@@@TAMMITENAVAT@@@ Vko 38 (ma-to)
Uusi viikko taas alussa...
Sisätiloissa taitaa mennä tämä päivä, mutta ainakin on kaupassa käytävä taas viikonlopun jälkeen. Maanantaisin tytöllä on kerho tuossa kyläkoululla. Onneksi on joku paikka missä vähän näkee ikäisiään. Täällä maaseudulla ei noita leikkikavereita ihan kamalasti ole, joten jokainen lapsikontakti on arvokas!
Supistuksia on jonkun verran ollut, mutta ovat kyllä helpottaneet siitä mitä ne ennen lääkekuuria olivat. Huomaa vain tässä kotosallakin, että pieni siivoilu ja kyykkiminen aiheuttaa heti kipeitä supistuksia. Onneksi olen sairaslomalla, ettei tarvitse navetassa enää olla. Huomasin myös, että jos pitkään istuu, niin tulee sellainen huono olo ja alkaa huipata. Viikonloppuna oli tilanne, jossa jouduin jonkun aikaa istumaan huonolla penkillä ja oli lähdettävä tilanteesta pois, kun ajattelin pyörtyväni siihen paikkaan. Ilmeisesti vauva painaa johonkin suoniin ettei veri pääse kiertämään.
Voisinkin laittaa tälle viikolle vaunugallupin! Millaiset vaunut te muut olette ajatelleet hankkia vai onko isommilta sisaruksilta jäänyt vanhoja?
Itse tilattiin netistä Oran Jovi Airit eikä varmaan nyt sitten niitä palauteta, vaikka netistä tilaaminen arveluttikin. Aika isokokoiset ovat, mutta muuten oikein näppärän oloiset. Eniten niillä kuitenkin mennään täällä vaihtelevassa maastossa eikä autossa tarvitse juurikaan kuljetella. Sitä varten on matkarattaat ekalta lapselta.
Kommentit (37)
...jokohan sitä tällä viikolla saisi kokonaisen työviikon tehtyä. Flunssa alkaa helpottaa, edelleen vaan supistelee, mutta kipuja ei niin paljon enää ole. Paitsi edellisyönä heräsin ihan kauheaan kipuun vatsassa, ajattelin, että nyt on menoa. Onneksi helpotti, mutta kumma kipu se silti oli, tuntui, kuin jotain olisi revennyt. Onneksi vauveli siellä potkuttelee vauhdilla edelleen, eli ei liene suurta hätää. Kai ne on niitä liitoksia kun repeilee...
Vaunuista. Meillä on esikoisen jäljiltä vielä Gessleinin yhdistelmät ja kun ne on vielä kivan väriset ja hyväkuntoiset, niin eipä liene tarvetta lähteä hankinnoille. Se onkin tässä toisen odottamisessa helppoa, kun suurin osa tavaroista on jo hankittu (siis kaikki isot investoinnit) niin voi rauhassa hömpöttää kaikkea pientä kivaa, kun ei tarvi pistää tonnitolkulla rahaa " pakollisiin" ostoksiin...
Nyt pitäisi ruveta laatimaan rekrytointi-ilmoitusta äitiyslomasijaiselle... Alkaa olla jo vähän kiire, joulu lähestyy...
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Popin_äiti ja pallero rv21+
kerranki ehin kirjottaa ku pino ei oo vielä järkky pitkä. ei mee kokoaika siihen lukemiseen. :)
Alkaa väsyttää tää sisällä istuminen ja ennen kaikkea koneen ääressä istuminen. Pakko ollu tehä projektia koko päivä ku en sitten mennyt kouluun ku ei ollu sopivia housuja kuivana... eilen pesin farkkuja ja mulla oli mielessä yhet housut kaapissa et ne laitan sit aamulla ni mitä vielä. eihän ne mahtunu kiinni! et kai tää maha nyt yhtäkkiä on tosissaan tullu esiin, ku kyllä ne vielä pariviikkoa sitten mahtu jalkaan. vissiin ostettava vihdoin ne äitiyshousut.
useemmilla oli jo supistullut. kuuluuko nyt jo siis supistella? mulla ei ainakaan tietääkseni ole supistellut vielä yhtään.
Vaunuja ei hankita uusia ku esikoiselle ostettiin kolme vuotta sitten uudet emmaljungat ja ne on vielä loisto kunnossa.
pipali ja masumyllertäjä rv 23+5 (kylläpä viikot vierähtää nopeesti!)
