Tota synnytysdokkaria katsoi ja mietin millainen on normaali synnytys.

Vierailija:

Mulla on molemmat lapset syntyneet alle 2 tuntiin kaikkine vaiheinen.

Ekassa avautumiseen meni joku 30min ja sitten 45 min ponnistuneeseen, kätilö puhui pitkittyneestä ponnistuksesta, kun supistukset loppui ja jouduin puskemaan muksun ilman SUPISTUKSIA, ei ponnistuksia ulos.

Tokassa meni vedet ja siitä synnytys käynnistyi. Supistuksia alkoi tulla heti vesien menon jälkeen niin, et niiden välissä oli 10-15 sekunttia. Ei siinä mitään vettä pirskoteltu ja hymyilty välissä. Hyvä kun ehdin henkeä välillä vetää. Synnytys kesti 1h10min.

Molemmilla kerroilla repesin aika pahasti ja verta menetin hurjasti. Kivunlievitystä ei ehditty ataa ja sattuhan se. Kamalinta oli kuitenkin täysin hakkeluksena olleen alapään ikuisuudelta tuntuneen tikkauksen kestäminen, siinä ei edes pieni käärö rinnalla saanut ajatuksia ja kipua minnekään.

Millainen on tavallinen " normaali" synnytys? Olenko mä kokenut sellaisen? Sen tiedän, että olen syöksysynnyttäjä ja ne on kuulemma rajuja tapahtumia yleensä, onko mun rajuja vai " normaaleja" ? Kauanko supistukset yleensä kestää ja paljon niissä on taukoa välissä? Ihmetyttää miten tossa dokkarissa sanottiin synnytyksen käynnistyneen ja supistusten väli oli 15 MINUUTTIA. Mulla käynnistettiin molemmat ja väli ei tosiaankaan ollut minuutteja vaan sekuntteja.

paitsi esikoisesta, joka syntyi pari vuorokautta oli aluksi välit varmasti monta tuntia, puolta tuntia jne



Synnytykset siis kestäneet toista vuorokautta, 9h a 8h

mulla on kaikki käynnistetty ja edennyt aika tiuhaan tahtiin, supistuksissa ei paljon väliä ja rytinällä lähtenyt käyntiin, kun viimein lähtenyt, eli lievityksiä ei oo ehditty antaa.



Onkohan tosiaan noin helppoa ja kivutonta esim epiduraalin kanssa kuin mitä tuo dokkari antoi ymmärtää? Vai oliko siinä vaan karsittu pahimmat pois?

aina on loppuvaiheessa pahentunut niin ettei pysty ku irvistää ja kirota ja ponnistuksesa huutaa mutta yli puoleen väliin niin helppoa, että supistusten välissä voi vitsejä kertoilla :)



3

ja kun alkoi tapahtua, niin vauhti oli aika rivakkaa.



ap

Omat synnytykset on kuitenkin olleet kivuliasta hikipäässä haahuilua viimeisiin hetkiin asti. Vauvaa on joko ponnistettu ilman kivunlievitystä yli tunti tai vauva on syöksynyt ulos vauhdilla. viimeisin tuli niin nopeasti, että kätilö huusi pidättele, pidättele ja ponnistusajaksi saatiin siten 1 minuutti.



Ei siinä dokkarissa ainakaan saanut oikeaa kuvaa suomalaisesta synnytyksestä. Kun minä katselin haarojenvälistä maailmaa näin synnytyshuoneen seinän. Olisihan se kiva ollut katsella huojuvia palmuja ja rantamaisemaa 10.kerroksesta : )

Sen kuvan sai että ensimmäisestä supistuksesta laitettiin epiduraali ja varmaan jotain tymäkkää mallia; täällä hän saa vain miedon, heti voi vaikka jaloilleen nousta kun synnytys ohi.... Oli tosiaan ärsyttävän sioiteltu kuva synnytyksestä!

ponnistus kesti 47min ja siis tuo avautumisvaihe jotain reilu 14h. KAuan siis, sillä supistukset alkoi ja loppui alkoi ja loppui, kunnes sit kalvojen puhkaisusta todella alkoi. Ja sitten ei ollut paluuta, siitä 3h oli poika pihalla.



Tokassa supistukset alko ja sairaalaan menessä oli 6cm auki ja 3h sairaalassa oli toinen poika pihalla ponnistus 7min. Ja tässä toisessa olisin voinut vaikka ripaskaa tanssia välillä, sillä ilokaasun voimalla siihen kun oli 10cm auki, sit oli pakko puuduttaa ei kantti kestänyt. Muuten hyvin helppo.

