Kultainen 60-luku: viikko 38
Eikös kukaan ollut vielä pinoa aukaissut? Tai sitten en vain löytänyt...
Punktio oli eilen. Jännitin ihan kamalasti taas alussa, ja puudutuspiikit sattui tosi paljon. Itse keräily ei sitten tuntunut missään. Saalis oli pieni pettymys, kahdeksasta rakkulasta löytyi sitten vai neljä munasolua. No, se on toisaalta paras saalis tähän asti. Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn että hedelmöittyisivät ja alkaisivat jakaantumaan kaikki hyvin. Lääkärin kanssa oli puhe viime viikolla että siirretään kaksi (mikäli kaksi siirrettäväksi asti), huomioiden hoitohistorian. Kun yhdellä ei onnistuttu ja pakastusta eivät kestäneet. ja se ainoa plussa tuli siitä eka hoidosta jolloin siirrettiin kaksi alkioita. Hieman parantaa mahdollisuuksia ja toisaalta kaksoisraskauden todennäköisyys on kuitenkin niin pieni. Ja me ollaan valmiita ottamaan se riski kuitenkin.
Kaipa sinne klinikalle voisi soittaakin miten on hedelmöittyneet ja onko lähteneet jakautumaan. Mutta toisaalta kaipa nuo soittavat jos ei ole yksikään neljästä onnistunut eikä siirtoa huomenna voida tehdä. Ja toisaalta jos vain yksi sattuisi hedelmöittymään ja alkamaan jakautumaan niin pelkäisin varmaan huomiseen asti päästäisiinkö siirtoon asti. Parempi vain olla tietämätön ja luottaa siihen että jos soittoa ei kuulu niin saadaan huomenna ainakin yksi alkio kyytiin.
Särkylääkettä jouduin eilen ottamaan, yöllä heräsin kovaan vatsakipuun mutta burana auttoi. Oli varmaan kaikki särkylääkkeet ja puudutukset silloin lopettaneet vaikutuksensa. Nyt pitää lepäillä ja juoda paljon vettä. Mahtaa olla kovia kipuja ja turvotusta niillä joilla tulee kymmeniä rakkuloita kun jo näillä määrillä on sen verran tuntemuksia ja turvotustakin.
Mitäs muiden viikon alkuun kuuluu, minä olen nyt ihan tämän oman napani kanssa täällä vauhdissa ;)
Kommentit (42)
Täällä ihanaisessa maisemakonttorissa ei kehtaa tosiaan ihan koko aikaa näillä sivuilla hengailla, kun VAUVA lukee kissan kokoisin kirjaimin jokapuolella, ettei vaan yhdellekään ohi kulkevalle kollegalle jää epäselväksi mistä on kyse. Mut ei se mitään.
Hiljaisia aikoja elellään, viikon päästä onkin taas sitten tosi kyseessä.
Mukavaa viikon jatkoa!
Ankkis
Juu, en minäkään kotona paljon käy näillä sivuilla, kun yleisöä on jatkuvasti... Tytöt aina ohimennessään kyselevät " miksi sä aina olet vauvassa" . Entäs sitten mies; hän ei taida tietää, miten paljon täällä höpötänkään... Kotona on kone juuri " maisemakonttorissa" ...
Täällä töissä sensijaan istun itsekseni omassa huoneessa ja saan ihanan työrauhan palstailuun. Joku kun on ovella, äkkiä vaan toku ohjelma näytölle... Toki teen töitä koko ajan, mutta aina sopivin väliajoin käyn kurkkimassa mitä uutta täällä.
Kirjoittelin maanantaina tonne viime viikon pinoon. Mutta lyhyesti:
Juhannusaattona tehtiin lääkkeellinen tyhjennys ja elokuussa oltu molemmat erilaisissa kokeissa. Kromosomit molemmilla ok, samoin hormoonit ok ja hyytymistekijöistä tulee ensi viikolla tulokset.
Koko kesän olin jo varma, et nyt tämä saa loppua, kolme km:a alle vuoden aikana tuntui olevan meille ihan tarpeeksi, mutta nyt kun ainakaan näistä kokeista ei mitään löytynyt, niin mieli onkin palannut entiselleen.
Eli ovis-testit tuli tänään. Kp 3/32-36 eli odottelua ilmassa.
Kävin vähän selailemassa vanhoja pinoja ja siellä oli ihan kivojakin uutisia luettavaksi, mutta arvaatkaa vaan muistanko kellä plussa-onni on käynyt. Mutta onnea teille kuitenkin.
