@@@TAMMITENAVAT@@@ Vko 38 (ma-to)
Uusi viikko taas alussa...
Sisätiloissa taitaa mennä tämä päivä, mutta ainakin on kaupassa käytävä taas viikonlopun jälkeen. Maanantaisin tytöllä on kerho tuossa kyläkoululla. Onneksi on joku paikka missä vähän näkee ikäisiään. Täällä maaseudulla ei noita leikkikavereita ihan kamalasti ole, joten jokainen lapsikontakti on arvokas!
Supistuksia on jonkun verran ollut, mutta ovat kyllä helpottaneet siitä mitä ne ennen lääkekuuria olivat. Huomaa vain tässä kotosallakin, että pieni siivoilu ja kyykkiminen aiheuttaa heti kipeitä supistuksia. Onneksi olen sairaslomalla, ettei tarvitse navetassa enää olla. Huomasin myös, että jos pitkään istuu, niin tulee sellainen huono olo ja alkaa huipata. Viikonloppuna oli tilanne, jossa jouduin jonkun aikaa istumaan huonolla penkillä ja oli lähdettävä tilanteesta pois, kun ajattelin pyörtyväni siihen paikkaan. Ilmeisesti vauva painaa johonkin suoniin ettei veri pääse kiertämään.
Voisinkin laittaa tälle viikolle vaunugallupin! Millaiset vaunut te muut olette ajatelleet hankkia vai onko isommilta sisaruksilta jäänyt vanhoja?
Itse tilattiin netistä Oran Jovi Airit eikä varmaan nyt sitten niitä palauteta, vaikka netistä tilaaminen arveluttikin. Aika isokokoiset ovat, mutta muuten oikein näppärän oloiset. Eniten niillä kuitenkin mennään täällä vaihtelevassa maastossa eikä autossa tarvitse juurikaan kuljetella. Sitä varten on matkarattaat ekalta lapselta.
Kommentit (37)
Hankinnoista on ollut puhetta. Me ei olla hankittu vauvaa varten vielä mitään. Esikoinen tarvitsee vauvan synnyttyä vielä pinnasänkyä ja syöttötuolia, joten sellaiset nyt ainakin täytyy hommata. Esikoisen jäljiltä on turvakaukalo ja muuta pienempää tavaraa (harsoja, vaatteita, hoitoalusta jne.). Suurin hankinta meillä taitaa olla tuplarattaat. En ole vielä jaksanut kierrellä vaunuja katsomassa, myöhemmin sitten. Siinä mielessä tämän uuden tulokkaan odottaminen on helppoa, kun tuntuu, ett talo on täynnä vauvantavaroita ja vauvanhoitorutiinit on hyvin muistissa.
Synnytyksestä: Meillä esikoinen syntyi yllättäen raskausviikolla 36+2 ja en ehtinyt synnytystä jännittää, kun se tuli niin yllättäen. Synnytys oli minulle varsin positiivinen kokemus. Supistuskipu tuntui siedettävältä. Ponnistusvaihe (48min) oli kivulias, mutta kipu kyllä unohtui heti tytön synnyttyä. Kätilö oli ihana ja tunnelma tosi rauhallinen/rauhoittava. Toivottavasti tämä toinen synnytys sujuisi lähellekään samalla tavalla. Tyttöä en saanut pitää kuin hetken rinnan päällä ja sitten hänet vietiin vastasyntyneiden teholle. Toivottavasti nyt saan pitää vauvan heti syntymän jälkeen itselläni ja mieskin pääsisi kylvettämään vauvaa. Ehkä tämän ensimmäisen hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen, en osaa jännittää tulevaa synnytystä. Mun suurin toive on, että saisin synnyttää alateitse (sektio tuntuu pelottavalta, kun siitä ei ole kokemusta).
