päiväunet ym. rutiinit päivähoidossa
Kolme- ja viisivuotiaat lapseni aloittivat hoidon ryhmäperhepäiväkodissa.
Lapset menivät hoitoon innoissaan, mutta pian alkoi voimakas vastustus. Lapset ovat tähän asti olleet kotihoidossa ja käyneet kerhossa.
Asumme pienellä paikkakunnalla, ja useimmat hoitolapsista ja hoitajista olivat entuudestaan tuttuja.
Nyt varsinkin isommalle päiväunet ovat todella kova paikka. Tuolla siis kaikki lapset nukkuvat päiväunet, ja meidänkin lapset hoitajien mukaan nukkuvat yleensä hyvin.
Tänään isompi sanoi, ettei hän käy koskaan hoidossa kakalla, koska siellä pitää itse pyyhkiä peppu, ja hän pelkää, ettei osaakaan.
Molemmat ovat nyt todella tarkkoja siitä, mitä vaatteita huolivat päälleen: hoidossa kun täytyy pukea itse, eivät halua esim. vetoketjullisia vaatteita.
Sitten valittavat lukemattomista pienistä asioista. Itse kyllä pidän ryhmiksen hoitajia ammattitaitoisina ja ystävällisinä. Tuntuu vain kurjalta, kun lapset yhä voimakkaammin vastustavat hoitoon menoa.
Kauanko muilla on sopeutuminen vienyt aikaa? Vinkkejä sopeutumisen helpottamiseksi?
Kommentit (2)
Hoitajat kyllä huolehtivat lapsista, ja ryhmä on hyvä: 12 lasta ja kolme hoitajaa, nuorin lapsista kaksivuotias.
Hoitajat sanoivat heti ekojen päivien jälkeen, että nuorempi lapsemme saa ensin yrittää itse, ja sitten autetaan.
Ehkä kyseessä on jonkinlainen näkemyserö kasvatuksessa/arvoissa? Minusta kun kolmevuotiaan ei ole mitenkään kiire oppia itsenäiseksi ja " pärjääväksi" .
Hoitajien mukaan lapsillamme menee hoidossa hyvin: leikit sujuvat ryhmässä, syövät hyvin, ovat " ihan normaaleja lapsia" .
Lapset vain vastustavat jatkuvasti hoitoon menoa, ja isompi on alkanut valittamaan mahakipua.
Päivittäin keskustelen lasten kanssa hoitopäivästä.
Tuo on tuttua täälläkin, että valitusta kuuluu välistä ja vaatteita valitsi myös sen mukaan mitä osaa helposti pukea päälle. Siitä ajattelin, että hyvähän se on, että osaa itse sanoa mitä osaa tehdä ja ensin opetellaan kotona käyttämään uutta juttua, jos jännittää osaako itse. Just tänäkeväänä isonappinen kevättakki oli sellainen, vaikka ikää on jo 5v. Myös kengissä piti pitkään tarrakenkiä, ettei tarttenut osata itse laittaa muuta kiinni kuin tarra päältä tarvittaessa. Housut laitoin aina sen verran sopivasti löysälle, että sai vedettyä kiinni ylös ja alas, nyt tietenkin osaa jo solmia nauhat, kiinnittää nepparit, vetskarit ja jopa hakasenkin. Se on hyvä jos laittaa sellaset vaatteet mitkä osaa itse laittaa, eipähän ole turhaa stressiä hoidossa sellaisesta.
Vessajutusta kannattaa sanoa, että sopii opettajan kanssa, että ope tulee pyyhkimään, koska pidättely ei ole hyvä juttu pidemmän päälle. Tietysti kannattaa kotonakin opettaa tai pyytää opettajaa opettamaan. Sekin tietenkin pitää pian oppia hoitamaan itse joka tapauksessa.
Koita selvittää mikä se vastustuksen todellinen syy on, jännittääkö joku juttu, harmittaako pikkuasia tms. mikä tuntuu lapsesta isommalta jutulta. Mä kyselen usein, etät miten menee ja kun huomaan, että joku juttu lasta kaivelee niin lupaan heti että juttelen opettajan kanssa siitä asiasta. Yleensä se auttaa, lapsi tietää, etät opettajalle on sanottu ja opettaja voi vähän pitää silmällä enemmän. Lapsella siis turvallinen tunne, että aikuinen tietää ja hoitaa, ja opettajan helpompi kiinnittää huomiota kun on konkreettisesta asiasta kyse, ja äidin ei tarvitse miettiä kun tietää, että tuli sanottua ja varmaan huolehtiivatkin sitten...
Pikkujutuista puheenollen meidän lapsi inhoaa ruokalaa siitä syystä, että siellä pitää syödä hiljaa... eli eipä ole iso ongelma mun mielestä, mutta lapselle tuollaset " oudot" tavat, tai opettajan komentaminen on isompi juttu... Keskusteltu on ja ymmärtää asian.