*~* HAAHUT viikko 44 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 v vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Titi-uu84[/b] 22-v lähihoitaja-opiskelija, mies 25-v. Ollaan seurusteltu 6 vuotta. Asumme Itä-Suomessa maaseudulla koiran ja kahden kissan kanssa. Ensimmäinen yrityksessä ja ehkäisystä luovuttu 04/2006. Alkuraskauden keskenmenot 05/2006 ja 10/2006.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 18.5.2007
[b]vm69[/b] plussa 4.10.2006, la 13.6.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (70)
Vm69, olen todella pahoillani. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon hyvää tarkoittavia sanoja, mutta mitkään sanat eivät varmasti auta. Meitä kuitenkin on täällä monta kenen mielessä olet. Itkekää rauhassa ja pitäkää huolta toisistanne. Paljon voimia!
Menier
Rutistus sinulle!
menin ihan sanattomaksi kun luin viestisi. Olen pahoillani mitä olet joutunut kestämään! Tiedän sen omasta kokemuksesta helppoo ei oo!! Ehkä tauko tekee hyvää mutta heti kun tuntuu siltä olet aina tervetullu joukkoomme takaisin, rakas ystävä!! Mitä ihminen joutuukaan kestämään tässä maailmassa??
Te olette kaikki niin ihania...
Mulle tuli kunnon itku vasta äsken kun luin teidän kirjoituksianne.
Miten tuntemattomat ihmiset voi ollakaan näin todellisia. Kiitos!!
vm69:toivottavasti jakselet edes jotenkin. Vaikeaa on, siitä ei ole epäilystäkään! Minäkin haluan vielä painottaa, että kun siltä tuntuu, tule tänne murheinesi ja ajatuksinesi. Täällä on aina joku, joka kuuntelee ja lohduttaa :´) Ja jos taas palstailu ahdistaa, ota etäisyyttä. Mutta aina löytyy olkapää, jota vastaan nojata. Voimia sinulle ja perheelle, olet ajatuksissani!
Sain eilen kamalan ja järkyttävän puhelun töihin: lapseni soittivat hysteerisesti itkien. Ekaluokkalaisen paras kaveri oli kuollut! Tapaturma, muuta emme tiedä. En voi muuta kuin ajatella sitä perhe-parkaa, miten he selviävät??! Lähdin töistä kesken ja hain lapset kotiin, juteltiin asiasta. 7-v ei aivan tajua, että kaveri on kuollut, vaikeaahan se onkin ymmärtää. Muutenkin rankkaa, kun tässä viime viikot on keskusteltu Enkelivauvasta, elämästä ja kuolemasta... Perheessä on muitakin lapsia, kauheaa ajatella, miten he asiasta selviävät! Jokaisen vanhemman pahin painajainen :´( Tuntuu todella pahalta, kurkkua oikein kuristaa. Lapset onneksi toipuvat nopeammin, mutta ne vanhemmat... apua! Toivon heille valtavasti voimia niin järkyttävään suruun!
Tuntuu niin omituiselta, että oma elämä kuitankin tässä ja nyt jatkuu, kun jonkun perhe on täysin hajalla ja rikki. Ei auta auringonpaiste...
En ole nyt ollenkaan hyvää seuraa, joten vetäydyn taka-alalle.
Toivon teille kaikille oikein hyvää lauantaita. Rakastakaa toisianne!
Rakkaudella Sofia
Ei löydy sanoja. Kyyneleitä kyllä puolestanne. Voimia ja jaksamista teidän perheelle.
Uutisistasi kovin surullinen Koala
Vm69:Oikein suuri halaus ja osanottoni menetyksesi johdosta.On se niin väärin että aina kerkee nauttimaan jonkin aikaa raskaudesta ja sitten vedetäänkin matto pois jalkojen alta...
" Tuolla taivaan rajan toisella puolen sinä odotat vuoroasi,milloin sinä saat tulla äidin ja isän syliin,iloa tuoda.
