Kina joululahja-asioista..
Siis alkaa tämän hetkinen kina ottaa jo tosissaan hermoon.
Meillä on pieni perhe, minulla että miehelläni on vain yksi sisko ja veli.
Mieheni veljellä on yksi lapsi, ja he kieltävät meitä ostamasta ainokaiselle veljenpojalle joululahjaa. Monta kertaa ovat jo soittaneet, että ettehän osta mitään. Viimekin jouluna soittivat, ja kysyivät että oletteko ostaneet meidän pojalle lahjaa, jotta he tietävät ostaa meidän lapselle lahjan!
Siis en käsitä mistä tässä oikein kiikastaa. Luulisi että vanhemmat olisivat tyytyväisiä kun haluamme muistaa heidän pientä poikaansa, mutta kun eivät ole.
Me ostamme lahjan aina rakkaudesta ja meistä on kiva muistaa ainokaisia pieniä mitä suvussamme on, emmekä koskaan odota mitään vastavuoroisuutta lahja-asioissa.
Mutta miksi ihmeessä pitää nostaa näin iso meteli jos haluamme ostaa heidän pojalleen lahjan? En todellakaan käsitä...
Minusta aika kiittämätöntä ja epäkohteliasta käytöstä moinen. Jotenkin tulee itselle vain sellainen mieli, että he pakosta ostavat meidän lapselle joululahjan ihan siksi että kun mekin ostamme heidän lapselleen. Ei sellaisista lahjoista tule kiva olo, vai mitä mieltä olette?
Kommentit (3)
Eli miehellä on kolme sisarusta (plus näiden vaimot/miehet ja lapset). No, aikaisemmin on ollut tapana ostaa kaikille lahjat, siis aikuisille ja lapsille. Nyt sitten tänä syksynä yksi ehdotti jos ostettaisiin kaikki vain lapsille lahja, ei aikuisille. Tai oikeastaan muut päättivät, meiltä ei kysytty vaan se päätös ilmoitettiin sitten meille.
No, me sitten kuitenkin ostettiin kahdelle näistä sisaruksista lahjat. Toiset on meidän tytön kummit ja toinen sisarus porukan nuorin. Meistä vaan tuntui mukavalta muistaa myös heitä. Vaikka tiedämme jo ettei me saada meiltä lahjaa, koska tytön lahjat he ovat jo meille antaneet... Eikä musta siinä mitään " pahaa" ole että me muistamme heitä, mutta he eivät meitä. En sitten tiedä miltä lahjan saajasta tuntuu.
Minusta kuuluu asiaan muistaa sisarusten lapsia! Vaikkakin juuri yhden kaverin kanssa puhuttiin, jolla suvussa vain yksi lapsi oman lisäksi (miehen siskon lapsi), niin he eivät osta tälle lahjaa. Ihmettelin kyllä suuresti. Mutta jokainen tavallaan...
Mun mielestä siis. Me päätettiin myös sisarusten kanssa ettei osteta lahjoja. Ensin tuntui ankealta, kun tykkään kauheasti shoppailla ja ilahduttaa lahjoilla, mutta nyt on tosi vapauttavaa. Oli hyvä jokaiselle. Ei mene rahaa, eikä tule lapsille kauheita kasoja paketteja... ollaan samoilla linjoilla siis muutenkin... :) Pikkusiskon kanssa sovittiin että jos jotakin löytyy lapsille niin voi ostaa, muttei mitään velvoitetta. (Tämä tykkää lahjojen antamiseta ja saannista, niinkuin minäkin... :) ) Huomattiin sekin, että lapset ei edes osaa pakettia odottaa jos ei siitä aikuiset puhu. Isovanhemmat ostavat lapsille, äiti (lahjaihminen myös) kyllä osti aikuisillekin, kuulema erikoislupa hänellä, vaikka sovittu toisin. No, ostin itsekin vanhemmilleni, kun sopiva löytyi halvalla, viime jouluna pidin sitten ostamani lahjan iloisesti itse, kun äiti tiukkana ilmoitti ettei lahjoja pitäis ostaa... :) Ei halunnut edes kuulla mitä olin ostanut, kun sanoi, että muuten alkaa harmittaa... meillä on hauska perhe! :) No, joka tapauksessa vanhemmat on erikseen, mutta mun mielestä mun pitää kunnioittaa mun sisarusten toivomusta. Joinakin jouluina ostin vaan koska halusin, mutta huomasin että se ei ollut kiva, koska he eivät halunneet ostaa ja sitten joutuivat ärsyttävään tilanteeseen ottaessa lahjoja vastaan kun eivät antaneet vastalahjaa. Siis siinä tulee sellanen huono fiilis ja lahjansaajan on vaikea oikeesti ilahtua. Sopikaa siis selkeesti. Eri sisarusten kanssa voi sopia eri sopimukset jo on tarpeen. Lasten ei vaan kantsi sitä sitten höpistä toisessa perheessä, että tulipas hieno lahja siltä serkulta, jos toinen serkku ei ole saanut mitään. Siis jouluna kannata kamalasti ylikorostaa sitä keltä lahjan sai...
Viittaan siis tuohon toiseenkin avaukseesi, jossa kerrot mummilta tulvivan pehmoleluja lapsellenne. Koet sen kiusallisena, ja mietit, kuinka saisit mummin ymmärtämään, ettette halua pehmoja. Mutta kuitenkaan samanaikaisesti et ymmärrä, että lankosi perhe puolestaan kokee kiusallisena sen, että te lahjotte heidän lastanne. Jos he kerta eivät halua teiltä joululahjaa lapselleen, niin miksi teidän sitten on sellainen ehdottomasti annettava? Jättäkää välistä, niin heille ei tule tunnetta, että heidän on pakko puolestaan muistaa teidän lastanne (vaikka tämä ei olekaan tarkoituksenne). Yhtä laillahan te kiusaatte lahjoillanne heitä kuin mummi pehmoleluilla teitä :)