kaksikulttuurinen vai mikä nimikkeeksi, rakas silti?

Hei, luin mielenkiinnolla tuon pitkän ketjun " Kitinäiti" :kö sen nyt aloitti... kysymys oli kuitenkin raskaudesta ja ainakin kahden kulttuurin kohtaamisesta. Minä odotan kolmatta " kaksikulttuurista" lastamme perheeseemme ja minulle on aina ollut luonnollista puhua lapsistamme joko kaksikulttuurisina tai usein myös kaksikielisinä. Minulle ihonväri tai rotu ei ole relevantti tapa kutsua lapsiani.. sellaista yhteyttä ei ole tullut, jossa olisi pitänyt puhua roduista. Kahden maan väliset kulttuurierot ja kielien kehitykseen liittyvät seikat ovat olleet puheenaiheita. Meillä on perheessä yksi uskonto, joten siitä ei ole tarvinnut sen enempää käydä keskustelua, vaikka olemmekin Suomessa vähemmistö uskontoa edustavia.



Rakastuin esikoiseemme jo ennen hänen syntymäänsä, mielestäni kaikki lapset mieheni kotimaassa ovat äärettöman kauniita tummine silmineen ja hiuksineen, ja sellainen prinsessahan meillekin syntyi. Toinen lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla ja minusta tuntuu että tutustuin lapseeni hitaammin mutta rakkaus syttyi. Hän näyttikin niin suomalaiselta ja olin " odottanut" samanlaista tummakulmaista ja pitkäripsistä vauvaa kuin esikoinen, mutta hän oli aivan oma persoonansa niin luonteeltaan kuin ulkoisestikin, komea poika. Nyt katsotaan mitä J-la meille tällä kertaa siunaa.



Kaikkea hyvää niin raskaana oleville kuin muillekin monikultuurisille äideille!