Miksi sait vain pienen hetken,käydä vain kertomassa, kyllä minä täältä tulen, kunhan vain tulee minun vuoroni."
" Tämä pieni ei ehtinyt äidin ja isän syliin,kun sen täytyi jo matkaa jatkaa takaisin taivaaseen, siellähän enkeleiden koti onkin."
Tässä muutama teksti jotka löysin kirjasta " keskenmeno" yli 40 tositarinaa.Suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi vaikka rankkaa olikin kirjaa lukea..
Voimia sinulle!!
Halauksin Pipsa
myös teille, sofia, koala ja pipsa.
Eilen itketti kun luin viestejänne, tänään vielä enemmän. Pipsan ihanat lauseet oli liikaa...
Vieläkään en ole ihan oikeaa suruitkua saanut ulos itsestäni. Eilen illalla kun luin näitä itkin ja nyt on taas tippa silmässä, mutta se kunnon " helpottava" itku on vielä tuolla kurkussa kuristamassa. Kun tytöt pyörii ympärillä, ei voi antaa itkun tulla ulos. Mun pitäisi mennä jonnekin yksin, mutta kun ei tee mieli poistua kotoa minnekään.
Tätä mietin jo tuolla km-puolella, että jos kerran luonto hoitaa nää jutut, niin miksei se hoida loppuun asti. Eli miksei se pieni alku voi tulla sieltä itsekseen ulos. Mä en haluisi mennä sinne sairaalaan.
Kyllä mä näköjään täällä pyörin, mutta mies just eilen muistutti oman surunsa keskellä: " Muistathan mitä sovittiin...?" Eli jos tämäKÄÄN ei onnistu, me ei edes yritetä enää. Ja vaikka mulla olo tästä helpottuisi ja vauvakuume nostaisi taas päätään, niin miestä mä en enää saa mukaan. Kun eilen kuultiin, että sykettä ei löydy, mies sanoi ensimmäisiksi sanoiksi " tätä mä just pelkäsinkin" . Niin siis tuon syyn takia mä halusin, että mut " poistetaan listoilta" . Mä tykkään teistä niin kamalasti, että vaikken itse paljon kirjoittelisi, niin taatusti käyn silloin tällöin lukemassa ja pidän peukkuja, että aina silloin tällöin olisi plussauutisia luettavana. Kestäviä sellaisia. Mutta kuumeilemaan en usko palaavani. Ainakaan todelliseen, jossa yritys on mukana. Vauvakuumehan mulla säilyy varmaan lopun elämääni.
Vm69: Miten tää elämä voi olla välillä näin jumalattoman epäreilua ja vaikeeta? Just kun kuvittelee oikeesti olevansa ns. tilanteen herrana, niin sit sattuu aina jotain, joka tiputtaa kylmästi takas maan pinnalle... Ettei vaan vahingossakaan kerkee olla liian onnellinen/tyytyväinen oloonsa.
Mäkin eilen repesin kännissä... Kamalan pitkä juttu, mut mulle tuntemattomia naisia kaks kipaletta hehkuttaa vauvoja, ja mä kerron saaneeni km heinäkuussa, niin toinen vaan tokaisee, et voi voi, kyl mulle kato raskautuminen o helppoo jne...
Sit vähän ajan päästä Miehen vanha koulukaveri tulee hehkuttaan, kuinka sekin on saanu vauvan vähä aika takaperin ja kuinka paljon se on laihtunu sen jälkeen ja plaa plaa....
Sit en vaan jaksanu, mulle tulin niiiiiiiiin paha mieli, et väkisinkin kyyneleet nous silmiin. Saman teki kyl äijällekkin, kun kerroin sille mikä mulla on. Ei se reppana tajunnu miten pahalta voi tuntuu kuunnella tommosta.
