Miksi tehdä/saada kolmas lapsi? Puolesta ja vastaan!

Meillä on kaksi tytärtä, 2v9kk ja 8½kk. Minulla on ollut vauvakuume (tai oikeastaan kolmannen lapsen kuume) siitä lähtien kun kuopuksemme syntyi. Nyt olen kuitenkin yrittänyt ajatella niitä SYITÄ miksi haluaisin vielä kolmannen lapsen.



Minusta olisi ihanaa, että lapsilla olisi sisaruksia. Itselläni on yksi sisko, ja hän on minulle korvaamaton ihminen. Minulle on siis tärkeää, että meillä on ainakin kaksi lasta, jotta he saavat kokea tämän saman tunteen ja että heillä on AINA toisensa. Mutta jos sisaruksia olisi vielä yksi lisää, se olisi vielä suurempi rikkaus.



Lisäksi haluaisin vielä kerran kokea raskauden ja synnytyksen. Olen nauttinut molemmista raskauksista ja synnytyksistä tosi paljon ja kaikki menikin todella hyvin molempien tyttöjen osalta. Välillä kun näen raskaana olevan naisen, minulla menee sellainen " aalto" läpi koko vartalon, kaipuu on niin suurta..



Mutta kuitenkin meitä pelottaa, että voiko hyvä onni jatkua. Nyt meillä on kaksi tervettä, kilttiä, ihanaa lasta. Entä jos kolmannella olisikin jokin sairaus, miten jaksaisin kolmen pienen kanssa (emme siis kaipaa " iltatähteä" vuosien päästä vaan mahdollisimman pienet ikäerot). En tiedä miten se nyt pelottaa, koska toisessa raskaudessa en edes ajatellut mitää tällaista. EN siis tarkoita, ettemmekö ottaisi avosylin vastaan myös sairasta lasta, vaan... Miten sen nyt selittäisi.. Jotenkin siis se tulevaisuus pelottaa.. Se ainainen huoli sairaasta lapsesta ja se oma jaksaminen. Nyt on kuitenkin kaikki niin hyvin tällä hetkellä ja elämä on huoletonta.. ymmärtääköhän kukaan mitä ajan edes takaa.. Vaikea muotoilla ajatuksiaan, mutta ehkä ajan takaa siis sitä, että kannattaako " riskiä" enää ottaa, vaan kannattaisiko olla vain tyytyväinen nykytilanteeseen jossa kaikki on kuitenkin hyvin? Ollaan onnellisia siis kahdenkin lapsen kanssa.



Lisäksi taloudelliset seikat askarruttaa. Nyt pieninä lapset eivät vaadi mitään suuria " sijoituksia" , mutta entä kun lapset kasvavat? Tulee menoja, harrastuksia.. Lisäksi kaikki kolme lasta tulisi kouluttaakin. Emme haluaisi, että lapset joutuisivat ottamaan opintolainaa jota sitten makselevat vuosikaudet, vaan toivoisimme, että lapset asuisivat luonamme kunnes ovat opintonsa opiskelleet (olettaen siis että mieluisa koulu löytyy suht läheltä). Mutta koskaan ei tiedä mitä lapset haluavat opiskella jne (vuosimaksut, matkakulut..). Jotenkin tuntuu hassulta miettiä näitä jo nyt, mutta ennemmin tai myöhemmin se on kuitenkin edessä.



Rakennamme juuri taloa, jonne tulee 4 makuuhuonetta, eli mahdollinen kolmas lapsi on siinäkin huomioitu. Pääasiassa se tulee olemaan ainakin aluksi vieras- ja työhuone. Myöskin autoon mahtuisi kolmaskin lapsi, joten sellaisia suuria investointeja taas ei tarvitsisi tehdä jos kolmas lapsi tulisi. Mutta silti mietityttää..



Onko muilla samoja aatoksia? Noita pelkoja lapsen terveydestä? Tai taloudellisia seikkoja tulevaisuudessa? Vai olenko mä ihan uuno kun tällaisia mietin?

