Hyvää uutta vuotta VANHAT KONKARIT ja uudet monikkoäidit!Kertokaa kuulumisia...
Mitenköhän kaikilla " vanhoilla" menee??? Itse en ole kirjoitellut aikoihin ja todella harvoin käyn edes lukemassa kuulumisia. Oisi kiva kuulla teistä joten jos olette linjoilla niin laittakaa tarinaa tämän hetken arjestanne!!!
Meillä tuplat täytti tiistaina 2v. On se vain niin ihmeellistä kun ne ei enään ole niitä pieniä yksivuotiaita. Vauhtia on ihan kamalasti ja edelleen lapset ovat todella vilkkaita tapauksia touhuamaan. Ihana nähdä kun uudet asiat kiinnostaa ja oppimishalua on joka asiaan.
Meidän ikuinen taistelutanner eli ruokapöytäkin on muuttunut. Lapset vihdoin syövät itse....kun haluavat. Mutta syöttämiset on aika minimaalista ja olen siitä kyllä todella iloinen. Sotkuhan on aivan hirveä sen oman syömisen jälkeen mutta ei se haittaa. Se mikä vain huolettaa " minä ite" syömisessä on ruokamäärät. Meillä lapset aina olleet rimpuloita ja menneet käyrillä siellä -15-20 välillä. Ja nyt vimpon 3kk aikana ruokamäärät pienentyneet selvästi ja muu vauhti kiihtynyt entisestään...mitähän se puntarin piru näyttää 2v neuvolassa reilun viikon päästä. Taidan antaa ruuaksi ensi viikolla vain kiviä :)) 2v tavoite (äidin laatima) oisi että tyttö saavuttaisi vihdoin 10kg painon ja 80cm pituuden ja poika 11kg ja 85cm. Mutta varsinkin tytöllä toi paino voi olla siinä ja siinä :(
Lapset olivat ekaa kertaa kunnolla kipeitä tossa joulukuun alussa. Pojalla oli keuhkokuume ja välikorvan tulehdus ja tytöllä samaan aikaan keuhkoputkentulehdus. Kun aiemmin oli ollut vain tavallisia nuhakuumeita niin täytyy sanoa että oli aika rankka viikko. Oli muuten eka korvatulehdus toi mikä pojalla oli.
Olen vielä hoitovapaalla ja töihin palaan ensi syksynä. Taloa rakennetaan ja isäntä siellä todella paljon. Syksy ollut siis aikamoinen yh-syksy ja vielä jatkuu tonne maaliskuulle. Mutta paremmin on mennyt mitä ajattelin vaikka iltaisin olen ihan poikki ja se iltavillin aika on kyllä niin pinnanpäälle käyvää että aarrgghh!!! Molemmat lapset nukkuvat vielä pinniksissä kun eivät ole yli tulossa kun niin pienikokoisia. Ja jos voin niin pinniksissä ollaan kunnes tämä iltaralli alkaa jakautua molemmalle vanhemmalle vähän useammin. En todella tähän kohtaan jaksaisi sitä että sängystä juostaan pois ekat tunnit.
Puhetta ei vielä kamalasti tule. Yksittäisiä sanoja tulee ja kaikkia sanoja matkitaan ja toistellaan. Yhdyssanat ovat vain mahdottomia vielä. Kolmetavusesta sanovat aina ekan ja vimpon tavun. Ja kyllä sitä nauraa saa kun toiset vakavina yrittävät ja selittävät. Keskenäinen " salakieli" on edelleen käytössä ja sitä he ymmärtävät hyvin. Nyt alkaa vain välillä tulla komennustilanteissa " suomeakin" eli " mene pois" ja " tule tänne" on ainoat sanojen yhdistelmät. En ole vielä panikoinut sanojen vähyyttä,katotaan nyt sitten miten neuvola asiaan suhtautuu. Mulla itellä ei ole tietoa mitä heidän pitäisi jo puhua. Ja toki tiedän että on 2v täyttäneitä ketkä puhuu täysiä lauseita ja sitten on heitä jotka sanovat äiti ja isi.
