Lapsen syntymäpäivät ja suku!
Eli onko muilla kokemusta sellaisista ongelmista, että kerran vuodessa vietettäviä syntymäjuhlia on jokseenkin vaikea saada ihmiset osallistumaan? Meillä on jopa miehen äiti eli toinen mummeista niin nihkeä, ettei millään tahdo kiinnostaa minkäänlainen yhteydenpito poikaansa tai pojan poikaan, mutta jopa kerran vuodessa kakkukahveille kun pyydetään, niin ei mitenkään innostuneesti osallistu?!!
Samoin kummit, lapsellamme on kolme kummia joista kaksi ovat serkkujani ja yksi hyvä ystäväni. Tämä ystävättäreni tuntuu olevan ainoa jolle kummilapsi on niin tärkeä, että tulee joka vuosi ne kahvit juomaan.
Mieheni yksi sisarista ei myöskään ole vaivautunut paikanpäälle kuin satunnaisesti, no eipähän tarvitse hänenkään mahdollisia jälkeläisiään meidän muistaa. Mieheni isä ei muista lapsenlastaan juuri koskaan, ei joululahjoja eikä aina syntymäpäivälahjojakaan, puhumattakaan että kävisi poikaansa tai lapsenlastaan tervehtimässä...? Missä on perussivistynyt käytös? Minusta perus käytöstapoihin kuuluu osallistua lähiperheen juhlallisuuksiin. En puhu nyt kalliista lahjoista tai lahjoista ylipäätänsäkään vaan muistamisesta!
Minulla itselläni on ollut kolme kummilasta ja kyllä olen jokaisen juhlat orjallisesti läpikäynyt. Mummiudesta minulla ei vielä mitään käsitystä, mutta luulisin olevani kiinnostunut lapsieni jälkikasvusta!
Ihmeellistä toimintaa minusta, entä teistä? Miten itse toimitte jos tällaisia ihme-tyyppejä lähipiirissä? Toimiiko teillä kummivanhemmuus ja isovanhemmuus?
Kommentit (3)
Pian on viidennet kemut, yksissä ovat ollet silloin kuin kutsuttiin ja siinäkin oli säätämistä. Aina haluavat tehdä jotain muuta, siis mummu ja pappa. Muuten tulevat omien eväidensä kanssa ennen tai jälkeen juhlien. Muuten ovat hyvin juhlakeskeisiä ihmisiä ja osallistuvat joka kumminkaiman kissanristiäisiin. Lastenlasten juhlat vaan ei kiinnosta muutakun miehen sisaruksen perheen osalta, siellä ovat aina. Seuraaviin juhliin melkein toivoisikin, että eivät tulisi tunnelmaa pilaamaan kireydellä.
Juu, kiitoksia ei tullut joululahjoista tänäkään vuonna miehen sisaruksen perheestä. Mies laittoi heille viestin tekstarina ja kiitti lahjasta, mutta eipä tullut vastakiitosta. Mut sehän ei ole uutta. Harmi, että lapsien serkkusuhteetkin ovat näin ollen kuin ventovieraat.
Sukulaisista onneksi molemmat mummot yleensä tulevat paikalle ja ovat suht kiinnostuneita. No ainakin pariksi tunniksi istumaan.
Mutta sitten ne muut sukulaiset ja kummit. Huoh. Meidän sisaruksista minun siskoni ei tule koskaan (on yhden lapsemme kummikin), tosin viime aikoina on kunnostunut ja lähettää kortin ja viime jouluna lahjankin. Miehen sisarukset (kumpikin yhden lapsemme kummi) tulevat jos sattuu sopimaan, tosin viimeksi toinen unohti jo kutsun.
Sitten ne kaverikummit. Heihin meinasin jo menettää hermoni. Mikään ehdottoma päiväni ei käy, kun on jotain menoa- esim. illalla olivat menossa yökylään (vapaapäivä), niin päivällä eivät voineet tulla. Yksi viikonloppu ei käynyt mitenkään se tunti-pari (matkoihin ei mene kuin 5minuuttia), kun piti siivota koko viikonloppu! Toiset sitten olivat jo tulossa, mutta taudin takia peruuttivat. Silloin sovimme että tulevat kun heille sopii, mutta ei meinannut sopia kun piti ehtiä omille sukulaisille viemään joululahjoja ja käydä kaikkialla muualla. Heidän kanssaan on ongelmana vain että välit omiin sukulaisiin menevät ensiksi (ja näitä nähdään lähes joka viikko) ja kummilapsen kanssa katsotaan sitten miten ehditään, jos ehditään.