Mun vatsa alkaa olla niin iso, että kaikki kyykistely ja istuminenkin alkaa tuntua työläältä. Lonkkaa myös särkee välillä yöllä ja joudun tekemään polvien väliin tyynyistä sellaisen kekorakennelman. Mä olen aina tykännyt nukkua selällään ja nyt on tosi tympeää, kun ei pysty nukkumaan kuin kyljellään. Olo on kuitenkin ihan ok, joten en kyllä näistä pienistä kolotuksista kauheasti valita. Toivottavasti tämä hyvä olo nyt vaan jatkuu vielä jonkin aikaa.
Nyt lähden nukkumaan pienet päiväunet ja sen jälkeen suunnistettaan esikoisen kanssa huonekaluostoksille!
Terkuin, Aamuhalla rv 24+3
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille minunkin puolestani!! Ihanan kolea ja synkkä syys päivä koittanut täällä turunkin suunnalla...
Neuvolakuulumisia:
viikkoja (eilen) 23+5
paino 80,8
RR 117/74
pissa puhdas
SF mitta 22.5
sydänäänet 150-160++
Hemoglobiinin ottivat kun halusin, tai siis putken verta! Miksi niin paljon??, ja sanoivatkin että näillä viikoilla se yleensä kääntyy laskuun. Tulokset soittaa sitten loppuviikosta jos aiheuttaa toimenpiteitä..
painoa tullut ed. käynnistä n. 3kg ja yhteensä n.6kg. mielestäni aivan kohtuullinen, kun minullakin on taipumusta jo luonnostaan siihen että kaikki kerääntyy saman tien vyötärölle!
Kelan paperit saatiin ja esitäytettävä lomake sairaalaa varten. josta saakin aasinsillan synnytys asiaan... minua ei kyllä ole vielä kauheasti se synnytys mietityttänyt! ihme kyllä!! enemmän tämmöisenä piikkikammoisena ihmisenä ajattelee niitä kaiken maailman piikkejä selkärankaan ym... vaikka helpotustahan ne muihin kipuihin antavat. Olen ajatellut, ainakin vielä toistaiseksi, että kyllä sitä asiaa kerkee sitten miettiä kun sen aika tulee.
Vaunut: Ostettiin Teutonia- merkkiset yhdistelmät ja kaippa ne on ihan ok!! olen kyllä semmoinen asioiden vatkaaja että olen jo aatellut että tuliko tehtyä hätiköity ostopäätös niiden suhteen... Mennessä näkee senkin asian. Vaunutarjouksia kattelen vieläkin ja mies sanookin että tuo se on järkevää kun yhdet on jo tuolla ostettuna... mie vaan oon tämmönen...
Pipali: huomasin että mennään tasan samoilla viikoilla ja päivillä kanssasi!! aika hassua.. Missäpäin suomea vaikutat?
Eipä tässä kai taas kummempia kuulumisia. hyviä oloja kaikille näin alkuviikosta!!!
hemi ja rv 23+6
Onpas täällä ollut taas vilkasta keskustelua näin alkuviikosta. Kiva juttu!
Itse olen ollut viikonlopun nettipimennossa kun oltiin reissussa mutta nyt taas koneen ääressä.
Meillä on vaunuina Hartanin yhdistelmävaunut vm-05 ja niillä pärjätään hienosti tulevan vauvankin kanssa! Ostoslistalla on ainoastaan seisomalauta esikoista varten.
Synnytys on ollut mielessä myös täällä. Esikoisen synnytys oli varsin nopea ja raju (käynnistettiin), enkä ehtinyt saamaan muuta puudutetta kun kohdunkaulan puudutteen (vai mikä nyt onkaan?) ja se ei auttanut yhtään. Nyt lähinnä mietityttää miten ehdin sairaalaan (esikoisen synnytys siis kesti 4 tuntia) ja saada tänne kotiin jonkun hoitamaan esikoista. Meillä kun ei tässä ihan lähellä asu ketään, vaan lähimmät sukulaiset sellasen puolen tunnin ajomatkan päässä. Haluan ehdottomasti tällä kertaa saada joko epiduraalin tai spinaalin, oli se sen verran raju kokemus tuo ensimmäinen. En myöskään ymmärrä miten jotkut kokevat synnytyksen läpihuutojuksi, mulla se ei todellakaan sitä ollut!!!
