Miksi mies on tällainen?
Ei halua mitään yhteistä?
Kuitenkin olemme olleet yhdessä vuosikausia, on koti ja lapset (ovatkin ainoat asiat mitkä virallisesti on yhteistä)
Mutta: pankissa kysyttiin haluammeko yhteisen taloustilin? Mies vastasi, ei. Autokaupassa kysyttiin, tuleeko molempien nimiin, mies vastasi ei. Tuttava pyysi kylään, mies sanoi tulevansa yksin. Vakuutustoimistossa ehdoteltiin jostain että toiselle olisi turvaa, mikäli jotain ikävää sattuisi? Mies ei halunnut (kuvittelee että haluan vain hyötyä hänestä!)
Ehdotan, että ostaisimme kotiin jotain tärkeää (vaikka uusi pesukone kun vanha temppuilee..) Hän vastaa: jos itse maksat. (mutta jos kyseessä olisi tv niin olisi jo ostanut). Ostin sen sitten itse.
Lopputulos on se että koen alemmuutta. Hänellä on valta asema.
Aloituksesta voi saada sen kuvan että törsään. Päinvastoin olen säästeliäs ja korjaan ennenkuin ostan uutta. Minulla on vara ostaa vain ruokaa ja pakolliset talousjutut. Ainut "vikani" on ilmeisesti se että tienaan niin paljon vähemmän kuin mies. Käyn siivoamassa muutamina päivinä viikossa. Hän käyttää surutta sitä minua vastaan. Säästän rahaa mutta ne menee aina johonkin kalliiseen kuten tuo pesukone. Mies ei osallistu huonekalu/astia/pesukone ym ostoksiin! En osta käytettynä sohvaa/sänkyjä hygienia syistä. Näistä tulee minulle iso lovi. Mies käyttää itseensä joka kuukausi humputtelurahaa satasien edestä.
Maksaa valtaosan asumismenoista mutta onko se oikein että saan kuulla siitä? Tietysti on vielä sellainen että jättää kaikki kotona minun niskoille, myös lapset.
Muuten menee hyvin mutta nämä tilanteet, kuin hän eriyttää itsensä perheestään? Kuin pitäisi minua siipeilijänä?
Olisipa kiva saada täältä fiksuja vastauksia tai vertaistukea samaa kokeneilta? Koen että olemme umpikujassa, keskustelu ei auta. Toivoisin että mies pitäisi meitä yhdenvertaisina! Minulla ei ole luottavainen olo, en pysty luottamaan mieheen joka toimii näin. Hän saattaa päättää yksin isoista asioista vaikka se vaikuttaisi koko perheeseen.
Kommentit (49)
Onko hän tunne-elämältään jähmeä? Ei kovin hyvä empatiakykykään? Huumorintajuton? Suosittelen jatkamaan elämää ilman häntä. Usein ihminen kehittyy ja tasoittuu iän tullessa, mutta nuo tapauksen vain pahenevat. Jokainen ansaitsee kaikin tavoin tavertaisen parisuhteen ja yksinkin on parempi olla, kuin jatkuvasti pettyneenä toisen kanssa.
-M45
Se on itsekäs. Nyt vastako hän on alkanut niin tekemään etkö oma aikaisemmin huomannut miehen luonnetta.
En tajua kuinka tuollaisen miehen kanssa voi alkaa vielä perhettäkin perustaan. Onko nainen ollut tosiaan niin epätoivoinen että kelpasi kuka tahansa.
Aloituksesta ei saa kuvaa, että törsäät vaan että olet narsistin uhri. Tutustu aiheeseen kontrollointi, taloudellinen väkivalta, intiimi läheisyys ja sen puute, omanarvontunto jne.
Ilmeisesti olet huonosta lapsuuskodista siirtynyt miehen pariksi ehtimättä kasvattaa tervettä kuvaa itsestäsi, tarpeistasi ja rajoistasi. Tarvitsetko isähahmoa vai miksi siedät tuota?
Ja tiedät varmaan itsekin, että siinä vaiheessa, kun kirjoittaa tänne avauksen, on asiat tosi hullusti.
Sanoit, että mies maksaa suurimmaksiosaksi asumismenot. Mielestäni silloin ihan reilua, että sinä maksat muita juttuja
No tätähän et halua kuulla, mutta olet miehelle itsestäänselvyys, et arvokas. Totu tai toimi.
Exän kanssa oli vähän samaa. Ei mitään yhdessä hankkimaa ja yhteistä. Mies vain kieltäytyi. Taloon piti tehdä remontteja, mutta ex ei alkanut suunnitella mitään. Lopulta itse ne suunnittelin ja itse remonttilainat otin.
Minä olin se enemmän tienaava ja ex jättäytyi kaikesta vastuusta pois ja oli vain.
Kerran hänet kutsuttiin suullisesti tuttavaperheen lapsen yo-juhliin. Meni sinne yksin. Jälkeen mietin, että kutsu varmaan koski minuakin, kun kuitenkin tiesin tämän pariskunnan ja olin toisen kanssa samassa työpaikassa. Ex vain käyttäytyi siten, että kutsu on hänelle.
