*Maalismassujen alkuviikkoa ma-ti*

Ensin niistä Kelan papereista. Mulle myös on maksettu (ja maksetaan toivottavasti nytkin!) palkkaa ekat kolme kuukautta. Ainakin meillä homma meni siten, että vein itse omalta osaltani täytetyt Kelan paperit palkanlaskentaan jotka sitten täyttivät puuttuvat tiedot (kai lähinnä ansiot -kohdan). He myös lähettivät paperit Kelaan. Ajan kanssa Kelalta tuli sitten päätös ä-rahasta...



Sitten joku kyseli lasten syntymäpainoista. Meidän esikoinen (tyttö) painoi 3800g (syntyi rv 41+2 ilman kikkailuja) ja tosikoinen (poika) olikin sitten sumopainijan sukua elikkäs " vaatimattomat" 4560g (rv40+5 ihan oma-aloitteisesti). Molemmat olivat 51cm pitkiä. Tästä Papusta kaavailen kyllä tosikoista köykäsempää, vaikka hyvinhän tuo poitsu ulos tuli :) Esikoisen ykkösvaihe kesti 9h15min, ja kakkosvaihe 1h27min (aika kauan minusta!!!). Tosikoinen oli sitten vauhdikkaampi tapaus, 3h45min ja 10min vastaavasti... Vaikka tiedä häntä voiko noista mitään ennustaa tulevan varalle. Tuttavapiirissä on äitejä, joilla synnytyksen kestot ovat olleet ihan toisinpäin... Joka tapauksessa ponnistusvaiheen soisin olevan kohtis nopea, ei se niin kivaa kuitenkaan ole (vaikka mitään tuntomuistia asiasta ei olekaan)!



Elämäntilanne meillä on se, että molemmilla on vakkarityöt (mä tosin nyt siis hoitovapaalla ä-vapaan alkuun). Miehellä oli käyttämättömiä (!?!) lomia, jotka hän ajoitti meidän la:n tienoille. Aikoo myös pitää isyysvapaata, osan heti syntymän jälkeen (jos ja kun se loma ei tässä auta) ja osan sitten myöhemmin. Esikoinen jatkaa kuten nytkin osapäiväsenä tarhassa, tosikoiselle pitäisi jotain keksiä viimeistään kesällä/syksyllä. Kuten jollakin muulla, myös meillä on se tilanne ettei lapsia tässä ihan lähellä ole. Autolla on pakko lähteä, jos jotain " järkevää" tekemistä (puistoilua tms.) haaveilee. Harmillisesti kaikki kotosalla oleilevat tuttavuuden asuvat automatkan päässä. Onneksi kesällä ei tarvi paljon vaatteista huolehtia :)



Sitten joku kyseli siitä, mikä on parasta raskaudessa. Se menkkojen puuttuminen on kyllä kieltämättä aika kiva. Muuten musta tää on jotenkin ihan " normaali" olotila. Tässä taannoin siskoni kyseli mun luistimia lainaksi. Olin hivenen ihmeissäni, että kyllähän mäkin ehdin hyvin ennen maaliskuuta kentälle. Vasta myöhemmin hokasin, ettei se ehkä sittenkään ole niin hyvä idea tämän vauvamahan kanssa. Olin siis autuaasti " unohtanut" koko mahan olemassa olon ja sen pienoiset rajoitukset elämään :)



Kylläpäs tuli raapustettua. Nyt esikko tuntui heräävän, pitänee alkaa välipalan tarjoiluun. Päivän jatkoja!



T.MaalisPapu rv20+6

[color=Blueviolet]Olipas taas pitkä pätkä kysymyksiä ja puheenaiheita. Piti ihan pistää ylös paperille, että muistaa kommentoida. Sama pää kesät, talvet ja lisäksi tää äitipää =).



Meillä esikoinen PAINOI syntyessään 3270g ja oli 49cm PITKÄ. Syntyi siis viikolla 41+1.