Enpä olekaan aikoihin kirjoitellut ja lukenutkin olen ehtinyt vain vähän silmäilemällä. Viime viikko meni kurssilla, kahvipussi sellaisella. Oli ihan kiva piristys, kolme iltaa viikossa. Mieskin jopa vilpittömästi myönsi että oli onnellinen kun minä pääsin johonkin aivan omaan harrastukseen. Mies on pitänyt viimeistä kesälomaviikkoaan ja kulkenut kylläkin metsästämässä päivät.
Pipalille pitää heti alkuun vastata etten unohda. Ei tarvi vielä supistella, eli ei tarvi olla huolissaan jos ei minkäänlaisia supistuksia ole ollut. Ja sellaiset kivuttomat mahan kovettumiset on ihan ok, kivuliaita ei saisi tulla.
Minulla on supistelut vähentyneet, niitä oli enemmän muutamia viikkoja sitten kun ehdin jo ajatella että mitenhän selvitään edes jouluun asti. Mutta hyvä näin.
Siivotessa huomasin viime viikolla että kangistunut olen. Tavaroita kun noukki lattialta niin johan sai ähistä ja puhista. Helpompi mennä kontalleen ja sitten kerätä leluja ym. Tänäään on viikkoja tasan puoliväli eli 20 mutta silti salaa toivon että on vähän yli kun kaikki ovat syntyneet hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.
Meillä on vaunut ensimmäiselle ostettu ja hyvin pelaavat vielä. Merkki emmaljunga vm 2000. Sitten lisäksi on vielä emmaljungan tuplat, olikohan edget. Niitä on nyt käytetty mutta vauva tietysti menee sitten vaunun koppaan ja isompana sitten tupliin. Toivottavasti nyt tulee hyväuninen vauva että saisin sen ulos nukkumaan. Edellinen vauva kun ei päivisin nukkunut juurikaan, ei ainakaan säännöllisesti niin en saanut sitä ulos ollenkaan päiväunille.
Muutaman bodyn olen jo ostanut vauvalle. Vaatteita meillä on paljon! Mutta silti sitä tekee just jotain pientä ihanaa ostettua niinku joku (hyvä muisti minulla) jo kertoikin. Aion päällystää myös uudelleen vauvan turvaistuimen. Mutta pitää sekin jättää sinne lähemmäs joulua.
Nyt pitää kiiruhtaa ruuan laittoon. Ruoka kelpaa tosi hyvin minulle ja tietysti myös makea herkku. SIksi oletankin vähän tyttöoloa mutta en uskalla luottaa itseeni, kun se voi olla minun alitajuntainen toivekin.
Minäkin laitan keskustelua liittyen tuonne joulun jälkeiseen aikaan eli synnytykseen. Itselläni tässä vaiheessa kun puoliväli on ohi niin alkaa aina pyörimään synnytysajatukset. Ja tässä vaiheessa yleesnä mahdolliset pelot aina nousee mieleen. Eli onko muilla jo tullut ajatuksia synnytyksen suhteen ja millaisia?
Oikein hyvää alkanutta viikkoa synkästä säästä huolimatta!
Iuiu ja masukki tasan 20 vk
Plumerialta piti vielä kysymän että onko teillä miten iso karja? Olen maalaistalon tyttö ja täällä maalla asunkin niin nuo navetta-asiat ovat edelleen tuttuja ja oikeastaan läheisiäkin!
Iuiu edelleen, syöksyy viimein sinne ruuan laittoon!
Kävin pe neuvolassa - viikkoja oli 20+6. Alkupainokseni arvioin 80 kg (olen 170 cm pitkä). Ekalla neuvolakäynnillä (n. vk 10) painoin 81,5 kg. Nyt painoni oli 84 kg. Sain toruja painonnousustani. Eli 2,5 - 4,0 kg painonnousu melkein 21 viikon aikana oli neuvolatädin mielestä liikaa. Hän toivoi, että painonnousuni koko raskauden aikana olisi 3 - 5 kg. Itse oli ajatellut, että jos painonnousu koko raskauden aikana on alle 10 kg, niin se on ihan hyvin. Tiedän olevani ylipainoinen, mutta mielestäni painostani nipotettiin turhan paljon. Mitä mieltä te olette? Onko teillä millaisia kokemuksia painon tarkkailusta neuvolassa?
T: Toukomaa ja Nuppu 21+2
En ole tosi pitkään aikaan kirjoitellut tänne, mutta lueskellut mielenkiinnolla aina silloin tällöin. Jostain syystä energiani ovat tosi heikot tässä toisessa raskaudessa. En tiedä johtuuko siitä, että on jo enemmän ikää, vai siitä, että viimeksi oli kesävauva tulossa, tai sitten jostain muusta.