Meillä on lapset 6v ja pian 4v. Jotenkin sanaton sopimus on ollut et ainakin 3lasta jos luoja suo. Nt on sit 3 ajankohtainen ku vanhin menee syksyllä kouluun. Itselläni on paljon sisaruksia ja miehelläni vain yksi sisar. Mieheni olisi aina halunnut että heitä olisi ollut enemmän. Itse koen sisarukseni suureksi rikkaukseksi.

Tosin mies heitti että eiköhän se 4 menis kans.....

Eillen tein positiivisen testin joten nyt sit se 3 ilmottelee itsestään ;)

Onnea positiivisesta testistä!! :) :)

Meillä on esikoinen 2v ja kuopus 7kk. Eli heillä ikäeroa 1v5kk. Ja melko lailla kuopuksen syntymän jälkeen päätimme, että teemme kolmannen muksun perään. Kolmannella yrityskierrolla tärppäsi ja nyt menossa rv 10+2. Eli kuopukselle ja kolmoselle tulee ikäeroa 1v2kk.



Miksi?



Äärimmäisen hyvä kysymys. Me emme mieheni kanssa ole päättäneet tarkkaa lapsilukua. Ajattelimme, että teemme nyt nämä kolme peräjälkeen ja katotaan sitten myöhemmin tuleeko neljättä vai ei. Meistä tuntui parhaimmalta hankkia muksut nyt samaan ryppääseen. Rankkaahan se on se on fakta, mutta halusimme lapsista toisilleen leikkikaverit ja on sitten vaippa- ja valvomiskausi kerralla ohi.



Haluaisin mahdollisesti opiskella jotakin vielä tulevaisuudessa ja sitten kun olemme nämä kolme saaneet päivähoitoikäisiksi (2-3v) niin palaan kunnolla joko työelämään tai opiskelemaan. Nyt on " lasten aika" . Joskus sitten " työn aika" .



Äh, en mä osaa sen kummemmin perustella...



AIHA

Hei mulla on sama fiilis nyt tai ei koskaan. Ikäkin tulee myöhemmin vastaan.



Vaikea sanoa miksi. Nyt on ensimmäisen kerran oikea vauvakuume. On kova tarve saada kokea raskaus vielä kerran ja saada pitää pientä vauvaa vielä kerran.



Tottakai välillä miettii meneekö vielä kerran kaikki hyvin, mutta eiköhän elämä kanna.



Onnea pohdinnoille.

Itse kasvoin ainoana lapsena, ja olisin aina toivonut sisarusta. Minusta kolme on parempi kuin kaksi siinä, että silloin alkaa olla suurperheen tuntua, ja lapsista kasvaa hyvällä onnella joukkue eikä vain yksinpelaajia. Joukkuetaidoista on valtavasti hyötyä myöhemmin elämässä. Kaksilapsisessa perheessä vanhemmat voivat vielä kohdella molempia muksuja kuin " ainokaista" , mutta suuremmassa perheessä alkaa demokratia purra:)

Itsekään en erityisemmin pitänyt raskaana olosta, mutta ajattelen, että se kestää kuitenkin vain rajallisen ajan, mutta lapset ovat periaatteessa ikuisia:)

Meillä on esikoinen 5v3kk ja kuopus 3v7kk ja masuvauva on rv7. Mieheni oli pitkään sitä mieltä, että kaksi lasta on meille riittävästi. Minä taas mietin aina, että olis kiva tehdä kolmas sitten kun esikko menee kouluun, niin saisin olla kotona myös sen tärkeän ajan kun ensimmäinen lähtee koulutielle meidän perheessä. Jollain tapaa lasten pikkuvauva aika oli myös raskasta, minä opiskelin samalla, me rakiensimme taloa, mieheni teki tuolloin olosuhteiden pakosta todella paljon töitä.



