*Maalismassujen alkuviikkoa ma-ti*

YÖVUOROSSA olen taas, joten pääsen korkkaamaan viikon! HUOMENTA VAAN KAIKILLE!



Yliyökkö päivystää samalla osastolla jolla olen...ikävä kyllä! On nimittäin, niin nuiva otus kuin mahdollista. Ei juurikaan puhuta toisillemme ja se sanoikin, ettei tykkää yhtään yövuoroista ja sen kyllä huomaa. Käsittelee potilaitakin hirmusella vauhdilla ja temmolla! ÄRSYTTÄVÄÄ!

Itse tykkään yövuoroista, ovat niin rauhallisia ja lepposia.



SÄHKÖPOSTISSA on tullut mahtavia mahakuvia... itsellä se ei ole kasvanut, joten en ole kuviakaan ottanut. Myöhemmin turpoo tietysti kauheella vauhdilla!



KUIVUUS: Mulla on taas limakalvot tosi kuivat. Huulet kuivuu karrelle, silmät punoittaa... onko kellään muulla samoja ongelmia? Normaalisti sitä tapahtuu, kun on pakkasaika.



LIIKUNTA: Olen harrastanut kunto-ja terveysliikuntaa eli käynyt kävelyillä ja tiistaina palaan lomilta kouluun ja meillä alkaa sulkapallo- ja squash kurssit, joten mailaa tulee heiluteltua.



Omassa mahassa potkii kovin ja voi asukas hyvin. Oma vointikin on ollut hyvä. Hyviä vointeja siis teille muillekin!



-Bambi ja perhonen 20+3-

Täällä ei ole vielä käynyt muita aamuvirkkuja, joten sain kunnian olla viestiketjun toinen kirjoittaja..wow! Maanantai-aamu koiti taas sateisena Helsingissä, mutta hyvillä mielin aloitan tämän viikon, kaikenlaista mukavaa tiedossa!



Täytyisikö vielä kommentoida tuohon MIELIALA-asiaan, josta oli puhetta viikonloppuketjussa..Minulla on mieliala nyt ollut aika seesteinen ja tasainen, alkupaniikin ja hormonimyrskyjen jälkeen. ALussa mieleen tuli jos jonkinlaisia pelkoja, pelkäsin keskenmenoa, synnytystä ja kykyäni hoitaa lasta. Pelot ovat tällä hetkellä taka-alalla, joten nautin olostani. Onko joukossa muita SYNNYTYSTÄ PELKÄÄVIÄ, ja oletteko yrittäneet tehdä peloillenne jotain? Olen edelleenkin tosi herkkä ja helposti liikuttuva, mutta siitä en ota paineita, sillä olen hvyin tunteellinen muutenkin.



Ei minulla muuta, aloitan päivän työt! Hyvää viikon alkua kaikille!



Callistrate

viikko 20 alkoi juuri!

[color=darkcyan] Kamala vesisade aamulla kun tulin töihin! Nyt se on anakin hetkeksi tauonnut... Mutta kiva kun ei ole kovin kylmä. Mites muut, miten olette ratkaisseet takki-ongelman? Vieläkö mahtuu vanhat takin päälle? Mulla toiset menee vielä just ja just... Yleensä töihin laitan aamulla vaan villatakin ja ison shaalin. Autolla kun kulkee, niin ei niin hirveästi tarvii laittaa vaatetta päälle.



Mulla on nyt parina päivänä syömisen jälkeen ruvennut painamaan ja jotenkin ahdistamaan tosta vatsan ja rinnan välistä. Inhottavan tuntusta. Täytyy varmaan syödä pieniä annoksia, jos se auttaisi.



cadavera: Synttärionnittelut myös täältä!



pinja72: Onnittelut uudesta kodista!



Ja tervetuloa joukkoon uudet: Hellu80, eppu-73 ja callistrate!



Mielialoista... Mulla on nyt jonkin aikaa ollu aika tasasta, ei ole heitellyt suuntaan tai toiseen. Tosin otan aika helposti itteeni, varsinkin miehen kommentit ja muut... Loukkaannun helposti, mutta lepyn myös nopeasti. Itkukin on herkässä, mutta olen tavallisestikin melko herkkä itkijä...



Mua ei varsinaisesti synnytys pelota, mutta välillä jännittää aika paljon. Te, jotka olette jo aikasemmin synnyttäneet, kertokaapas jotain, miten teidän synnytykset meni? Siis jos haluatte kertoa... Olisi kiva kuulla juttuja!



NapNap rv22+5 [/color]

Taas on uusi viikko ja uudet kujeet... En viitisnyt viikonloppuna kirjoitella tänne mitään. Oli taas sellanen myllerys tuolla pääkopassa. Hermostuin miehelle useammankin kerran ja nyt mietittynä ihan turhaan. Olisin eilen halunnut kattella cittarista sitteriä ja isäntä sanoi että turhaan sen vielä ostaa kun esikoinen ehtii rikkoa koko istuimen ennen vauvan syntymää... Siitä sitten hermostuin ihan kunnolla ja annoin " hieman" palautetta. Koko auto matkan tuijottelin sitten ikkunasta ulos ja nieleskelin kyyneleitä, en meinannut millään saada itkua loppumaan. Ihan oikeassahan tuo oli mutta sanoi sen vaan sellaisella äänellä... Muutenkin nyt ärsyttää kun mies ei suhtaudu tulevaan vauvaan yhtä suurella innolla toisin sanoen ei hössötä... No niin tulipas sitten taas vuodatettua vaikkei pitänytkään.