Mun pitikin kysyä sulta, et onko tämä nyt aivan varmaa tää kuumeilun lopettelu.. Mutta jos mies pistää jarrut päälle, niin se on varmaan sit siinä. Ja piti myöskin kysyä, noita seuraamuksia, et onko sairaalan keikka edessä vai miten homma hoidetaan loppuun.
Mut sä olitkin kerenny kirjoittaa asiasta jo.
Voi kun sä pysyisit meiän seurassa, vaiks vaan ihan nettikamuna, ilman kuumeiluakin! Sua jää kaipaamaan ihan hirvittävästi, kun ollaan kuitenkin täs läpisty ja löpisty niin paljon kaikennäköistä täs vajaan 4kk aikana. ( Aattele... Niin kauan jo!)
Anteeks etten kykene tän enempää lohduttavia sanoja sulle kirjoittamaan, kun on vähä omakin sydän pipi eilisestä ja päässäkin pieni seppä takoo jotain rautajuttuja...
*iiiiiiiisoooooo halaus*
Tulin vaan konetta sammuttaa ja pikana vilasee..
Surkeeta on ollu sullakin. Ihmiset ei juurikaan osaa käyttää aivojaan.
Kyl mäkin haluisin pysyy nettikamuna. Oon ihan hulluna suhun ja sun hulluihin juttuihisi!!
Tuun joku päivä enempi juttelee. Huominen ohjelmoitu (en kyl tiedä miten mä jaksan) ja maanantaina sairaalaan...
Öitä!!
Pisti myos taallapain pysahtymaan veeam:an uutiset ; isot pahoittelut sinulle ja miehellesi. Josko olosi ajan kanssa selkeytyy ja tulisit viela kuitenkin onnellisesti odottavaksi? (tv. samassa tilanteessa oleva!)
Sofia; tosi on etta suurperheellisissa olen jo pidemman aikaa vaikuttanut, vaikka palloillen kylla vahan siella sun taalla itseasiassa...
Ja en ma nyt Niiin kaukana ole kirjoittelemassa; valimeren rannalla, hmmm Italian leveysasteilla? Talvi se jo tekee tulojaan meillakin, vaikka viela on ajannahden lamminta.
Kivasti taalla kylla on kaikki otettu vastaan ja suretaan yhdessa menetyksia; se on todella tarkeeta psyykkeelle; ei sita muut ymmarra kuin me menettaneet...
Nyt tuon vm69 suuri suru kylla kosketti aivan erityisesti, samassa tilanteessa kun itseni niin tunnen olevan... ' 69 taallakin, keskenmenoja, ja kuitenkin se kaipuu ' viela yhteen' ... tuttua? Mista loytaisi sita rohkeutta ja vahvaa mielta viela yrittaa? Kuka takaisi seuraavan yrityksen onnistumisen, vaikka mita keinoja yrittaisi? Siina munkin ajatuksen paallimaiset kysymykset, on tama niin hankalaa vaikka ennen ei ollut mitaan ongelmia, mista nama siis kaikki nyt kasaantuivat yht' akkia?!
Hankalaa, ja kukaan ei naihin todella voi vastata, viela kasittelen sisallani, mihin sita uskaltaa ryhtya, yrityksen toive olisi suuri, onko pelko epaonnistumisesta viela suurempi?!
Hyvia oita toivottelen kuitenkin kaikille Haahuille.
-levinia kera kummien mietteiden-
Kerronpas vähän taustoja, olen 37-v lähihoitsu pääkaupunkiseudulta ja mies on kahta vuotta vanhempi.
Lapsia on 4, poika vm-93, tytär-vm-96 ja kaksostytöt vm-00.
Kaksosten jälkeen olin vuosia varma, että meidän muksut on nyt tässä mutta kas kummaa mies sai mut ympäripuhuttua ja tämän vuoden helmikuussa poistatin hormonikierukan.
Syyskuun lopussa tein plussatestin ja voi sitä onnea jota kestikin parisen viikkoa !!