Ex kieltäytyi aina kaikesta mitä minä ehdotin. Kaikin tavoin vätys, mutta aina halusi jotenkin näpäyttää ja osasi olla ivallinen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että mies maksaa suurimmaksiosaksi asumismenot. Mielestäni silloin ihan reilua, että sinä maksat muita juttuja
Kunhan asunto on molempien omaisuutta, muuten ei ole ok. Ja auto sen, joka sen maksaa jne.
Pärjäät yksin paremmin, saat asumisen ja elatustuet +viikko viikko systeemillä mies joutuu osallistumaan lastenhoitoon ja hoitaa huushollin itse
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa oli vähän samaa. Ei mitään yhdessä hankkimaa ja yhteistä. Mies vain kieltäytyi. Taloon piti tehdä remontteja, mutta ex ei alkanut suunnitella mitään. Lopulta itse ne suunnittelin ja itse remonttilainat otin.
Minä olin se enemmän tienaava ja ex jättäytyi kaikesta vastuusta pois ja oli vain.
Kerran hänet kutsuttiin suullisesti tuttavaperheen lapsen yo-juhliin. Meni sinne yksin. Jälkeen mietin, että kutsu varmaan koski minuakin, kun kuitenkin tiesin tämän pariskunnan ja olin toisen kanssa samassa työpaikassa. Ex vain käyttäytyi siten, että kutsu on hänelle.
Ex kieltäytyi aina kaikesta mitä minä ehdotin. Kaikin tavoin vätys, mutta aina halusi jotenkin näpäyttää ja osasi olla ivallinen.
Narsisti tai muu luonnevikainen tuokin. Älkää jääkö sietämään tuollaista!
Kyllä minä nyt olen kateellinen! Sinulla on niin ihana mies ja seksi on taivaallista. Et sinä varmaan muuten suostuisi ylläpitämään miehen elintasoa omalla ja lastesi kustannuksella, jos miehessä ei olisi jotain niin erinomaisen suuremmoista, ethän?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa lähteä
Ja pitää huoli, että saa erossa sen mittä kuuluu.
tähän sopii pätevä neuvo eli jätä se sika
Miten saada mies ymmärtämään kodin- ja lastenhoitosi arvo? Olette varmaankin keskustelleet tai ainakin yrittäneet keskustella asiasta. Mites pariterapia? Sinulla on ikävä asema tuollaisen miehen kanssa, tuskin hän muuttuu tuosta. Pystyisitkö kouluttautumaan tai hankkimaan itsellesi muuta työtä jossa olisi parempi palkka? Tuntuu että miehesi on saanut alistettua sinut kokonaan eikä arvosta ollenkaan. Tulisiko kuinka suuri riita jos vaan ottaisit ja pitäisit puoliasi, esim kotitöiden arvosta mitä teet. Voi olla että miehesi ei kunnioita senkään vuoksi että annat hänen päsmäröidä ja tilanne muuttuisi kun et hyväksy sitä. Tai sitten hän on täysi m****u ja ero ainut ratkaisu, eihän tuollainen ole normaalia ja hyväksyttävää
Melkoisella todennäköisyydellä aloitus on provo, niin ilmiselvää vastakkainasettelua.
Mutta mikäli ei ole, niin aloittaja voi alkaa korjaamaan tilannetta tekemällä merkittävän parannuksen jonka hän voi tehdä ihan itse: ilmoittaa miehelle että vastedes kaikki kulut jaetaan tasan puoliksi.
Tänä päivänä nimittäin moni mies uskaltaa jo vaatia tasa-arvoa myös omalta puoleltaan, se ei ole enää sitä että nainen poimii vain mieluisat kirsikat tasa-arvokakusta mutta kun tulee laskujen maksun aika, niin ollaan taas yhtäkkiä heikompi astia ja annetaan miehen kantaa suurempi taakka.
Lyhyt vastaus jos ylempi oli someaivolle liian pitkä: Ap, maksa puolet kuluista niin kuin aikuisen ihmisen kuuluu.
Ei parempi ja huonompi ole yhdenvertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta ei saa kuvaa, että törsäät vaan että olet narsistin uhri. Tutustu aiheeseen kontrollointi, taloudellinen väkivalta, intiimi läheisyys ja sen puute, omanarvontunto jne.
Ilmeisesti olet huonosta lapsuuskodista siirtynyt miehen pariksi ehtimättä kasvattaa tervettä kuvaa itsestäsi, tarpeistasi ja rajoistasi. Tarvitsetko isähahmoa vai miksi siedät tuota?
Ja tiedät varmaan itsekin, että siinä vaiheessa, kun kirjoittaa tänne avauksen, on asiat tosi hullusti.
Kiitos sinulle. Osuit oikeaan. Käyn terapiassa nykyään ja olen alkanut oppia pitämään rajojani.
Luin tekstini uudelleen, aika hullua koska kuten kirjoitin yleensä on kaikki hyvin. Nuo tilanteet vaan tulee jolloin huomaa että "tämä ei ole oikein"!
Kiitos muillekin vastaajille, fiksua porukkaa kerrankin täällä :)
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin itsekkäästä tuhlarimiehestä ja avioiduin uudelleen samalla tavalla ajattelevan kanssa. Suosittelen.
Tämä neuvo ok,
koska miehesi ei muutu.
Mä erosin itsekkäästä tuhlarimiehestä ja avioiduin uudelleen samalla tavalla ajattelevan kanssa. Suosittelen.