(Jotka ovat siis erittäin harvinaisia = syksysynntys +helppo.)



Lääkärit ja kätilöt olleet ihmeissään näistä, ja todenneet erittäin harvinaisiksi (siis helppouden takia). Syöksysynnytykset kun yleensä ovat kivuliaampia sekä aiheuttavatpahempaa jälkeä, sillä elimistö ei ehdisoputua siihen. Yleensä siis pahoista repeämistä kyse.



(Syöksysynnytyksestähän puhutaan, jos ensisynnytys kestää alle 4h ja uudelleensynnyttäjällä 2h.)



Esikoisen synnytyksen kokonaiskesto 1h ja 45min.

Ponnistuvaihe n.1min+ yhdellä työnnöllä.

Ei epparia, ei repeämiä tms.

Ei kivunlievitystä (ei ehditty antaa, vaikka tarkoitus oli; pelättiin tulevan pahaa jälkeä kun huomaisvat kuinka nopeasti kaikki etenee).



Eli synnytys käynnistettiin ensin oksitosiinitipoilla(1vrk), mutta ei tuloksia; ei supistuksen supistusta, ei mitään. Seuraavat 2vrk annettiin tabletteja kohdunsuulle, eikä tuloksia myöskään niistä. Kun lopulta päätettiin, ettei niitä enää anneta, vaan voin lähteä seuraavana aamuna kotiin odottelemaan ja tulen parin päivän päästä takaisin, niin seuraavana yönä synnytys käynnistyi. (Tablettejahan ei anneta yöllä).



Synnytys käynnistyi niin, että kätilö tuli herättämään minut ja sanoi että nyt on kone piirtänyt jo puolen tunnin ajan voimakasta yhtä jaksoista supistusta, että enkö muka tunne sitä. Ihmetteli siis kun en ollut soittanut kelloa, kun sovittiin että soitan heti jos tulee yksikin supistus. Ihmnettelin asiaa, sillä tunsin ihan pienen lämmön tunteen alavatsassani. " Tämäkö siis on supistus?"

Siirryimme mieheni kanssa synnytyssaliin ja kävin synnytyspöydälle makaamaan (laitteisiin kiinni), ja monitori piirsi edelleen yhtäjaksoista supistusta. Ja tämä supistus tuntui vain lämmön tunteena. Avauduin siinä todella nopeaa tahtia (1,5h:ssa 7cm), jolloin kätilö suositteli joitakin kivunlievitysvaihtoehtoja. Siinä sitten jutellessa tunsin yht`äkkiä, että NYT se lapsi vain valuu ulos, enkä voi pidättää. Ja kätilö kurkkasi kauhukseen että olen täysin auki ja päälaki näkyy!!! :O

Koska supistus oli edelleen samaa yhtäjaksoista, sanoi kätilö että voin ponnistaa. 2.kätilö soitettiin paikalle, minua kehoitettiin ottamaan sukanvarsista kiinni ja kokeilemaan ensimmäistä ponnistusta. Ponnistin ja " blubs" , poika vain valahti siihen pöydälle! Siinä oli kaikki silmät pöyreinä, ja ihmetteli.

Eli voiko enää helpommin mennä?

Supistukset eivät sattuneet, ja itse ponnistusvaihe ei tuntunut ei sitten miltään. Mihinkään ei sattunut missään vaiheessa. Oli aika hämmentynyt olo.



Kuopuksen synnytys kesti 1h ja 10min.

Käynnistettiin. Esikoisen synnytystä helpompi. Myös kivuton.

Ei kivunlieveitystä tms.

Ponnistuvaihe alle 1min, yhdellä työnnöllä jne.

Ei epparia, ei repeämiä.



Eli tällaisia ovat ne HELPOT synnytykset.

kuulostaa oikeasti leppoisalta kokemukselta! aika ihanaa että tuollaistakin voi olla :)



mulla ei tulis kuuloonkaan, mulla on laiska kohtu joka ei toistaiseksi ainoassa synnytyksessäni tuottanut yhtä ainoaa oma-aloitteista supistusta. pillereillä käynnistetyt supistukset oli toki tehokkaita ja kivuliaita (olin juuri lipumassa kipushokkiin kun kerkesivät laittaan spinaalin), mutta loppuivat sitten ennen ponnistusvaihetta, eikä lapsi tullut ulos millään (paitsi imukupilla), kun en saanut ponnistettua ilman niitä supistuksia. spinaalin pahalainen vei tunnon rinnasta alaspäin enkä tiennyt ponnistanko vai enkö, kun ponnistelu tuntui vain päässä eikä mitään tapahtunut.