Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kalevala ja suomalainen kansanperinne

08.12.2005 |

Laitetaan nyt hiukan toisenlainen aloitus.



Liityin taannoin Kalevalaisten naisten liittoon, jonka missiona on vaalia suomalaista kansanperinnettä ja suomalaista kulttuuria. Siinä samassa tein sellaisen huomion, etten ole koskaan lukenut Kalevalaa kokonaisuudessaan. Kuinka moni teistä on? Kalevala kuitenkin on olennainen osa suomalaista kollektiivista alitajuntaa ja tietyllä tavalla osoitus siitä, kuinka kuinka kieli on säilynyt ja kehittynyt ennen kattavaa lukutaitoa.



Toinen iso motiivi on tukea lapseni suomalaisia sukujuuria. Helposti täällä Suomessa tulee tuettua liiankin kanssa sitä toista puolta ja sitten lapsen suomalainen " juurikasvu" jääkin aika vähälle huomiolle tai sen yli ajaa amerikkalais-eurooppalainen kulutus- ja markkinameininki.



Te, joilla on ns. monikulttuurinen lapsi, kiinnitättekö aktiivisesti huomiota myös suomalaisten kulttuuripiirteiden ylläpitoon?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sisältä päin on vaikea nähdä, mikä oikeastaan on sitä suomalaista kulttuuria, jota erityisesti haluaisin vaalia ja siirtää lapselle. Kalevalan olen muuten lukenut ;) Ja joukon eri maiden kansalliseepoksia. Lapselleni haluan lukea niitä suomalaisia loruja, runoja ja satuja, joita mulle on aikanaan luettu. Illalla laulan tietysti Tuu-tuu tupakkirullaa :) Mulle kulttuuri on paljolti kieltä, eri muodoissa. Ja tietysti lumilinnoja, hiihtämistä, kesämökillä elelyä, maksalaatikkoa jne.

Vierailija
2/6 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset


En kovin tiukkapipoisesti yrita kasvattaa tyttoani suomalaiseksi, koska han syntyi Lahi-Idassa, asumme Kanadassa ja isa on intialainen. Menisi reppana pitkan paalle sekaisin, jos kutakin kulttuuria puskisimme suoraselkaisesti tajuntaan.



Meille on tarkeaa, etta pikkuisemme tuntee isan ja aidin kulttuurista joitain peruspiirteita, mutta eikohan han kasva aikaa myoten ennen kaikkea kanadalaiseksi. Kayn suomalaiskirkon aiti-lapsikerhossa kylla, mutta jumikset ovat niin kamalan kuivaa kaavaa, etten itsekaan karsi siella istua. Kaynkin ihan lahiokirkossa sunnuntaisin, missa rokki soi :) Puhun suomea tytolle, etenkin ollessamme kahden mutta isan ja muiden seurassa on vaikeaa, jos mina puhun suomea ja kaikki muut englantia.



On meilla englanninkielinen Kalevala ja mieheni on sen lukenut, mutta mina en :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
08.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin vanhimmalle lapselle kouluun meno oli uusi kulttuuri, koska hän oli kotona lapsuutensa. Koulussa hän alkoi syödä suomalaisia ruokia ja oppi suomalaisia juhlapäiviä paremmin. Pienemmät lapset ovat hoidossa, joten he ovat saaneet kohdata tämän puolen jo päivähoidossa. Meillä lapset saavat osallistua jokaiseen tapahtumaan, mitä vain järjestetään ja mielestäni siinä oppii paljon suomalaisuudesta.



Itse olen aikoinani lukenut osan Kalevalaa, Vänrikki Stoolin tarinat ja Seitsemän veljestä. Mutta mielestäni ne kuuluvat vanhemmille lapsille, aikaisintaan teini-iässä kerron näistä suomalaisen kulttuurin kulmakivistä, jos joskus tulen niistä kertomaan.

Vierailija
4/6 |
09.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

zkelvin:


Te, joilla on ns. monikulttuurinen lapsi, kiinnitättekö aktiivisesti huomiota myös suomalaisten kulttuuripiirteiden ylläpitoon?

Nyt opetellaan lähinnä " mistä maasta äiti on, mistä maasta isä on, mistä maasta te olette" , sekä korostetaan kielten oppimista oikein.

Vierailija
5/6 |
11.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka Kalevala jossain vaiheessa tuntuikin olevan monelle suomalaiselle tärkeä niin ei sillä enää ole juuri mitään painoarvoa.

Jos ulkomaalainen yrittää ymmärtää tämänpäivän suomalaisuutta sen perusteella niin pieleen menee.

Olen huomannut että monet jotka kaivautuvat sen syövereihin ovat melkoisia huuhailioita. Luontomystiikka ja kauhia " henkisyys" pursuu niistä.

Vierailija
6/6 |
11.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellakin tulee " keskityttyä" tuohon " toiseen" kulttuuriin, mutta toisaalta kyllä Suomessa asuessa ympäristö pitää huolen tuosta suomalaisuudesta.



Kalevalaa en ole itse koskaan lukenut, enkä myöskää Tuntematonta, en edes elokuvia kuin pieninä pätkinä... Meillä mies varmaan on perusteellisena " ikiopiskelijana" ehtinyt tehdä näihinkin perusteellisemman " tutustumismatkan" kuin minä.



Suomalaisuus on kuitenkin osa lastemme kasvatusta, mutta toisaalta ehkä kuitenkin yritämme kasvattaa heistä suvaitsevaisia maailmankansalaisia... toivoen, että heitäkin suvaitaan Suomessa ja muualla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kaksi