Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä noloa olet tehnyt teinirakkauden eteen? Hauskimmat jutut kehiin!
28.12.2006 |
Itse rakastin palavasti ensirakkauttani noin 5 vuotta, suunnilleen koko ala-asteen. Yritin päästä pojan puheille keinolla millä hyvänsä. Suunnittelin myös voittavani hänen sydämensä hankkiutumalla hänen äitinsä bestikseksi. Siksi istuin heillä äiskän kanssa keittiössä puhumassa pikkuvanhasti elämän ongelmista ja tragedioista. Yritin olla myös ymmärtäväinen poikalapsen äitinä olemisen vaikeuksista. Vieläkin häivähtää puna poskilla, kun tämän perheen tapaan. Vaikka lienevätkö ihan niin syvää ihastustani aistineet, kuin itse olekaan tuntenut.
Kommentit (29)
Aikoinaan isosiskoni laittoi hiukseni nätisti, kun olin menossa viemään rakkauskirjettä naapuriin. Laitettiin jopa silkkinauhakin.
Reippaana ala-astelaisena soitin naapurin ovikelloa ja ojensin tämän ennenkuulumattomia (?!?) kauniita sanoja sisältävän kirjeen ihastukseni äidille :)
Nyt itse pojan äitinä odottelen ilolla tulevia tyttöjen ihastusosoituksia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihastunut yhteen 17-vee poikaan, ja rupesin kulkemaan aina samalla bussilla kun hänkin. Tuli vähän lenkkiä ja kesti kauan. Keksin aina asiaa hänen bussireitilleen. Kun hän sai ajokortin ja lopetti bussiasiakkuuteensa, aloin lenkkeillä, pyöräillä ja norkoilla sellaisella reitillä, jota hän ajoi kotiinsa. Oli niin pakahduttavaa muka reippaasti olla kävelyllä ja jännittyä jokaisesta takana tulevasta autosta, sillä se oli varmasti Hän. Oih.
Mutta mites toisin päin, muistatteko yhtään olleenne itse tuollaisten epätoivoisten rakkaudenherättelyjen kohteena? Olisi kiva kuulla, jos ap:lle sopii tällainen aiheen laajennus!
Vierailija:
Mutta mites toisin päin, muistatteko yhtään olleenne itse tuollaisten epätoivoisten rakkaudenherättelyjen kohteena? Olisi kiva kuulla, jos ap:lle sopii tällainen aiheen laajennus!
Itse kun oletan, että kaikki viestiketjuun vastanneet ovat naispuolisia.
ei kyllä kauheasti tule mitään sellaista noloa mieleen mitä minä olisin tehnyt. Muistaakseni ostin sydämen muotoisen tikkarin ala-asteella " poikakaverilleni" , mutta en koskaan uskaltanut antaa sitä vaan se on laatikossani vieläkin ;) palasina.
Lisäksi toki muutamia puheluita tutnemattomista numeroista tekosyillä jne...
Mutta eräs ensimmäisiä poikaystäviäni kerran huusi kovaääniseen megafoniin keskellä ihmisvilinää, että " **** minä rakastan sinua" ja repi julkisista kukkalaitteista minulle ruusuja ja tanssi ympärilläni. Oih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan että ala-asteella yksi vanhempi poika oli minuun ihastunut. Olin pikkutytöksi aika hyvä pesapallossa, joten hän itseoikeutettuna kapteenina valitsi minut aina ensimmäisten joukossa joukkueeseensa. Myöskin sain kehuja aina rajattomasti ja mokaillessani hän aina laajasti selvitti, miten vaikea ja mahdoton tilanne olisi ollut anyway. Joskus häntä kiusattiin minun suosimisestani, johon hän punastuneena tuiskahteli vaan että " äh sehän on vaan ihan pentu" . Sitten myös yksi ikäiseni taisi olla hieman ihastunut, sillä punastui ja änkytti aina minulle puhuessaan.