Joku kirjoitteli ihanasta VAUVAKIRJASTA, joka todellakin kuulosti hyvältä. Oiskin ihana kirjoitella jo ennen syntymää. Meillä on tossa hyllyssä yksi vauva kirja: Vauvamuistot, mutta se ei oo kauheen kiva. Esikoinen sai sairaalaan meijän kaverilta sellasen Nalle Puh-vauvakirjan (ikuinen Nalle Puh -fani kun olen =)). Siihen kirjaan kerätään tiedot vauvan ekalta vuodelta, joten ostin sitten itse myöhemmin vielä toisen sellasen vauvakirjan, jonka nimi on Elämänpuu - Rakkauden puu. Kivasti olen niihin saanut aikaiseksi kerättyä kaikkea. Ja meidän neiti tykkää hirveästi katsella niitä kirjoja.



Täälläkin kovasti odotellaan JOULUA, jotenkin tällä viikolla mulle on tullut jo pieni joulufiilis. Oon suunnitellu joulukortteja ja pipareita ja joulukalenteriyllätyksiä jne... Meillä mies on ihan täydelline jouluihminen, hän aloittaa aina jo lokakuun lopussa fiilistelemään tulevaa joulua ja kai se on nyt sen tartuttanut jo minuunkin.



Tänään juuri laskin, että töitä olis enää 6 viikkoa ja sitten JÄÄN KOTIIN. Ja kauheesti töissä hommia, ennen sitä... arvionnit pakko tehdä...APUA! Meillä esikoinen jää sitten samaan aikaa HOIDOSTA POIS ja kovasti tätä jo odottaakin. Esikoisella on paljon harrastuksia, joten ei tartte kaikkia aikoja äidin ja vauvan kanssa viettää. On seurakunnan kerhoa, muskari ja temppujumppaa. Ja meijän pihassa on paljon lapsia myös päivisin, että kavereita riittää. Lisäksi mun kaksi kaveria on sitten samaan aikaan äitiyslomalla ja ollaan jo kovasti suunniteltu, että sitten nähdään ja tehdään yhdessä ruokaa ja ulkoillaan lasten kanssa. Oikein innolla odotan tulevaa äitiyslomaa! [b]Kuinka kauan olette ajatelleet olla kotona vauvan kanssa?[/b] Mä oon aatellu, että olisin elokuuhun 2007. Etsisin sitten sillon loppukeväästä jo opettajan hommia. Pidempäänkin kyllä varmasti viihtyisin, mutta raha varmaankin ratkaisee toisin =(.



RASKAUDEN FYYSISIÄ HYVIÄ PUOLIA tosiaan on tuo menkkojen poisjäänti. Esikoisen aikaan oli ihan luksusta, kun ei ollut menkkoja 15 kuukauteen ja jälkivuotokin tosi vähäistä. Siinä olikin taas opettelemista, kun menkata alkoivat. Kyllä mä tästä masustakin tykkään, vaikka välillä tuntuu hieman ahdistavalta. MASUN TAPUTTELIJAT ei mua häiritse, kunhan ne ei oo ihan ventovieraita ihmisä, onneksi ei oo vielä tällasta tapahtunut.



Ja vielä omaa (.). Viime yönä oli tosi tukala olo melkein pari tuntia neöjän aikaan. Mahaa poltteli ja olin ihan varma, että oon saanu vatsataudin, mutta onneksi ei. Aamulla kyllä väsytti ihan hirveästi, kun yöllä olin kärvistellyt hereillä. En tiedä, mistä johtui, kerran aiemminkin oli sama homma yöllä. Ei ne mun mielestä supistuksia ollu... vai? Ennemminkin närästyksen tapaista. Ja tänäänkin töissä oli mahassa koko päivän sellanen pinkeä olo, ihan kun maha olis täynnä... (ja niinhän se onkin =), mutta siis sellanen, kuin olis syöny itsensä ähkyyn). Ymmärsikö kukaan?! Ja huippaa usein, täytysi käydä varmaan huomenna kouluterkkarilla mittauttamassa verenpaineet. Muuten masussa kaikki ennallaan, vauva potkii ja masu kasvaa.



Nyt ruuanlaittoon...