Sinulla on tosiaan ollut rankkaa! Hienoa, että jaksat kuitenkin vielä uskoa tulevaan ja siihen, että teille on se pieni vauva tarkoitettu syntyväksi.
Me emme ole varmaan paljon yhdessä kirjoitelleetkaan, siirryin tänne kuumeilupuolelle loppukeväällä rämmittyäni ensin km-puolella parisen kuukautta. (km 03/06 rvkolla 20+5) Nykyisin tämä palstailu on ihan päivittäistä...
On niin pahuksen hienoa aina lukea, että joku " omanikäinen" on plussannut. Toivotaan, että plussa-aalto pyyhkäisee joskus meidätkin mukaansa. Ja sitä samaa toivon tietenkin kaikille muillekin!!
Harvakseltaanhan olen teidän joukossanne vieraillut, silloin tällöin kuitenkin. Nyt vaan tuo vm69 loppukommentti toisten " iäkkäitten" plussaamisista sai liikkeelle. Ilokseni voin nimittäin ilmoittaa, että minäkin sain sen kaipaamani yhteenlaskumerkin ja nyt on menossa rv 6+5 laskurin mukaan. Ensimmäinen neuvola on vasta lokakuussa, lähellä puoltaväliä. Oma terkkari on lomalla pari viikkoa siinä alkukuussa ja halusi antaa ajan itselleen eikä sijaiselle.
Kertauksena vanhoille palstailijoille ja tiedoksi uusille, että täytin elokuussa 40 ja mies on vuoden vanhempi. Kauhu nostaa päätään koko ajan, mutta yritän ajatella niin, että se tapahtuu mikä tapahtuakseen on, itse en siihen vaikuttaa voi. Erilaiselta nimittäin tämä alku on tuntunut kuin aikaisemmin. Ennen ei ole ollut mitään kipuja ja nyt on alavatsajomotusta päivittäin, sellaista kuukautistyylistä. Alkuvaiheen ultraan en ole menossa, eli neuvolaan asti on sinniteltävä ja siellä vasta kuulee tuomion. Seulonnat jätän myös käymättä, en ole niissä aiemminkaan ollut. Rakenneultraan sitten menen, jos sinne asti päästään.
Kyllä siis raskautuminen tälläkin iällä on mahdollista ja iso osa teistähän on minua nuorempia. Toki tiedän, että osa on käynyt vaikeita tapahtumia läpi ja on hoidoissa lapsen saamiseksi. Toivon teille kaikille onnea yrityksille ja omalla esimerkilläni voin näyttää, että on se mahdollista!
Luinkin jo kerran plussauksestasi, oliko se nyt suurperhekuumeilijoista...
Silloin olin jo lähellä " tunkeutumista" teidän pinoonne, kun halusin onnitella. Mutta ajattelin sitten toivottaa onnea jos/kun käyt täällä kuuskyt-pinossakin.
ISOT onnittelut vielä kerran!!!
Tekisi mieli sanoa, että perässä tullaan. Ehkäpä tullaankin, onhan siihen 50% mahdollisuus joka kuukausi.
Aikaa vierähtänyt taas kun viimeksi kävin täällä, taisi olla torstai... Perjantaina oli konella vauva-sivut aivan jumissa, ei päästänyt edes lukemaan. Viikonloppu vierähtikin mökillä ja eilinen koulutuksessa. Karseet vieroitusoireet ehti syntymään.
Ensiksi pahoittelut marialle km. Vielä noin monta lyhyellä aikaa vaatii varmasti voimia selvityä menetyksistä. Uutta voimaa sinulle tulevaan kiertoon ja peukkuja paljon.
Sonjaemmalla oli ihania uutisia. Toivotaan nyt kaikki yhdessä että huominen sujuu hyvin ja olisi kaksi siirrettävää. Sehän olisi ihan huikean ihana asia.
Onnea vm.lle hääpäivään! Sopiiko kysyä monesko oli? Ja sinulle kanssa toivotaan että olisi hääaamun hetki tuottanut toivotun tuloksen. Kahden viikon päästä sitten riittää jännäämistä....
Teti sitten lähti lomailemaan ja patikoimaan, ihanaa.... Mitäs meille muille kuuluu?? Monta kertaa ollut paide mielessä, mitähän hänelle kuuluu?? Olisi mukava jos olisi taas porukassa kuumeilemassa....
