo tulossa. Eli ei kannata kauheasti pidätellä! Joillakin voi ponnistusvaiheen kipu aiheuttaa sen ettei uskalla ponnistaa, vaikka ponnistuttaisi.