Vieläkö neljäs ?
Meillä on kolme lasta, vanhin 4-vuotias. Kuopuksen syntyessä olin vakuuttunut, että nyt lapsiluku on täynnä. Nyt kuopus lähentelee vuoden ikää ja haikeus on vallannut mielen. Miehelläkin vähän samanlaiset fiilikset, että harmittaakohan myöhemmin jos sitä neljättä ei sitten hankitakaan. (eihän lapsia tietenkään noin vain hankita, tiedetään...)
Tähän mennessä olemme päässeet aika vähällä, lapset olleet terveitä ja hyväunisia. Esikoisen kanssa hermot repeilee jatkuvasti ja se kyllä mietityttää, että miten sitten jos olisi vielä se neljäskin. Toisaalta, lapsiluvun kasvaessa olen huomannut pinnani pidenneen. Tila-autojahan saa, taloonkin ehkä mahtuisi jotenkin, eikä se nyt voi siitä olla kiinni onko varaa neljänteen lapseen.
Mutta... vastatkaahan te joilla kokemusta on: meneekö elämä vain huoltojoukkona olemiseksi ? Riittääkö aikaa kaikille tarpeeksi ? Sekin pelottaa, pystyykö huolehtimaan riittävästi lasten turvallisuudesta kun kaikki on pieniä ja säntäilevät ympäriinsä. Parisuhteeseenkin pitäisi jossain välissä panostaa. Ja ottavatko isovanhemmat tällaista katrasta hoitoonsa kerralla, mietityttää.
Itse ajattelen että kaikki samaan putkeen, viiden vuoden päästä en enää rupea harkitsemaan. Menee samalla vaivalla kun sähläri-ikäisiä on peräkkäin eikä mukavuustaukoja välissä.
Tämähän on tietysti minun ja mieheni keskusteltava ja päätettävä, mutta kiva olisi kuulla kokemuksia ja muiden ajatuksia.
Kommentit (8)
Meillä on Sankin kanssa saman ikäsiä lapsia ja nyt neljännen ja viidennen ikäeroksi tulee 2v 1kk.
Kyllä neljän kanssa riittää hommaa, minulla menee aamusta klo 13.30 asti kun bussilla kuljetan eskarilaista (ja koululaista) edes takaisin sekä yhtä lasta kerhoon. Huokaisen helpotuksesta kun kello on 13.30 ja olemme taas kotona..
Aikaa menee paljon ruuanlaitossa (josta en pidä) ja tuntuu siltä että koti on aina sekaisin (lapset eivät ole siivousihmisiä).
Isommilla on harrastuksia jotka vaativat kuljettamista, vaikka olemme koettaneet minimoida ne. Pienemmät lapset joutuvat kulkemaan mukana, vaikka ei se näytä heitä haittaavan.
Nyt kun olen voinut raskauden alussa huonosti niin on tuntunut melkein ylivoimaiselta suoriutua päivästä. ' Normaalioloissa' se sujuu hyvin!
On ne vauvat ihania :)
T. Jas 11+6
Nuorimmainen 3kk, kolmas 1v4kk, toinen kohta 3 ja esikoinen kohta 6v. Kiirettä riittää ja pinnaa kysyy, mutta toistaseks vielä on jaksanu. Kaks isointa käy kerhossa 3krt viikossa just päiväuniaikaan joten tsäkällä saan huilia iltapvällä. Kotihommia tietysti riittäis mutta ne kerkee myöhemminkin tekemään :). Meille neljäs oli yllärivauva mutta haluttu tietysti. Niin se tila-auto on meillä vielä hankkimatta, toivottavasti jouluks löytyis niin päästäis sukulaisillakin käymään. Kyllä ne tytöt useinmiten kiltisti keskenään leikkii ja silloin päivä sujuukin rattosasti. Känkkispäivinä onki sitten eriasia. Aika organisaattori ja kuljetusyhtiö tässä saa olla mutta eipähän tarvii vanhuuttaan yksinviettää:). Voimia vaan kaikille.
kaksi vanhinta jo koululaisia ja heillä ikäeroa 1v ja 3kk.Sitten nämä pienimmät ovat nyt 2v6kk ja 1v ja 2kk,elilä pieni ikäero heilläkin:)
Hyvin on mennyt vaikka pienimmäistä joudutaan käyttämään välillä sairaalassa jalan takia(kampurajalat).
Siitä huolimatta haaveilen vielä yhdestä lapsesta...
Kyllä meillä ennätetään olemaan jokaisen lapsen kanssa.Isommilla on jo omia kavereita joiden kanssa ovat paljon,mutta käyn monesti esim.kaupassa vain yhden lapsen kanssa.
Ei meillä ole kauhean isoa taloa,mutta varmasti vielä yksi lapsi mahtuisi.isoimmila lapsilla omat huoneet ja pikkutytyöt nukkuu samassa huoneessa.
Niin ja jäi sanomatta,että mieheni lapsi aikasemmasta liitosta asuu meillä myös.Elikä lapsia asustelee meillä 5:)
Meillä on pikkubussi jonka hankimme vähän aikaa sitten.
Ei muuta kun vauvantekoon jos teistä molemmista siltä tuntuu!
Tottakait välillä on väsynyt tähän tohinaan,mutta sitten joskus kun olen yksin kotona on sitten liian hiljaista.
Kaikkea hyvää sinulle!
ja eipä oo poissuljettu ajatus että tulisi viideskin.