Minulle sanottiin neuvolassa, että painoa voisi vaikka nostaa, eli määrättiin herkuttelemaan. Vaikka kuitenkin painoa on tullut jonkin verran ja painan melkein 5kg enemmän kuin viime raskaudessa. Ota niistä selvää. En tosiaankiaan ole ryhtynyt mässäilemään ylimääräistä, mutta iloitsen siitä, ettei tarvitse juuri rajoitellaakaan.
Vaateasioilla olen tuskaillut, kun pitäs ostaa sekä esikoiselle että itselleni uusia syysvaatteita. Helsinki on lauantaisin todella epämiellyttävä paikka shoppailuun. Taidan lähteä ens viikonloppuna johonkin pikkukaupunkiin ostoksille.
Moi taas kaikille!
Synnytys: ...on pyörinyt jonkin verran jo minunkin mielessäni. -Ja ilmeisesti miehenkin kun aina toisinaan miettii, että jaksathan sinä sitten sen rutistuksen..? Tuo sanoo, että " sinä kun olet kuitenkin tuollainen pikkuinen, niin lupaathan sitten selvitä siitä?" Pistää melkein herkistymään kun toinen on noin huolissaan. Olen kuitenkin luvannut selvitä. :-)
Vaunut: Me hankittiin Gessleinin Swing Fi yhdistelmät. Olivat yksi niistä harvoista vaunuista, jotka mahtuvat meidän auton tavaratilaan. Ja muutenkin tykästyttiin niihin. Ajateltiin, että kestävät varmaan sitten toisellekin lapselle, jos tarpeen.
Minulla oli viime viikonloppuna joku ihme ahdistus ja mielipaha. Olisi tehnyt mieli vain itkeä koko ajan kaikille asioille ja ärsytti ihan kaikki mitä mies teki. Tämä oli ihan uutta minulle. Pistän kyllä tuollaiset tunteenpurkaukset raskauden piikkiin. Toivottavasti ei vaan ala kauhean usein toistumaan, sillä ei ollut mikään mukava olotila tuollainen. Nyt on jo onneksi parempi mieli.
Samoin viikonloppuna jumitin selkäni töissä oikein kunnolla. Siellä kun ollaan jalkeilla koko ajan ja välillä vauhdikkaastikin liikenteessä, niin siitä ei selkäni tykännyt. Ja kun selkä jumitti kunnolla, alkoi tuntua kuukautiskipumaista särkyä vatsassa. Se vähän pelästytti. Kävinkin tänään työterveyshoitajalla ja lepäilen nyt tämän viikon, jotta saisin selkäni taas kuntoon. Onneksi keskiviikkona on se 4D ultra ja torstaina neuvola. Silloin sitten tietää taas vähän enemmän siitä mitä kohtuun kuuluu.
Keskiviikon jälkeen joudutte varmaankin lukemaan ultrakuulumisia...
Mukavaa, vaikkakin harmaata, maanantaita!
Siru-Sofia rv 23+6
Kiitos Anhi osanotosta sekä tyttöonnitteluista! Lääkäri kirjasi ihan lausuntoon että " tytön normaalit sukuelimet" eli ehkäpä sitä uskaltaisi luottaa tytön tuloon.. varaan kuitenkin ajan 4D-ultraan lokakuun alkuun, jos sieltä saataisiin kunnon varmuus asiaan...
Apen hautajaiset ovat jo tulevana perjantaina, värssyjä etsiskelin aamun ja itkeä tillotin menemään.. Miehen kanssa päädyimme seuraavaan muistolauseeseen:
" Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalla
sinut kantoi tuuli.
Mutt' sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi
niin lämpimän."
Mitäs muuta... painoa oli tullut 2.5kg lisää eli ihan sopivasti..
Piiperölle ostimme vuosi sitten Emmaljungan City Crossit pehmeällä kopalla ja lisäksi tänä kesänä Peg-Peregon Pliko3 matkarattaat, joten eiköhän noilla pärjätä seuraavat vuodet ihan hyvin!
Synnytys on mielessä joka päivä, vieläkään en ole satavarma lennänkö Suomeen synnyttämään vai en :/ Täytyis varmaan kohta kyllä päättää, että saa lennot järjestettyä kun kuumimpana aikana (marras-helmikuu) on todella vaikea saada lentoja täältä Eurooppaan...
Nyt aamupäiväpäikkäreille pienen kanssa,
-Allu ja Pupu rv22+
Aika kamala ilma, myrskyää ja vettä sataa. Mutta on kyllä ihanaa kun laitoin just kynttilät palamaa=)
Torstaina on neuvola, viimeks sielä käyny 8 viikkoa sitte. Painoa on tullu jo 7-8kg. huh huh ja kuinka paljo tässä ehtii vielä tulla?! No imetän ainaki taas vuoden jos se onnistuu hyvin=) siinä mulla lähti viimeks painoa 10kg. vaikka söin miten halusin.