Menin lekuriin reilu neljä viikkoa sitten kun vanha sektioarpi(kaksosista) oli älyttömän kipeä ja muutenkin oli kumma olo vatsassa.
Hcg-tä tarkkailtiin viikonverran ja se oli nousujohteinen mutta 9.10 kontrollissa todettiin kysymyksessä olevan tuulimunaraskaus joka lääkkeellisesti tyhjennettiin välittömästi.
Kaks viikkoa olin sairaslomalla kun sain vielä kaiken lisäksi tosi pahan pissatulehduksenkin..
Sain tervarista maksusitoumuksen yksityiselle lääkäri-asemalle gynelle ultraan kun ei meinannut millään se vuoto tulla ulos..Gyne vaan sanoi hyytymien tukkineen kohdunsuun ja ronkki sitä jollain ja kaiken kaikkiaan puolitoista viikkoa oli jälkivuotoa..
Sain myös tuolloin terolut-ressun ja niitä sitten popsinkin kierron 15-26 pvä..
Lääkäri kirjoitti myös clomifen-reseptin ens kiertoa ajatellen mutta niitä en ihan heti uskalla aloittaa kun on jo yhdet kaksoset !! vaikkakin sanoi ettei tuolla annoksella lisää kaksosriskiä !!
Nyt on menossa kp 28 / max 35 ja odottelenkin tätiä visiitille. Oireita on suuntaan jos toiseenkin mutta enemmän tätioireita mm tänään on ollut koko päivän kamala hedari enkä uskaltanut ottaa kun Para-tabsia joten voitte vaan kuvitella auttaako ??
Anteeksi tämä oma (.) viesti mutta ois kiva jos saisin tulla joukkoonne mukaan. lukenut olen teidän juttujanne jo monta viikkoa mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella..tosin kirjoittelen myös tuolla suurperhekuumeilijoissa ja kultaisissa 60-lukulaisissa !!
Illanjatkoja kaikille !!
Isotikru
Taustaa: minä 26v mies 28v, pojat 01 ja 04. Keskenmenot 02/06 ja 06/06. Molemmissa sikiö kuollut kohtuun. Ekassa viikolla 8 ja toisessa viikolla 5 tai 6. Toinen alkoi spontaanisti viikolla 12 ja toinen käynnistettiin. Toisessa km epäiltiin ensin tuulimunaa, mutta sitten löytyi sikiö ja odoteltiin. Parin viiko päästä selvisi, että kuollut on.
Pidettiin taukoa jonkun aikaa ja nyt tuon vauvalaskurin mukaan raskausviikkoja 8. Tiistaina 7.11 olisi ultra ja pelottaa niin pirusti. En tiedä mitä pitäisi ajatella, tuntuu että polla sekoaa ihan täysin. En haluaisi kokea enään yhtään keskenmenoa, vaan kun en voi sitä itse päättää.
VOIMIA KAIKILLE KESKENMENON SAANEILLE!
ja Tervetuloa ÄIPPÄ-80 ja Isotikru! Olette sydämellisesti tervetulleita Haahuilemaan! Ajoin olemme kovin alakuloinen joukko johtuen kaikkia koskettaneista murheellisista tapahtumista, mutta täältä saa aina lohtua hädän hetkellä! Kun maailma murjoo, tietää, että on AINAKIN yksi paikka, jossa saa itkeä ja valittaa :´)
Helga:ihmiset on joskus (tietämättään?) niin kamalan ajattelemattomia... Tosi ikävää. =(
Koala-72..... Mitä sulle kuuluu, en ole pitkään aikaan sun kuulumisia kuullu? Muistan, miten ihanasti SINÄKIN mua jaksoit lohdutella pari viikkoa sitten! Ois kiva tietää, mitä sulle nyt kuuluu. Mulla elämä välillä hymyilee, välillä kaataa julmasti maahan... Ilmoittele itsestäsi =)
levinia:oletteko kauan asuneet siellä? Minkä ikäisiä teidän lapset olikaan? Utelenko liikaa? Kamalasti kysymysmerkkejä ;)
vm-69:Miten jaksat? Voi sentään, miten voikaan olla niin kovin pahoillaan ihmisen puolesta, jota ei edes tunne. Juttelin eilen mieheni kanssa tilanteestanne, siitä, ettei mies enää jaksa näiden tapahtumien jälkeen vauvakuumeilla. Mieheni tuumasi, että ei ehkä juuri nyt jaksa. Niin, kun aikaa menee, kuka tietää? Pääasia että haluatte molemmat samaa asiaa. Voi Rakas vm, koittakaa jaksaa!!
