Saa nähdä sensuroidaanko viestini tällä kertaa

Mä kyllä lapsena kärsin henkisesti siitä, että jouduin kolussa lukemaan ruokarukouksen, osallistumaan kirkkoreissuille jne., koska äitini ei painostuksen (=työpaikan menettämisen) pelossa uskaltanut erota kirkosta. Yläaste- ja lukioikäisenä koulumme terkkari kantoi huolta mun ja perheeni rukoilutottumuksista, mistä todella vedin otsani kurttuun. Ihan syystä. Varmaankin se terkkari oli mielestään toiminut oikein? Nykyään saatan joulukonsertissa virsiäkin kuunnella, mutta vapaaehtoisesti. Joku toinen ei halua, mutta se ei ole mun ongelma. Mä taas en halua ristiä käsiäni rukoukseen.



Eräällä sukulaisellani on jo vuosikaudet ollut oppilaina jonkin kristillisen lahkon jäseniä (en muista tarkemmin, eivät jehovantodistajia kuitenkaan), jotka eivät osallistu millään tapaa joulun viettoon, eivät mm. askartele tonttuja tai laula joululauluja. Mielenkiintoista on se, että tällaisista asioista tekevät ongelman usein ne, joita asia ei oikeastaan edes koske. Muille osapuolille (esimerkissäni opettaja ja oppilaiden perheet) asia saattaa olla yksinkertainen järjestelykysymys, josta ei tarvitse tehdä numeroa.

Vahaakaan vaheksymatta keskusteluanne, mutta meidan pojalla on tapana vessassa laulaa Turkin kansallislaulua:).



Ihan vain kevennyksena.



Peace.

Ihan uteliaisuuttani viel pakko kysästä, et mitäs pojan isukki asiasta tykkää? ;)

vessassa laulamisesta tai liiasta puhumisestakin, niin eikös islamissa sellainen oli kiellettyä tai ainakin ei niin suotavaa?? koska siellä voi " saatana" ilmestyä tai jotain sellaista, en oikein muista tarkalleen mutta jotain tällaista " outoa" . onko jotenkin näin???

Kiva kun saan lisasivistysta:) vessassa kayttaytymisesta; meilla sitten se Saatana siella oikein hyvin viihtyy:) (huomatkaa nyt hymiöt- huumorilla taas).



Joo ei ole mies reklamoinut vaikka se kansallislaulu kuuluisi mista. Lapset lapsia, ja laulun riemua ei passaa tyrmata:).



Kivaa keskiviikkoa teille Suomeen!

Olisi mukavaa, jos edes yhden ketjun malttaisit jättää islamin vääntelyltä vapaaksi :) Alkuperäinen aihekaan ei käsitellyt islamin ja muiden eroja. Eikä kaiken alussa ja juuressakaan se suurin ongelma ollut kenenkään toiletti-käyttäytyminen, vaan kyse oli uskonvapaudesta. Joka meillä siis Suomessa on.



Toivonkin, ettei kukaan tästä sen suuremmin provosoidu ja tämä ketju saisi jatkua ilman puolesta/vastaan copy-paste-taistoa.



Mukavaa keskiviikon jatkoa :)

Anteeksi jos menin sivuun, mutta tuo vessassa virsien laulaminen niin kolahti ja nauratti.). Sen takia kerroin tuosta pojan laulusta....



Meilla....

Ei nyt viela ole virsia kuulunut, mutta kahden uskonnon sekamelskassa elamme. Juuri tanaan aamupalalla Joulusta puhuimme, ja kerroin etta on Isan (Jeesuksen syntymapaiva). Poika kysyi kuka on Isa, ja kerroin. Ei meilla mies asiaa kommentoinut, ja han nyt on tottunut naihin Joulu- " hössötyksiimme" .



Tytsy taas saattaa jonain iltoina pantata arabiaksi uskonnontunti laksyja- nama bismillah....ja jatkot, ja joitain rukouksia kait viela. No ei se minua kristittyna hairitse, silla viisaana itsenaisesti ajattelevana yksilöna " oikean tien löytaa" - mika se sitten onkaan.



Meilla on taalla " uskononvapaus" , ja lasten koulussa kysyttiin ottavatko osaa islaminuskon opetukseen. Monen ulkomaalaisen aidin lapsi ei tunneilla kay, mutta meilla tytar halusi (nyt luokalla 4) kun asiasta keskustelimme.