Odotellaan tässä kavereita kylään. Lauantaina on kauan odotettu kampaaja, ihanaa kun joku muu värjää ja leikkaa ja itse vaan istuu=D En sitte olekaan viiteen vuoteen raaskinu kampaajalla värjäyttää hiuksiani, nytku leikkasin puolipitkiks niin jos taas raaskis alkaa käymää. Ei meinaan enään taivu huuhtelee kotivärejä edes pois;)
Nyt lähden katsoo mitä lapset yläkerras häärää!
minä ja herne rv. tasan 22
Kiva kuulla, että sentään muillakin on paino noussut ihan kiitettävästi... tänän kävin itse neuvolassa ja mulla nyt paino noussut yht 4,6kg ja neuvolan täti antoi ymmärtää ettei ole aivan liikaa mutta ihan " reilusti" kuitenkin... mitenköhän ton nyt sitten käsittäisi? =)
Itselläni ainakin on melko norsu-olo edelleen ja eihän se tästä eteenpäinkään kovin kevene!
Hemoglobiini oli edelleen samat 123 ja terkkari kehoitti aloittamaan Obsidanit, koska mulla yleensä ollut taipumuksia matalaan hemppaan.. ihmettelin kyllä, ettei ole vielä tuon alemmas laskenut!
Mulla paino nousi esikoisen aikaan varmaan 20 kiloa! Toiselta selvisin hieman vähemmällä painolla, tai oikeastaan paino nousi vasta ihan lopussa.. saa nähä miten nyt menee, yritän kyllä parhaani ettei nousisi liikaa!
Minusta oli hassua, että sain seuraavan neuvolan (lääkäri) vasta 5 viikon päähän! En tosin muista vaikka olisi ollut sama tahti edellisessäkin raskaudessa... jotenkin se vaan tuntuu kauhean pitkältä ajalta. Sehän on syysloman jälkeen, eikä siitä ole enää pitkä matka äitiysloman alkamiseenkaan! =)
Sain tänään kelan paprut ja laitan ne heti huomenna postiin ja jään odottelemaan äitiyspakkausta! =) Vaatetta on vähän tullut jo hankittua, varsinkin nyt kun selvisi että tulokas on poika.
Mukavaa viikonjatkoa kaikille! Itse en aina jaksa kirjoitella monesti viikossa, ehkä senkin takia ettei juurikaan mitään erikoista kerrottavaa ole aina...
Allulle lämmin osanottoni! =(
t. vilmahilja 22+2
Täällä töissä kärvistelen, viimenen viikko menossa. Jään ens ti lomalle -> työttömäksi pariksi viikoksi -> äippälomalle. Kohta oon kotiäiti! En jaksa juuri voivotella työttömäksi jäämistä... Onko täällä muita kotiäitejä? Osalla ainakin on niin pieniä toiset lapset, että kotona ilmeisesti ainakin toistaiseksi..
Synnytyksestä: sekalaisin tuntein. Välillä tuntuu, että kyllä minä sen hyvin klaaraan, ei onkelmia. Vaadin vaan kunnon kipupiikit heti kehiin!
Mutta - entä jos ei ehdikään ajoissa saada kivunlievitystä tai tulee jotain muuta propleemaa? Välillä tuntuu, että mitenköhän se keisarinleikkauksen vaatiminen onnistuisi.. Rakenneultrassakin lääkäri vaan tuumasi, että sullahan on takana kolme normaalia alatiesynnytystä, joten ultria ei enää ookaan, ja tämäkin varmaan syntyy alakautta normaalisti. Tietysti, jos neuvolassa jotain ilmenee, niin pääsen vielä ultraan.
Mutta kyllä siis tunteet vaihtelee; pelosta onneen ja tytöstä poikaan :)
Hankinnoista: rattaat ostettu uudet, jotkut kolmirattaiset (I´coo Peak?). Maksoivat sikana, vaikka oli netissä puoleen hintaan.. Toivottavasti ovat hintansa vertaiset. Kirpparilta oon löytänyt auton turvakaukalon sekä uutena hankintana sellasen imetystyynyn. Pitää vaan pestä ne..
Kävin tänään poistattaan luomen omalla terveysasemalla. Hirveästi jännitti, mutta hyvin meni eikä sattunut juuri lainkaan. Alkaa kyllä nyt puudutus lähteen pois..
