NELIAPILAT hu huu???

Olisi mukava saada vähän eloa tännekin palstalle, mutta missäs kaikki oikein piileksivät??



Minä olen täällä vaihteeksi ihan toiveikkain mielin. Kp 8 ja mukavat ajat edessä. ; ) On niin paljon ollut kaikenlaista puuhaa, ettei ole kauheasti tätä vauva-asiaakaan tullut mietittyä, mutta onhan se koko ajan jossain tuolla taustalla.



Nyt pitää ruveta valmistautumaan töihin lähtöön. Olikos täällä palstailijat työssäkäyviä vai kotiäitejä? Itse olen osa-aikatöissä, pääasiassa kotiäitinä.

Kiva ,että kaikki ei oo kadonnu.

Minä tällähetkellä töissä ,soppari voimassa vuodenloppuun ,mutta opiskelemaan olen hakenut ja tietoa siitä odottelen saapuvaksi muutaman viikon kuluttua ,silläkin uhalla ,että vauva tiukasti suunnitelmissa on. Kuitenkaan en voi jäädä vaan kotiin sitä plussaa odottamaan kun ei tiedä millon se ,jos koskaan tulee.

Mikäli ei koulunovet aukene ,töitä tehdään sit niin kauan kun niitä on tarjolla ja näillä näkymin niin kun mainitsin ,ne loppuvat vuodenvaihteeseen. Sitten jään kotiin ja taas on aikaa täysillä höyrytä ja metsästää sitä plussaa:)))

Mainita piti vielä ,että mikäli tuo kotiin jääminen tulee eteen...keväällä varmaan käynnistetään uusi hoitokierros sen plussan aikaan saamiseksi. Silloin tulee vuosi lääkärin suosittelemaa taukoa täyteen.

Kyllä minä täälläkin puolella välillä käyn kurkistelemassa.....on jotenkin vielä kotoisempaa:))



Kävin viime torstaina alkuraskauden ultrassa ja siellähän se pallero oli ja oikeassa paikassa. Sydän sykki niin somasti että voih......tämän mukaan la siirtyi vähän aiemmaksi, joten nyt mennään rv7+4. Eli kaikki oli nyt ainakin kunnossa. Niskapoimu ultra on sitten 18.10, joten sitä sitten jäntskätään seuraavaksi.



Pahoinvointi on ollut tähän asti siedettävää, mut nyt pari päivää se on tullut kiusaamaan yölläkin. Välillä on toosi pahaolo, lähellä ettei laatta lennä, mut sit taas yks kaks olo muuttuu paremmaksi. Vaikka jo kolme raskautta takana onkin, niin nyt vasta pääsen sanomaan, että tiedän mitä on raskauspahoinvointi;) Toisaalta ihan kiva, että noita oireita onkin, ei pääse huolehtimaan oireettomudestaan.



Meille on iskenyt taas tämä joka syksyinen flunssa, kaikki lapset kipeinä ja viime yönäkin yskivät semmoista hevosen yskää. Onneksi sattui olemaan kotona jo aiemmin lääkärin määräämää yskänroppia, vaikuttaa jo tehonneen. Minuunkin tämä varmaan iskee uudelleen, kurkkua taas kihelmöi.



Mijoralle; Onnea työnjohdosta! Toivottavasti pian kuitenkin jo tärppäisi;) Minäkin suunnittelin, että kyselisin jotain sijaisuuksia vähäksi aikaa...mut seuraan ekaksi nyt mihin suuntaan tää pahoinvointia vie...ehtiihän tässä pistäytyä.



Mukelolle; Onnea tähän kiertoon!



Yritin sitä neliapila pinoa odotuspuolellekin, mut ei se kauaa pysynyt pinnalla....nyt olen ollut toukokuisissa, mut teitä on vaan niin kova ikävä....tulkaahan nopsaan perässä ja kokeillaan sit uudestaan sitä neliapila pinoa. Tänne on niin leppoisaa kirjoittaa, kun kaikki ootte niin tuttuja.



No tässähän tätä juttua taas olikin......



Lalla ja pallero rv 7+4

Hauska kuulla Lallan kuulumisia. Hienoa, että ultrassa kaikki oli kunnossa. On se aina niin ihmeellistä nähdä ensimmäistä kertaa pikkuinen. Ja tsemppiä sulle pahoinvoinnin kanssa elämiseen. On kyllä kenkku vaiva. Itselläni kaksi ensimmäistä raskautta menivät ilman pahoinvointeja, mutta sitten kolmosesta oli ihan järkky kuvotus pitkään. Oksenntamista panttasin viimeiseen asti, mutta silti paino tippui kovasti ja olo oli tosi huono. Jos tässä onnistun raskautumaan niin olen varautunut kamalaan pahoinvointiin. On sitten kiva yllätys, jos ei sitä tulekaan. =) Ja tosiaan kova yritys olisi päästä sinne odotuspuolelle neliapiloihin. Käy sinä Lalla siihen asti meitä täällä moikkaamassa.



