onko tilaa sateenkaaren alla?
tuo alle kopioimani katkelma sateenkaariperheen määritelmästä herätti minussa yhden jos toisenkin ajatuksen.. toivoisin että saisin omaan tilanteeseeni kommenttia teiltä, jotka olette tavanomaista syvemmin omassa elämässänne pohtineet perhettä käsitteenä ja käytäntönä.
" Kuitenkin myös tavanomaisen muotoinen heteroparin perhe voi olla sateenkaariperhe, jos vanhemmat tai toinen heistä on biseksuaali tai trans-ihminen, tai ei halua määritellä itseään perinteisillä sukupuolta ja seksuaalisuutta kuvaavilla sanoilla."
..meidän perhe sijoittuisi siis tuon määritelmän kohtaan " muu, mikä" . olemme naisen ja miehen muodostama pari ja meillä on yhteinen pieni lapsi. olemme molemmat tavattoman ahdistuneita parisuhteessamme ja olemme ns. eroamassa. toisaalta viihdymme mainiosti toistemme seurassa, ja tietynlaista rakkauttakin (kunnioitusta lähinnä, ei niinkään romanttista laatua. emme ole esimerkiksi mustasukkaisia toisistamme.) löytyy. toivomme yhdessä lisää yhteisiä lapsia, mahdollisesti piankin. lapsillamme olisi siis yksi isä ja yksi äiti, mutta ei heteroseksuaalisen parisuhteen varaan rakennettua ydinperhettä, ainakaan perinteisessä mielessä.
asumme eri osoitteissa, eikä yhteinen talous ole toistaiseksi suunnitteilla.
nyt alkaa usean kuukauden tempoilun jälkeen yhä kirkkaammin hahmottua, miten haluaisimme tämän perheemme muodostaa, mutta saman aikaan olemme täysin vailla tietynlaista vartaistukea. en tiedä mistä löytäisin ymmärrystä tai tolkullista näkemystä. lähipiirin silmissä me olemme hyvin tavanomainen nuori perhe, jossa lapsen syntymä on laukaissut kriisin ja meidän tulisi joko yrittää korjata välimme (jotka ovat kunnossa) tai erota ja jatkaa elämää tahoillamme sopien tapaamisista yms.
no niin. ymmärrän kyllä itsekin ettemme me ole oikea sateenkaariperhe sen enempää kuin oikea heteroperhekään. tuli kuitenkin mieleeni josko teistä joku osaisi vinkata hyvän keskustelupaikan, kirjan, artikkelin, mitä vaan. kaipaan uskoa siihen ettemme ole aivan hakoteillä ja että se mistä haaveilemme on mahdollista. :)
Kommentit (6)
Sateenkaariperheet ry ainakin kannattaa perhemallien moninaisuutta vanhempien lukumäärästä ja seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Eli mukaan vaan, jos sateenkaariperheellisyys tuntuu omalta vaihtoehdolta! Yhdistys järjestää tapaamisia, keskustelutilaisuuksia ym. ympäri Suomea sekä vuosittaisia kesä- ja talvileirejä. Ennen kaikkea yhdistys myös toimii sateenkaariperheiden omana etujärjestönä. Suuri osa yhdistykseen kuuluvista perheistä taitaa olla lähinnä naisparien sekä kolmen tai neljän vanhemman perheitä, mutta toki mukana on myös muita (mm. transvanhempien perheet, yksinhuoltajaperheet jne). Mukaan voi ilman muuta liittyä myös sellaiset heterovanhemman/vanhempien perheetkin, joita sateenkaareva vanhemmuus ylipäänsä kiinnostaa tai perinteinen heteroydinperhemalli perinteisine sukupuolirooleineen ahdistaa jne..
Yhdistyksen sivut siis löytyvät osoitteesta http://www.seta.fi/rainbow ja sieltä voikin sitten kaivaa niitä kirja- ja muita lukuvinkkejä ensi hätään. Lisäksi sateenkaariperheillä on oma keskustelualue Seta-foorumilla osoitteessa http://keskustelu.seta.fi, jossa porukkaa liikkuu enemmän kuin tällä palstalla.
hmm joo.. eipä mulla ole varsinaista hinkua lähteä väkisin määrittelemään meidän perhettä nimenomaan sateenkaari- tai miksikään muuksikaan perheeksi.. tietysti juuri nyt olen aika kateellinen kaikille niille jotka löytävät itselleen sopivan lokeron, me kun tunnutaan olevan kaiken ulkopuolella. olemme tässä tuumailleet että varmaan järkevintä olisi olla suuremmin huutelematta mahdollisesta avioerosta eikä varsinkaan vauvakuumeesta, tuntuvat kovin huonosti mahtuvan samaan lauseeseen (ja suhteeseen :) ).
ehkä mä uskaltaudun sinne setan sivuille keskustelemaan kunhan tilanne tästä selvenee edes sen verran että löydän ymmärrettävät termit kuvaamaan tätä. lähinnä kaipaan siis näkemyksiä ja kokemuksia " epätyypillisessä" perheessä eläviltä ihmisiltä. suurin huolenaihe on ympäristön suhtautuminen ja sen kohtaaminen pää pystyssä.. saattaapa toki aikakin tehdä tehtävänsä. kunhan oma nuppi paremmin jäsentyy kohdilleen niin varmasti itsevarmuus kasvaa myös.
kiitti vielä!