Tämä meni nyt ihan omanapaiseksi jutusteluksi, mutta uskokaa pois! Kyllä minä luen myös teidän muiden kirjoitukset ja omanapailut!
Jatkoja!
anhi ja maha 24+6
On kyllä suhteellisen sateinen maanantai. Helsingin keskustassa oli ihan mieletön tuuli (kuten yleensäkin) Sateenvarjo ei siis paljon ollut apuna.
Strutsille kiitokset taas myötätunnosta. Tämä on kyllä paikka jossa saa jakaa kaikenmaailman vitu****et ja ahdistukset vapaana.(Kiitos) Pitäisi oppia erottamaan työminä ja MINÄ toisistaan, vaikka olisin työssä nyt aluksi huono ja epävarma - olen silti ihmisenä ihan hyvä. Ton sisäistäminen tuntuu olevan vaan suhteellisen hankalaa. Koska arvomaailmassa ei työ ole koskaan ollut ykkönen millään tavalla.
Vilmahilja, ihmettelen jotenkin sun painon nousuun heitettyä kommenttia, eikös tuo nousu nyt ole ihan suht. normaali??! Pitäisikö nykyään vauvatkin saada synnytettyä ilman painon nousua??!! En nyt tarkoita että järjettömät painon nousut ikinä olisi terveellistä, mutta joku tolkku kuitenkin....?
siru-sofia: Aivan varmasti hormoonien tepposia sun fiilikset! Noita voi tulla myöhemminkin, mutta ei niitä kannata säikähtää. Se tulee ja toivottavasti menee aina mahd. pian ohi. Mulla noita on ollut alusta asti.
Allu: Ehkä se on nyt sitten tytön aika, :))
Osanottoni tässä menetykseenne myös; Liikuttava värssy, minkä laitoitte.
Itsestäni ei kovasti kerrottavaa. Kaikki entisellään: massu kasvaa ja myös enemmänkin peppu.... ;) Potkua tuntuu, eniten kuitenkin istuessa tai makuulla. Seuraava neuvola maanantaina, tullutkin melko pitkä väli loman vuoksi.
Kaikille hyvää vointia syksyn keskeltä.
Empäs oo viikkoihin kirjotellu vaikka muiden kuulumisia oonkin käyny lukemassa.
On tää yhtä oottamista koko elämä. Tän odotuksen lisäks saa oottaa että pääsee remontoitteen uutta kotia ja ennen kaikkee sitä että sais tän vanhan huushollin myytyä. Alkaa jo hermo pettään vaikka ei tää oo myynnissäkään ollu ku vajaat pari kuukautta. Mutta ku ihmiset ei käy kattomassa =(.
Mutta, hyviin uutisiin: Toissaviikolla oli neuvola. Hempat ok, paineet ok, syke ok. Pissanäytteessä oli vähän jotain häikkää, käskivät ilmotella jos tulee tulehdusoireita. Paino oli kääntyny nousuun, vajaat pari kiloo tullu. Eikä ihme, syön ku pieni possu.
Ja viimeviikolla oli ultra. Kaikki oli kunnossa, elimet ja muut osat näytti hyvältä =). Lääkäri sano että 80% varmuudella tyttö! Jaa-a, mitenköhän on, jotenki oli asennoitunu että poika tulee. Kun siinä 3D np-ultrassakin näytti siltä..
Itse ultraus oli pettymys koska luulimme että tämäkin ois ollu 3D. Joten varasimme heti ajan 4D:n Hämeenlinnaan 15.10, rv 25.
Nyt tuntuu vihdosta viimein liikkeet, on tuntunu jo pari viikkoo =). Ulospäin ei vielä tunnu.
Yks iso juttu nyt on kun kaverini joka on vuositolkulla yrittäny lasta teki positiivisen testin. Tai itseasiassa seitsemän =). Usutin hänet meneen varhaisultraan, noissa keinohedelmöityksissähän on riski että alkio on väärässä paikassa. No, tänään hän sit oli semmosessa (rv5+5). Soluja oli istutettu kaks mutta ultrassa näky vain yksi pussi. Ja siis pussi, ei muuta. Ainakin oikeassa paikassa mutta kuinka normaalia on ettei muuta näkyny? Voiko keinohedelmöitetty alkio ylipäätään olla tuulimuna? Osaisko joku sanoo yhtään?
