miehen myöhästelyt,itsekkyys jne
olen täysin kypsymässä miehen (uusperhe, 1 pieni lapsi uuden kanssa)aikatauluihin; aina myöhässä ja monta tuntia tai vaikkapa päivää, eikä saa yksinkertaisintakaan asiaa normaalilla tavalla hoidettua.Joudun yksin/lasten kanssa aina odottamaan. Jos mies itse joutuu odottamaan, ei kestä minuuttiakaan, vaan hermot menee täysin. Masentavaa kaiken kaikkiaan koko tilanteemme, kun nyt tämä uusi vauvakin.JOs häntä ei olis, en kyllä enää edes yrittäis tämän miehen kanssa mitään perhe elämää, kun se ei onnistu. Hän elellyt ikänsä itsekkäästi (40v) ja ei muita huomioinut, paitsi kaverit ja työn. mutta todella masentavaa ja pelottavaa tehdä ratkaisuja juuri tämän uuden vauvan tähden!!! Tulevaisuus pelottaa.Vai onko tämä tyypillistä?Normaalia.Itse vaan kyllä uuvun tällaiseen. Tarina olis vaikka kuinka pitkä jos jaksaisin kirjoittaa...ei kai tästä juuri käsitystä edes saa.. nyyh
Kommentit (5)
Niinpä. Tosi tuttua. Meillä anoppi odotti kerran autossa kuskia 2 h. Silloin kuski tajusi, että metsään meni- kotiväelle " voi" myöhästellä, mutta anopille ei. Kokeile!!!
Olinpas nopea=) Tuo kuulostaa ihan mun entiseltä mieheltä.aina oli myöhässä,ja mulla meni melkein mielenterveys,ku etukäteen stressasin,että muistaakohan tulla ja paljonkonhan myöhästyy.Suurin syy oli eroon se etten yksinkertaisesti jaksanut enää huolehtia.nyt kun ollaan erottu,joudun kyllä vieläkin oottelemaan miestä millon missäkin,kun lapsia vietävä isänsä luo.lapsiparat jo oppinu,että isi saattaa TAAS olla myöhässä.voimia sinulle,ettei teillä tilanne menisi niin pahaksi.Yritettiin keskustella asiasta,ja mies lupasi aina muuttaa tapansa,mutta 7-vuotta odotin sitä,niin se riitti.
Huiskutin
vaikea parantaa itsekkyyttä ellei itse halua, siihen ei ole mitään troppia. Kannattaa mennä pariterapiaan missä sovitaan säännöt ja parantamisen kohteet kolmannen osapuolen kanssa, ns. neutraalisopimus (ei vain sinun kohtuuton vaatimus) jota molemmat voivat kunnioittaa, sitten näet miten sitoutunut mies on tekemään parhaansa avioliiton eteen, ja perheen hyvinvoinnin eteen.
Tai nääthän sen jo nyt, valitettavasti, mutta miten saada mies tajuamaan se, on käyttää sellaista välinettä mitä miehet ymmärtää. Usein ne " vaatimukset" kasvavat miehen päässä kohtuuttomiksi, jatkuvaksi nalkutuksesksi, sietämättömäksi valitukseksi tai miksi muuksi ne nyt ne päässään kääntävät, ettei niitä tarttisi ottaa todesta ja muuttaa tapojaan.
MOIKKA!
meillä oli ihan samanlaista,mies lopulta halusi eron tyttömme on 3 -vuotta.Nyt kohta parin viikon päästä astuu lopullinen ero voimaan.
Toisaalta olen onnellinen nyt elämäni on helpottunut.
Ei tuommoinen miksikään muutu....luonteenpiirre ainakin omalla exälläni...sama vika hänen isässään ja serkussaan.
Voimia!
onko tuo yhdenlaista vallankäyttöä häneltä?