Jälkivuoto on loppunut. Nyt saa täti tulla NIIN PIAN, kuin haluaa! Eli nyt sitten kestää ihan pirun kauan, taatusti!!!
Ihanaa sunnuntaita, voimia kaikille sitä tarvitseville!
Rakkaudella Sofia
Saanko liittyä seuraanne? Olen lueskellut teidän keskustelujanne ja syvä osanottoni kaikille, jotka olette kokeneet menetyksen. Itku on tullut minullekin, kun olette kertoneet kokemuksianne. Paljon voimia ja jaksamista erityisesti vm69:lle ja Sofialle.
Taitaa olla niin, että vain itse keskenmenon kokenut voi lohduttaa toista km kokenutta. Ystäväni, joka kärsii lapsettomuudesta, lohdutti minua; " Älä nyt noin sure, kun sinähän tulet sentään raskaaksi." Sepä kohentikin mielialaa.
No, ehkä lapsettomuuden tuska on niin erilainen ja hän kokee minut aivan yhtä lohduttavana.
Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten. Toinen viime viikolla, kun vuoto alkoi rv 7 todella runsaana. Lohtuna koen, ettei varmaankaan kaavintaan tarvitse mennä. Mutta siitä tarkistus ensi viikolla.
Esikoista on nyt vuosi yritetty ja kauhulla luinkin tilastoja, että meillä on nyt 40 % todennäköisyys kolmanteen keskenmenoon, kun km on jo kaksi kertaa tapahtunut, eikä onnistuneita raskauksia ole yhtään. Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan.
Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille teille!
Ihan tälläinen hätäinen viesti omasta navasta:
Ei vieläkään menkkoja... Ei mitään oireita. Aamulla pitkällisen katon tuijottelun jälkeen päätin tehä kompromissin itseni kanssa ja testata ovistikulla... Ja siihen ei sit tullu kuin se yks kälynen viiva, niin eipä tarvinnu uhrata oikeeta testiä.
Mua ei edes jännitä vielä. Jos alkaa niin sit alkaa, mutta jos ei ala niin sit voin kertoo et huomenna ei töitten teosta tuu mitään.. Koska sit pidän melekein niinkuin varmana plussan tuloo. Ikinä kun ei oo menkat myöhässä mulla.( Tietty nyt tää kierto voi just olla sekin ihmekierto, et kaikki alkaa myöhässä tai jotain..)
Huoh...
Uusiakin on ilmestynyt tänne, tervetuloa tasapuolisesti kaikille, tie tänne vain on turhan kivinen ja raskas.
VM69: Psst... Tuu tuonne toiselle puolelle... Toimiiko se sun vanha meili os, minkä annoit googlen puolelle?
Oli sit ihan pakko mennä ja kattoo mitkä tulos la jos nyt oisin raskaana... 17.7 ois päivä.
Nyt loppuu tää tämmönen ja meen vessaan tarkkailukierrokselle.
Heippa!
Isotikru, Äippä ja Leijonanhymy: Pahoitteluni menetyksistänne ja tervetuloa joukkoon haahuilemaan! Voimia ja jaksuja teille tulevaan.
vm69: Miten tänään jakselet? Olet ollu kyllä kovin ajatuksissani. Ja kuten Helga sanoi, niin olisi kiva pitää sut edelleen nettikamuna vaikkei muuten. Jaksuja teille ja lohtuhalit.
