Änkytys 3-vuotiaalla.Oiskos tietoa ja neuvoja?
Meillä siis hiukan reilu 3-vuotias tyttö,joka aloitti pikkusiskojensa kanssa päiväkodin tammikuun alusta.Tässä samaisessa päiväkodissa lapset olivat myös aiemminkin,mutta olivat pienellä 9kk:n tauolla,kun itse olin äitiyslomalla.Silloin varsinkin tyttö nautti hoidossa olosta eikä ollut minkäänlaista hämminkiä(aloitti silloin ollessaan 1v9kk, mutta pikkusisko 10kk oli samassa ryhmässä)
Änkyttäminen alkoi siis heti tarhaan menon jälkeen ja nyt kysynkin voisiko änkyttäminen todella johtua siitä,että hän joutui muiden hoidettavaksi(alku oli tosiaankin hankalaa,siis ekat 2viikkoa,mutta nyt menee jo enemmän kuin mielellään).Tarhassa eivät ole kuulemma huomanneet tytön änkyttävän ollenkaan.
Tietenkin tulee itselle mieleen,olenko minä aiheuttanut todella herkälle lapsellemme tämän esim. kun olen joutunut korottamaan ääntäni...
Vai voisiko se johtua,että tyttö on joutunut eroon sisaruksistaan,koska on jo 3v ja hän kuuluupi jo isompien puolelle?Olin kylläkin itse tähän järjestelyyn enemmän kuin tyytyväinen sillä tytöt elivät kuin symbioosissa(ikäeroa tosiaan 11kk)ja ajattelin,että oppivat leikkimään muidenkin kuin toistensa kanssa.Muuten en usko että tarhassa olisi mitään,joka laukaisisi änkyttäminen kuin vain tuo aloittaminen...tai eihän sitäkään koskaan tiedä:(
Olen kyllä kuullut että änkyttäminen voisi jopa kuulua tähän ikäkauteen,sillä ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita on niin paljon ja kun kaikki täytyy saada kerrotuksi niin menevätkin sanat sekaisin,eikä lapsi enää tiedä mitä sanoisi.Puhe ei siis pysy ajatuksen perässä.
Voih,olipas hankala kertoa,mutta tässä tätä olisi,sekavasti,mutta kuitenkin on.Olisin ikionnellinen jo jollakin olisi tarjota vertaistukea tai tietoa asiasta!!
itsekin lapsena änkyttänyt ja myöhään puhumaan oppinut,itseään syyllistävä UUPU
Kommentit (3)
Itse olen lukenut aika vasta jonkun kirjoituksen änkytyksestä ja jäi sellainen mielikuva, että se on tuossa 2-5v iässä hyvin tavallista/normaalia ja ohi menevää. Liittyy siis juuri siihen kehitysvaiheeseen kun oikeesti ei pysty tuomaan itseään niin nopeasti puhumalla esille kuin haluaisi ja lapsi osaa jo huomata omat virheensä esim. sanojen taivuttamisessa tai oikein ääntämisessä ja tämä tuntuukin aika loogiselta selitykseltä.
Siinä vain oli sitten ettei asiasta kannata tehdä sen suurempaa numeroa tai hälyä vaan antaa lapsen änkyttää ja rauhassa asiansa selvittää. Varmasti se jossain vaiheessa kannattaa huomioida jos ei ala mennä ohi mutta mulla tuttavan lapsi on mielestäni änkyttänyt vuoden ainakin ja ei sitä sen enempää olla vielä ainakaan puheterapialla hoideltu ja kyseessä onkin alle 4v lapsi.
molemmin puolin. Änkytys oli ohimenevää- mitä minä en uskonut..Tosin moni kertoi että on samaa kokenut, ja että syynä on monesti asia määrä, ja kuitenkin rajallinen sanavarasto. Joten hakevat änkyttämällä sitä seuraavaa sanaa. Ja kun on vielä kiirekkin kertoilla.
Eli voihan olla että teilläkin on samalla lailla ohimenevää. Meillä kyllä syntyi tuo pikkusisko näihin aikoihin, mutta en mieltänyt minkään järkytyksen aiheuttamaksi. Ja moni sanoikin ettei edes huomaa, itse kai sitä äitinä niin kiinnittä huomion kullannuppuihinsa !
Meillä poika, 2v7kk, aloitti änkyttämisen yhtäkkiä eräänä päivänä muutama viikko sitten. Ajoittain änkyttäminen on ollut todella selvää, pahimpana päivänä minkään lauseen lopettamisesta ei meinannut tulla mitään ja asia selvästi häiritsi poikaa itseäänkin. Meillä isä änkyttänyt lapsena, ja edelleen vähän (vaikka useimmat eivät sitä enää edes huomaa).
Kannattaa hakea netistä tietoa asiasta. Myös kirjastosta löysin hyviä kirjoja. 2-5 vuoden välillä on yksi ajanjakso, jolloin änkyttämisen alkamista yleisesti esiintyy. Änkyttämisestä kärsii 5%, aikuisista 1%, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että 80% menee ohi. Aikaa vaivan hellittämiseen voi mennä esim. vuosikin, välillä voi tulla parempia jaksoja ja sitten vaiva voi taas pahentua. Perinnöllisyydellä on osuutta asiaan, alttius voi siis olla ja sitten jokin tekijä laukaisee vaivan, esim. pikkusisaruksen syntymä, tarhaan palu tauon jälkeen jne. Meilläkin poika on herkkä, temperamenttinen, fiksu. Hänelle syntyi pikkusisko n. vuosi sitten, mutta silloin ei siis vielä ollut änkytystä. Änkytyksen alkamisen kanssa samoihin aikoihin osui paluu tarhaan joululomalta. Olen syyllistänyt itseäni tarhaan viemisestä ja samoin ääneni korottamisesta (pojalla ollut tosi voimakas uhma ja sisaruskateus), mutta tosiasiahan on, että joko syy on näissä tai sitten ei, jos ei, vaivan olisi saattanut laukaista jokin muu tekijä, enkä millään voi suojella poikaa kaikilta häntä mahdollisesti rasittavilta asioilta. Pojan puhumaan oppimisessa on myös tapahtunut valtavaa kehitystä valtavaa vauhtia, hän hokee usein " toi on mun äiti, äiti katoa minnekään" jne., toisin sanoen paljon selkeästi tapahtuu pienen mielessä juuri nyt, mikä kaikki voi vaikuttaa.
Vaivan vaikeusasteella ei ole yhteyttä paranemisen todennäköisyyteen, ts. vaikea änkytys voi mennä ohi ja lievä jäädä. Vars. änkytykseksi luetaan vaiva, joka on kestänyt vähintään 3 kk, usein näytetään 6 kuukautta pidettävän puheterapeutille viemisen rajana. Ainakin vähän aikaa voi siis katsoa, meneekö vaiva ohi, yrittää olla kiinnittämättä liikaa huomiota asiaan, antaa lapselle aikaa sanoa sanottavansa rauhassa omalla tavallaan. Erityisesti vanhempien suhtautumisella asiaan kuuluu olevan merkittävä rooli siinä, miten vaiva etenee.
Tässä hätäinen referaatti itse selville saamastani, mutta kannattaa tosiaan itse etsiä tietoa lisää. Mm. änkyttävien lasten yhdistyksen sivuilla netissä oli mukava yhteenveto asiasta + käytännön ohjeita.
Toivottavasti teillä ja meillä kuulutaan siihen 80 prosenttiin!!!!!