Mijoralle vielä, että minkä ikäisiä sulla olikaan lapset tällä hetkellä? Muistanko väärin, kun muistelen, että olisi jo koululaisia teidän perheessä? Meillä esikoinen vasta eskarilainen ja kuopus puolitoistavuotias, kakkonen on sitten siitä väliltä. Aikaisemmin haaveilin lapsista kahdessa " sarjassa" , mutta kun en tästä enää nuorru niin mieluummin sitten koko sarja kerralla... Jos nyt sitten vaan onnistuisi... Viime kuukausina on kyllä ihan eri tavalla tajunnut, että lapsia todellakin saadaan silloin kun saadaan, kovin paljoa asiaan ei voi itse vaikuttaa. Kyllä tuo asia oli ennenkin tiedossa, mutta kyllä sen paremmin tajuaa vasta, kun siitä on omakohtaista kokemusta.



Sitten kyselisin vielä, että onko teidän kuumeilunne yksityisasia, vai tietävätkö läheisenne siitä vai kuulutteko kenties siihen joukkoon, jonka asiat tiedetään koko tuttavapiirissä? Meillä kuumeilu oli aluksi vain minun ja miehen (sekä tietysti teidän =) ) välinen juttu. Keskenmenosta kerroin yhdelle ystävälle, joka sitten kertoi, että heilläkin vauvan yritystä meneillään. Hänen kanssaan olemme nyt sitten jakaneet tätä kuumeilua enemmänkin. Muille ei olla puhuttu mitään, ennenmminkin olen antanut ymmärtää, että keskityn nyt työntekoon, kun melko hiljan vasta aloitin. Yleisellä tasolla suunnilleen koko tuttavapiiri tietää, että meille halutaan ainakin vielä neljäs ja kenties useampikin lapsonen. Mahdollinen vauvauutinen ei siis olisi suurikaan yllätys, vaikkakaan kaikki eivät siitä kovasti innostuisi. Joskus vähän surkeana mietinkin, että kukahan mahtaisi vilpittömästi ilahtua meidän vauvauutisestamme, mutta kaipa sentään joku...



Niin ja pakko vielä mainita, että mun on epäilty olevan raskaana useampaankin otteeseen viime aikoina. Mulla on tosi runsaat menkat ja hb huitelee tosi alhaisissa lukemissa. Oikein itsekin säikähdin, kun tajusin miten kalpealta näytän ja rautaa aloin syödä. Perhekerhon mammat vaan olivat tehneet mun kalpeudestani omat johtopäätöksensä... =) Miehen kanssa puhuttiin, et kerrankin olisi kiva, että juorut pitää paikkansa, mutta valitettavasti näin ei ole. =(



Nyt täytyy antaa muillekin suunvuoro. Aurinkoisia syyspäiviä!

Mukelon muistelmiin...oikein muistit ,koululaisia on meillä kaikki kolme.

Kuopus on kolmannella ,keskimmäinen kuudennella ja äitin pikkupoika täyttää 15v marraskuussa ,eli rippijuhlia viritellään ensikesäksi.

Niin se aika rientää ,nuorena kun aloittaa ehtii paljon ,vaikka nyt tää lisääntyminen ei näytä onnistuvan tuosta noin vaan.

Sitä on monesti tullut ajateltua ,että saa kiittää luojaa siitä kun tuli lapsia tehtyä nuorena ,nyt kun on näin vaikeeta ,huonolla tuurilla olis jääny saamatta kokonaan ,jos tässä vasta aloittelisi perheen perustusta.

Toinen kierros siis saisi alkaa ,vaan odotuttaa itseään...tosin yhteen se jäisi ,ei suinkaan enää kokonaista uutta kolmen kierrosta:)



Meillä ei asiasta olla pidetty mitään yleistä tiedotustilaisuutta ,ihan omissa ajatuksissa haaveillaan...siis minä haaveilen ,mies kulkee siinä sivussa mukana ,en tiedä niin haaveileeko ihan oikeesti ,mutta ei vastaankaan oo laittanu.

Jotkut tiesi aikaisemmin hoidoista ja km ,mutta nyt en oo enää pitäny niistä mitään ääntä ,ei jaksa selitellä ja antaa infoa muille missä mennään. Monen km jälkeen tuskin tulisi edes kerrottua enää kovin aikaisin kenellekkään jos plussaa tulisi. Ruusunpunainen hehkuttaminen on jäänyt noiden km myötä pois. En väitä etteikö sitä plussaa haluaisi huutaa heti koko maailmalle ,mutta oppia ikä kaikki...hiljaa hyvä tulee:)



Eipä tässä taas tämän kummempia ,neljän päivän vapaa alkoi ,joten eiköhän tässä alkuviikosta äänessä taas olla ,viikonlopun taidan pyhittää ,ikkunan pseulle ja muille tekemättömille kotitöille.