Isommat koulussa,2 ja 3 luokilla,kotona viipeltää 3 ja 1.5 vuotiaat. Asutaan maalla omakotitalossa,ei mietenkään hirveen isossa.Isommat jakaa huoneen ja me muut nukutaan samassa,koska yksi makkari sijaitsee alakerrassa ja se on nyt leikki/vierashuoneena.
Puuhaa riittää,mutta näin kotiäitinä voin itse tehdä silloin kun hyvältä tuntuu ns. ylimääräset hommat.Ruuat ja pyykinpesu on tottakai tehtävä säännöllisesti... : )
Tila-auto ainoa joka " jouduttiin" hankkimaan.Muuten tavarat kiertää hyvin lapselta toiselle niin kauan kuin ehjänä pysyy!!!!
Oma aikahan se on jota aina välillä kaipaa,rekkakuskimies paljon poissa kotoa,joten arjen pyörittäminen jää mulle.En kyllä valita (paitsi joskus ; ) .....),oon omasta mielestäni etuoikeutettu kun saan olla lasten kans kotona.
Mutta jokainen perhe tekee niinkuin sille sopii!
Jotenkin sitä ajattelee, että jos kummallakin on vielä sellainen mieli, että josko... niin ehkä harmittaa myöhemmin jos jää se neljäs " hankkimatta" . Jos toinen olisi sitä mieltä, että ehdottomasti ei tai olisin ihan uuvuksissa, ei varmasti harkittaisi. Olen käväissyt jokaisen välissä töissä, nyt ajattelin, että voisin olla putkeen kotona jos se neljäs vielä tulisi.
Mietin välillä, onko tässä mennyt suhteellisuudentaju lasten lukumäärän suhteen, kun kolme ei tunnu kovin paljolta. Lähipiirissä kun on isompiakin perheitä ja jotenkin tuntuvat klaaraavan. Reipasta syksyä kaikille !
Ei kai se ole elämää kummempaa jos neljäs lapsi tulee. Työtähän se teettää hiukka enemmän. Mutta mitä siitä. Lasten kanssa on kiva tehdä kaikenlaista.
Täytyy vain sit ottaa omaa aikaakin. Itse harrastan käsitöitä ja välillä lähden yksinäni vaikka lomalle taikka lenkille. Lumista talvea odottelen että pääsisi hiihtämään.
järjestelyä vaatii vähän enemmän mutta minusta taas tuntuu että neljäs lapsi on ollut kaikkein ihanin!!
Tiedä sitten mutta kyllä luonto hoitaa että äiti nauttii..
kuin myös isäkin. ei se elo mitenkään yli vaikeeta ole vaikka oisi paljon lapsia.
ja leikkikavereita on sitten omastakin takaa.
ei muuta kuin kivaa jatkoa teidän perheeseen..
Meillä odotetaan kolmatta, raskaus tosin alussa. Toiveissa ja ajatuksissa on 4 lasta, etenkin jos kolmannen kanssa menee yhtä hyvin kun kahden ekan kanssa. Kummatkin nukkuneet yöt, ensim- mäinen 2kk jälkeen kokonaan ilman yösyöttöjä, toinen 2kk-8kk välillä yhdellä syötöllä. Päiväunet 4-6h luokkaa jne. Voihan se olla et kolmas on eri maata ja haavekuvat hajoaa, mutta kohta nähdään. Nyt lapset ovat jo 8v ja 9v, joten vauva tervetullut perheeseen.
Meillä myös lapsia neljä, mutta ikäerot ovat vähän isommat. Ihan noin pienillä ikäeroilla en kyllä varmaan olisi jaksanut. Kahden ensimmäisen ikäero on 1v8kk ja silloin koin, että oli rankkaa, kun oli kaksi vaippaikäistä ja varsinkin kakkosen raskausaika oli vaikea. Pidettiin siis tarkotuksella enemmän väliä ja kolmonen pantiin tilaukseen vasta kun toine oli jo 2v. No heti tulin raskaaksi ja ikäeroa tuli 2v8kk ja se oli mielestäni hyvä ikäero. Neljättä alettiin yrittämään sitten kun kolmas oli 2v ja sitten menikin muutama kierto ennen kuin raskauduin ja ikäeroa kolmannen ja neljännen välillä on 3v3kk.
Nyt vanhin on siis 8½v ja kuopus 11kk ja elämä on asettunut " suurperheemme" kanssa omille uomilleen. Kaksi isointa voi jo kauppareissujen/neuvolassa käyntien yms. ajaksi jättää kaksin, ei tarvi enää aina koko porukkaa ottaa mukaan, mikä helpottaa kummasti arjessa. Meillä mieheni tekee pitkää päivää ja on vähän apuna arkipäivissä. Itse kuitenkin olen järjestänyt aikaa opiskelulle ja nyt olen aloittanut myös keikkahommat silloin tällöin, kun äitiysloma loppui. Nuorin on siis jo osittain yksityisessä hoidossa ja 4v on pk:ssa. Kohta 7v täyttävä eskarissa ja vanhin siis koulussa.
Tila-auto jouduttiin hankkimaan neljännen synnyttyä, mutta muita suuria investointeja ei hänestä koitunut. Itse en kuitenkaan ole koti-äiti tyyppiä ja itse en tätä koko-päivä-lasten-kanssa arkea jaksaisi vuodesta toiseen. Siksi minulla opiskelut ja työnteko koko ajan arjessa mukana.