Omaan napaan ei mitään kummempaa. Toisaalta toivoisi niitä oireita olevan enemmän mutta jos mahassa kaikki on ok ja tällälailla saa raskaana olla niin on aivan mahtava juttu. Housut mahtuvat mukavasti jalkaan, eikä juuri purista yhtään. Edelleenkään ei ole pahaoloa, ei etomista. Suurempia mielihalujakaan ei ole, paitsi hampurilaisia ei tee mieli yhtään. Mahaa ei kyllä ole nippailutkaan aikoihin joten tuntuu vieläkin ajottain mahdottomalta ajatukselta että mahassa olisi mitään. Olen viikonlopun miettinyt josko tämä on tuulimuna kun mahakaan ei kasva niin kuin edellisessä raskaudessa, jolloin tässä vaiheessa oli äitiyshousut käytössä. No tämä on tätä minun jorinointia ja jossittelua. Ensi viikon keskiviikkona on lääkäri jolloin toivottavasti saadaan sydänäänet kuuluviin.
Mitä kuuluu emmille?
Nyt päiväkahville,harmi kun ei ole pullaa mukana...Huomiseen.
-pietu-
Niin, tähän palstailuun tulee riippuvaiseksi...
Toki saa kysyä monesko hääpäivä. Ikäni huomioiden sanoisin että VASTA kahdeksas. Ei mikään suuri juhla siis. Mutta lokakuun alussa tulee tasan 10v siitä kun muutimme yhteen.
Älä pietu turhaan mieti tuulimunaa tai muita ikäviä. Usko nyt vaan siihen, että kaikki on kunnossa!! Uskon kyllä, että odotat ultraan pääsyä.
Mutta varmaan aikanaan ultraakin.
Täällä sitä ollaan ja porskutellaan eteenpäin. vm69:lle onnittelut vuosipäivän johdosta ja tietenkin olisi mahtavaa, jos olisi onnistanut !! Utelias kun olen niin monesko vuosi tuli täyteen ? Itse, kun olen tälläinen nuorikko, eli naimisissa vasta 1v ja 4kk :-) Onneksi niitä yhteisiä vuosia on kuitenkin jo kuusi.
Sonjaemman uutisia oli mukava lukea, ja sinne päin kanssa onnea matkaan ! Kurjia tuollaiset kivut, mutta mitäpä sitä ei kärsisi vauvan takia .. Kerro taas kuulumisia !!!
Marialla oli huonompia uutisia kerrottavana, olen pahoillani ! Kestää aikansa päästä takaisin siivilleen ja alkaa yrittämään uudestaan ! Mutta koittakaa jaksaa, sanoo yksi keskenmenoja kokenut ..ovulaation metsästykseen onnea.
Sitten oli yksi plussannutkin siellä .. Voi kun en muista nimeä, mutta onnittelut sinnekin !!! Oliko kauankin yritystä takana ?
Täällä sellainen mukava aktiivinen olotila senkun jatkuu, ja jopa öisin on hankala saada nukutuksi. Heräilen läpi yön joko pissalle tai muuten vaan ja sitten mietin kaikenlaisia asioita. Vointi kuitenkin hyvä, mutta päivisin tuppaan olemaan väsynyt, kun en yöllä nuku.
Eilen oli neuvolalääkäri, ihan ok lääkäri. Otettiin kokeita jne, ja kaikki hyvin. Kohtu oli kasvanut normaalisti, sanoi sen olevan appelsiinin kokoinen, ja sydänäänetkin saatiin kuuluville. Vauva oli vain liikuvalla tuulella, eli vaihteli paikkaa aina sen mukaan kun doppleri tuli kohdalle :-) Lopulta rauhoittui ja 160krt/min tuli tulokseksi.
Painoasioista hieman puhuivat tämä terv.hoit. eli täytyy tarkkailla. Alkupaino oli 57kg ja nyt se on 65kg eli melkein 10kg tullut lisää, mutta en jotenkin jaksata stressata :-? Ja lääkäri oli sitä mieltä, että turvotusta on edelleen paljon. Että silleen ...