Toukomaalle painonnoususta. Sulla on kyllä aika inhottava neuvolatäti. Ei sun painnonnousu nyt niin kamalaa ole et siitä tarvis alkaa huomautteleen. Olen sitä mieltä et painnonnousu on niin yksilöllistä et turha siinä on mitään taulukkoja tuijotella. Joillakin painoa tulee enemmän kuin toisilla ja that' s it. Itselläni tuli esikoisesta yhteensä 18kg ja tässä vaiheessa painoa oli tullut jo 6 kg, kun taas nyt painoa on tullut sellaset 3,5kg. Ja mielestäni samalla tavalla syön ja liikun kuin silloinkin! ET älä murehdi painoa liikaa, tulee mitä tulee, se on aikakin mun mielipide.
Vilmahilja: mullakin on nyt neuvola (lääkäri) vasta viiden viikon päästä. Silloin on viikkoja 28+jotain. Sitä ennen käyn vaan sokerirasituksessa mutta en siis neuvolassa silloin. Tuntuu aika pitkältä toi 5viikkoa kun nyt oli väliä vain 3viikkoa...
Täällä on myös yksi kotiäiti. Kotona olen ollut vuodesta 2005. Tässä välissä piti mennä töihin, mutta kun itselläni ei ole työpaikkaa odottamassa ja työnhaku ei tuottanut toivottua tulosta päätettiin et tehdään (tyhmä sanoa noin kun asia ei todellakaan ollut noin helppoa) toinen tähän heti perään ja sitten keskityn työnhakuun kun kakkonen on parivuotias. Et sellasta meillä.
Omaa napaa sitten. Mulla on ihan tajuttomat liitoskivut alapäässä!!! Kävely on tosi inhottavan tuntusta kun koko ajan vihloo oikein kunnolla. Ei esikoista odottaessa tällästä ollut! Välillä mietin et onko nää edes liitoskipuja vai onko tuolla alhaalla joku tulehdus tmv. Tosi inhottavaa tämä kuitenkin on.
Onko muilla samoja oireita???
Maha on jo iso ja alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa liikkuvuuteen. Kyykistely alkaa täälläkin tuottaan jo vähä vaikeuksia, samoin hyvän nukkuma-asennon löytäminen. Tuntuu että joka asennossa alkaa heikottaan. Liikkeitä tuntuu PALJON, kai sillä kaverilla on vielä sen verran hyvin tilaa temmeltää et välillä tuntuu aikamoinen myllerrys masussa!
Joogatäti antoi muuten hyvän vinkin närästyksestä kärsiville:
PERUNAVESI: 2-3 teelusikallista perunajauhoa lasin pohjalle, päälle sen verran haaleaa vettä, että seos on juokseva. Juodaan tarvittaessa koko satsi kerralla. Auttaa kuulemma 90% tapauksissa HETI!
Tällästä tällä kertaa!
Nyt menen esikoisen kanssa lepäileen.
Mukavaa viikon jatkoa!
satsuma rv 25+1 (vitsi nää viikot menee vauhdilla!!)
Anhi, Sammermannin ja Satsumanäidin tavoin minäkin olen kotiäiti. Vuonna 2005 ulkomaille muutosta johtuen kylläkin, mutta nyt tietenkin ihan mukavasta syystä ;) Toivoisin, että voisin pupun syntymän jälkeen olla vielä pari vuotta kotona, mutta kattottaan ny!
