Haave pikkukakkosesta ja uusi työ
Mitä tehdä kun vauvakuume yllätti, mutta koen koen velvollisuudekseni hoitaa työprojektin, joka loppuu 2007 vuoden lopussa?
Meillä esikoinen on reilun vuoden verran ja yhtäkkiä on vauvakuume iskenyt, mieleen ei mahdu mitään muuta kuin spekulaatio siitä, entä jo seuraavalla kierrolla aloittaisimme...Ensimmäinen lapsemme ei antanut itseään kauaa odottaa ja ehkä taustalla elää ajatus, ettei toistakaan lasta tarvitse kauaa yrittää, vaikka tämmöinen näkemys on mielestäni tosi vaarallinen. Lähipiirissä on käyty läpi lapsettomuushoitoja ja myös lapsettomuutta. Minulle uraa tärkempi on perhe ja lapset ja tämä näkemys ajaa työnantajaa kohtaan tuntemani velvollisuuden yli. Mutta en ole ehtinyt olla töissä kuin kuukauden ja välillä koen tärkeänä sen, että hoitaisin vastuullisen projektin kunnialla loppuun.
Miten tässä kannattaa toimia?
Huhuilu 30-v. haaveena kolme lasta
Kommentit (7)
Mulla sama homma, aloitin juuri uuden työn ja silti kolmannen kuume kuikertaa. Annan luonnon tehdä tehtävänsä ja kohtalon päättää puolestani. Tsemppiä!
Siis jos vuoden kuluttua " työt on hoidettu" (tai siis se kyseinen projekti?), niin eihän tässä tarvitse odottaa kuin muutaman kuukauden kun voi kokeilla onneaan vauvahommissa? (Ymmärsinkö tuon oikein?)
Tietenkin olettaen että sinulla edellinen raskaus meni OK. Yritän sanoa sitä että minulla ensimmäinen raskaus oli niin kivulias etten olisi töissä pystynyt olemaan, mutta jos sinun työsi ei ole fyysisesti niin vaativaa ja noin, niin miksei sitä vauvan tuloa voisi ajoittaa sitten niin että olet töissä sitten masua kanniskellen? (Hih, kiva ajatella että vauveli on töissä mukana)
Mielestäni se hyvä puoli tuossa " pitkässä" raskausajassa kuitenkin on, että ehtii hyvin järjestellä asioita :) Eli Sinä periaatteessa pystyt tekemään töitä ihan hyvän aikaa ennenkuin äitiysloma alkaa. Ja muutaman kuukauden malttamalla ehtisit hoitaa koko projektin loppuun :)
Kiitos vastauksista! Kommentit toivat toivottua näkökulmaa tilanteen pähkäilyyn. Lapsien suunnittelu pätkätöiden rinnalla ei ole helppoa, jos haluaa pitää työrintamalle hyvät välit, sillä eihän niitä lapsia noin vain voi tilata tulemaan juuri sitten kun työpätkä päättyy. Tämmöiseen ajatukseen itse välillä huomaan sortuvani ja pitää palauttaa ajatukset maan pinnalle. Ehkä kärvistelen vauvakuumeen kanssa ja nautin esikoisestamme ensi vuoden alkuun, jolloin sitten voi alkaa hommiin ja katsoa kuinka käy.
Miten te muut pätkätöiden tekijät olette junailleet perheen perustamisen?
Huhuilu
Itselläni on vähän sama tilanne päällä (ehkä)... kolmatta yritetään saada alulle, siis vasta toinen yrityskierto meneillään. Olen tehnyt pätkätöitä aina, välillä pidempiä ja välillä lyhyempiä pätkiä. Nyt olen ollut työttömänä yli puoli vuotta ja eilen soiteltiin haastatteluun, mahdollinen työ kestäisi ainakin elokuun loppuun saakka... eli jos matematiikkani pitää paikkansa ja tällä kierrolla raskautuisin niin vauva syntyisi heinä/elokuussa.... Huh kun myllertää päässä.... No pohdittuani asiaa vauva on kuitenkin 100 kertaa tärkeämpi asia, vaikka työihminen olenkin ja haluaisin saada oman alani vakituisen työn jota olen halunnut jo vuosia ja sen vuoksi vauvantekoa on lykätty, mutta kesällä tuli sellainen tunne että paskat nyt loppuu haaveileminen työstä!
Huh, ymmärsiköhän kukaan tuota tekstiä...
Työniloa!
Luulen ymmärtäväni täysin, mitä mp73 tarkoitat.
Kun toiveena on vakituinen työ, sitä haluaisi näyttää parhaansa työmarkkinoilla. Ja siihen kuvioon ei välttämättä sovi vatsan kasvatus. Minulla ensimmäinen raskaus meni hyvin, mutta olin kyllä aika väsynyt ja lisäksi ajatukset harhaili aika usein töiden parista vauvaelämään ja omaan mahaan.
Kun tässä itse punnitsen vaihtoehtoja toisesta lapsesta ja yrityksen aloittamisesta, järki sanoo, että työprojekti kannattaisi hoitaa loppuun, mutta heti sen jälkeen tulee mieleen, ettei lapsen saamista voi ajoittaa suoraviivaisesti siihen, kun projekti loppuu. Inhottaa tämmöinen laskelmointi, mutta eihän tässä pätkätyöelämässä muutakaan voi. Onneksi mies on ymmärtäväinen minua kohtaan.
mulla semmonen tilanne että 33vk sitten sain kuulla saaneeni vakituisen työn joka alkaa 2.1(4kk:n koeaika) plussasin viikko sitten tiistaina, aiheutti hieman mietintää lähinnä siitä että esikoista odottaessa jäin sairaslomalle jo rv25 ja jso tämä raskaus olisi sujunut samalla tavalla en olisi ehtinyt suorittaa koeaikaa, siitäkin huolimatta olisimme toivottaneet tulevan pienokaisen tervetulleeksi ja miettineet työasioita sitten ajallaan. Toisin kävi, raskaus oli mennyt kesken jo heti alkuunsa ja sunnuntaina alkoi vuoto. Pikkukakkosta on yritetty enemmän ja vähemmän esikoisen syntymästä lähtien(esikoinen muuten tuli ihan yllärinä) mutta edelleen odotellaan, esikonen täyttää vuoden piakkoin, aloitan työt sovitusti ja vatsaa alan kasvattamaan sitten kun luoja suo. halusin vain muistuttaa ettei noita lapsia " tilata" vaan ne todellakin saadaan ja jos semmota " oikeaa aikaa" jää kovin odottelemaan voi olla ettei sitä aikaa sitten koskaan tulekkaan. Ymmärrän keskustelun aloittajaa oikein hyvin, teidän täytyy vain miettiä kumpi se on tärkeämpää työ vai perhe ja toimia sen mukaan, työnantajaa ei kannata ajatella, hän sopeutuu tilanteeseen.
Onnea sekä työ että lapsirintamalle!!!
Minä kyllä olisin töissä vielä tuon yli vuoden jos vähääkään pidät työstäsi, kuitenkin se tuntuu lyhyeltä ajalta. Voisi olla kiva aloittaa äitiysloma v.2008 aikana ja hankkia vaikka sitten se kolmas vielä heti perään. Olisi saanut olla kunnolla töissä, mikä on aika hyvä asia nykyään, työkokemusta ainakin kertyy. Toisaalta vauvakuume on kyllä aika vahva tunne eikä siihen taida auttaa muu kuin saada vauva.