Noh, kävi sitten kuitenkin niin, että valmistuin vihdoin kun kuopus oli 1,5v, pääsin heti töihin ja pikkuhiljaa kun " stressi" elämässäni väheni aloin haaveilla vauvasta=) Miehen innostaminen olikin sitten suurempi urakka. Kahden aiemman lapsen kohdalla vauvakuume on meissä syttynyt yhtäaikaa ja tämän kolmannen kohdalla koin sitten epätoivoisen yksin kuumeilun. Onneksi mies kuitenkin n.2 vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen oli lämmennyt ajatukselle ja pikku-kolmonen sai alkunsa heti ensi yrittämällä=)



Perusteluja miksi me haluamme kolmannen lapsen:

-Sisaruus on mielestämme rikkaus

-saan olla kotona kun esikko menee kouluun ja nyt olen kotona myös kun hän menee eskariin=)

- kolmen lapsen kanssa ei tule vielä " tila ongelmaa" eli esim. asuntomme on riittävän tilava, norm.henkilöautoon sopii viisi henkeä...

-haluamme vielä kokea raskauden ja syntymän ihmeen, ja kuinkahan hurmaava persoona meille tällä kertaa syntyy

-on myös ihana nähdä kuinka lapset ottavat uuden sisaruksen vastaan, hekin saavat kokea vauvan tulon erilailla kuin esikko aikanaan kun oli vain 1v8kk vanha kun kuopus syntyi, hän ei siitä ajasta taida muistaa mitää.



Syyt miksi mieheni empi kolmannen lapsen yrittämistä olivat:

- kun kaksi kertaa on kaikki mennyt hyvin niin, mitä jos kolmannella kerralla sattuu jotain.

-hän muisti lasten vauva ajan rankkana (syyt olivat kyllä lapsista riippumattomia, eli sen hetkisestä elämäntilanteesta johtuvia)

- aiempaan liittyen, hän koki, että lasten kanssa pääsee jo niin helpolla, että ei halunnut samaa ruljanssia alusta.



Nämä nyt tuli mieleen. Ja täytyy vielä sanoa, että olemme niin onnellisia ja kiitollisia kun saamme vielä kerran kokea tämän kaiken (jos kaikki menee hyvin). Jotenkin toisaalta tämä kolmas raskaus tuntuu erilaiselta kuin aiemmat. Melkein kuin olisin ensimmäistä kertaa odottamassa kun viimeisestä on mennyt jo jonkin aikaa. Toisaalta taas, huomaa hyvin odottavansa jo kolmatta, esim. monia pelkoja joita oli esikkoa ja kuopusta odottaesa ei nyt ole.

Aamu-unisena ei tullut ajateltua asiaa aivan loppuun. Meillä asiaan vaikuttaa myös se, että kolmas lapsi opetta sisaruksia jakamaan eri tavalla kuin vain kaksi. Kaikki ei mene aina tasan ja puoliksi. Toisia oppii huomioimaan eritavoin (olemme molemmat itsekin kolmilapsisista perheistä).



On myös mukava ajatella, että tämä vähemmän kiireinen kotonaoloaika saa jatkua hieman pidempään. Ei tarvitse vielä huolehtia hoitopaikoista ja sairauspoissaoloista vaan voi arkenakin nauttia pitkistä aamuista ja elää omaa tahtia. Meillä esikoinen menisi kouluun silloin kun toivottu kuopus täyttäisi kolme.

Minulla kolme lasta ja nyt neljäs yrityksessä.. Kyllä jonkun aikaa piti pistää vauvakuumetta vastaan kun perhe muutenkin suuri.. Mutta anna palaa vaan.. :) Eihän teidän tarvitse edes vielä tila-autoon vaihtaa.. :) Meillä kun on jo seitsemän paikkainen auto.. Eipä sitten vanhempana kaduta ettei sullut sitä yhtä vielä tehtyä.. Jos on saanut kunnialla ja asiallisesti muutkin lapset kasvatettua niin miksei antaisi kuumeeseen lääkettä ja yrittäisi vielä yhtä??