Painosta voi olla montaa mieltä ja kyllähän se näin on, että jokainen varmaan tietää ne riskit ja haitat mitä liiallinen painonnousu raskauden aikana voi aiheuttaa, ei siihen tarvita enään terveydenhoitajia luoman äideille syyllisyyttä, osaamme tehdä sen ihan itsekin =/ Itselle tuli esikoiselta himppua vaille 30kiloa lisää, joka lähti kyllä ensimmäisen puolen vuoden aikana paria kiloa lukuunottamatta kaikki pois¿
Xenallekin onnittelut tytöstä! Onko teille ensimmäinen lapsi tai tyttö..? Tyhmiä kyselen, mutta kun ei jaksa lähteä kahlaamaan tuota listaa lävitse¿ Ystävällesi antaisin sen ohjeen, että malttaisi odottaa seuraavaan ultraan parisen viikkoa, ennemminkin kannattaisi seurauttaa HCG-hormonin kehittymistä, se kun kertoo aika paljon raskauden normaaliudesta¿ Peukkuja pidellään! bd
Ipulle onnittelut pojasta! :)
Muhvi: täällä yksi, jolla kutisee rintoja jatkuvasti! Enkä minäkään ole huomannut yhteyttä erityyppisiin liiveihin tai pesu/huuhteluaineisiin¿ Ehkäpä se on nahkan tapa ilmaista että herrajumalarasvaajaheti! ;) Todella ammattitaidoton lääkäri ollut sulla! Toivottavasti teit valituksen potilasasiamiehelle moisesta otuksesta!
Satsumalle kiitos tuosta hyvästä närästyksentappolääkkeestä! Uskonpa, että jälleen loppuraskaudesta tässä mökissä nautitaan pottujauhoja ja litroittain ;)
Synnytyksestä vielä, että mua ei itsessään se kipu pelota, tiedän että nuppi sen kestää, mutta mulla on jostain kumman syystä tullut sellainen fiksaatio päähän, että jotain menee pahasti pieleen?!? Täällä kun on vain se doppler, jolla salissa kuunnellaan sydänääniä parin tunnin välein, jos kuunnellaan¿ olenkin ihan varma, että lapsi kärsii suppareiden aikana hapenpuutteesta tai syke jostain muusta syystä on epätasainen tai¿ täällä asuvien ystävien on todella vaikea ymmärtää tätä mun pelkoa, he kun ovat kaikki synnytykset hoitaneet keisarinleikkauksella! Itse taas tahtoisin jälleen mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen, mutta ilman sitä kamalaa stressiä ja huolta joka oli Rasmuksen kanssa¿ tästä syystä haluaisin lentää Suomeen synnyttämään, voisi olla varma siitä, että lääkäri/kätilö on tilanteen tasalla kaiken aikaa¿
Mutta tulipas siinä jälleen sitä Anhin mainitsemaan omanapaisuutta, mutta kun se nyt vain sattuu olemaan se kaikkein lähin napa! ;D
-Allu ja Pupu rv22+
heissan,
Pari kyssäriä on taas tullut mieleen, kun lueskelen teidän kuulumisia:
1) Kuinka monta viikkoa ennen laskettua aikaa jäätte äippälomalle näillä näkymin? Onko 5 vkoa se suositus? Tietysti riippuu paljon voinnista ja lähdenkin oletuksesta, että kaikki olisi about normaalisti
2) Onko jotain erit. mitä pitää yhdistelmärattaiden ostossa huomioida? Meikäläinen kuin vain katsoisi, että nämä näyttää kivalta.. Eli en oo vielä saanut sitä kokemuksen tuomaa avaruutta. Kannattaako esim. renkaiden olla pumpattavat sitten käytössä?
Minäkin voisin kuvitella liittyväni myös teidän kotiäitien joukkoon! Täytyy katsoa, onko se sitten taloudellisesti myöhemmin mahdollista. Tuskinpa tukea ainakaan saa taloudellisesti, kuin pari kymppiä kuussa, joka taas ei riitä. Ja ehkä kysäisen myös miehen mielipidettä asiasta... ;)
Hyvää viikonjatkoa!!