Ollaan kaikki oltu niin onnesta soikeena, olis ihan hirveetäjos tää ny menis vituiks. Hassua kun alkuraskaudesta ressasin ihan hirveesti niiden lapsettomuudesta niin näin sitten unen jossa oli et he saa lapsen 18.4. Nyt näyttäs siltä että heidän LA oi toukokuun puolivälissä mut jos tulee tolloin, kolmisen viikkoo etuajassa, niin alan kyllä lottoon. Mutta näinhän mää omankin hedelmöitymiseni (ziisus mikä sana) unessa josta kerroin heti aamulla ukolle. Ja oltiin sentään yli vuosi ilman ehkäsyä.
Tämmösiä.
T: Xena77 rv21+0
iuiu: Meillä on lypsylehmiä tällä hetkellä 25. Yhteensä sarvipäitä on jotain 80, kun kasvatetaan sonnit itse.
Synnytyksestä oli myös pohdintoja. Kyllä sitä varmaan tulee ajateltua ihan päivittäinkin, mutta jotenkin se tuntuu niin kaukaiselta. Itseasiassa kärsin kovasta synnytyspelosta ja mulla on joku defenssi varmaan päällä. Olen pyytänyt, että pääsisin pelkopolille. Toivoisin toisaalta, että tämäkin vauva olisi perätilassa, että saisin " hyvällä syyllä" sektion. Esikoisen kanssa kävi niin ja olin niin tyytyväinen, että pääsin pälkähästä. Toisaalta ajatus synnytyksestä kiehtoo, että onko se niin kamalaa kuin puhutaan...
plumeria (24+5)
on se synnytys niin kamalaa ku puhutaan.. ja myös samalla ihanaa. Siinä tuskan keskellä vois kyllä aatella, että jollain kieroutuneella tavalla ihanaa. Eihän sinänsä kivussa oo mitään ihanaa, minusta. Tässä tapauksessa vaan lopputulos, vauva, on ihana.
Minäkin välillä toivon, että tulis sellanen tilanne että JOUDUTTAIS leikkaan. Mitään hätäsektiota en tietysti toivo.
En ymmärrä naisia, joille synnytys on helppo, melkein kivuton, tai verrattavissa kuukautiskipuihin.. Mutta ehkä se sitten on mahdollista.
Tällasta mietin minä, odotellessa että pääsen lähteen töistä kotiin..
Toukomaa, tylsä neuvolatäti sulla, jätä sen painokommentit omaan arvoon ja luota omaan itseesi. Mulla painoa tullut jo se 10kg ja oli kyllä lähtöpainoakin liikaa eikä mun neuvolatätimarmattanu sen kummemmin. Jokainen kyllä tietää apinonnousun haitat ja ottais mahd vähä lisäpainoa jos vois, että sikäli turha mälkätys tädiltä.
Anhi, meitsi on ainakin kotiäiti. Mulla loppui määräaikainen työsoppari edellisen raskauden alussa ja sen jälkeen olen tässä kotona ollut. Vauva on nyt kolme pvää vaille 10kk ja seuraavaa odotellaan=) Itse olen tosi hyvin viihtynyt kotona enkä kaipaa töihin yhtään. Ihanaa nytkin kun on aamuisin koleaa ja sateista niin ei tarvi lähteä säntäilemään sateenvarjo väärinpäin ruuhkiin, vaan voi rauhassa nuuhkia vauvaansa ja keitellä teetä=)
Mulla on nuo synnytykset olleet niin painajaisia, etten kommentoi aiheeseen. Nyt olen menossa suunniteltuun sektioon.
Mulla on nyt sitten käytössä tukisukat ja Hirudoid Forte-voide ja pohjekivut ovat pysyneet aisoissa. On se kumma kun joka raskaudessa on ihan omat erityispiirteensä! Mitä kaikkea sitä voi tullakaan!!? Mulla ei ennen ole tämmöistäkään vaivaa esiintynyt, mutta nyt on.
Huonoa oloa ei ole kahteen aamuun kuulunut ja olen reippaana jaksanut nousta laittamaan lapsia koulutielle, venyttelemään, pyykkäämään, touhuamaan...IHANAA.
rv 24+2
Flunssa ja työ ovat vieneet energiat kokonaan, mutta nyt alkaa olla jo tauti voiton puolella.
Itse olen miettinyt tuota painoasiaa aika paljonkin. Viime raskaudessa minulle oli sellainen 40 kg painava hippiäinen neuvolatätinä ja hän piti minua valtaisan ylipainoisena ja huomautti jokaisesta grammasta. Se oli tosi kuluttavaa. Alkupaino oli oli silloin 78 kg ja pituus 175 cm.
Ahdisti koko ajan kun se oli pääasia aina neuvolakäynneillä.
No nyt oli alkupaino enemmän, eli 81 kg ja odotin kauhuissani neuvolaan menoa, kuin hirttolavalle olisi kävellyt. No tämä täti olikin kiinnostuneempi BMI:stä ja totesi ettei mitään ongelmaa.