Sitten muihin juttuihin eli omaan napaan. Pikkuinen on jo kova jumppailija ja potkuja satelee säännöllisesti. Ujo se taitaa olla kun käden laittaa vatsalle niin potkut loppuvat. Esikoinen kun pussailee ja juttelee niin silloin vaavi yleensä herää. Näköjään vahva sisaruus suhde jo ennen syntymää. Toissa yönä supisteli ekan kerran, tuli varmaan 6 supistusta puolessa tunnissa ja sitten ne loppu. Oli aika kivuliaita.



Joku kysyi takeista. Mulla menee vielä ainakin hetken oma takki mut sit voi olla että joudun käydä kaverin kaapilla takkia lainaamassa... En viitsi pariksi kuukaudeksi uutta ostaa... Onneksi meillä on kyseisen ystävän kanssa yhteistyö ja avunanto sopimus.



Nyt syömään aamupalaa!!!



Kati, Jessica ja Lilli-Putti (23+1)

jos sitä pomppaisi taas pinoon kun on ollut muutama hiljaisempi päivä...



mies lähti toissapäivänä viikoksi lappiin ja nyt olenkin sitten esikoisen kanssa kahdestaan,hiukan on orpo-olo kun ei olla pitkään aikaan oltu miehen kanssa erossa kahta päivää pidempään...täytyy yrittää keksiä paljon tekemistä niin ei tule aika pitkäksi!



innostuin myymään kaapista vanhoja kestovaippoja pois, sellaisia jotka eivät esikoiselle istuneet hyvin päälle...ja ostinpa sitten babyidean kirppikseltä tälle tulevalle vauvalle " uusia" vaippoja tilalle...oikein sormet taas syyhyää noiden vaippojen kanssa;)



synnytyksestä: ei se varsinaisesti pelota mutta hiukan mietityttää...esikoisen synnytys kun oli loppuvaiheessa todella hankala siis nimenomaan ponnistusvaihe, ja hätäsektio oli lähellä kun pojan sydänäänissä alkoi olemaan häikkää ja mulla loppui kaikki voimat...pikkumies syntyikin sitten sillä " viimeisellä" mahdollisella ponnistuksella....mutta olen nyt yrittänyt mennä asenteella päivä kerrallaan...ja neuvolasta jo terveydenhoitaja lupaili, että jos siltä tuntuu niin pääsen loppuvaiheessa synnytystapa-arvioon...jos se sitten vielä hiukan rauhoittaisi mieltä, ja samalla tarkistettaisiin, että onko siellä lantiossa todella tarpeeksi sitä tilaa, kun esikoinenkin vaikka oli pikkuinen oli todella tiukassa...



muuten omaan napaan ei kuulu sen kummepia...nyt vauvalla on ollut taas muutama hiljaisempi päivä...liikkeet ovat rauhallisia ja sellaisia napakoita potkuja ei ole hirveästi tuntunut, muuten kyllä vaavi liikkuu ihan normaalisti...



selkä vaivaa edelleen, ja sinne neuvolaan pitäisi siis soittaa, olen vain jotenkin niin saamaton tämän asian suhteen...



-jiggy ja pikkuheppu rv22+1-

Aaahh. Alkuviikko ja vapaat... Vasta pe-iltana töihin.

Torstaina olisi neuvola, vähän jännittää. Tuntuu että paino on noussut vähintään sata kiloa. Alussahan paino putosi n. 4 kg, nyt taidan olla hieman yli lähtöpainon ja tästä se vain nousee kohisten. Neuvolatäti kyllä sanoi, että ei tarvitsisi nousta vaikka yhtään. Eräs työtoverini on raskaudessa 6 vk edellä, mutta meillä on tasan yhtä isot mahat. Johtuneeko siitä että vk 15 kohdunpohjan korkeuteni oli jo 19 cm, jonka taas pitäisi vastata viikkoja 23! Kellekkään ei jää epäselväksi tämä siunattu tila. Takki mahtuu vielä päälle, mutta se muutenkin sellainen telttamallinen. Nahkatakin kanssa alkaa olla jo tiukempaa.



Työnteko alkaa jo pelottaa. Viikonloppuna eräs humalainen tonnikeijukokoinen asiakas rojahti syliini. Ja vielä kahdesti. Toisella kertaa sain jonkin primitiivireaktion ja huitaisin kämmensyrjällä silmäkulmaan ja poistin hänet paikalta karjuen. Tuollaiset hermostumiset aiheuttavat vannetta mahan ympärille ja sitten on vieläkin kurjempi olo. Anteeksi vuodatukseni. Toivottavasti pian pääsen saitsille kun jalatkin puutuvat töissä (ei varmaan kovin liikenneturvallista).



Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: Mieheni jaksaa ihailla ja silitellä kasvavaa kumpuani sekä jutella ja soitella uruilla minulle ja salamatkustajalle.



t: Hönniäinen ja kapellimestari rv 23+3

Töissä on ollut niin kiire ettei ole saitille ehtinyt ja kotona on Sonera hoitanut homman taas kerran niin ettei yhteyksiin olla päästy, argh!



No mutta nyt pikaisesti kuitenkin.



Kuivuus: Joo, todellakin siis KAIKKI limakalvot on ihan kuivat. Huulirasvaa menee koko ajan ja monta kertaa päivässä saa suihkia myös Liposom...mikä lie öljyä alapäähän.



Syssnytyspelkoa ei minullakaan ole. Sama kun edellä että vaan hiukan mietityttää kun esikoisen kanssa myös sydänäänet alkoi hiipumaan lopussa ja aika vauhdikkaasti sitten imukupilla ja eposotomialla saatiin pikkuinen ulos. Itse en osannut ponnistaa lainkaan koska tunto oli mennyt vyötäröstä alaspäin kokonaan epiduraalin takia. Toisaalta se oli tietty hyvä, koska en todellakaan tuntenut mitään, mutta nyt kyllä haluaisin synnyttää ilman sitä jotta pystyisin ponnistamaan. Vaan eihän sitä koskaa tiedä miten menee, että asenne on myös avoin ja vastaanottavainen vain. Katsotaan mitä synnytys tuo tullessaan. Kyllä ne on kuitenkin ammattilaisia siellä ja osaavat asiansa.



Mielialat on vaan ehkä hitusen herkät, itku voi tulla aika pienestä mitä mies sanoo tai noin. Mutta muuten on ihan positiiviset olot.



Ainoa mikä häiritsee on tää flussa, kolmatta viikkoa, ja nyt sain saikkuakin ja antibioottia tai jotain. KEFEXIN 750mg:sta. Apteekisssa niin varmisteli että kai nyt lääkäri sitten tiesi että olen raskaana, tuli vähän outo olo. Kyllä mä sanoin ja onhan tää mahakin iso jo. Mutta onko teillä kokemusta tästä lääkkeestä?



Joo, nyt äkkiä hommiin että pääsen kotiin huilaamaan.

Vihdoinkin ehdin koneelle hehkuttamaan!! :)



Mulla oli tänä aamuna nimittäin aivan uskomattoman ihana herätys. Huomasin miehen tyynyllä punaisen ruusun ja kirjekuoren. Hetken piti miettiä että onkos meillä nyt joku vuosipäivä tai jotain vai mikä juttu tää nyt on.. Avasin kirjekuoren ja ette ikinä usko mitä mä sieltä sisältä löysin. Lentoliput Saksaan!! Me lähdetään torstaina Saksaan!!! Meillä on kihlauksen 5-vuotispäivä tulevana perjantaina ja mies oli halunnut yllättää oikein kunnolla. :) Ollaan siis viikonloppu reissussa. Mies oli meinannut jättää yllätyksen torstaiaamuun mutta ei ollut uskaltanut. :) Mä meinasin ihan liitoksistani revetä kun kipitin keittiöön missä mies söi aamupalaa ja luki lehteä kylmän rauhallisena. Aivan ihana ylläri!! Voi Luoja miten mä rakastan sitä miestä!! Rakastan mä sitä ilman tämmöisiä ylläreitäkin mutta kuitenkin. :) Mä oon ihan täpinässä enkä meinaa osata keskittyä mihinkään!! Olin yhtä hymyä aamulla proffan vastaanotolla enkä varmaan kuullut puoliakaan mitä se mulle selitti. :) Ihanaa päästä reissuun! Alkaa olla viimeiset mahikset päästä kaksistaan. Kohta mä en enää saa lentää ja keväällä meitä onkin sitten jo kolme. Mutta semmoinen ylläri. Mun oli ihan pakko tulla heti hehkuttamaan kun ehdin koneelle. :)



Omassa (.) ei kummempia muutoksia. Taitaa vauveli aistia mun täpinän kun sekin on ihan vauhkona. :) Potkii kuin vimmattu. Alkaa olemaan tuota masua jo sen verran että voi joutua aamuisin muutamaa paitaa kokeilemaan ennen kuin löytyy sopivan kokoinen. Housujen kanssa nyt ei tuota ongelmaa ole kun on täysin mammahousut jo käytössä.



LIMAKALVOT. Joku kertoili noista limakalvojen kuivumisista. Täällä kans tuntuu vähän korpuilta. Erityisesti nenän limakalvot. Mä laitan silloin tällöin nenään semmoisia kosteuttavia tippoja joita voi käyttää raskausaikanakin. Se helpottaa. Flunssan aikana oli järkyttävää niistää nenää. Otti tosi kipeää ja verta tuli kuin olisi suurempikin haava ollut nenässä. Lisäksi mulla on emättimenkin limakalvot tosi kuivat. Neuvolassa suosittelivat Ceridal-öljyä ja siitä on ollut minulle apua.