Nopsasti vaan tuosta äitiysloman aloitusajankohdasta:
Kelahan määrittää koska äitiysloma alkaa. Normaalisti se alkaa 30pv ennen laskettua aikaa (lasketaan arkipäivät ja lauantait, ei siis sunnuntaita ja pyhäpäiviä). Äitiysloman voi aloittaa varhennettuna (en nyt vaan jaksa muista kuinka paljon aikaisemmin).
Kun la on tiedossa, voi täältä nähdä koska äitiysloma alkaa virallisesti:
http://asiakas.kela.fi/vrlaskenta_app/VRLaskentaApplication
Eli loman alkua ei voi itse valita.
Muuta ei nyt ehdi kommentoimaan. Paitsi tämän:
Allulle ja koko perheelle surunvalittelut suuren menetyksen vuoksi!
Justus rv23+2
.. alkaa 50pv ennen laskettua aikaa.
Minä jään erilaisille lomille (ja työttömäksi) nyt noin kolme kuukautta ennen la:ta. Ja kovasti sitä odotan.. on niin paljon suunnitelmia ja tekemättömiä hommia kotona. Pysyis sitte vaan ite toimintakuntoisena!
.. äippäloman alunhan voi itse päättää siinä mielessä, että jääkö varhennetulle vai ei.
Olipa kiva sisältö, ainakin tulevalle pojallemme.
En ole säästänyt mitään edellisistä lapsista, ovat jo 15v ja 9 v.
Elämässä heidän syntymän jälkeen on tapahtunut niin paljon!
Ex-mies siis otti ja lähti toisen matkaan, pienet lapset jäi minulle.
Sitenpä yksinäisiin vuosiin kotiäitinä mahtui kaikkea kurjaa: taloudellisia vaikeuksia, masennusta, uupumusta, sairauksia, muuttoa, työelämään paluuta, paikkakunnan vaihdosta...
Ehdin siis antaa kaikki lastentarvikkeet ym. pois. En ikinä olisi arvannut, että tällainen uuden pienokaisen odotus vielä minulle suodaan! Ja rakastuminen, uusi ihana parisuhde ja avioliitto!
Siispä äitiyspakkaus on nyt ihan paikallaan.
muhvi rv 25
Kyllä tuntuu hyvältä sun puolesta! Nautiskele siitä minkä olet todellakin ansainnut. Tämä oli pakko tulla viestisi luettuani kommentoimaan.
Synnyttämisestä ja siihen liittyvistä peloista piti kommentoida. Itse en osaa oikein muuta kuin odottaa innolla synnytystä, kun edellinen oli kaikin puolin ihana kokemus, vaikka kestikin sen 2 vrk... Kipu ei ollut enää itse ponnistamisessa oikein mitään, supisteluihin auttoi epiduraali, mutta uskon, että ilmankin olisin pärjännyt, jos ei tuo aika olisi venynyt pitkäksi ja sitä myötä väsymys vaatinut hetken lepoa. Lisäksi kun annettiin sitä oksitosiinia nopeuttamaan, niin välillä ei supistusten välillä ollut taukoa edes... Mutta kaikesta huolimatta en osaa asiaa pelätä. Toisaalta eilen uusi työkaveri kertoi, että on meinannut kuolla molempiin synnytyksiinsä, kun istukka on revennyt ja verenhukka ollut valtava. En ollut tuollaista ennen ajatellut, joten se pisti miettimään. Toisaalta hänellä on sellainen hormoni, joka kiinnittää istukan niin kovin kohdun seinään, että kun kätilö oli koittanut saada sitä vedettyä ulos, niin huonostihan siinä oli käydä. Mulla ainakin viimeksi istukka syntyi ihan normaalisti ja helposti. Parempi varmaan silti, ettei rupea turhia miettimään ja tieto tuntuu vaan lisäävän tuskaa...
Mulla on tänään tosi pinkeä olo, vatsa tuntuu venyvän ihan äärirajoilla. Täytyy varmaan hankkia sellainen tukivyö. Työkaverit pelästyivät, kun meinasin tippua polvilleni, kun alaselkää vihlaisi taas inhottavasti. Toivottavasti ne kivut ei palaa...