Meninköhan taas aiheesta sivuun....:)

meillä poika on joulun alla tiukasti kristitty. Purimin aikaan hän haluaa olla juutalainen ja myöskin silloin kun on sukot.



Joku viikko takaperin meillä oli illalliskutsut ja pöydässä istu 3 kristittyä, 2 ateisti, 1 juutalainen, 1 hindu ja 1 muslimi. Hieman oli ruokavalion kanssa miettimistä, mutta kun laittoi monenlaista pastaa ja salaatteja niin siitäkin selvittiin.



Olen pojalleni kertonut kaiksta näistä em uskonnoista ja kerroin illallisen jälkeen, että kuka pöydässä olleista uksoo ja kuinka. Selitin hänelle, että aikuiseksi tultuaan hänelle kenties on selvinnyt kuinka hän haluaa uskoa. Tällähetkellä hän sanoo vaihtavansa uskontoa juhlapyhien mukaan;-)

vai koskiko tämä vain kristinuskoa?

roope-ankka:

Jos lapsi laulaa virttä, niin mitä pahaa siinä on. Täytyy olla harvinaisen epäkypsä vanhempi, joka kauhistuu virttä veisaavaa lasta ja mahtaa heille sitten olla pettymys, kun lapsi kasvaa ja kuitenkin itse tekee valintansa. [b]Itse olisin ylpeä, jos lapseni osoittaisi kiinnostusta myös hengellisiin asioihin, sehän on osoitus jonkinsortin älykkyydestä[/b] ja virren veisaaminen ei vain voi olla paha juttu, jos se tulee lapsen suusta.

Ihan ensimmäiseksi minun on todettava, että en pidä johonkin aatteeseen hurahtamista merkkinä älykkyydestä, vaan mittaan älykkyyttä ihan eri mittareilla. Ulkoa voi nimittäin opetella mitä tahansa riittejä, eikä se silti ole merkki älykkyydestä. Osoittaahan vain, että henkilöllä on kyky matkia... vaan mitenhän on se omien aivojen käyttämisen laita? Tiedemiehet ovat kokeissaan osoittaneet, että myös eri eläinlajit (jopa ankat ;) ) ovat kykeneviä oppimaan, useimmiten nimenomaan matkimisen kautta.



Oletko roope unohtanut, että meillä täällä Suomessa on uskonvapaus? Se juuri mahdollistaa sen, että saat omien lapsiesi kanssa palvoa vaikka aku ankkaa, eikä siihen pitäisi olla muilla mitään sanomista. Sama varmistaa lapsilleni ja minulle oikeuden olla ilman hihhulien hapatusta. Mutta se myös varmistaa muille oikeuden olla joutumatta meidän hihhuloimisemme kohteeksi.



Kuten siinä aiemmassa tarinassani kerroin, oli kyseessä aatteeton, kunnallinen päiväkoti, jonka henkilökunnasta valtaosa siis kuului helluntailaisiin. Vaikka nyt millä asteikolla hyvänsä kasvatusaatettani mittaisit, tajunnet kuitenkin, ettei kyseessä olleet edes meidän ns. valtauskontomme edustajat vaan yhden omalla tavallaan kristinuskoa tulkitsevan ryhmän jäsenet. Jos heitän sinulle vertailun vuoksi tilanteen, että lapsesi päiväkodin henkilökunnasta suurin osa olisi hiljan uskonsa löytäneitä muslimeja, jotka päättäisivät keskenään käännyttää päiväkodin lapset omaan uskoonsa... Jonakin aamuna sinä siis havahtuisit siihen, että sieltä teidän toiletista kuuluisi kirkkaalla lapsen äänellä: " Allahu akbar!" Sinun logiikallasi ajateltuna asia olisi siis ihan ok?