Nyt mun täytyy lähteä syömään jotain kun masu kurnii niin että kohta mut heitetään täältä pois että ihmiset pystyy keskittymään. :) Olen siis yliopistolla.. Mukavaa maanantaita kaikille!



Täpinä-Lily & Tohina-Nappo 23+5

Pikku-Maisa2: ainakin tuossa Kefexinin tuotetiedoissa lukee, että lääkettä voi käyttää raskauden ja imetyksen aikana...eli eiköhän se ole ihan turvallinen lääke...



Lily-80: todella ihanan yllätyksen oli miehesi järjestänyt...toivottelen jo näin etukäteen oikein ihanaa reissua...=)



-jiggy-

Kiva aamulla herätä siihen, että ulkona sataa kaatamalla, etenkin kun tietää, että sinne on pakko mennä kävelemään. Onneksi oli laantunut tihkuksi siinä vaiheessa kun oikeasti pääsimme koissun kanssa ulos=)



MIELIALOISTA: Pelkäsin tätä reissuleskeys aikaa tosi paljon etukäteen. Ajattelin, että kiipeilen seinille, jos kaikenlaiset möröt tulee ajatuksiin. Nyt olen kuitenkin ollut aivan järkyttävän tyyni. Luotan avooni kai enemmän kuin koskaan ennen. Asiaa kyllä helpottaa se, että toinen pystyy puhelimessa ja muutenkin puhumaan tunteistaan. Mukava edes kuulla rakkaudentunnustuksia, vaikka toista ei pitkään aikaan pääse näkemäänkään.



SUPISTUKSISTA: Onko kaikilla jo ollut suppareita. Mie en oo tuntenut vielä yhtään mitään. En potkuja enkä supistuksia. Jotenkin tuntuu, niinkuin mahassa olis vaan ilmapallo, jota joku pikkuhiljaa täyttää, mutta mitään muita merkkejä ei tästä raskaudesta ole. Onneksi olen nyt ultrien jälkeen oppinut luottamaan myös vauvaani =), niin että uskon sen siellä kehittyvän ihan normaalitahtia, vaikkei mitään merkkiä itsestään annakaan. Välillä ois silti kiva tuntea vaikka potkuja...



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Mie poistun taas pariksi viikoksi nettipimentoon. Palaan asiaan 20. pvän tiimoilla, jolloin meillä on seuraava neuvola.



jossara + hiljainen matkustaja rv20+6

Heipä hei teille kaikille mammoille!



Pinoja olen käynyt ahkerasti lukemassa aina iltaisin työpäivien jälkeen. Kivasti tuntuu menevän ja masut kasvaa kovalla vauhdilla. Nyt olen saikulla, joten löytyy aikaa kirjoittaa omiakin kuulumisia :)



Tosiaankin saikulle jouduin viime perjantaina ja samantien heti koko marraskuun loppuun asti. Lääkäri jo kysäisi, että kirjoitettaisiinko äitiysloman alkuun asti, mutta en vielä malttanut... Haluan ainakin käydä kokeilemassa, joskos työnteko onnistuu joulukuussa ja tammikuun alussa. Jää siis nähtäväksi... Suppareita on ollut niin reippaasti ja esikoinen syntyi ennenaikaisena sairaalassa makoilustakin huolimatta vajaa kolme vuotta sitten, niin lääkäri katsoi parhaimmaksi ottaa ihan rauhallisesti ja välttää kaikkea ylimääräistä stressiä ja kiirettä. Olo onkin kyllä nyt parempi, kun saa lepäillä kotosalla. Mitäpä sitä ei tekisi tuon pienen ja rakkaan masuasukin puolesta :)



SYNNYTYKSESTÄ kyseltiin myös ja meillä tosiaan esikoinen syntyi 3vkoa etuajassa ja sen verran vauhdikkaasti sitten tulikin, että mammalla jäi kaikki kipulääkitykset väliin. Hyvin kyllä selvittiin, vaikkakin ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja oli se rankin vaihe! Onneksi jaksoin pusertaa pienen tähän maailmaan ja itse kävin suihkussa ym. heti synnytyksen jälkeen. Hyvät muistot jäi! Nyt vain olen kyllä ajatellut, että jos vain ennätetään, niin otan kyllä vastaan jotain kipulääkettä!



TAKEISTA oli puhetta ja vanhat talvitakit mahtuu vielä nippanappa päälle. Napit kyllä jo nauraa... Onneksi saan kälyltä lainaan viittamaisen duffelin, joten jospas sitä selvittäisiin vielä nuo viimeisetkin kylmät kuukaudet.



MIELIALOISTA oli juteltu, niin kyllä on olo tasoittunut täälläkin alun ailahteluista, mutta herkässä mielenvireessä kyllä ollaan. Pala nousee kurkkuun ja kyyneleet tulee ihan herkästä...