Kerhoissa olen lasten kanssa käynyt ja tykkäävät kovasti. Ovat myös olleet avoimen päiväkodin hoitopäivissä eli ilman minua siellä aamupäivän ja se on aivan ihana ratkaisu kotona olijalle. Pääsee edes joskus kauppaan tai asioita hoitamaan ilman lapsia. Muu hoitoverkosto on sama kun vauvasta alkaen. Eli ainut joka lasten kanssa uskaltaa yksin olla ja pärjää on anoppi. Ja hän ottaakin niitä edelleen yöhoitoon silloin tällöin ja se luxusta. Aivan korvaamatonta!
Täydet yöunet on todella harvinaisia tällä hetkellä ja kumpakin heräilee 0-3 kertaa yössä...tyttö vasta aloitti uudenlaisen yöheräilyn eikä nukahda kun syliin uudestaan. Mutta eihän tämä meidän vauva-ajan heräilyjä voita joten en ole tästä univelkaiseksi vielä tullut.
Tulipa tarinna,koko vuoden edestä ehkä. Laittaa pohdintaa ja ajatuksia arjesta. Todella hyvää 2006 kaikille ja voikaa hyvin. Jaksamista varsinkin pienten vaavojen (valvottavien) äideille!!!
t.midwife ja tuplat 2v
Kommentit (10)
Tosi kiva kuulla susta konkari. Ja samaa rataa mennään näköjään kotona olossakin. Onko sulla välillä ollut astia niin täys että tekisi mieli perua hoitovapaa ja mennä töihin lyhyellä varoitusajalla??? Mulla teki toi syksyn alkaminen sellasen tunteen ja hirvitty talonrakennus myös aika lailla. Mutta nyt taas uskon että kevät menee nopasti ja valoisampi päiviä odotetaan jo kovasti!!!!
Tosiaan on sen tietyn porukan kirjoittelu vähentynyt tai sitten en vain ole silloin koneella käynnyt useaan viikkoon jos joku kuulumisia laittaa. Mutta tosi-asia varmasti on että tätä arvokasta nettiverkkoa tarvii siinä alkuvaiheessa niin paljon enemmän kun nyt että kiinnostus vähenee senkin myötä. Toivotaan kuitenkin että jotkut äidit pongaavat tämän viestin ja tosiaan tuoreetkin mammat saavat arjestaan kertoa. Mikä on ihanaa ja mikä mättää....nehän nimittäin muuttuvat tiuhaan ajan myötä.
Mun astia on ollut tosi täys ajoittain, etenkin kun meillä on taisteltu nukkumisen kanssa ja väsy on ajanut mut hulluuden partaalle. Siinäpä oikeastaan se suurin syy, miksen ole ajatellutkaan meneväni töihin: en usko olevani työkuntoinen. Järjetön väsymys yhdistettynä kaiken unohtavaan mieleen ei ole hyvä yhdistelmä vaativassa it-duunissa... lisäksi nämä vyötärölle ja lanteille viime vuoden aikana kerätyt 17kg eivät innosta näyttämään naamaansa tutussa työporukassa. Ja kun organisaatiomuutos on sekoittanut senkin enkä enää edes tiedä, kenen kanssa tulen töitä tekemään jne jne.
Jotenkin tuntuu, että koko elämä on mennyt uusiksi kaksosten myötä eikä se ole kaikilta osin mukava asia. Eikä missään tapauksessa lasten vika. No, onneksi nyt on lastenhoitaja paikalla, joten kipin kapin kauppoihin!
Mukavaa ja valoisaa kevättä odotellen,
Hilla
Meidän tuplat nyt 1v9kk ja vauhti senkun kiihtyy. Mulla kiehahti niin pahasti yli tämä kotonaolo, että aloitin työs tuossa joulukuun alussa, vaikka olin ajatellut olla kotona huhtikuun loppuun. Ei ole kaduttanut! " Joudun" mahdollisesti jäämään vielä kotiin ensi kesänä, kun aloitetaan talonrakennusprojekti. Mulla on tuo työ paljolti ilta- ja vkl-työtä, enkä haluaisin viedä lapsia iltahoitoon, ovat vielä kuitenkin niin pieniä. Ja mies tietty joutuu sitten olemaan rakennuksella aina kun mahdollista. Katsellaan nyt tilannetta kuitenkin vielä.
Nyt itse sairaslomalla, eilinen kuumeessa ja kurkku on niin kipeä, ettei juuri nielaisemaan pysty. Pojalla on lääkekuurit, kun yskii ja keuhkot rahisee. Tuntuu, ettei tämä nuha/flunssa varmaan helpota ennen kevättä ollenkaan.