Monkey ja mosse rv. 20+6

Käytiin tänään rakenneultrassa ja kaikki näytti hyvältä. Ultraaja (kätilö) selitti kaikki " löydökset" perusteellisesti ja veikkasi, että tulokas näyttäisi olevan TYTTÖ. Siis meille olisi tulossa kolmen pojanviikarin jatkeeksi tyttö, arvatkaa oliko mies onnellinen, vaikkakin tuumi ensiksi, että miten hän tyttöä osaa hoitaa:). Masukin painoarvio tällä hetkellä 330gr ja pituus 21cm. Vastasi viikkoja ja oli tosi aktiivinen. Istukka etuseinässä kuten olin arvellutkin liikkeiden " vaimeuden" perusteella.



Ollaan menossa 5.12 4d ultraan, joten siellä tuo sukupuoliasia vielä lopullisesti melkoisella varmuudella varmistuu.



Kysymyksiä oli taas pitkä liuta, vastan niihin jotka muistan.

SYNNYTYS. Ei pelota, vaikkakin näihin kolmeen jo koettuun on sisältynyt, imukuppisynnytys, istukan käsinirroitaminen, verenhukka ja kaikki kolme synnytystä on kaikenlisäksi jouduttu käynnistämään joko tabletilla, tipalla tai kalvojen puhkaisulla. Lapset ovat olleet kooltaan 4830g/54 cm (synt RV 41+3), 3350g/50cm (synt. RV 39+1) ja 3130gr/50cm (synt RV 39). Kestot 1vaihe 12h, ponnistus 1,15h,7h ja 5 min ja 3h/yksi ponnistus eli olisiko 1min.



PERHETILANNE: Molemmilla vakkarityöt, minä jään äl:lle helmikuussa ja kuopus jää kotiin mun kanssa ja kekimmäinen jatkaa puolipäivähoidossa 2-3 pv/viikko kevään ja syksyllä siirtyy sitten seurakunnan kerhoon 2pv/viikko 3h. Esikoinenhan on jo koulussa. Olen kotona elokuulle ja sitten vaihetaan hommia miehen kanssa eli hän jää loppuajaksi vanhempainlomalle. Mahdollisesti jompikumpi meistä jää tämän jälkeen joko kokonaan tai osittain hoitovapaalle joksikin aikaa.



Raskaus ollut FYYSISESTI tähän asti helppo (koputan puuta), tästä asiasta olen kaikkineen " tyytyväinen" .



MIELIALAT vaihtelee, mitän älytöntä " onnellisuutta" en ole (ehtinyt?) vielä kokemaan.



Nyt (taas) valmistautumaan illan jumpan vetoon, siitä olen kyllä tosiaan onnellinen, että olen pystynyt juoksemista lukuunottamatta jatkamaan liikkumista entiseen tapaan.



Päivänjatkoja toivottelee,

Maisa ja masukki 20+3

[color=Blueviolet]Tuossa ruuan jälkeen korjasin astioita koneeseen ja siinä touhussa niksautin selkäni. Nyt vaan yritän jotenkin könkätä eteenpäin ja kyykistyä tai kumartua ei pysty ollenkaan. Sattuu! Soitin jo töihinkin, ette huomenna pääse kyllä tulemaan töihin, kun on vielä uintireissukin ja pitäis kävellä oppilaiden kanssa puoli tuntia suuntaansa ja tällä selällä se ei kyllä onnistu. Ehkä sitten torstaina taas meen töihin, kun enköhän mä siellä jotenkin könkkää eteenpäin. Katsellaan nyt!

Nyt saliksia kattomaan...

Monkey

Moikka,



Nopea viesti näin illan kunniaksi! Pari juttua halusin kommentoida..



PERHETILANTEESTA sen verran, että minulla on määräaikainen työsuhde, tosin 3 vuotta kestävä, ja äitiysloma pidentää kautta noin vuodella. Aion siis olla äitiyslomalla noin vuoden päivät, mieheni on yrittäjä eikä voi jäädä lomalle, vaikka haluaisi. Isyysloman hän sentään aikoo pitää.



RASKAUDEN HYVÄT FYYSISET PUOLET? No, siihen en keksi muuta kuin tuo menkkojen pois jääminen. MInulla on ollut helppo raskaus noin fyysisesti, en kertaakaan ole oksentanut tms, mutta hormonimyrskyt ja mielialan vaihtelut kiusasivat alussa erittäinkin paljon. Tällä hetkellä olo on energinen, teen motivoituneesti työtä ja nautin viimeisistä kuukausistani työorientoituneena naisihmisenä..