Muutoin kyllä kaikki ok; massu on jo iso ja potkut ja möyrimiset näkyvät päällekin päin ihan selvästi :) Painoa on tullut 6kg, mutta terkka oli ihan tyytyväinen, koska alkupaino oli sen verran alhainen. Kun vain ei tulisi ihan huimasti enää lisää!

Tsemppiä teille kaikille!



Onkos joukossa muita SAIKKULAISIA?



Aurinkoista viikkoa toivotellen



äippä ja nyytti rv 23+3

Lily-80: Olipas sinun mies ihanan yllatyksen jarjestanyt!! Taytyy kertoa tuolle omallekin miehelle tapauksesta heti miten kun taas illemmalla nahdaan :) Ihanaa viikonloppua vaan teille.



Me ollaan tanaan lahdossa katselemaan vaunuja, eika mulla ole viela hajuakaan mita haluttaisi ostaa. Taalla ei yhdistelmia tarvitse, kun talvikin on niin kovin leuto ja lyhyt. Jos onnekkaita ollaan niin parina paivan vuodessa voi jopa sataa vetta :o Eli aika kevyt malli aiotaan hommata. Merkitkin taalla on ihan eri kuin siella Suomessa, joten siitakaan ei ole apua. No katsotaan mita sielta loytyy.



Omaan napaan ei mitaan uutta. Paitsi etta se on mulla jo pullahtanut ulos, josta mies tietty vitsailee... Sain kaveriltani 3 aitiyshousut ja parit puserot lainaan, tosi loistava juttu! Eipa tarvi itse paljon ostella. Han on ihan saman pituinen ja kokoinen noin normaali oloissa.



Mutta nyt valmistautumaan ostoksille lahtoon :)



Browniette 22+4

Heippa pitkästä aikaa!



Muistelen lukeneeni, että täällä joku joskus aikaisemmin mainitsi selällä nukkumisen mahdollisesti vaikeuttavan sikiön hapen saantia, erityisesti jos istukka on takana. Muistanko oikein? Oliko teillä asiasta jotain tarkempaa tietoa? Heräsin viime yönä monta kertaa ja aina makasin selälläni, vaikka hereillä ollessa se ei tunnu enää hyvältä. Istukkani on takana. Pikkuinen on kyllä myllännyt ja muksinut ahkerasti, joten ihan hyvää taitaa masuun kuulua. Nyt on menossa rv 21+3.



Peloista Callistratelle ja muillekin:

Olen pelännyt synnytystä nyt toisella kerralla paljon enemmän. Esikoinen syntyi suunnitellusti sektiolla perätilan vuoksi. En haluaisi kokea uutta sektiota, mutta alatiesynnytyksenkin ajatteleminen saa toisinaan aikaan lamaannuttavan pelon. Toistaiseksi olen vain sulkenut koko asian pois mielestäni. Välillä pystyn psyykkaamaan itseni paljon rohkeammalle ja luottavaisemmalle mielelle, mutta sitten kun pelko-olo valtaa, sitä ei pysty järkiajatuksin torjumaan.



Neuvolassa käydessäni tuntuu yleensä siltä, ettei pelkoni taida olla kovin suurta ja todellista, mutta olen pakottanut itseni mainitsemaan siitä. Kävinkin sitten polilla juttelemassa kätilön kanssa asiasta. Kätilö oli ihan mukava, mutta en voi sanoa, että käynnistä olisi ollut ratkaisevasti hyötyä. Hän yritti kovasti saada selville, mitä pelkään, mutta kysymys ei ole jonkin tietyn asian pelkäämisestä. Voin kuitenkin jatkossa varata milloin vain ajan sairaalapsykiatrille, jonka apuun olen kuullut monen olleen tosi tyytyväisiä. Ajattelin käydä vielä hänenkin juttusillaan joskus vähän myöhemmin. Ehkä raskauden eteneminen parhaassa tapauksessa valmistaa myös mieltä synnytykseen, ja pelotkin vähenevät ihan luonnollisesti.



Peloista on silti varmasti hyvä (vaikka monesti vähän vaikea) keskustella, joten kannustan ottamaan asian puheeksi.

[color=darkcyan] Hitto kun ahdistaa, olo on kuin ilmapallolla! Selkääkin sattuu... Onneksi kohta päättyy työpäivä!



Lily-80: Ihana ylläri mieheltä! Hauskaa matkaa! Minnepäin Saksaa menette? Oletteko käyneet aikaisemmin?



nyyti2: Jäitkö sairaslomalle juuri supistelujen takia?



Supisteluista... Mä en ole kyllä tuntenut yhtään, ainakin luulen niin. Miltä supistus tuntuu? Tietääkö sen sitten, että nyt supistaa...?



Vinkkejä kaivataan! Ensi sunnuntaina on siskon tytön ristiäiset, mitä veisin lahjaksi? En ole kummi, ihan vaan täti... Teen kastemekon, mutta jotain pientä olisi kiva viedä lisäksi.