Minulle yksi tärkeimmistä asioista on se, ettei lapsilleni pakkosyötetä jotakin aatetta, ennenkuin todellakin ovat itse tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, mistä siinä on kyse. Siksi esim. aiemman avioliittoni aikana, vaikka lasten isä muslimi oli olevinaankin, uskonto näkyi meillä ainoastaan siattomana ruokavaliona. Myös lasten isälle oli selvää, että lapset tekevät omat päätöksensä uskontojen suhteen vasta sitten, kun kykenevät sen itse omilla aivoillaan ajatellen tekemään. Esimerkiksi poikani päätti 8-vuotiaana, ettei halua enää noudattaa siatonta ruokavaliota. Joten pojan toivetta on siitä asti noudatettu. Jos jompikumpi tai molemmat lapsistani jossakin vaiheessa elämäänsä haluavat elää elämänsä jonkun uskonnon oppien mukaan, heillä on siihen täysi oikeus. Toisin kuin monella muulla, jotka ovat jostakin uskonnollisesta kodista ja joille on jo äidinmaidossa syötetty sen nimenomaisen uskon opinkappaleet. Jos joku ääriuskonnollisen perheen lapsi haluaa esim. teini-ikään päästyään erkaantua uskonnosta kokonaan tai vaihtaa uskontokuntaa, veikkaisin, että vaikeuksia olisi tiedossa.



Uskonnottomien lisäksi ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä eri uskontokunnista (myös niitä helluntailaisia). Yhteistä kaikille heille on se, että kuinka hartaita tahansa he ovat omassa uskossaan, kukaan heistä ei tuputa aatettaan muille ihmisille, ellei heiltä nimenomaan sitä pyydetä. Omasta suvustani sen verran, että serkkuni kääntyi aikoinaan avioliittonsa siivellä jehovalaiseksi. Olin silloinkin ainoa suvun jäsenistä joka salli ja hyväksyi hänen valintansa.



Minusta on surkuhupaisaa, että Suomessa meuhkataan toisten uskomisista ja uskomatta jättämisistä, kun ei täällä kuitenkaan kansasta tosiuskovaisia ole kuin murto-osa. Juu, kirkkoon kuulutaan, koska se on tapa. Ei siis siksi, että sillä olisi jotakin syvempää merkitystä. Sitäpaitsi valtion kirkkommehan murehtii nykyisin aina vain yltyvää jäsenkatoaan. Varmaan jotkut kääntyvät johonkin muuhun uskoon, mutta suurin osa eroaa ihan muista syistä. Eli hirveästi en enää nykyisin ratsastaisi niillä perinteillä, jotka kuitenkaan isolle osaa kansasta eivät merkitse mitään.



Opetan lapsilleni suvaitsevaisuutta, eli kaikkia tulee kunnioittaa huolimatta alkuperästä, uskonnosta, ihonväristä jne. Heille opetetaan mikä on moraalisesti oikein ja väärin, mikä sallittua tai kiellettyä jne. Meillä vain siihen kaikkeen ei sotketa jotain abstraktia käsitettä, kuten uskonto. Eikä meillä aivopestä lapsia johonkin aatteeseen. He saavat myös tietoa eri uskonnoista ja missä ja miten niitä harjoitetaan. He tutustuvat eri uskontoihin ja kulttuureihin myös ystäväpiirissämme. Eli kaikenkaikkiaan lapsiani ei kasvateta säkissä, vaan opetetaan pitämään mielensä avoinna kaikelle mitä vastaan tulee. Todennäköisesti heidän kotikasvatuksensa antaa heille paljon paremmat valmiudet kohdata ympäröivä maailma kuin joku sellainen kasvatus, jossa toimitaan musta-valkoisesti vain yhden aatteen mukaan.



Ja vielä viimeiseksi: aviomieheni ja lasteni isäpuoli on harras kristitty. Hänen suhteensa uskontoon ja jumalaan on hänen henkilökohtainen asiansa, eikä minulla ole oikeutta puuttua siihen. Niinkuin ei hänkään puutu minun ajatusmaailmaani. Meillä se toimii, koska molemmat kunnioittavat toisensa valintoja, eivätkä oleta, että toisen pitäisi jotenkin muuttua toisen kaltaiseksi kun kerran ollaan yhteen menty. Joten roope hei, mikä tässä kaikessa on sinulle niin vaikeaa hyväksyä? Käsittääkseni minun uskomiseni tai uskomatta jättämiseni ei pitäisi olla millään lailla sinulta pois...

Kyllä olisin ylpeä, jos lapseni kyselisi ja osoittaisi mielenkiintoa, vaikkapa sitten islamin uskoa kohtaan. Toki lapsen usko on lapsen uskoa ja kysymyksen asetelukin on sen mukainen.