Huomenna on eka ultra ja en varmaan saa nukutuksi ensi yönäkään, kun tuppaa jännittämään. Mutta kertoilen heti kotiin tultua mitä siellä sanottiin ja mitä monitoorissa näkyi.
t. emmi rv-13+2
olithan jo kirjannutkin sinne vuodet, joten onnea vielä kertaalleen !!!
t.emmi
Emmi: mäkin aloin nyt jännityksellä odottelemaan sun ultrakuulumisia. Yövalvomiset on ikäviä. Johtuu ne sitten raskaudesta tai jostain muusta.
pietu; sydänäänten kuuntelu on tosissaan ihanaa ja odottamisen arvoista :)
emmi; ultrapeukutukset.
vm; vuosipäiväonnittelut :) Onneksi muutkaan ei ole täällä aviomaratoonareita :) Vaikka mikä toisaalta hienompaa kuin pitkä liitto nuoruudesta hautaan. Niin, meillä vajaa 10 vuotta yhdessä.
marialle pahoittelut kesäisestä keskenmenosta
Ja SINÄ PLUSSANNUT, jonka nimen unohdin, joka olet kanssa alussa (niin kuin minäkin) ONNEA!
Meillä Ykkönen menossa nukkumaan, se meno vaan aina harhautuu.......
Mentävä :)
Kiitos kannustavista viesteistä. Kotona ei uskalla miestä huolestuttaa ajatuksillaan niin on ihana kun on paikka jossa voi " suunsa" aukaista. Jospa tämä epätietoisuus ja pelko viikon päästä helpottaa kun on lääkäri.
Tuulitiille(meniköhän oikein) paljon virtuaalihalauksia plussan johdosta. Sinullahan on jo viikkoja mukavasti kasassa. Muistinkohan oikein että sinulla oli jo ennestään lapsia?
Sonjaemmaa jännitetään tänään sitten yhdessä että kaikki menee hyvin. Ja tietysti emmin ultra kuulumisia odotetaan myös. Ja mukaville kuulosti nuo neuvolakuulumiset. Niitä sydänäänien kuunteluita odotan minäkin jännityksellä....samoin ultraa.... Olikos meistä kukaan piinaviikoilla??
Noista yhteisistä vuosista vielä; meillä aviovuosia on vasta 11 mutta yhdessä ollaan oltu jo 22 vuotta eli kuulumme niihin joilla kaikki tapahtuu hitaassa aikataulussa, jos noin voi sanoa.
Omasta mahasta sen verran että eilen kun valitin että mahaa ei nippaile enää niin tänä aamuna alkoi taas mahassa sellainen kiristävä tunne. Sekös sai taas hymyn kasvoille ja toiveet korkealle. Jospa tämä tästä.... On vain niin erilainen kun kaksi aikaisempaa. Toisaalta ihana ettei sellaista syömisvimmaa ole kuin edellisessä odotuksessa jolloin piti olla koko ajan jotain suussa kun oli nälkä. Nyt riittää ihan normaalit ruoka-ajat eikä välipaloja mene(ainakaan niitä makeita).
Kuinkas pitkällä pinkertonin raskaus on? Oletko käynyt jo neuvolassa?
Nyt aamukahville,palaillaan....
-pietu-
Pietu: Niin, ole vaan ihan rauhassa. Kaikki raskaudet voivat olla aivan erilaisia. Minäkin lihoin ekassa raskaudessa 22 kg ja toisessa vain 6 kg. Kolmannessa tuli siltä väliltä 13 kg. Olotilat on olleet ihan erilaisia, väsymystä ei kahdessa ekassa raskaudessa ollut ollenkaan, kolmas ja neljäs (km) olivat niin väsyttäviä alussa, että istualleni meinasin nukahtaa. Viimeisessä raskaudessa oli lisäksi alussa vuotoa, joka ei kai kuitenkaan mitenkään voinut viitata tulleeseen keskenmenoon.
Lisäksi viimeisimmässä raskaudessa mulla oli ihan mielettömiä ruokahimoja. Vallitsevin oli raujuusto-currytonnikala. Muissa raskauksissa ei ollut mitään erityistä, tai maksamakkaraa olen tainnut aina himoita...
En tiedä auttaako tämä, mutta toivon, että voisit olla rauhassa ja jättää murehtimiset ja suremiset... Voikun sitten joskus (toivottavasti) itsekin muistaisin nämä ohjeeni...
Ovisviikko tähän asti on tullut hyödynnettyä, tulosta piinaillaan sitten ensiviikon lopulla - seuraavan alussa.