Kohta siis pääsee töistä pois, me mennään pesukoneen ostoon! Illalla sitten tulee varmaan pyykkäiltyä=) [/color]

Tällä viikolla on taas neuvola, tätsy meinasi Kelan paperit antaa mukaan. Ja onhan se kiva kuulla niitä sydänääniä, vaikka onneksi tämä Papu välillä liikkeen muodossa antaa itsestään elonmerkkejä :)



NapNap taisi kysellä ristiäislahjaa... Me on saatu Anna-Mari Kaskisen kirjoittamia runokirjoja kaksi kappaletta. Toinen on muistaakseni nimeltään " Iltahetki" ja toinen " Lapsen oma enkelikirja" . Ovat uskonnollissävytteisiä, mutta ei mielestäni liikaa (jos siis on tällainen " normaali" kirkossa kävijä eli rippijuhla-häät-ristiäiset -linja). Me on käytetty niitä iltalukemisina, ovat just sopivan lyhyitä :)



Mielialoista on ollut puhetta. Tätä ehkä olisi parempi kysyä mieheltä, mutta musta tuntuu että nyt mielialat pysyy paremmin ruodussa kuin esikoista odottaessa. Silloin kaikki ja varsinkin mies otti näihin aikoihin pattiin ja rajusti. Tasottui onneksi loppua kohden :) En kyllä normaalistikaan ole mikään ääritunteellinen herkistelijä, joten ehkä ne muutokset ei sitten ole niin suuria. Kärsivällisyys on kyllä tarkemmin ajateltuna vähentynyt aika lailla...



Synnytyspelosta en voi valittaa kärsiväni. Hieman toki mietityttää, että ehtiikö sinne sairaalaan, miten kauan kestää ja meneekö hyvin ja tietty miten kotona olevien lasten hoitojärjestelyt sitten tosipaikan tullen onnistuvat. Mutta toistaiseksi en viitsi stressata liikaa, sen näkee sitten -periaate on ihan hyvä tässäkin :) Luotto synntyssairaalan henkilökunnan ammattitaitoon ainakin on kohdallaan!



Ja vielä supistuksista oli puhetta. Mun ekat ja vikat (kipeät) supistukset molemmissa edellissä raskauksissa ovat tulleet kun synnytys on alkanut eli tässä raskaudessa niitä ei vielä (ainakaan) ole ollut. Ensin ovat olleet ihan sellasta menkkamaista jomotusta ja siitä sitten pikkuhiljaa kehittyneet. Esikoisen aikana suorastaan oppikirjamaisesti heti alusta saakka viiden minuutin välein. Itselleni (ja miksei myös muille) ohjeeksi olen nyt antanut, että heti kun sellasia tuntemuksia tulee, niin näytille sairaalaan. Esikoinen oli nimittäin 6cm ja tosikoinen 8cm auki sairaalaan tultaessa, kun ihmettelin kotona josko tämä nyt olisi sitä itteään... Ei hyvä, oisivat pian syntyneet matkalle.



Hyvää viikkoa kaikille!



MaalisPapu rv20+5

No, en kai nyt sentään palellu, mutta lauantaina sammui öljypoltin, joka lämmittää talon ja veden. Öljy oli ilmeisesti loppunut tai joku häiriö muuten, koska mittari ei näytä tyhjää. Nyt sitten talossa 19 astetta, kun normaalisti 25 paikkeilla. EI KIVAA!!

Teboil yrittää toimittaa tänne tänään öljyä, mutta täytyy varmaan hakea avokin porukoilta irtopatteri, kun ei tämä talo hetkessä lämpiä.

Että tällästä täällä, nyt kiitän ettei ole pakkasta!



LÄMMINTÄ PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE!!



-Paleltuva Bambi- ;)

[color=green]ihan pikaisesti tulen kääntymään - aivan kamala väsy työviikonlopun jälkeen ja nytkin pitäisi vielä jotain saada aikaan..



lauantaina olin kummipojan ristiäisissä. oli kivan rento tilaisuus pienellä porukalla. vauvakin oli nätisti ja oikein nautti kun sai vettä päähän, tykkää kylvyistä:)



ristiäislahjaksi vietiin arabian mariskooli - sille tulee ainakin käyttöä sitten tulevaisuudessa (yksi kummeista osti kehykset eli lahjat meni sopivasti). mietin myös kastemaljan ostamista (siinä olisi yhdistynyt käyttö heti ristiäisissä ja ok myös sitten myöhemmin, mutta sitten mariskooli osuikin käteen ja ostettiin se. (esim. klassisessa ultima thule -sarjassa olisi ollut nätti kulho joka sopisi kastemaljaksi myös. tämä siis yhdeksi vinkiksi lahjaa suunnittelevalle, etenkin kummille).



sain muuten vauvan äidiltä kasan vaatteita mukaan. housut ei sopineet, oon sen verran pidempi, mutta kasa paitoja ja hameita oli ihana ylläri. sain myös anitan tukivyön - auttoi kuulemma kovasti ja selkäkivut loppuivat kun sen otti käyttöön. itse testasin sitä osan päivää eilen - seisomahommassa varmaan ok, mutta istuessa ei tuntunut kovin mukavalta (tai sitten en saanut sitä ihan oikein päälle).