Tajusin just, että äippäloma alkaa aika tasan kolmen kuukauden päästä. Ihana ajatus!
Popin_äiti + pallero rv 21+
..tuli semmoinen asia mieleen, että näkyykö kuinka monella tummana tuo linea negra viiva? minulla se on niin vaalea että hyvä jos sen edes erottaa... eikös ne niin sano että se olisi tytön merkki? siis jos se non vaalea ja pojan jos on tumma... tämä siis yksi uskomus. kaikille ei ilmeisesti vain tule sitä?
Ihme et minä oon nykyisin aamusin tosi virkku ja näin iltasin meinaan nukahtaa ennen ku tyttö. Menenkin yleensä viikolla neitin kans yhtäaikaa nukkumaan. en ees yritä pysyä hereillä. Tänäänkin oli kahdeksalta kello soimassa ja heräsin jo seittemältä oottamaan että eikö se kello kohta soi.
muhvi: sullapa oli viime synnytyksessä tosi karsee mieslääkäri. suu auki luin tota sun kertomusta. ihan kauheeta. toivon että en ikinä joudu käynnistykseen...
hemi81: Juu sama laskettu tuntuu meillä olevan. :) saas nähä syntyykö kummallakaan laskettuna päivänä. viimeksi mulla meni kaks päivää yli. Me asustellaan Oulussa. missä päin te?
kyselit myös linea negrasta. mulla oli sellanen viime raskaudessa navan molemminpuolin ja tyttö tuli. nyt ei viivaa näy ollenkaan. Mutta en usko sen viivan merkitykseen enään mitenkään ku kaverilla oli kans eka raskaudessa samallainen viiva ku mulla (tosin tummempi) ja sai kans tytön. ja nyt tässä toisessa raskaudessa sillä ei ollu viivaa ollenkaan ja sai silti tytön.
Satsumanäiti: Mulla on kans alapäässä melkoset liitoskivut. varsinki jos kävelen vähänkään reippaammin. tosin toisinaan ei tarvi ees kävellä vaan riittää pelkkä istuminen tai kylen kääntäminen ni johan vihlasee. mut kai se on vaan sitä et ne luut niin pehmenee. en ainakaan aattele et se ois mitään muuta. kyllä siihen on jo alkanu tottumaan ku useemman viikon jo ollu. tämähän ei oo mitään siihen verrattuna mitä se synnytys sit on... ;)
moni puhu jo synnytyksestä ja että tahtois keisarinleikkauksen... Mua kai pelottais enemmän se leikkaus. en missään nimessä taho et joutusin leikkaukseen. eikö leikkaus oo aina riski vaikka ois kuin rutiinileikkaus? En kyllä taho selkään mitään piikkejäkään et spinaalit ja epiduraalit on nekin pois sulettu. viimeksi mulla oli kohdunkaulan puudutus ja toimi täydellisesti. sen mä tahon tälläkin kerralla. yrittivät kyllä tyrkyttää vaikka kuin niitä selkään laitettavia mut kieltäydyn niistä. sen tiiän et ammeeseen en tällä kertaa mene et tahon olla vaan suihkussa ja yritän pysyä mahollisimman pitkään pystyssä ettei supistukset lopu ennen aikojaan. Vielä ei jännitä yhtään, enkä usko et jännittääkään ennen ku tosissaan alkaa tapahtuun.
jotain muutakin tais olla mut ei nyt muistu mieleen. no ens kerralla sit jos joskus muistan sen... on nimittäin tää dementtia jo melkonen. vähän hirvittää miten perjantain koe menee ku unohan nykyään kaiken.
pipali ja masumyllertäjä rv 24
Esikoinen on ollut jo puolitoista viikkoa pois pk:sta ja nyt mulla on kurkku kipeä...
Masu voi hyvin, liikkeet tuntuu selvästi, välillä jopa näkyykin vaikka istukka on edessä.