Jotta olen saanut vieraita synttäreille, niin kysyn aina monta viikkoa etukäteen miten kenellekin sopii ja jokainen saa tulla heille sopivana aikana. Ovat vielä saaneet valita haluvatko tulla yhtäaikaa vai eriaikaa. Silti on vaikeuksia saada väkeä paikalle. Ja viimeksi kyllä kypsähdin tähänkin kun pidin esikoiselle sitten koko kuukauden synttäreitä kun kaikki tulivat eriaikaan ja useampi peruuttikin vielä ja sitten taas sumplittiin koska ehtivät tulla... Ja jos kysyin tiettyjä viikonlopun päiviä ja useita vaihtoehtoja, niin itse ehdottivat joitain muita päiviä- loppujen lopuksi tulivat siis niinä päivinä kun en olisi kutsunut. Ensi vuonna pistän näille kummeille kutsun kuukautta etukäteen ja annan tietyn päivän/viikonlopun, enkä ala enää sumplimaan ja sovittamaan heidän aikatauluunsa. Tulkoot tai olkoon tulematta.
Sen verran käytöstapoja kuitenkin kaikilla heillä on että ovat tulleet lastemme ristiäisiin aikanaan. Ehkä juuri ristiäiset, häät ja hautajaiset ovat näitä pakollisia juhlia joissa lähes kaikki käyvät, mutta nuo synttärit koetaan turhaksi.
Puhut kuin mieheni sukulaisista!
Meille syntyi ensimmäinen lapsi viime kesänä. Miehen veli perheineen kävi vauvaa katsomassa, sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Ei mitään. En ymmärrä mitä tapahtui. Siskokaan ei liiemmin viitsi kysellä lapsen perään.
Mieheni on veljensä kahden lapsen kummi. Asia jota jaksan ihmetellä, minusta on outoa, että sisaruksilla on sama kummi.
Aina olemme muistaneet synttärinä, nimipäivänä, jouluna. Tänä vuonna ei tullut kutsua kummilasten synttäreille. Minusta heidän itsensä kuuluu meidät pyytää, vaikka miehen äiti kertoikin milloin juhlat ovat. En voi ymmärtää miksi yhteys on totaalisen poikki.
Lapsemme ristiäisiin ei vaivautunut miehen veli eikä sisko. Syitä oli monia kissaa ei saanut hoitoon, matka oli pitkä yms. He eivät voineet edes ilmoittaa, että eivät tule ristiäisiin vaan heiltä piti erikseen kysä, että olettekohan kenties tulossa.
Se oli minulle ns. viimeinen naula arkkuun. Emme ole koskaan aiemmin pyytäneet heitä mihinkään meidän juhliimme ja nyt tänä yhtenä ainoana kertana kumpikaan ei voi osallistua. Raahauduin miehen siskon häihin kesällä, vaikka olin pari päivää aiemmin päässyt sairaalasta ja menin sinne takaisin päivä häiden jälkeen. Jos olisin tiennyt tämän ylimalkaisen suhtautumisen lapseemme niin olisin ilman muuta jättänyt häät väliin.
Joululahja tytöllemme tuli, kun ensin olimme vieneet heille. Olen satavarma, että heistä ei olisi kuulunut yhtään mitään, jos me emme olisi ostaneet lahjaa heidän lapsilleen.
Tämä asia saa aina minut näkemään punaista. Käytöstavat ovat täysin nolla. Ikinä ei ole tullut kiitosta esim. joululahjoista. Eräänä jouluna kyselin lahjan perään, että tulikohan, kun jätimme lahjan lastenhoitajalle, koska vanhemmat eivät olleet kotona. Vastaus oli, että aattona oli niin paljon sutinaa,että ei tiedetty mikä lahja on mistäkin ja siksi ei kiitetty tai laitettu viestiä, että lahja tuli. No voi vee, tiesiväthän he, että me veimme lahjan, koska oli puhetta, että milloin lahjan viemme. Minusta silloin olisi voinut laittaa, että lahja tuli, koska eivät sitä itse vastaanottaneet.
Kamalaa vuodatusta, josta ei varmaan saa tolkkua, mutta joka tapauksessa aivoon ottaa! Moni varmaan viittaisi kintaalla moiselle touhulle, mutta minulle tämä on iso juttu.