jatkan jossain välissä,



:) Caddie ja Pirpana, rv 21+6



ps. treffasin muuten vkonloppuna pitkästä aikaa kaverin, joka saa vauvan jouluna - hänen vatsa oli oikeasti yhtä suuri kuin mun mutta ihan eri mallinen, jos ulkopuoliselta olisi kysynyt ei olisi tiennyt kumpi saa joulu- ja kumpi maaliskuussa. eri vatsoilla on tosiaan eroja!



ps2. vatsa herätti viikonlopun messuilla mielenkiintoa, ekat semi-tutut ihmisetkin silitteli vatsaa. hassu tunne mutten ainakaan vielä kokenut negatiivisena. onko teillä kokemuksia, ajatuksia tästä?[/color]

Eli kävin nyt reilusti toista viikkoa kestäneestä flunssasta lääkärissä ja nyt oli äänihuulten tulehdus. Antoi vähän ekstraa, koska sanoin myös siitä että max 200 metriä pääsen kävelemään, sitten tulee totaalinen pysähtyminen.Lääkäri ei ollut edes neuvolan lääkäri. Kirvelee ja vihloo niin kovaa. Viime viikolla toista puolta koko vatsasta kramppasi aina kun kumartui eteenpäin. Ei tunnu kovin terveeltä olo... Kauhistuttaa ja harmittaakin se, että nyt jo olen 3. kertaa saikulla ja viikkoja vasta 21.. no, kaksi niistä on jo ollut kovia nuhakuumeita. Esikoisestakin mulla oli kovia kiristys ja venymiskipuja, mutta esikoisraskaudessa olin vain muutaman päivän saikulla. Onko muilla kovasti liikkumisesta aiheutuvia kipuja?



Onko täällä ollut puhetta meidän maaliskuisten perhetilanteista? Eli millainen tilanne teillä on nyt ja mitä muutoksia tulee kun jäätte kotiin? Minä olen siis meidän perheestä nyt töissä, olen ollut viime joulusta. Mies jäi vuorostaan esikoisen 2-vee kanssa kotiin. Meillä on ollut ihanasti perhe-aikaa, kun olen 3 vuorotöissä. Nyt kun minä jään kotiin äitiyslomalle ja hoitovapaalle, on miehen taas aika palata töihin.Kumpa olisikin tilanne, että molemmat voisivat jäädä kotiin lasten kanssa... <3



Ai niin... Caddie kyseli " puolituttujen" vatsan silittelyistä... Mulla tuo on juuri työn puolesta ongelma. Olen mielenterveyskuntoutujien kanssa tekemisissä ja heillä ei osalla tunnu olevan mitään rajaa yksityisyyden kanssa. Yhtäkkiä saattavat olla vatsassani kiinni. Rajaan sitä kyllä paljon, mutta aina joka kerta se yllättää... Eikä tunnu mukavalta. Sukulaiset tai tuttavat eivät ole vatsaani koitelleet.. Vielä.



palaillaan! :)

[color=Indianred]sais jo tulla lunta. Inhottavaa tää pimeys ja harmaus.



Täällä ikuinen romantikko kateellisena luki [b]Lilyn[/b] saamaa yllätystä... kumpa itsellekin joskus tulisi noin ihanan romanttinen herätys *haaveilee*



Ja sitten yritän muistella päivän puheenaiheita...

Mulla vielä mennyt sellanen syysTAKKI, joka on hieman A-linjainen. Ja luulen, että sitten talvella ihan menee mun untuvatoppis. Sen verran reilu kuitenkin on.



Meillä esikoisen SYNNYTYS käynnistyi 41+1 viikolla aamulla puoli kuuden aikaan. Siinä tunnin verran itsekseni laskeskelin supistuksia ja sitten herätin miehen, että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Siinä vielä pari tuntia kotona oltiin, supistukset eivät olleet ihan älyttömän kipeitä, kuin jopa sähköpostin ennen lähtöä ja suihkussa lievittelin kipuja. Puoli kahdeksan aikaan lähdettiin kohti kättäriä taksilla. Matkalla supistukset jo aika kivuliaita välilä, mutta ei tuskallisia. Yhdeksän jälkeen kätilö passitti meijät aamupalalle kanttiiniin, kun ei oltu mitään syöty. Lapsivedet meni sitten hieman ennen kymmentä kanttiinin penkille ja huoneeseen päästyä oksensin kaiken syömäni. Mies soitti hoitajan paikalle, joka passitti meijät heti synnytyssaliin. Siellä supistuksien aikana suihkuttelin edelleen, ja erehdyin (todellakin) ottamaan aqua-rakkulat selkään ja ne vasta sattui. Sen kivun muistan aina! Kun tuntui, ettei suhkuttelu enää auttanut pyysin epiduraalin, mutta siinä vaiheessa ei enää ollut mahdollisuutta saada epiduraalia, vaan sain ruveta ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia ja siinä mulle laitettiin tippa vahvistamaan supistuksia, kun vauvan sydänäänet olivat hieman laskeneet. Eivät tätä siinä kertonetee, vaan vasta synntyksen jälkeen kätilö kertoi. Vauva syntyi hieman ennen yhtä. Kätilö tuli seuraavana päivänä juttelemaan mun kanssa, ettei mulle vaan ollu jääny mitään eplkoja synntyksestä, kun niin äkkiä eteni ja en ehtinyt saada mitään kipulääkitystä. En kyllä kokenut mitään kammoa ja nyt tulevaan synnytykseen menen asenteella, että otan lääkettä jos siltä tuntuu, mutten sitä mitenkään pakosti tartte. Ja sitten kätilö sanoi mulle, etteä seuraavaa synnyttäessä en saa kotiin jäädä yhtään oottamaan supistuksia, vaan heti on lähdettävä sairaalaan. ja tää mua hieman jännittää, että ehdinkö ajoissa sairaalaan... SUPISTUKSIA mulla ei ollut esikoisen aikana oikeestaan ollenkaan ennen tätä H-hetkeä. Niitä sellasia supistuksia, joissa tuli vaan outo olo mahaan ja sitten kun kokeili, niin maha oli ihan kova, kyllä oli, mutta ei todellisia. Monesti mietinkin, että mistä teidän, millon mua supistaa. Mua lohdutettiin, että kyllä sen sitten tietää ja todellakin sen sitten tiesi!