Mulla painoa ei tullut lisää, onneksi! Lähtöpaino oli kuitenkin jo ylipainolla muutaman kilon, niin ihan tyytyväinen olen.
Neuvola lääkäri on ensi kuun alussa,seuraava neuvola viikon päästä siitä.
Nyt meikin pesuun ja lepäämään...
eve ja kirppu 23+2
..tänään olen itkenyt ja raivonnut. Mies oli vapaapäivällä ja koko päivä meni noissa meiningeissä:( Nyt olen ihan puhki kun on ollu koko tunneskaala käytössä ja itkua tullu litrakaupalla.
rv24+3
Heippa vaan kaikille tasapuolisesti!
En olekkaan pitkään aikaan päässyt kirjoittelemaan...on ollut uuden lämpän laittamisessa hommaa ja työkuviotkin on ollut melko kiireiset. Onneksi kohta saa jäädä äippälomalle :)
Joku kyseli tuosta tummasta viivasta masussa. Minulla oli sellainen esikoista odottaessa(poika) nyt sitä ei ole vielä tullut, mutta mahassa on ultran mukaan jälleen poika. Eli eipä taida tuo viiva mitään kertoa :) Meillä on 4D ultra ensiviikolla eli saadaan varmistus tuohon poika asiaan. Ostin kyllä jo potkuhousut pojalle, mutta esikoiselta on jäänyt niin paljon hienoja vaatteita, että ei tässä paljoa pääse ostelemaan :(
Mulla painoa on tullut jo 11kg. Ja raskausviikkoja on muistaakseni 21. No lähtöpaino on kyllä alhainen, että eipä tuo ylimääräinen paino pelota yhtään. Tiedän että paino tippuu vaudilla synnytyksen jälkeen...ehkä vähän liikaakin. Hassuinta on kun tutut kommentoi, että " eipä sulle ole kyllä ylimäärästä kertynyt" sitten kun kerron että 11kg on tullut, niin leuat loksahtaa auki. Onhan se varmaan hassua kun ei mahakaan ole iso ja edelleen olen kuitenkin aika pieni kokoinen. Heh
Synnytys ei pelota yhtään. Se ehkä pelottaa, kun se ei pelota :) ettei vaan tulis yllätyksiä. Meidän esikoinen syntyi viikolla 34 ja synnytystä ei oltu osattu suunnitella millään tasolla. Kyselin synnytys-salissa, että mitä puudutuksia on olemassa ja miten ne vaikuttaa. Mutta musta se oli vain hyvä, että ei ollut liian suuria suunnitelmia/odotuksia, sillon kaikki meni hyvin. Synnytys oli pitkä mutta rauhallinen ja helppo. Sattuihan se vietävästi, mutta niin lyhyen aikaa, että ei sitä enää edes muista. Uskon, että seuraava synnytys sujuu mukavasti taas suunnittelematta. Ainoa mitä haluan, niin tulevaan synnytykseen jonkin näköisen puudutuksen alapäähän kun pää tulee. Sitä kipua en enää toistamiseen halua tuntea. kuulin että spinaali olisi aika hyvä...pystyy ponnistamaan, mutta ei satu kun pää repii paikat.
Jaahas kaippa sitä pitäs mennä nukkumaan.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Milla + chiquito
Mulla oli alussa aivan mahtava neuvolatäti, kokenut ja varma, hän oli itsekkin äiti. Nyt kävi niin onnettomasti, että hän siirtyi erääseen kouluun terveydenhoitajaksi, ja sain tilalle varsinaisen tyttösen! Hänellä ei ole nimeä eikä titteliä rinnassa, epäilen kovasti, liekö edes parikymppinen. Puhumattakaan omista lapsista! Harmittaa niin vietävästi.