Eipä minulla nyt muuta, hyvää illan jatkoa kaikille tuleville maalismammoille!



Callistrate

rv 20+1

Uusi yritys... Kirjoitin jo aamulla pitkän pätkän tänne mutta jotenkin mut oli sylkäisty ulos sivuilta ja kaikki kirjoitukset katosivat... Kyllä suututti.



Ihan alkuun paranemisia Monkeylle! Että osaa olla kelju vaiva kun selän satuttaa...



Maisalle onne tytsystä!



Sitten kyssäreihin. Eli joulusta kysyttiin. Rakastan joulua ihan älyttömästi ja tuskin maltan odottaa että saan laittaa joulua kotiin ja joululaulut soimaan. Joulua vietetään isäni luona, oma äiti asuu pienessä yksiössä miehensä kanssa ja miehen äiti lähtee kylpylään. Hieman harmittaa tuo joulu kun isä ei ole mikään joulu fani. Kyllä se ruoat laittaa ja isän vaimo koristelee talon ja laittaa kuusen. Isä itse inhoaa kaikkea hössötystä ja stressaa jo todella paljon ennen joulua, milloin mistäkin. Joululauluja ei toellakaan siellä aattona kuunnella. Jos vaikka tänä jouluna saataisiin joulupukki. Tuleeko muille pukkia?



Perhetilanteesta kysyttiin myös. Molemmat olemme vakituisessa työssä ja mies pitää talvilomansa heti vaavin synnyttyä ja kotiuduttua. Isyyslomaa meillä ei pidetä.



Fyysisesti parasta raskaudessa on vatsan kasvu ja vaavin liikkeet. Niitä sitä kaipaa sitten synnytyksen jälkeen, joten nyt nautitaan niistä molemmista koko rahan edestä. Kuukautisista pääsee aika helpolla eroon ilman raskauttakin. Itsekin olin varmaan puoli vuotta ilman menkkoja.



Synnytyksestä vielä... Eli esikoinen syntyi viikolla 41+1 ja käynnistyi ihan itsekseen supistuksilla. Kahdeltatoista päivällä mentiin sairaalaan ja varttia vaille puolen yön neiti syntyi. Ponnistus kesti 13 minuuttia ja muutenkin synnytys oli äärimmäisen helppo. Joten pelkoja ei jäänyt... ainoastaan pieni pelko että ponnistaessa pöydälle tulee jotain muutakin kuin vauveli... Varmasti ihan normaalia ja yleistäkin mutta jotenkin tuntuisi kiusalliselta... Esikoisen synnytyksessä ei ainakaan mitään tyhjennyksiä tehty... Voi olla aika turhamainen pelko, mutta kuitenkin... Muilla samanlaisia tuntemuksia?



Niin sitten vielä omaa napaa... Pikkuinen potkii ja möyrii ihan reilusti, välillä ikävästi monottaa virtsarakkoon... Takapuoli on ollut tänään todella puuduksissa kun istuin varmaan tunnin lasten kanssa lattialla leikkimässä. Nyt säteilee sitten jo alaselkäänkin... Vielä en ole saanut aikaa tutkimuksiin, josko se vaikka huomenna tulisi... Mutta nyt katsomaan bb:n jämät ja sitten nukkumaan!



Öitä kaikille!



Kati, Jessica ja Lilli-Putti (23+2)

Huh, katselin juuri vanhoja vauvamahakuvia ja huomasin, että mun maha oli viikkoa ennen esikoisen laskettua aikaa suunnilleen yhtä iso kuin nyt, kun raskausviikkoja on 23 + jotain! Vai onks niitä jo 24...? Tää laho pää ei jaksa pysyä laskuissa mukana.



Kaivoin tietenkin esiin äitiyskortit ja vertasin vanhaa ja uutta, ja huomasin, että painan nyt saman verran kuin esikoista odotellessa 37. viikolla. Hih! No, myönnetään, että alkupainossakin oli kolmisen kiloa eroa, mutta silti... Tämä äskettäin ilmaantunut rantapallomaha on kyllä aika häkellyttävä, vaatii vähän totuttelua.



Nyt tämä rantapallo lähtee kuitenkin nukkumaan, öitä kaikille kukkujille!