Meillä nukutaan kohtuullisesti, eli 1-5 herätystä yössä. Tosi hyvin siis alkuaikojen kymmenien herätysten jälkeen. Unikoulun kanssa ollaan oltu yhteyksissä aikoinaan, mutteivat olleet ikinä varsinaisessa unikoulussa nukkumassa.
Meillä jätettiin vihdoin tuttipullotkin pois jouluaattona (!!!). Oppivat hoidossa juomaan nokkamukeista ja sitten päätettiin, ettei enää kotonakaan anneta pulloista. Meni yllättävän hyvin. Hankalaa on vaan, kun pojalle joutuu sekoittamaan erikoismaidon aina pullossa, että saa sekoitussuhteen oikein. Voi kun pääsisi tuosta allergiastaan eroon.. Toisaalta kohtahan sitä siirrytään johonkin muuhun maitoon, kun tuo korvattavuus 2-vuotiaana loppuu.
Sanojakin on alkanut tulla aika kivasti, jopa parin-kolmen sanan lauseita, esim. isin auto, äitin (kuoka) ruoka, oma pupu, auto tullee, jne. Neiti osaa sanoa jo kaulaliina, hieno yhdyssana. Neiti varsinkin höpöttää ihan valtavasti koko ajan, puolistakaan ei saa aina selvää, mutta kyllä siellä ihan ymmärrettäviäkin sanoja on. Varmasti tuo hoitoonmeno on lisännyt tuota sanavarastoa aika paljon. Lauluja tykkäävät kuunnella, kun itse laulaa. Varsinkin kun sattuu semmoinen laulu, jota ovat hoitopaikassa laulaneet.
Kovia ovat tappelemaan keskenään, pojalle on tullut nyt sanat " minun" ja " oma" .. siispä toiselta ottamaan kädestä ja huutamaan " minun!" .. Välejä saa selvitellä aika usein. Tosiaalta eivät ole käyneet muita lapsia läpsimään tai lyömään, toisiaan vaan. Ja se tavara, joka toisella on, täytyy aina saada, vaikka niitä olisi monta muutakin. Omista pupuista pidetään huoli, ja kaverille viedään aina oma pupu, niistä ei tapella.
Aikamoista hulinaahan tämä tuplaelämä on ollut ja varmasti tulee olemaan. En olisi ikinä uskonut, miten radikaalisti oma elämä voikaan muuttua.. Meidän lapset ovat kovin ehtiväistä porukkaa, milloin tyhjennetään kaappia, milloin laatikoita, tai uitetaan jotain vessanpöntössä, tai sotketaan äidin (kallista) lompakkoa mustekynällä.. Yritän ajatella positiivisesti, kun ovat kovin tempperanmenttisia, että jos sitten isompanakin osaisivat pitää puolensa paremmin kuin äitinsä. Vaikka kyllä ne kiukuttelut ja lattialle heittäytymiset pää edellä saavat äidin näkemään välillä punaista!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
=) Clefairy ja palleroiset 1v9kk
Taidan minäkin olla " vanha konkari" , vaikken juurikaan ole kirjoitellut.. Meidän tuplat täyttävät tänään 2v3kk ja ihan parina viime kuukautena on elämä oikeasti helpottunut. Suurin syy on puhuminen, eli nyt kumpikin osaa jo sanallisesti selvittää äidille mitä haluavat eikä kaikesta tarvitse vinkua ja kitistä.. Tyttö osaa jo puhua niin, että vieraammatkin ymmärtävät, poitsu niin, että äiti ja välillä isi.. Osaa puhua jo pitkiäkin lauseita, mutta kirjaimia puuttuu tai ne on korvattu jollain muulla, niin on aikamoista siansaksaa vielä:) Omatoimisia ovat kun mitkä, itse pukevat kaikki vaatteet ja itse syövät eikä apua edes haluta, jos tarjoudun auttamaan, niin lapset vetävät herneet nenään ja heittäytyvät maahan huutamaan " Ei äiti, ite!!" . Toisaalta helppoa, mutta toisaalta tuntuu, että ovatko liian pian liian isoja..? Pienimmän synnyttyä ovat pakostakin joutuneet opettelemaan itse toimimaan, kun ei kädet riitä auttamaan kaikkia, pienin täyttää kohta vuoden (ikäeroa tuli 1v3kk).. Nyt alkaa huomaamaan kuinka hyvä juttu pieni ikäero on, ovat todella tiivis kolmikko ja kaksoset huolehtivat aina, että sisko saa osansa ja on mukana:)
Ai niin, 2v-neuvolassa mitat olivat, tyttö 10,4kg/83,5cm ja poika 13kg/85,5cm.