Soittelin heille, ja jos äiti, isä tai sisko vastasi, olikin " väärä numero" .. kääk!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulun pihassa tuijottelin eteerisesti tätä tyyppiä. Nyt hävettää niin, että on hankala olla, kun asia tulee mieleen. Tyyppi oli onneton vätys ja seksitön löllykkä, mutta seiskaluokkalaisena makuni oli toidenlainen.
ihastukseni ja tämän kaverin, johon ystäväni parin päivän miettimisen jälkeen huomasti omaavansa tunteita, kanssa. Mietittiin miten voitaisiin eka hurmata pojat leipomuksilla ym eväillä leirinuotiolla, jonka jälkeen voitaisiin siirtyä vähän yksityisimpiin puuhuun kukin pariskunta -itse ajattelin muina miehinä ehdottaa souteluretkeä.
Meni monta iltaa kun haaveiltiin tästä ihanasta sielujen kohtaamisesta. Noh jäi toteuttamatta, ei kehdattu edes pyytää poikia. Varmaan olikin hyvä. Ja noloa oli, mutta söpöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuudesluokkalaisena muutui oikeaksi superbitchiksi. Aloin käyttää tiukkoja pillifarkkuja, joissa vyötärö oli kainaloihin. Yläosana oli jo silloin muodista poistunut röyhelöpaitis. Meikata en kovin voimakkaasti voinut, mutta hiusten laittoon käytin sitäkin enemmän aikaa. Heräsin ennen kuutta kreppaamaan hiukset tai laitoin kiharoita. Koskaan ne eivät pysyneet yhtä huolettoman kauniisti kuin esim Dynastian flikoilla.
Ihastukseni aikana käyttäydyin tosi kanamaisesti, kikattelin, kiljahtelin ja puhuin tilanteesta kiusaantuneelle kaverilleni merkityksellisesti vihjaillen " siit hommasta" ja " se yks jutska" , ihan kuin olisi jotain suurtakin salaperäistä.
Näin arvelin olevani se rento ja hauska urheilullinen tyttö, joka on samalla naisellinen kaunotar ja miehen mielestä salaperäinen ja arvoituksellinen. Tämän tavoitteen olin lukenut Reginasta.
joskus hiivittiin myös salaa rappuun ja käytiin ihastuksen oven takana mutta ei ikinä uskallettu soittaa ovikelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehtiin ihastuksille myös nimettömät ystävänpäiväkortit ja pudotettiin ne postiluukusta. ja sitten oletettiin että ihastukset olisivat tienneet että ne on meiltä ja petyttiin kun eivät millään lailla ilmaisseet saaneensa kortteja.
mutta kait se on terapeuttista jos vaikka kerronkin:
Yhteen poikaan olin tooooosi ihastunut kasilla. Urkin selville hänestä kaiken, alkuun pääsin " ystävystymällä" hänen luokallaan olevaan tyttöön, ja antamalla tälle tytölle slämärin (se vihko, jossa kysellään tyhmiä, ystävänikirjan tyyppinen) kehotuksella kierrättää se samalla koko luokan oppilailla. Tämän jälkeen, kun tiesin mitä ihastukseni harrastaa, notkuinkin treeneissä katsomossa säässä kuin säässä. Kotimatkalla pyöräilin aina HÄNEN kotinsa ohi, vaikka asui täysin eri puolella kaupunkia kuin minä itse. Kun ei vieläkään ottanut tulta alleen, eräänä iltana menin soittamaan heidän ovikelloaan ja väitin jonkun seuranneen minua ja nyt pelotti... Tästä jutusta ei tullut koskaan mitään, ei edes alkua, ylläri :)
Toinen tapaus oli vakavampi. Rakastin palavasti monta vuotta! Käytin osin samoja taktiikoita kuin edellä, lisäksi hengasin aina tämän pojan " jengin" mestoilla, vaikka se edellytti yli tunnin kävelyä mennen tullen joka ikinen päivä. Opiskelin mopojen tekniikkaa kuin pappi raamattua. Tiesin jalkapallosta kaiken. Soitin usein pilareita, joskus jopa omana itsenäni. Ja pahin: kun ihastukseni ei osoittanut olevansa kiinnostuntu, tai itse asiassa sanoi sen ihan suoraan, niin keksin emäjuonen. Kehitin tarinan kahdesta tytöstä, jotka olivat muka ihastuneet tähän samaan poikaan, ja tästä syystä vihasivat mua (siis kun tiesivät että olen myös ihastunut, ja tunnen tämän pojan). Kirjoitin uhkauskirjeitä itselleni muka näiltä tytöiltä, sitten perjantaikaljoissa itkeä tihrustin ihastukselleni miten kamala tilanne tämä on. Välillä feidasin tarinaa taka-alalle, ja silloin saatoin hetken seurustella jonkun pojan ystävän kanssa, jotta tämä näkisi mikä LÖYTÖ olen. Säälipisteillä ja pelailuilla sitten sainkin pojan itselleni hetkeksi, poika sai neitsyyteni (olin päättänyt, että joko HÄN tai ei kukaan).