Viimeksi hänellä ei ollut pissanäytettä varten purkkia, pyysi anteeksi ettei ole koskaan käyttänyt (!) kyseistä laitetta, jolla pitää kuunnella sydänääniä!!!! Jokaiseen 5 kysymykseeni hän kävi toisessa huoneessa kysymässä vastauksen. Pyyteli koko ajan anteeksi osaamattomuuttaan! Lopulta sai otettua verenopaineen, sentään! Huh..!!! ONNEKSI tää ei ole mun eka raskaus. Tämä tyyppi tuli todellakin vakituiseksi.
Kutiseeko kenelläkään muulla rinnat??? Ihan hassua tää on, mulla ei ole kummassakaan aikaisemmassa raskaudessa kutissut yhtään, vaikka paisuneet ovat! Liiveillä ei ole näemmä merkistystä tähän, olen kokeillut kaikkea urheliliiveistä imetysliiveihin.
Viime viikolla oli puhe " ällöttävistä" kokemuksista mieslääkäreistä.
Minullakin on tosi kenkku kokemus Jorvista.
Menin käynnistykseen edellisestä pojastani rv 40, aamulla klo 8 sopimuksen mukaan. Tämä kolea mieslääkäri laittoi geelit kohdunsuulle ja lupasi palata 6:n tunnin päästä, -palasikin.
Minulla oli jo parin tunnin ajan ollut täydet meiningit supisteluissa, väli oli silloin 10 min. Hän ei uskonut minua yhtään, sanoi ettei käyrille piirry supistuksen supistusta! Kerroinkin, että eipä tosiaan tunnu vatsan kohdalla mitään, missä ne läpyskät olivat kiinni, vaan selässä ja reisissä! Ei edes kuunnellut minua, lopulta sanoin että heitän koko piirturin ikkunasta ulos, että minua tässä pitäisi uskoa.
Hän laittoi uudet geelit, ja minä raukka en tajunnut kieltäytyä. Hänen työvuoronsa päättyi, ja lähetti minut klo 16 yötä varten osastolle, että palataan uuteen käynnistykseen seuraavana aamuna...
Mammaosasto oli täynnä, joten minut vietiin sisätautiosastolle, herttaisten mummojen vuodeosastolle. En voinut kuvitellakkaan makaavani sängyssä kipujen vuoksi, keinuttelin ja huojuin seiniä pitkin uikuttaen ja lopulta oksennellen. Hoitajat pakottivat suihkuun, jossa paidan yltä ottaminenkin vei puolen tuntia tuskien takia. Jotenkin ihmeessä selvisin käytävälle huutamaan. Kukaan ei tullut, mutta mummot hälyttivät apua.
Käskivät jonkun tulla synnytyspuolelta katsomaan tilannettani...
Ja kuinka ollakkaan, vain kurkistus alapäähän, ja lähtivät kiidättämään minut synnytyssaliin. Sain epiduraalin lennossa.
Kätilö tuohtui huomatessaan, että minulle oli laitettu " tuplageelit" , aivan suotta. Supistuksiin ei tullut mitään taukoja tämän johdosta, jatkuvaa sietämätöntä kipua, tähtiä, ja oksentelua. Äärirajoilla!
Epiduraali vaikutti n. vartin, onneksi sain kerätä voimia!
Piti alkaa ponnistamaan. En muista siitä mitään muuta kuin että karjuin. Poika syntyi, ja istukka tuli leikiten ulos.
Olin niin tyytyväinen itseeni, että osasinkin synnyttää!
Ensimmäinen lapseni, tyttöni, kun tuli rv 35 hätäsektiolla vähäisen lapsiveden ja istukan repeymäepäilyn takia! Tyttö joutui keskosten teholle.
Annoin tulisen palautteen tästä " itsepäisestä" mieslääkäristä! Kuinka mies nyt voisi tajutakkaan synnytyskivuista mitään, mutta voisi edes uskoa potilsta!!!!
Minua olisi helpottanut suunnattomasti tieto, että SYNNYTÄN jo, ja kivut johtuvat siitä. Minä kun luulin, että jos nämä kivut eivät ole supistuksista, niin en ikinä voi selvitä itse synnytyksestä!
-muhvi, rv 24+6