Kotona aion olla (näillä näkymin) vielä kaksi vuotta, vaikka välillä kyllä haluaisi töihin " lepäämään" :) Ensimmäisen vuoden kun selvisi, niin siitä eteenpäin on ollut välillä jopa helppoa ja mukavaa:) Vaikkakaan kukaan sukulainen ei vieläkään uskalla ottaa lapsia esim yökylään:( Päivittelevät vaan kuinka jaksan ja mahtaa olla rankkaa, kun kaikki heräilevät öisin x kertaa ja oletpas väsynyt.. (anoppi pahin osaaottava..) En ole katkera mutta kuitenkin.. Ehkä meilläkin joskus nukutaan yöt ja joskus joutuu lapsia jopa herättelemään aamulla *haaveilee*
Hyvää uutta vuotta kaikille!
meillä tytöt ovat nyt 1 v 3 kk. Aika on mennyt vauhdilla ja olen jo palannut töhin. Kamalan sääli oli jättää tytöt, mutta tiesin jo mammalomalle jäädessäni, että palaan töhin heti. Enemmän se oli realitetti kuin päätös. Vaikka vuosi kotona oli rankka on työelämään paluukin ollut. On ihan toista saada 3 lasta päivähoitoon aamulla kuin aikoinaan esikoista sinne kuljetin. Mutta onneksi ollaan kevättä kohti matkalla!!!
Meillä vuosi meni teveenä. Yhden flunssa ja mahataudin sairastimme koko porukka viime vuonna joten siitäkin saamme olla kiitollisia. Tytöt puhuvat muutamia sanoja ja osoittelevat paljon esineitä. Vauhtia meillä on kohtuullisesti enkä ole joutunut nostaamaan mitään pois pöyditä tai hyllyiltä (kolmas sana olikin EI). Tytöt tykkäävät kovasti tanssimisesta joten meillä sitten jytää koko porukka vaikka joululaulujen tahdissa.
Yöt meillä on mennyt aika ok. Jopa heräämättä! Keskiarvo nyt viime kuukausina on että toinen (aina sama) tyttöistä herää yöllä kerran ja maitotilkan saatuaan nukahtaa samantien. Univelasta ei siis meillä voi puhua (erityisesti kun mies on aina hoitanut yösyötöt).
Mammalomalla me matkustelimme paljon (pari kertaa etelän lomalla, risteilyjä jne.) - taitaa johtua minun levottomista jaloista!!! Mutta minulle matkustelu oli henkireikä vauva arjen keskellä. Tytöt ovat olleet helppoa matkaseuraa. Toisaalta aina on menty heidän ehdoillaan eli ei myöhäisiä illallisia ja muuta aikuisten kivaa. Niiden aika on sitten joskus.
Paljon olen miettinyt milloin siirtäisin tytöt tavallisiin sänkyihin, mutta taidan jättää sen kesän jälkeen, koska siitä varmasti seuraa jokin uusi villitys tyttöjen kesken. Sillä nytkin illalla (jos ovat vielä virkeitä) pitävät toisilleen teatteria.
Oli kiva kuulla teidän kuulumisia!!!! Ja onnea onnea tälle vuodelle!!!!