En ole kuuna päivänä kehdannut kertoa KENELLEKÄÄN mikä karmea STALKER olen ollut!!!! Ihan kipeetä... Jaa... tämä toka tapaus muuten: tähän päivään asti välillämme on säilynyt joku jännä vire, hän on yhä jollain tavalla suojeleva mua kohtaan. Ilmeisesti jollain tavalla onnistuin hänet koukuttamaan. Mua ei tietenkään ole kiinnostanut enää viiteentoista vuoteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimeä. Soittelin ja katkaisin heti, kun joku vastasi. Tunnilla tuijottelin ja tein tyhmiä kysymyksiä ihastukselleni. Kirjoitin kolme paksua vihkoa täyteen rakkausrunoja. Ajattelin, etten koskaan toivu tästä täyttymättömäksi jääneesta rakkaudesta, mutta yhden kesän aikana löysin ekat_kolme_ poikaystävää ja unohdin tämän ensirakkauden.
Muistan ala-asteella olleeni ihastuneeni lähes kaikkiin poikiin, hetken myös nuoreen miesopeen joka oli sijaisena. Naurettavaa, mutta tunteet olivat joka kerta niin aidot ja lämpimät. Mietin kaikki silloisen elämänpiirin miehet läpi, että kukahan voisi välittää minusta. Näkyyköhän tää suuri rakkaudenkaipuu jotenkin jatkossakin :D Ihan hyvän ja rakastavan miehen kyllä sain, ja jossain vaiheessa ehdin viettää jo sellaista vaikeastitavoiteltavan mutta tavoitellun nuoren naisen eloakin. :D
Omakohtaisia ei tule äkkiseltään mieleen. Tunnen silti myötähäpeää =) Kuulostaa jotenkin niin tutulta.
Olin silloin ala-asteella. Runot olivat aika noloja.
Hän ei koskaan vastannut niihin.
Yllätyksekseni kun olin 18-vuotta ja asuin entisen mieheni kanssa yhdessä, ilmestyi hän ovelleni.
Siis kaikkien niiden vuosien jälkeen!
Olin yllättynyt ja iloinen, hän halusi tavata minut.
Eipä meistä paria tullut kun olin silloin varattu.
Mutta aika erikoinen tarina.:)
Ansaitset stalkkeroinnin nobelin. Laita vinkit nuorten lehteen, tällaisiä kikkoja minäkin olisin kaivannut, kosken tyhmyyttäni itse kyennyt keksimään.
Mutta mua kyllä vieläkin hävettää kaikki omat temppuni.. *punastelee*
Soitin joskus puhelinnumero salaisena ihastukselleni, joka oli muuten lukion ekalla minun ollessa seiskalla, ja puhumisen sijasta soitin hänelle mankasta lauluja! Siis jotain hempeitä rakkauslauluja vai mitä lie olivatkaan. Siis voi.. Kaveri oli siinä vieressä tukemassa ja olihan se jännää, hihi. :>
Sitten joskus soitin toisen ihastukseni kotinumeroon useasti, joskus taisi hänen äitinsä vastata tms. Minä kyllä rupattelinkin pojan kanssa, mutta voi nolo..
Onhan siinä hirveät mahikset, kun pojat oli lukiossa ja mä yläasteen alussa haaveilin.. :D No, nykyisin minulla on neljä vuotta vanhempi puoliso, mutta ehkä teini-iässä tuo ikäero olisi ollut aika merkittävä..
Ja kyllä mäkin lymysin aina ihastukseni talon läheisyydessä, joka oli kilometrien päässä omasta asuinpaikastani.. En sentään ovella käynyt! :)
Alue: Aihe vapaa
Mä sit suihkutin siihen askiin hajuvettä et se muka oli mun tuoksua joka oli tarttunu mun takin taskusta. Pieleen tietysti meni, kun röökit maistu karseelle sen jälkeen ja kundi suuttui.