Veli jää siskonsa varjoon
Poika on herkkä ja ujo, tyttö taas oikeanlainen vauhtiliisa. Tyttö menee eikä meinaa, kavereita on paljon ja muutenkin ottaa sen minkä haluaa. Olen nyt huomannut että poika jää ihan selvästi tytön varjoon, kun tyttö vie kaiken huomion ja kaverit. Poika jää aina leikeissä ulkopuolelle ja muutenkin saa meilta vanhemmiltakin vähemmän huomiota kuin siskonsa. Vaikka siis yritän kovasti olla tasapuolinen,mutta tyttö tempperamentillään osaa tämän huomion hakemisen. Lisänä meillä on vauva joka tietenkin ottaa suuren osan vanhempien huomiosta. Välillä poika itkee kun kukaan ei tykkää...
Miten ihmeessä vahvistan poikaani? Voiko sellaista tehdäkkään? Onko muilla tälläistä että toinen on vahva ja toinen herkkä, miten selviätte näistä kaikista kaveri sotkuista ja muista?
Mun sydän itkee kun poika jää kerta toisensa jälkeen yksin, tyttö on niin suosittu että vain häntä tullaan hakemaan naapureille leikkimään ja poikaa ei koskaan kysytä mukaan. Sitten kun joskus pääsee leikkiin, on siitä niin onnesta sekaisin että menee ihan riehumiseksi ja sitähän ei taas muut kaverit tykkää, ja sitten taas jätetään yksin.
Kamalaa kun tämä on tälläistä jo nyt,mitähän tämä on kouluiässä sitten.
martina,tyttö&poika 3 v 8kk ja poika 9kk
Kommentit (6)
Eli itse ainakin puutun tilanteeseen, jos joku jätetään leikin ulkopuollelle. Ja kyllä meillä tämä näyttää toimivankin. Jos ovelle tulee joku naapuruston lapsista, niin olisi tyttö tai poika niin molempia haetaan leikkimään.
Ja jos ei haeta, niin sitten voi puuttua tilanteeseen ja sanoa että leikkikääs nyt kaikki yhdessä ja meiltä tulee molemmat.
Eri juttu toki, jos omaa poikaa ei huvita tyttöjen leikit tai päinvastoin. Ei tietenkään ole pakko mennä mukaan.
Meilläkin poika on herkempi ja neiti melkoinen " pirttihirmu" , mutta neiti alkaa olla jo tasoittumaan päin ja poika alkaa nyt sitten riidellä joka asiasta. Voi se iän kertyessä teilläkin vaihtua toisin päin...
Nyt ovat eskari-ikäisiä ja tilanne on tasaantunut. Poika on oppinut " ottamaan omansa" ja itse asiassa tyttö on ainakin tällä hetkellä ujompi. Osat voivat vielä muuttua :)
Meillä nämä suht samanikäiset on pitkälti kuten sinäkin kuvailit - tyttö on vauhdikas, sosiaalinen ja kaverit on hänelle hurjan tärkeitä kun taas poika jää sivuun. Lähes joka päivä kun haen lapset hoidosta alkaa tyttö kotimatkalla jo suunnitella, kenen luokse hän tänään menee leikkimään... nyt on alkaneet myös eriytyminen tyttöjen ja poikien leikkeihin ja leluihin, mitä ei ennen ole meillä ollut ollenkaan - lähti siitä kun tyttö sai oman, pinkkisävyisen huoneensa ja pojat yhteisen poikien huoneen :-/
Luulen, että tämä vaihe on sen vuoksi hankala, kun tyttöjen sosiaalinen kehitys kulkee niin selvästi poikia edellä. Tyttö on esim. suunnitellut tulevat 4v-juhlansakin jo, ketä hän kutsuu ja mitä haluaa lahjaksi yms ja tietää tarkkaan, kuka on hänen paras kaverinsa. Poika ei ole yhtään muiden kaverien perään, vaan ilmoittaa että sisko (tai isoveli, ei osaa päättää ja riipuu päivästäkin) on hänen paras kaverinsa ja on selvästi pahoillaan kun sisko kavereineen ei halua häntä mukaan tyttöjen leikkeihin :( Meillä tilannetta korjaa sentään tuo pari vuotta vanhempi isoveli, jonka kanssa pojalla on autoleikit ja saa sosiaalista harjoitusta. Muita kavereita (kodin ulkopuolisia) hänellä ei ole.