strega
Likat on nyt reilu 9kk ja ovat alkaneet " leikkimään" keskenään. Toinen menee lujaa kontaten edellä ja toinen ryömii kovaa perässä. (tetsaamalla) vai miten ne armeijassa menee kun ryömivät pitkin maita ja mantuja:):) Naurettiinkin miehen kanssa että meidän likka voisi mennä näyttämään mallia jos joku ei osaa;)
Samoin toinen menee kulman taakse ja kurkkii toista ja nauraa räkättävät kovaan ääneen..Ihanaa seurattavaa. Terveitä ollaan tähän saakka oltu yksiä korvatulehduksia lukuunottamatta. Nyt jännätään tuleeko vesirokko kylään. Onneksi esikoisella se on jo ollut. Oltiin kylässä ja muutama päivä sen reissun jälkeen tuttava perheen lapsi sairastui vesirokkoon ja sehän tarttuu jo ennen näkyviä oireita. Harmi jos rokko tulee kun meillä on varattuna koko perheen risteily, mutta toisaalta kiva, niin on sitten sekin sairastettu pois ja saapahan isä ja esikois poika kahden keskistä aikaa lähtemällä sitten kaksistaan risteilemään:)
Edessä olisi vuoden alkutaipaleella toisen likan refluksi tutkimukset.
Kamalaa ajatella kuinka aika juoksee ja tytötkin täyttää maaliskuulla 1v. Tuntuu että vastahan he syntyi ja olivat pikkukirppuja...pikkusia tosin ollaan edelleen. 9kk neuvolassa toinen oli 70cm ja 7,8 kiloa ja toinen 67cm ja 7,6 kiloa. Ruoka maistuu molemmille silti tosi hyvin, mutta kait nuo joskus kasvavat ikäisensä kiinni;)
sari ja katras 2*9kk ja 1* 3v6kk
Meidän kaksostytöt ovat nyt 2v 3kk ja ovat todella vilkkaita, mutta ihania. Olen kotona hoitovapaalla melkein siihen saakka kunnes tytöt täyttävät kolme. Välillä kyllä tuntuu siltä että töissä pääsisi varmasti helpommalla kuin kahden uhmaikäisen kanssa kotona. Toinen on moniallerginen, jolle siis pitää tehdä omat ruoat, toinen voi syödä kaikkea. Meillä on aina ollut säännöllinen päivärytmi, joka mielestäni on helpottanut arjen pyörittämistä. Olen paljon lasten kanssa yksin kotona mieheni ollessa paljon töissä.
Yöt ovat hiljaisia, toinen tytöistä voi joskus harvoin herättää, mutta toinen on nukkunut puolivuotiaasta kuin tukki. Päivälläkin nukutaan vielä n.2,5 tunnin päiväunet ulkona rattaissa.
Riiteleminen on kamalaa, välillä tuntuu että ei ehdi tekeen muuta kuin selvittämään riitoja.Revitään hiuksista ja purraan, joskin jo vähemmän.Puhetta tulee jonkin verran, äiti ymmärtää parhaiten:)
Meidän tytöt oli 2v. neuvolassa 11,2kg ja 89cm ja 12,8kg ja 87cm.Syntyessään olivat 2600 ja 2630 ja pituudet 47 ja 48.
Perheessämme on kaksosten lisäksi vielä ekaluokkalainen tyttö.
VILKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE !!!
Meillä kaksoset ovat kohta 1v 7kk, tyttö ja poika.
Kivasti leikkivät keskenään, tanssivat, rakentavat palikoilla ja lukevatkin nätisti vierekkäin samaa kirjaa (kunnes hetken kuluttua toinen sen omii ja toinen taas vaatii sitä takaisin ;)).
1v synttärikakun söivät itse omilta lautasiltaan ja sen jälkeen en ole juuri syöttänyt. Syöväyt itse lusikalla ja haarukalla ja syövät kaikenlaista ruokaa. Karkkia ei vielä ole saaneet (paitsi joulusuklaata maistiaisiksi), vielä rusinapurkki ajaa saman asian isompien lasten namipäivänä.
Pinniksissä nukkuvat ja mun puolestani saavat ollakin - en kovin innolla odota minäkään sitä isojen sänkyyn siirtymistä. Vielä nuo tuonne mahtuvat ihan hyvin.
Pottajuttuja pitäisi tsempata, mutta on se vaan niin paljon hankalampaa kahden kanssa, kuin yhden. Vai olenkohan vain siinä asiassa saamaton :/ Joka päivä tyttö melkein pottaan yhden pissan laittaa, poika harvemmin. Tykkäävät kyllä istuskella siinä ja lukea, mutta tulosta ei synny...
Olen kotona lasten kanssa ja aion olla mahdollisimman pitkään. Vanhin on nyt esikoululainen, toinen on 4v ja sitten nämä kaksoset. Mulla on yksi ½-päiväinen hoitolapsi ja yksityisenä perhepäivähoitajana aion ansaita hiukan " omaa rahaa" tulevina vuosinakin.
