Yksin lasta hankkimassa..

Lapsen hankkimista yksin pohdin itsekin. Sopivaa luovuttajaa ei ole tarjolla, joten anonyymi luovuttaja on harkinnassa. Muutamia ihan käytännön kysymyksiä niille ketkä on samaa käyneet läpi:



- tehdäänkö kaikilla klinikoilla hoitoja yksin lasta haluaville/naispareille?

- käytetäänkö inseminaation "apuna" hormonihoitoja jos kuitenkaan ei ole syytä olettaa että hedelmöittymisessä on ongelmia?

-mitä kaikkia käyntejä hoitoihin on liittynyt?

- osaako joku sanoa tämän hetken tilanteesta, onko hoitoihin edes mahdollista päästä? (luin jostain että viime syksynä jollekin ei hoitoja aloitettu kun spermasta oli pulaa, onkohan tilanne yhtään muuttunut?).



Tietysti klinikoilta saisi vastauksia noihin kysymyksiin mutta jotenkin niin varovasti askel kerrallaan tätä asiaa mietiskelen että tuntuisi paremmalta kuulla ensin täällä ajatuksia ja kokemuksia - näistä asioista ja aiheesta muutenkin.



Kiitos kovasti jos löytyy vastaajia :).

moikka!

mä olen käynyt hoidoissa yksin yksityisellä klinikalla. edellisessä raskaudessa toinen inssi tärppäsi. tyttö on nyt 2-vuotias. nyt toista on yritetty 8 luomuinseminaatiota, joista 2 alkuraskauden keskenmenoa. 9:llä kerralla avustettiin luontoa femar-kuurilla, vaikka periaatteessa mitään ongelmaa ei raskaaksitulemisessa ollut.



nyt raskausvkot 6+1 menossa, ja alkuraskauden ultraa odottelen.



toisinaan huolestuttaa miten kaikesta selviää yksin, mutta hyvin on tähänkin saakka mennyt. apua saa kyllä kun pyytää, pitää vaan muistaa tosissaan hoitaa ja kuunnella itseään ja jaksamistaan.

isompaa iloa kyllä ei elämässä ole kun tämä oma perhe....

...minä olen olosuhteiden pakosta nyt jäänyt viimeisilläni odottamaan vauvaa - täysin yksin. Vaikka toisaalta olen jo ehkä ajatuksen tasolla alkanut sopeutumaan ajatukseen, niin välillä sitä todella miettii, että vaikka tukiverkostoa on, niin mitä jos oikein moni asia lähtee menemään päin persettä?



Minulla on kolme lasta ennestään. Ihan heterosuhteesta. Jos minun pitäisi luokitella itseni " karkeasti" johonkin seksuaaliseen ryhmään kuuluvaksi, niin varmaan bi-seksuaali olisi se lähin minua kuvaava nimitys. Tosin en kyllä nyt ole etsiskellyt minkäänlaista parisuhdetta. Sitä keskittyy vain omaan napaan tällä hetkellä.



Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin paiskaa meilillä, osoitteeseen vainlaura@gmail.com



Voin kertoa lisää tästä elämäni kummallisuudesta mielellään emailitse...

Minulla tuhisee kaksikuukautinen aivan mahtavan suloinen esikoispoika makkarissa. Ikä myös tuli vastaan ja yksin olen pitkätpitkät lapsettomuushoidot läpi käynyt. Kun 9 inseminaatiota ei tärpännyt, siirryin ivf hoitoihin, pieni leikkauskin välissä ja nyt vihdoin 5. ivf tärppäsi. Epäonnistumiset on ollu todella raskaita ja hoidot tunteiden vuoristorataa, uudesta toivosta uuteen pettymykseen. Mutta koska sinulle ei tod.näk. raskautuminen ole ongelma niin ei näitä murheita varmaan tule. Ja muita murheita ei minulla ole ollutkaan. Raskautumisen jälkeen olen ollut maailman onnellisin nainen. Odotus, synnytys ja elo vauvelin kanssa on menneet aivan loistavasti. Kaikki ystävät ja sukulaiset ovat myös tosi onnellisia ja innoissaan tästä todella odotetusta vauvelista.



Isättömyyttä mietiskelin paljon ennen hoitojen aloittamista ja sitä varmaan vielä mietitään pojan kanssa jatkossakin...

(tuntematon luovuttaja)



Suosittelen lämpimästi!!