Aivan Suomessa on uskonvapaus, joka koskee myös lapsia (ainakin siinä vaiheessa, kun täysi-ikäsyyden kriteerit täyttyvät) poislukien tietenkin saatananpalvonnat tms. ilmiöt (joihin tietenkään alle puberteetti-ikäinen ei kajoa, koskei ymmärrä.



Kaikessa on kyse merkityksistä, aikuiset näkevät lapsen virren veisuussa saatanan, se on sairasta - ateistikin voi laulaa virsiä, ottaa osaa joulujuhliin... olematta tai tulematta uskoon.



Kasvattakaa te vain lapsenne miksi lystäätte, toivon vain, että joukkoon mahtuisi hiven inhimmillisyyttä, ei lapsi ymmärrä aikuisten maailmoja ja siksi on aivan turhaa alkaa vetää otsaa kurttuun jokaisesta asiasta (ei ennenkään vedetty ja hyvin tultiin toimeen, vasta muslimien ilmaantuminen on tehnyt asioista sairaalla tavalla vieraita).

onko tässä jokin ristiriita vai enkö vain ymmärrä Roopen mietteitä?! Roope niin kovasti aina kritisoi muslimeita ja islamia mutta silti ilahtuisi jos lapsensa osoittaisi älyn lahjoja ja alkaisi tunnustaa islamin uskoa. Millä tavalla muslimeiden tulo teki maailmastasi sairaan?

Ja minä se kai olen sitten sinun näkemyksesi mukaan itse saatana ;) joopa joo

roope-ankka:

Kaikessa on kyse merkityksistä, aikuiset näkevät lapsen virren veisuussa saatanan, se on sairasta - ateistikin voi laulaa virsiä, ottaa osaa joulujuhliin... olematta tai tulematta uskoon.

Johan minulle iltanaurut annoit ;) Tuostako luulet olevan kyse kun jonkun lahkon jäsenet tuuppaavat aatettaan alle kouluikäisiin ilman vanhempien lupaa? Omalla tavallasi roope olet ihan yhtä tiukkapipoinen kuin ne tämän palstan " hurjimmat" muslimit. Meillä osallistutaan kaikenlaisiin tapahtumiin, virsillä tai ilman, siitähän ei ollut kyse. Vaan siitä, että vieraat aikuiset eivät voi eivätkä saa tuputtaa alaikäisille omaa aatettaan, vaikka kuinka sillä omaa taivaspaikkaansa pohjustaisivat.

Olisikohan se isoin ongelma nyt sitten näiden minun mielipiteideni osalta se, että olet itse helluntai srk:n jäsen? Sorry, mutta en silti usko 3-vuotiaan lapseni aivopesun olleen asiallista.

Kasvattakaa te vain lapsenne miksi lystäätte, toivon vain, että joukkoon mahtuisi hiven inhimmillisyyttä, ei lapsi ymmärrä aikuisten maailmoja ja siksi on aivan turhaa alkaa vetää otsaa kurttuun jokaisesta asiasta (ei ennenkään vedetty ja hyvin tultiin toimeen, vasta muslimien ilmaantuminen on tehnyt asioista sairaalla tavalla vieraita).

Meillä nimenomaan korostetaan inhimillisyyttä ja suvaitsevaisuutta, mutta myös itsemääräämisoikeutta. Entäs teillä?

Ihan noin mielenkiinnosta kysyisin, että mitä pahaa muslimit ovat sinulle tehneet, kun noin voimakkaasti reagoit? Aika ahtaasta maailmankuvasta tuo viestii.

Niin, ja jottei sinulla nyt vallan menisi puurot ja vellit sekaisin, niin minähän en sitten ole kallellaan mihinkään uskoon. Siitä kai sitten tuo s:llä alkava määritelmä ;)

Kotipaikkakunnallamme tekee muuten katukäännytystä vanhempi " herrasmies" , joka nimittelee kaikkia aatteestaan kiinnostumattomia saatananpalvojiksi ja kiroaa sellaiset helvetin tuleen... olettekohan saman aatteen seuraajia? Tuntuu vain niin kovin tutulta tuo sinun tapasi reagoida...