En vain ole koskaan viitsinyt mistään samassatilanteessa olevia ihmisiä etsiä kun aina ajatellut että olemme " ainoat" . Lähipiirikin niin kovasti tätä meidän järjestelyä ihmettelee.. Kuulusin mielelläni kokemuksiasi ja jakaisin myös omiani..=)
Hei ap,
Kertomuksesi kuvasi juuri sitä, mistä ruotsalainen lehtinainen Annika Hamrud puhuu kirjassaan Queerkids: meillä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ehdoton normi on se, että lapsen vanhemmilla, jos he aikovat muodostaa keskenään perheen, pitää olla seksiä keskenään, ja/tai romanttinen rakkaussuhde, ja mielellään myös sama osoite. Tai jos ei ole, katsotaan, että lapsella on " oikeasti" kaksi perhettä, ei yhtä. Perhe, jossa vanhemmat hankkivat lapsia ja kasvattavat heitä yhdessä ilman romanttista rakkautta ja eri osoitteissa asuen, ei siis monen silmissä ole " oikea" perhe, vaan nimenomaan kuten sanoit, sitä pidetään siirtymäetappina tai vaiheena ydinperheen ja uusperheen välillä.
Parisuhdenormi on niin voimakas, että se aiheuttaa rikkureille paitsi ympäristön ihmettelyä (ja lievää paheksuntaa: eivätkö ne nyt osaa päättää, ovatko yhdessä vai eivät?!), myös byrokraattisia ongelmia, kuten jakoa " lähi- ja etävanhempaan" tmv.
Mutta ainakin oma kokemukseni on, että ihmiset kyllä alkukakistelujen jälkeen tottuvat ajan kanssa, kun he huomaavat, että olette tyytyväisiä tilanteeseen ja kun vain itse seisotte tiukasti ratkaisujenne takana. :) (Ainoa mutta on, että jos teille tulee ongelmia, niin tuen saaminen ystäviltä saattaa olla hankalampaa kuin " perinteisten" ratkaisujen tekijöillä, koska teidän katsotaan itse valinneen epävarman tien..)
Ainakin minun korviini kuulostaa oikein hyvältä tuo teidän suunnitelmanne. Jos teillä kerran arki toimii hyvin noin ja vanhempien välillä vallitsee rakkaus ja kunnioitus, miksi mennä muuttamaan hyvää systeemiä?
Onnea matkaan ja rohkeutta tehdä omia valintoja!
minuun saa suoraan yhteyden tämmöisellä osoitteella kuin likka_ja_ma@koti.luukku.com jos haluat värikäs vaihtaa ajatuksia minun kanssa.
imy
Toisin sanoen luulisin että jos haluat(te) perheenne sateenkaariperheeksi mieltää, niin kukaan meistä ei tule kieltämään. Me, jotka ehkä yhteiskunnan silmissä tänne " kuulumme" , olemme tottuneet siihen että meille yritetään ulkoapäin sanoa mitä saamme ja mitä emme saisi tehdä ja olemme silti valinneet itse.
Se kolahtaa aina kovasti heteroydinperhearvoihin, jos joku ei tavoittelekaan avioliittoa jossa syntyy lapsia ja jossa yritetään elää vaikka hampaat irvessä. Sateenkaariperheistä löydät(te) paljon sellaisia vanhempia, jotka jakavat yhdessä vanhemmoimisen vastuut ja ilot mutta eivät välttämättä osoitetta, sänkyä ja sydäntä.
Mitä tässä nyt yritän selittää on että jos itse olet valmis hyväksymään ja kunnioittamaan muiden sateenkaariperheiksi itseään kutsuvien elämänvalintoja ja vanhemmuuden tapoja, olen melko varma että myös sinut/teidät toivotetaan tervetulleeksi. Tietenkin tässäkin joukossa, kuten monessa muussa, on niitäkin jotka saattavat ajatella toisin mutta uskon heidän olevan vähemmistössä.
Toivottavasti saatte rakennettua elämänne ja perheenne sellaiseksi että se teitä kaikkia tyydyttää!