Sofia: Toivotaan nyt ettei tarvi pitkään odotella menkkoja. bdbd
ON: Huomenna pitäisi menkkojen alkaa, mutta ei ole mitään siihen viittaavia oireita. Alavatsa on tosi turvonnut, mutta ylempää ei, kuten yleensä on silloin kun menkat ovat alkamassa. Ens sunnuntaina testailen, mikäli menkat ei ole silloin vielä alkaneet.
Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!
Pakkasenkirpeää sunnuntaita kaikille haahuilijoille :) Ystäväni oli viikonlopun meillä kylässä ja juuri tulin juna-asemalta häntä viemässä. Hän on viikolla 13 ja masu pullotti jo kivasti. Haikea oli fiilis mutta kovin olen onnellinen hänen puolestaan :)
Levinia: Moikka vaan sinnekin päin muailmaa! Kiva että olet kehissä täälläkin :)
Isotikru, ÄIPPÄ_80 ja Leijonahymy: Tervetuloa vain tänne minunkin puolestani! Mukavaa saada lisää juttuseuraa näinkin vaikean aiheen ympärille. Ja varsinkin Leijonahymyn kanssa samanlainen elämäntilanne ja samat kokemukset koskettivat, voimia sinulle tässä viimeisimmässä koitoksessa!
vm69: Olen hyvin pahoillani puolestasi, tuntuu niin epäreilulta. Tee tämän kuumeilun kanssa juuri niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Jos kirjoittelu ja kokemusten jakaminen helpottaa, tee ihmeessä niin. Mutta jos tämä ahdistaa, niin ymmärrämme toki halusi pysyä poissa kuvioista tai ainakin pitää taukoa. Itse tiedät parhaiten mikä sinulle tällä hetkellä sopii. Mutta muista että täällä ollaan vertaistukena mikäli sitä kaipaat :)
ÄIPPÄ-80: Toivon sydämestäni sinulle onnea ja tsemppiä kovasti tiistain ultraan. Pidetään peukkuja että kaikki olisi niinkuin pitää. Niinkuin sanoit, keskenmeno ei ole omissa käsissä, vaan joku muu näistä asioista päättää. Mutta yllättävän paljon pää kuitenkin kestää, vaikka tuntuu ettei yhtää vastoinkäymistä enää voi tulla ennenkuin järki lähtee. Kummasti sitä vaan saa voimia kestää asioita. Jotenkin itse aina ajattelen, että niille ihmisille vastoinkäymisiä annetaan, jotka niitä pystyvät kestämään. Eli jotkut ihmiset ovat tarpeeksi vahvoja kestämään negatiivisia tunteita ja epäonnea. Oikeinhan se ei ole, mutta itse ainakin ajattelen, ettei kukaan minulle näitä kokemuksia sallisi, mikäli pääni ei niitä kestäisi. Voi olla hassu ajattelutapa, mutta näin olen itse tätä pähkäillyt.
Sofia: Mahtavaa että jälkivuoto on loppunut. Sehän kertoo siitä että kohtu on tyhjentynyt ja tervehtyminen voi alkaa. Mikäli menkkoja ei kuulu, ota vaan yhteyttä lääkäriin. Keinoja kyllä löytyy. Tietenkin varmaan kannattaa ainakin nelisen viikkoa rauhassa odotella.
Helga: Voi mitä hölömöjä juttuja mielessä pyörii! Ihan täsmälleen samat kuin täällä! Itsekin kävin jo vauvalaskurin tekemässä, hitsi vieköön. Olisi se niin ihanaa. Ovistikkujakin kaapista löytyy ja kamppailen koko ajan sitä vastaan että antaisin niiden rauhassa tuolla kaapissa maata. Nehän raskaushormonin tosiaan paljastaa. Voi voi kun on vaikeaa!