Toukomaalle pitää sanoa, että samoissa mennään. Minulle ei tullut yhtään lisää ensimmäisten 16 viikon aikana mutta nyt viimeisten 6 viikon aikana oli tullut 4 kg. Siitä olin itse hieman ahdistunut (johtuen edellisestä raskaudesta). Mutta th sanoi että ei ole mitään syytä ahdistua tuosta painonnoususta, se on ihan normaalia. Ja kehotti syömään juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu.
Katsoin kyllä edellistä neuvolakorttia ja huomasin että silloin painoin 85 kg raskausviikolla 33..... ja nyt on 23. Auts. Mutta niitä kiloja ehtii murehtia sitten myöhemmin, ei nyt.
Meille on ilmeisestikin tulossa poika, mutta selkenee varmasti nyt ylihuomenna kun menemme 4D-ultraan. Sitten mieskin näkee möngertäjän ekaa kertaa! Istukka on edessä, joten potkuja tuntuu kunnolla ulospäin vain alhaalta.
Vaatteita en ole ostanut enkä mitään muutakaan. Esikoiselta on aika paljon tavaraa ja vaatteita jäljellä, joten en ole stressannut. Yhtä huonetta olen nyt alkanut raivaamaan, hylly kerrallaan.... jotta saamme siitä sitten vauvan kamppeille huoneen. Mutta kamala homma. Ensin pitää tyhjentää eteisen kaappeja, jotta sinne saa vaatehuoneesta tavaraa ja tulevan vauvan huoneesta taas vaatehuoneeseen. Ja edelleen esikoisen vaatehuoneesta vauvan huoneeseen. Huh. Loputon suo.
Rattaat pesin tuossa yksi päivä. Nyt on pehmusteet pyykätty ja runko jynssätty. Ja ihan on kuin uudet (Emmaljungan Ceroxit), uusi kantokoppa siihen pitää ostaa.
Kauniita mammavaatteita en ole löytänyt. En tajua, miten ne voi olla niin kamalan näköisiä. Kai ne on kotikäyttöön tarkoitettuja. Mutta itse olen liike-elämässä mukana ja minun on käytettävä " jakkupukulinjaa" . Ei oikein istu nuo palmikkoneuleet eikä psykopaattiset kuviomekot. Mutta kun töitä on jäljellä enää kaksi kuukautta, ei viitsi hirveitä summia investoida. Siksi olenkin noita ketjukauppoja ahkerasti kolunnut. Mutta kun ei mitään siedettävää päälle pantavaa.
Minusta on ihanaa kun on syksy ja pimeää ja kylmää. Saa olla kotona takkatulen lämmössä ja poltella kynttilöitä. Tosin se punaviini jää nyt juomatta ;)
Eipä tuota alkoholia ole kauheasti kaivannut, ei ainakaan sitä väsymyksen tunnetta jonka sen aiheuttaa. Vaikkakin normaalioloissa juon aika usein viiniä. Hyvää tekee tällainen raittiusvuosi. Miehenkin juomiset ovat jääneet minimiin ja kun homejuustoilla herkuttelukin on jäänyt niin mehän olemme oikein terveyden perikuvia!
Jaahas, pitänee töitä jatkaa. On nämä hommat kuitenkin hoidettava, ei niitä kukaan muukaan tee. Jokohan saisi nieltyä ekan kupin kahvia, ei oikein aamuisin putoa.
ipu rv 22+3 (?)
Tää on nyt ekaks testi, koska mun pitkä viesti katos taivaan tuuliin!
Meillä on jo esikoiselle ostetut vuosimallin -96 Brion yhdistelmät. Kuosi ei tosiaan ole uusinta uutta eikä mikään muukaan niissä. Ovat kuitenkin ehjät, joten kankaat pesuun ja käyttöön vaan. Rattaat ovat liki saman ikäiset Gracot, salkkumallisesti taittuvat, ja ne kulkee sitten varmaankin taas takapaksissa kauppareissuja varten. Tosin kauppakeskuksissa tullee käytettyä kantoliinaa aika paljon.
Sunnuntaina kävin saunassa, ei se saunominen tuntunut mitenkään pahalta enkä ollut kauhean kauan tai kovissa löylyissä. Saunan jälkeen kuitenkin supisteli kovasti, onneksi ei kipeästi kuitenkaan. Eilenkin supisteli selvästi enemmän kuin muuten viime päivinä. Eilen menin sitten hätäpäissäni ostamaan tukivyön, jospa se vähän auttaisi.