Jännitellen odotan emmin ja sonjaemman kuulumisia..
kaksi alkiota siirrettiin tänään. Oli aika iso pettymys kun neljästä yksi ei hedelmöittynyt, yksi oli huonosti hedelmöittynyt eli roskiin ja vain siis kaksi oli kelvollisia. Eli pakkaseen ei saatu taaskaan mitään. No, viimeksi saatiin kaksi mutta eipähän nuo selviytyneet pakastuksesta vaikka olivat niin ykkösluokkaisia sillon. Tällä kertaa siis huonompia soluja, nuo kaksi oli kai toinen parempi ja toinen hitaammin jakaantunut mutta en sitten tajunnut kysyä luokkia tai muuta kun iski vain se iso pettymyt kun kuuli että puolet vähäisistä meni hukkaan.
Pitäisi vaan nyt ajatella positiivisesti mutta heti vaan tuli mieleen että voi ei taas meni metsään...
Emmillä oli kivoja kuulumisia, täällä odotellaan ultrakuulumisia kovasti! Ja pietullakin housut jo kiristää =)
Niin ja tietysti paljon onnea tuulitiille plussasta!
Nyt minä menen sohvalle makoilemaan kirjan kanssa ja syömään suklaapatukkaa!
Ymmärrän pettymyksesi, mutta nyt ajattelet seuraavat päivät vain positiivisesti noita kahta siirrettyä!!
Hartaasti toivon onnistumista!!
sonjaemman kuulumisia. Kuulostaa niin, niin tutuille nuo sonjaemman tunteet tuosta epäonnistumisesta, mutta minä olen saanut täältä niin paljon tukea omiin epäonnistumisen tuntemuksiin että toivottavasti sonjaemma sinäkin uskot siihen että kaikki menee nyt täälä kertaa hyvin ja kahden viikon päästä saatte plussan näkyviin. Siihen kovasti luotetaan, lepäilet nyt vaan.
Minulla oli taas ruokatunnilla heikkohetki ja sanoin miehelle että outoa kun ei ole millään lailla etovaa oloa. Niin hän sanoi olenkohan ollenkaan raskaana. Nyt sitten pohdin että pitäisikö käydä yksityisellä ultrassa jotta saisi jotain varmistusta asiaan mutta jospa sitä kuitenkin vain odottaisi... Viikkoja on nyt kasassa 10 eli 11. viikko alkaa huomenna.
Nyt on taas jatkettava työn tekoa.
-pietu-
Sen tähden paremmin palstailenkin tuolla suurperheisissä, tämä kun on meille viides. On kuitenkin kiva vaihtaa välillä ajatuksia oman vuosikymmenen väen kanssa, vaikka meillä tosi kiva porukka suurperhepuolella onkin. Teille kaikille onnitteluista kiitos! Täällä teidän puolellanne välillä vaan pääsee mieleen ajatus, että teistä tuntuu pahalta lukea suurperheellisen elämästä kun moni taistelee lapsettomuuden kanssa. Olihan toki osalla teistäkin lapsia jo, jollakulla useampiakin. Muistaakseni vm69 kirjoittelit jossain vaiheessa suurperheisissäkin, itse taisin olla silloin vielä Vauhtinelikko-nimellä.
Ikävä kuulla, ettei sonjaemman tulos aivan odotettu ollut. Pidetään peukkuja ja yritetään ajatella, että kaikkihan on kuitenkin mahdollista. Mulla on eräs vanha (ei iältään siis) työtoveri, joka kävi myös hoitoja läpi ja sai kaksoset, joten voihan kaikki hyvinkin mennä.
Pietun kanssa taidetaan liikkua vähän samoissa ajatuksissa, pelkotiloja ja jännitystä kummallakin. Vaan ei se siitä miksikään tule, odotellaan ja katsotaan päivä kerrallaan.
Pidän peukkuja pystyssä, että kaikki sujuisi niinkuin pitää. On mukavaa lukea kokemuksistasi, koska se on minulle ihan uutta. Tuttavapiirissäni on kaksi perhettä, jotka ovat saaneet lapsen hoitojen avulla, mutta he eivät ole olleet kovin innokkaita kertomaan asioista, hoidoista ja sen kulusta. En ole myöskään uskaltanut kysellä heiltä...
Eli luen todella mielenkiinnolla aina kertomuksiasi. Ja toivotaan nyt niin täysillä kun voi, että tämä kerta tuottaa tulosta!!
Itsellä ovisviikko menossa. Aamulla - hääpäivän kunniaksi klo 5.00 - heräsimme samaan aikaan, ja molemmilla oli sama mielessä. Tämä on ollut koko kesä ja alkusyksy yhtä odottelua ja pettymystä, mutta jospa nyt tällä kertaa onnistaisi.