Katri: Voi että mikä itsekuri sinulla on, mahtavaa! Viikon päästä vasta aiot testailla mikäli menkkoja ei kuulu. Itse en tuohon kykenisi. Varsinkaan jos mitään menkkamaisia tuntemuksia ei sinulla ole. Toivotaan parasta! :)
Omaa naperoista: Tosiaankin lumimyräkkäsiemennyksestä ja oviksesta on kohtapuoliin viikko. Yritän koko ajan olla tutkailematta tuntemuksia, mutta joitain selvästi havaittavia on myös ollut. Valkovuotoeritys on tajuttoman runsasta, yskäistessä ja nauraessa oikein lurahtaa pöksyyn. Aiemmissa raskauksissa minulla on valkovuoto ollut selkeä merkki. Lisäksi olen useamman illan ollut niin väsynyt, että olen kivunnut sänkyyn jo seitsemän-yhdeksän välillä ja samantien nukahtanut. Myös väsymys on ollut aiemmissa raskauksissa suuressa osassa. Lisäksi nännit ovat olleet noin neljä päivää hirveän kipeät, tosin aiemmissa raskauksissa kipu oli koko rinta-alueella. Sen takia tuo nännien arkuus vähän häiritseekin ja saa epäilemään. Lisäksi alavatsassa on vihlaissut välillä kipeästi noustessa tai nauraessa kovaa. Mutta nyt olen päättänyt olla pessimistinen ja pistän clomien syyksi nämä oireet, lääkityshän saattaa aiheuttaa samoja oireita kuin raskaus. Tosin clomit olen ottanut jo alkukierrosta, eikä silloin mitään oireita ollut. Nämä ovat ilmestyneet vasta viikon sisällä. Mutta 14.11 eli reilun viikon päästä on menkkojen alkamispäivä, jospa maltan katsella sinne asti. Ykkösoletuksenani kuitenkin on, että menkat silloin alkaa. Näin on pakko ajatella.
Nyt ruoanlaittoon ja ajatukset välillä muualle hetkeksi :)
Olen 28 v kuumeilija, mieheni 31 v. Asumme Itä-Suomessa ja meillä on 1,5 v poika. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 06. Minulla todettiin tuulimunaraskaus vkolla 8+5 erinäisten ultrien jälkeen ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin tasan 2 vkoa sitten viikoilla 9+1. Eka viikko tyhjrnnyksen jälkeen meni ok, mutta nyt on iskenyt jonkinmoinen masennus ja ahdistus. Pännii ihan huolella niin sanotusti. Tuntuu hölmöltä, kun ei sikiötä edes ollut, niin ei sitä oikeasti ole menettänytkään. Mutta silti surettaa. Oli se kuitenkin ajatuksissa ja toiveissa. Oltiin niin iloisia toisen lapsen tulosta.
Nyt pitää odotella vuodon loppumista (hyvin on jo hiipumaan päin) ja raskaustestin muuttumista negatiiviseksi, sitten voisi alkaa yrittää uudelleen. Ei vaan huvittaisi, huonosti sekin kuitenkin päättyy.
Eka raskaus meni hyvin, mutta meinasimme menettää lapsemme verenmyrkytykseen, oli minuuteista kiinni. Tässä on vaan pyörinyt mustat ajatukset päässä, että eikö meidän jälkikasvun saanti voi olla millään tavalla normaalia ja mennä edes joskus hyvin.
No, on meillä onneksi tuo iloinen ja terve poika. Siitä saan voimaa.
Anteeksi sekava ja masentava kirjoitus heti alkuun.
Vm69: Tää on niiiiiiiiin väärin!!!! Mä oon niiin surullinen sun puolesta!!!!!
Ja komppaan muita, tiedät mistä meidät löytää, jos tulee tarvetta!
Ikävä kyllä en kerkee nyt tän enempää juttelemaan ja lohduttamaan, mut tiiät, että oot ajatuksissani!