Pipali: eiköhän se ole aika yksilöllistä koska supistelut alkaa ja millaisia ne ovat. Mulla on joka raskaudessa alkanut supistella osapuilleen näillä viikoilla, joka raskaudessa vähän aikaisemmin. Kuitenkaan mulla ei ole yhdestäkään ollut kipeitä suppareita ennenkuin joitain tunteja ennen vauvan syntymää.
Iuiu: Mulla syntyivät ensimmäinen 39+2 ja toinen 38+1 (muistaakseni). Kolmannesta lääkäritkin sanoivat, että kun minä taas kuitenkin synnytän hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Joopa joo, kolmas meni viikoille 40+6. :) Varmaankin vauva kuuli sen metelin mitä isotveljet saivat aikaan ja päätti, että tuonne en mene ennenkuin on aivan pakko. Nyt on ultrien mukaan viikkoja vähän enemmän kuin viralliset, mutta en enää odota, että syntyy ennen laskettua. Toisaalta viimeksi päivät la' n jälkeen ja vähän jo ennenkin sitä meni mukavasti. Mulla jotenkin kaikki odottaminen loppui siihen " hyvissä ajoin ennen laskettua" ja sitten vaan nautin olostani sen minkä vatsaltani kykenin.
Toukomaa: mulla oli viimeksi neuvolassa 19+6 viikoilla painonnousu yhteensä 4 kiloa ja terkkari vaan totesi, että ihan ok. Itse olisin sitä mieltä, että vähän vähempikin riittäisi, lähtöpainoa nyt se nelisen kiloa enemmän kuin viimeksi eli kuusi vuotta sitten. Mä olen bmi' ltä normaalipainon rajoissa. Ei tuo sun painonnousun mun korvaan kohtuuttomalta kuulosta ollenkaan.
Vimpatti: Espoon pikkukaupunkin on ihan kiva paikka shoppailla, mutta _ei_ lauantaisin puolen päivän aikoihin. Mä tykkään käydä kaupoissa tunti pari ennen sulkemisaikaa, silloin on yleensä väljempää.
Synnytys ei ole vielä mietityttänyt. Sen suhteen on luulo, että menee kuitenkin taas samalla tavoin kuin edellisetkin. Kiroan itseironisesti tyhmyyttäni kun taas menin hommaamaan itseni samaan liemeen, mutta kuitenkin luotan koko ajan siihen, että kroppa hoitaa homman niin kuin ennenkin. Toivon selviäväni taas ilman kivunlievityksiä. Mua pelottaa joku piikki selkärankaan sata kertaa enemmän kuin synnytyskivut. Toisaalta tiedän, että homma voi mennä täysin eri tavalla. Kun vaan saan vauvan ehjänä ulos, niin muulla ei ole väliä. Tietty olisi kiva itse säilyä siinä kunnossa, että pystyy vauvaa hoitamaan alusta asti.
Anhille vielä: mun synnytykset ei missään nimessä ole olleet kivuttomia tai ainakaan mulla ei ole ikimaailmassa ollut sellaisia menkkakipuja. Muitten juttuihin suhteuttaen mulla on varmaan kuitenkin ollut helppoja synnytyksiä. Jotenkin se synnytyskipu ei tunnu tarkoituksettomalta tai tuntuu, että sen syyn ymmärtää ja kun vielä tietää, että siihen syntymään se sitten loppuu. Ehkä mulla on korkea kipukynnys. Hih, repeämien ompelu on mulle aina ollut kaikkein pahinta synnytyksessä. Mä en kestä ollenkaan sitä, että ronkitaan ja venytellään ja ommellaan. Puudutteet, mitä käyttävät ompelussa (joku paikallinen piikki ilmeisesti???) eivät tunnu tehoavan ja mulla ei ole mitään motivaatiota kestää kipua yhtään enää siinä vaiheessa.
Allulle ja perheelle voimia surussa. Kauniin värssyn löysitte!
Strutsi 20+6
Taas on ollut virkeämpi päivä=)
Olen alkanut ottaa d-vitamiinia kun lokakuulle eiole enää kovin pitkästi.Suositushan on aloittaa lokakuussa ja raskaana olevan lisä on 10iu.
Me ostamme tuplavaunut, kun ikäero on niin pieni. Mietin Oran Landin ja Happy Baby Spider Wingsien välillä... Puolensa molemmissa. Orat ovat materiaaleilta laadukkaammat ja valmistettu pohjoismaisiin oloihin. Spidereissa on kääntyvät etupyörät ja ovat kapoiset ja kätevät kulkea yleisissä kulkuvälineissä ja kaupoissa.
Tylsä ilma:/
Rv 24+1