Ulkoillaan säässä kuin säässä pääasiassa puistossa joka päivä. Nyt talvella ollaan luistelemassa (kaksoset tosin pulkkailevat kentällä) tai pulkkamäessä.
1.5v neuvolassa mitat olivat tytöllä 82.5cm / 12 kg ja pojalla taas 86cm / 13.5 kg.
Ompas kyllä tosiaan vierähtänyt aikaa viime käynnistä palstalla, tänään kuumeilen, joten en jaksa tehdä muuta kuin istua koneella :) ja olipas kivaa löytää teitä vanhoja KONKAREITA!
Meillä tytöt sanni ja sofia nyt 1,5 vuotiaita, myös vauhdikkaita, puhetta tulee niin paljon ettei kerkeä edes havannoimaan mitä sanovat, matkivat kaikki sanat ja ovat sitten iloisia onnistumisistaan. Uusin juttu on " anna" " en anna" ku repivät toisiltaan leluja kädestä. kauheeta tappelua on kyllä välillä tavaroista. Isoveli täytti juuri 3v ja siltä opittuja taitoja on lyömiset (varsinkin kun lelua tms ei saakkaan toiselta kädestä) ja pureminen, ja kiukuttelu.Tytöt tykkäävät pukea ja riisua itse, joten aika moisia tamineita monesti täällä päivisin on päällä, kengät on jalassa, lakit päässä ja lapaset kädessä.. Hermot on mullakin jo ajat sitten ollut riekaleina, tuntuu etten saa enää oikein tästä elämästä kiínni. En kerkeä ulkoilemaan lasten kanssa, ja sitten kun tilaisuus koittaa, joku kolmesta pistää ranttaliksi, ja sitten ei lähdetäkkään mihinkään, tai joku juuri sairastuu (viikonloput yleensä..). Mies edelleen reissaa 2-4 päivää viikosta, ja täällä katselen olohuoneen seiniä päivästä toiseen, tuomarin paita päällä. Ei mitään mahdollisuuksia päästää lapsia silmistä, koska poika tönii tyttöjä sen verran rajusti, että pelkään että joku pääsee hengestään jos käännän selkäni. Valitsin siis oman pääni pelastukseksi töihin lähdön jo elokuussa, ja olen myös ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Käyn töissä vain kerran-kaksi viikossa, ja se tekee kyllä hyvää. Lisäksi viikonloppuisin olen jatkanut opiskelujani, jotka ehkä joskus tässä pian saan päätökseen :)
Olen monesti miettinyt, että mahdanko olla laiska, kun en kertakaikkiaan vieläkään löydä päivärytmistä aikaa ulkoilulle, mutta en vaan siinä onnistu. 3 pienen syöttö -juotto ja nukutus rumba on kyllä luku sinänsä, lisäksi meillä on se " iso" poika joka juuri täytti 9 v. Tälläkin hetkellä työmatkojen lisäksi olen ulkoillut n 3 kk sitten. Onneksi sentään hoitaja käyttää lapset pihalla täällä ollessaan. Lisäksi olen tullut laiskaksi lähtemään mihinkään, koska aina saadaan joku tauti tuliaiseksi. Keväällä käytiin terveyskeskuksessa näyttämässä sofian korvia, tuliaisena rotavirus, kesällä käytiin reissussa, tuliaisena korvatulehdukset ja räkätaudit, syksyllä käytiin kylässä tuliaisena oksennus tauti, ja nyt käytiin NAAPURISSA, tuliaisena rs-virus. Kaupassakaan en ole tyttöjen kanssa käynyt kuin 2 kertaa koko heidän elämänsä aikana!