Joku puhui ULTIMA THULE -kastemaljasta ja mulla itselläni on juuri sellainen. Se on mulle ostettu kastemaljaksi ja sen jälkeen se on ollut käytössä mun siskolla ja serkuilla ja meijän neidillä. Oon siinä joskus kynttilöitäkin polttanut veden pinnalla.



PERHETILANTEESTA oli myös puhetta. Me olemme siis molemmat töissä ja neiti on naapurissa hoidossa. Jään jo joulusta lomalle, kun mun työsopimusta ei jatkettu. Oon siinä sitten puolitoista kuukautta ansiosidonnaisella ja sitten aloitan äitiysloman 15.2. Mies pitää isyysloman, kun vauva syntyy. Meillä opettajina, muutenkin lyhyet päivät, niin mies ehtii olla paljon kotona meijän kanssa. Ja kesälomaa odotellaan...



Ja jos vielä vähän omaa (.): Verenpaineet taitaa olla taas aika alhaalla, kun huippaa aikalailla. Autossa tulee tosi heikko olo helposti. Masu kasvaa ja vauva potkii. Mies ei ole vieläkään tuntenut liikkeitä, mutta eipä tuo ihan hirveästi ole malttanut niitä tunnustellakaan.



Täällä oli kovia askartelijoita... antakaas mulle hyviä vinkkejä isänpäiväkorteiksi. Huomenna pitäsi oppialiden kanssa tehdä, mmutta kun pää on ihan tyhjä ja vaan ikuiset ideat pyörii päässä ja ois kiva tehdä jotain uutta, eikä aina niitä kravatteja =) Ja neidinkin kanssa pitäs papoille, vaarille ja ukolle tehdä kortit. Kerhossa tod.näk. tekee isälle. Ideoita???? Ja joulukortti-ideoitakin otetaan vastaan... ollaan aatelu taas siskon kanssa tehdä itse kortit. Ja jospa aloittaisi tänä vuonna hyvissä ajoin...



Monkey ja mosse rv. 20+5

Nyt olisi tälle päivälle hommat hanskassa. Kävin kotiin tullessa kaupassa ja seuraavaksi rupean ruoan laittoon. Mutta ensin vähän höpötystä. :)



SUPISTELUISTA. Minulla on ollut jo jokusen viikon ajan säännöllisen epäsäännöllisesti harjoitussuppareita. Kyllä niistä tietää mitä ne ovat. Ei voi erehtyä. Semmoinen ikävä paineen tunne vatsassa ja selässä. Vatsa menee ihan kovaksi.



Kiitos kaikille matkatoivotuksista! Menemme Frankfurtiin kun joku sitä kyseli. Mies on käynyt aikaisemminkin minä en. Hän on vain aina hokenut että minunkin pitää nähdä miten kaunis kaupunki Frankfurt on ja nyt minä sitten pääsen näkemään. :) Mieheni on aina ollut hurjan romanttinen ja on tainnut tämä raskaus vielä oikein korostaa sitä piirrettä. Jännittää vaan tuo lento vaikka ei se nyt pitkä olekaan.. Onko kenelläkään tietoa vaikuttaako nuo paineen vaihtelut jotenkin sikiöön? Ainakin minä saan lentää kun mieheni oli lippuja varattaessa varmistanut että se käy vaikka olen raskaana..



Jotain muutakin täällä kyseltiin mutta minä en enää muista.. Lahopää kun olen. :) No tulen sitten vielä myöhemmin vastailemaan jos jotain unohtui. Nyt menen laittamaan ruokaa ettei vauveli hermostu tuolla masussa ihan totaalisesti. Mies tulee taas joskus.. Joskus.. :)



Mukavaa alkavaa iltaa kaikille!



Lily & Nappo 23+5