Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisuutta...
20.12.2006 |
Yleensä puhutaan aikuisten välisestä mustasukkaisuudesta, mutta meidän perheessä ollaan mustasukkaisia lapselle, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Olemme uusperhe ja myös minusta mustasukkainen mieheni on mustis myös lapsellemme. Häntä siis risoo, jos annan huomiota lapselleni (edellisestä liitosta). Yhteisiä lapsia ei ole ja ainoaksi esteeksi hankkia niitä on ilmaantunut miehen huoli siitä, että jos tulisi uusi vauva taloon, häntä ei enää ollenkaan huomattaisi...
Meillä on vähän erilaiset linjat kasvatuksen suhteen. Miehen mielestä lapset menevät siinä sivussa ja pärjäävät vähän niin kuin omillaan ja minä taas olen hyvin huolehtivainen. Nämä mallit tulevat omista perheistämme. Mieheni vanhemmat ovat antaneet lasten olla oman onnensa nojassa, eikä heidän kanssaan juuri ole leikitty tai touhuttu. Työ on ollut tärkeämpi ja lapset ovat pyörineet helmoissa (tyypillistä maatilallisille).
Mieheni on huomionkipeä ja kaipaa kovasti hellyyttä. Hän ei siedä sitä, etten keskity häneen 100 %:sti. Hän haluaa, että passaan ja palvon. Hän on kuin pieni lapsi, joka taistelee huomiosta. Tuntuu käsittämättömältä, ettei hän ymmärrä, että lapseni vie tietyn osan huomiosta. Hän on monesti työntämässä lasta sivuun, kun tarvitsee minua. Lapsellista? Minusta on... Joskus tuntuu, että minulla on kaksi lasta huolettavana.
Omasta mielestäni annan tarpeeksi huomiota miehelleni. Hellittelemme, keskustelemme, sekstailemme ja vietämme kahdenkeskisiä hetkiä mielestäni ihan tarpeeksi. Mikään vaan ei tunnu riittävän miehelle! Hän vaatii aina vain enemmän. Yhteisistä lapsista on puhuttu, mutta pelottaa suunnitella edes sellaista, kun tuntuu, että jo tämän yhden lapsen kanssa on jo näin vaikeaa. Olen miettinyt, olisiko tilanne erilainen, kun lapsi olisi miehen oma. Tiedän kyllä jo vastauksen... Eipä taitaisi olla...
Mielipiteitä?
Kommentit (6)
huomaa sen että lapsena ei ole saatu hellyyttä.. Nyt aikuisena kaipaa sitä suunnattomasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään olen väritelty...
Voi kuule, voisin kirjata tähän satoja muita lapsellisuuksia mieheeni liittyen. Tämä on vähän tällainen pehmustettu versio.
En ole lainkaan kanaemo, päinvastoin. Kannusta lasta itsenäisyyteen, onhan hän jo 4-vuotias. Toki touhuan lapsen kanssa...
Mies ei kyllä osallistu näihin kotiasioihin muutenkaan. Ei tee kotitöitä eikä vietä aikaa lapsen kanssa. Kaikki muu on tärkeämpää.
Sitten on vaatimassa kuitenkin itselleen kaiken huomion ja palvelun.
Hänen äitinsä on varsinainen kanaemo, joka on passannut mieheni pilalle. Odottaa ilmeisesti minulta samanlaista huolenpitoa. Paskat.
Voi olla parempi tosiaan sysätä vauvahaaveet suohon... ap
Tätä olen yrittänyt miehellekin sanoa, mutta sanoo, että minä olen kylmä ja tunteeton, kun en halua hellyyttä. Hän vain perustelee asian niin, että koska hän rakastaa mua niin paljon, hän haluaa helliä. Ja koska minä en helli häntä niin paljoa, en varmastikaan sitten rakastakaan... ap
onhan helliminenkin tärkeää parisuhteessa, pusuttelu ja halailu... mutta kokoajan...
Ollaan kotosalla molemmat tosi paljon ja koko ajan halaillaan sekä pusutellaan. Mun mielestä on tarpeeksi, mutta mies tosiaan vaatii tosi paljon! Haluaa myös muunlaista huomiota, keskustelua ja muuta. Ehkä eniten rassaa se, että mies tarvitsee huomion tässä ja nyt, aina silloin kun hänelle itselleen sopii. Silloin pitää kaikki muu keskeyttää ja keskittyä vain häneen! Silloin pitää lapsikin " nostaa hyllylle" odottamaan...ap
niin kuulostaa tosiaan, että miehesi on aika lapsellinen ja itsekäs. Jos puhe ei auta, ei varmaan jää kuin kaksi vaihtoehtoa: ero tai se, että hyväksyt tuon käytöksen.
Tistysti voihan se olla, että sinä olet kanaemo, joka höösää koko ajan lasten kanssa ja mies vain yrittää tuoda vähän suhteellisuudentajua hommaan. Vaikea sanoa, kun en tunne teitä. Kuulostat kyllä avauksessasi ihan täyspäiseltä ihmiseltä ;)