Mutta sitä hyvääkin! Tytöt nukkuvat meillä öisin klo 19-9.30 ja heräävät tässä välissä yleensä KERRAN aamulla 6-7 välillä, juovat vellit ja jatkavat uniaan. Näin siis on yleensä, kun ei tauteja ole kierroksessa. Siis aivan SIKA ihanaa! Olen iloinen siitä että myös isommille lapsille jää aikaa iltaisin, ja vanhimman kanssa keretään tehdä kunnolla läksyjä, ja myöskin kotityöt saan hyvin tehtyä iltaisin (JOS JAKSAN..) Väsymystä ei sinänsä siis pitäisi olla, mutta tämä tautien läpi vieminen tämän kokoisessa perheessä sekoittaa omat rytmit kyllä noin 3 viikoksi vähintään. Ensin kun pari viikkoa valvoo lasten kanssa niin varmasti itse viimeisenä sairastaa, ja sitten sitä onkin jo melkein valmis hautaan, kun koko muu porukka on täynnä virtaa :)
Meillä myös sanni syö itse, sofia ei oikein jaksa keskittyä ruokailuun, joten se syötetään mielummin itse. Tytöt on kyllä ihanan erilaisia, erikokoisia myös. En kyllä päivääkään pois antaisi ;-)
Jaksamisia kaikille kaksosäideille tasapuolisesti!
Annukka
Meillä tulee viikon päästä 1v8kk täyteen ja aikamoisia kikattelijoita ja menijöitä löytyy täältäkin! Tyttö on edelleen henkisesti niskan päällä ja kiusaa välillä veljeään ihan tahallaan esim. viemällä tämän rakkaan unilelun tai sulkemalla toistuvasti toisen nenän edestä oven. Vaikka veljellä on voimaa ja massaa, ei hän yleensä sitä siskoaan vastaan käytä vaan itkee mammaa apuun. Sitten taas toisaalta ollaan maailman parhaat kaverit ja kellitään yhdessä toisen pinnasängyssä, ajetaan hurjasti potkumopoilla ympäriinsä, kasataan junarataa tai rakennetaan legotorneja. Tai tyhjennetään keittiön laatikoita...
Olen myös kotona ensi syksyyn asti, vaikka seinät ajoittain kaatuukin päälle. Ulkoilu syksyn pimeillä ja kylmillä keleillä ei innostanut meitä ketään, mutta nyt pääsee sentään pulkka- ja liukurimäkeen ja se onkin jo ihan toista! Flunssaputki joulun alla kyllä verotti ulkoiluja, mutta ei onneksi ollut sen pahempaa - mitä nyt tytöllä ja isoveljellä korvatulehdus jälkitautina ja sitä myötä lisää univelkaa... meillä tyttö alkoi vasta joulun alla nukkua kokonaisia öitä kun lyhensimme väkisin päiväunet 1,5 tuntiin. Toki senkin jälkeen ollaan valvottu muutamana yönä erinäisten syiden takia ja nykyään esim. tytön yöpuku on jostain syystä aina nurinpäin, napit selkäpuolella...
Viimeksi käytiin neuvolassa 1,5 -vuotiaina ja silloin oltiin 87,5cm (poika) ja 84cm (tyttö) pitkiä. Painoa on tällä hetkellä 12,7kg (poika) ja 11kg (tyttö). Poika etenkin on hyvä syömään, mutta tyttö korvaa monesti huonommin syödyn aterian maidolla. Itse syödään aika mallikkaasti, mitä nyt lopuksi heitetään aina lautaset lattialle ja sitä ennen kaadetaan ruuat siitä eteen pöydälle, loppu syödään pöydältä käsin. Marjat, hedelmät, pakasteherneet sun muut vihannekset maistuu molemmille ja poika on sen lisäksi ahmatti lihan- ja nakinsyöjänä. Ja aina ruuan päälle (ja usein muutenkin) halutaan Xylitol-pastillit kovasti komentaen.
Sanoja tulee joitain molemmilta ja sen lisäksi tyttö juttelee kovasti jotain käsittämätöntä. Kummaltakin tulee ainakin " äiti" tai " äittä" , " pappa" , " kakka" , " tack tack" , " happa" (=heppa), " pa" (=pallo), " ukki" , " mamma" , " avaa!" (aina huutomerkin kera) ja " kiinni" mutta ei kahden sanan lauseita. Hyvin ymmärtävät asioita ja onkin aika suloista kun toinen tarjoaa pyydettäessä (ja joskus pyytämättä)kaverillekin keksin, pallon tai maitopullon :)
Kiva kulla sinustakin Midwife! Vuosi sitten sitä kirjoiteltiin ahkerammin kuten inin moni muukin. Missäköhän muut nykyään luuraavat ja mitä heille kuuluu!?
Hilla ja mussukat, kohta 1v8kk