Olen pyrkinyt tukemaan tuon nuoremman pojan osaamisalueita, eli kun hän on esim. erittäin taitava palapeleissä ja hahmottamista vaativissa tehtävissä, tykkää kirjoittaa sanoja ja harjoitella kirjainten tekemistä jne niin tuen sitten siinä. Jos sisko ja isoveli ovat kaveriensa luona, keksitään pojan kanssa vaikkapa kauppareissua, lämmitetään sauna yhdessä, käydään pyöräilemässä tai pulkkamäessä tai tehdään joitain puuhakirjan tehtäviä. Jotain sellaista, jossa hän on hyvä ja joka on vain meidän juttumme juuri sillä hetkellä. Joskus hän leikkii tyytyväisenä yksin autoilla tai rakentaa palapeliä, kun saa olla ihan vain itsekseen ja sekin on loistava asia.
Meillä ei oikeastaan nuorempi poika ole tuota kaverittomuuttaan harmitellutkaan, ainoastaan sitä jos sisko ei häntä mukaan huoli. Sisko tuntuu olevan hänelle tosi tärkeä - ja miksei olisi, kun ovat elämänsä samaan tahtiin aloittaneet. En osaa sinua neuvoa, mutta tiedä ainakin, että samanlaista tai samantyyppistä se näillä näyttäisi olevan kuin teidänkin muksuilla :) Tytöt vaan kehittyvät niin paljon nopsempaan, siihen on jotenkin sopeuduttava. Olisiko teidän pojulla joku erityistaito tai rakas puuha, johon voisitte yhdessä (sen, minkä vauvalta jaksat/ehdit) keskittyä? Joku, jossa hän on taitava - vaikkapa vielä taitavampi kuin siskonsa? Vai olisiko äidin sylissä istuminen ja sadun lukeminen yhdessä tarpeeksi palkitsevaa sekin, silloin kun siskolla on omat menonsa?
Mukavaa talven jatkoa!!
Hilla ja mussukat 3v9kk + isoveli 6v
vaikka meidän tytöt (kaksoset siis) ovat vielä pieniä. Esikoinen ottaa oman paikkansa ja peuhaa usein toisen tytön kanssa. Toinen tyttö on rauhallisempi ja " unohtuu" usein omiin leikkeihinsä ja jää varjoon. Asiaa ei helpota sekään, että tuota toista tyttöä (" vauhtiliisaa" )vieraatkin aina sanovat mainioksi tapaukseksi, sosiaaliseksi ja hauskaksi tyypiksi. Täytyy yrittää vain tukea jotenkin, kun monilapsisessa perheessä aina joku jää paitsioon =(
Ainoa pahempi asia mitä teidän, on se kun tytöistämme puhutaan " kaksosina" eikä käytetä nimeä. Eikä huomioida esikoista siinä mitenkään. Plääh.
ja vaikka meillä ei olekaan tota ongelmaa, että olisivat noin kovasti erilaisia temperamentiltaan, niin mä lähtisin kyllä purkamaan tota ongelmaa siitä, että jos toista haetaan ulos, niin toinenkin menee - kun lapset on sentään vielä noin pieniä. Eri asia sitten, kun ollaan kouluikäisiä ja ehkä ihan omat kaverit, mut jos ollaan pihalla tai muuten lähellä, niin molemmat mukaan vaan. Ehkä poika rauhoittuu ja sosiaalistuu, kun otetaan aina mukaan? Tietty hyvä, että on omat persoonat eikä lähdetä siihen, että on vain " yksikkö kaksoset" , mutta yhdenvertainen pitää silti olla. Tai näin ainakin meillä mennään.
T: Piia
Kolmilapsisissa perheissä tuo on usein sen keskimmäisen lapsen ongelma. Esikoinen sai aikoinaan vanhempien jakamattoman huomion ja isompanakin osaa sen huomion hakea, seuraava on aina joutunut jakamaan huomion isosisaruksensa kanssa ja pienimmän syntyessä jää vielä tämänkin varjoon.
Eipä mulla oikein mitään neuvoja ole, kun itsekin tilanteen tiedostatte ja koitatte sitä korjata. Mutta uskoisin että teillä aika auttaa, varsinkin kun nuo kaksoset on eri sukupuolta ja väistämättä kaveripiirit viimeistään kouluiässä alkaa eriytyä.
Jotain ihan omaa harrastusta voisit ehkä pojalle miettiä. Sitä kautta voisi tulla niitä ihan omiakin kavereita. Mutta tämäkin sopii ehkä vasta vähän vanhemmalle. Ilmeisesti oot kotona lasten kanssa? Mites leikkitaidot puistoissa tai kerhoissa?
En lähtisi sille tielle, että yrittäisin poikaa erityisesti vahvistaa. Se kun helposti vihjaa lapselle, että hän ei ole hyvä sellaisenaan vaan hänen pitäisi olla enemmän kuin siskonsa tai ylipäätään jotain muuta kuin hän on. Ennemminkin koittaisin arvostaa juuri tuota herkkyyttä ja ujoutta ja korostaa sitä, että hän saa olla sellainen kuin on. Ennemmin tai myöhemmin löytyy juuri niitä piirteitä arvostavia kavereitakin.