Samaa olen minäkin mijora miettinyt, että onneksi tuli sentään aloitettua tämä lisääntyminen alle kolmekymppisenä, kun silloin se tuntui vielä helposti käyvän. Ei silti, että meillä nyt niin erityisen vaikeeta olisi ehtinyt olla, mutta kumminkin hankalampaa kuin ennen. Tuo km pisti itsenikin miettimään, etten haluaisi kyllä kovin aikaisin raskautta julkistaa. En jaksaisi kaikille selitellä keskenmenoa, jos sellainen uudelleen tulisi. Nyt raskaus oli niin alussa, ettei kellään ehditty kertoa. Aika maltillisesti vauvauutista on toisistakin kerrottu. Kahdesta ekasta ollaan suht aikaisin kerrottu lähimmille, muille sitten pikkuhiljaa ja jossain vaiheessahan se tieto sitten on muuttunut julkiseksi. Useimmat vähemmän läheiset tutut saivat selville asian kuitenkin vasta, kun raskaudet alkoivat näkyä(työkaverit, perhekerhotutut jne.) Kolmosesta en enää ollut kovin innokas kertomaan, mutta kova pahoinvointi paljasti sen sitten omille vanhemmilleni, kun siellä lomailimme. Muutamille ihmisille kerroimme ekan ultran jälkeen. Muut saivat pikku hiljaa tietää vasta sitä mukaa kun raskaus jo alkoi näkyäkin. Kyllä itsekin tekisi mieli hihkua kaikille uutinen, kun plussa varmistuu, mutta tosiaan, hiljaa hyvää tulee. =)



Eilen näin pitkästä aikaa ihan pienen vauvan ja kyllähän se aina saa mielen levottomaksi. Koitin välttää kovin suurta innostusta ja yllättävän hyvin siinä selvisinkin. Söpöhän se vauva tietysti oli kuin mikä, eihän niitä muunlaisia kai olekaan. =) Meillä lapset oli ihan innoissaan ja pohdiskelivat taas, milloinkahan meille saataisiin sellainen. Mies ei onneksi nähnyt vauvaa, sillä kun kuume on vielä pahempi kuin mulla... Saapa sitten nähdä, onko meillä vielä joskus sellainen käärö. Varovaisen toiveikkaasti suhtaudun tällä hetkellä koko asiaan.



Vähän omaa napaa. Jos kierto on nyt normaali, pitäisi oviksen osua alkuviikkoon. Viime kierrossa en pongannut kunnon ovisoireita ollenkaan, mutta jospa nyt kävisi paremmin. Viime kierto oli eka km:n jälkeen, joten en ihmettele, vaikka ovis olisikin jäänyt väliin. Aika vaihtelevia on nämä kierrot nyt olleet, mutta katsellaan mitä tuleman pitää. Jossain vaiheessa pitää varmaan mennä gynelle, jos ei tämä tästä tasaannu. Mutta toivoa voi aina... Ainakaan viikonlopun harrastuksia ei tarvitse miettiä ;) Mukavaa viikonloppua muillekin!

Sniif sniif...ihanaa sniif...serkkutyttö sai tänäaamuna pikkuruisen tyttövauvan ja sitä menen tiistaina katsomaan...apua, kuinka vältän sekoomisen sen pikkuprinsessan nähtyäni???

Karmee kuume varmaan iskee ,enkä osaa enää ajatella järkevästi opiskelu tai työasioita...suuri vaara siinä sinne menossa on ,mutta otan riskin:)))



Omanapa on ihan pihalla ,kierrosta ei tiedä mitä tuleman pitää ,jos se olis normaali ,ovisaika alkaisi olla käsillä. Loppuviikosta tuli niitä kuuluisia limoja niin että livetti ,mutta empäs luota niihin tälläkertaa kun tuo viime kierto niin pitkäski virui (68).

Mieliala on heilahdellut kovaa vauhtia tässä viimepäivinä ,joten tuttu pms taitaa sekin taas nostaa päätään ,samoin hieman on sellainen olo ,että ei toivottu vieras " herra hiiva" olisi iskemässä. sekin siis kielii siitä ,että ovis on ihan käsillä tai jo ehtinyt olla.

Kurja vaiva ,muutaman kuukauden olen siltä säästynyt ja taas se alkaa:(



Jaahas nyt on mentävä siivoomaan...kissa oksensi puhtaalle matolle...lemmikin omistajan onnea:)



Vauvakuumeen yliannostusta odotellen ,kuulumisiin... tulen sitten tiistaina tai keskiviikkona kertomaan kuinka ihana se vaavi oli ja kuinka sekaisin pääni meni:)))))

On mennyt vähän kaksinpuheluksi tämä meidän pino, mutta hyvä kun ei sentään tartte yksin puhua. =) Mukavaa vauvan tapaamista mijoralle. On ne niin ihania... Mä yritän nyt aktiivisesti olla ajattelematta vauvojen ihanuutta, mutta helpostihan tuon vauvakuumeinen mieleensä pystyy palauttamaan.



Meille on ilmeisesti iskenyt flunssapöpö. Toistaiseksi vasta yksi sairastunut, mutta lisää odotellaan lähi päivinä. Pitkään ollaankin oltu terveinä, mutta kurjaahan se silti aina on. Kiitollinen olen kyllä siitä, että lapsemme ovat sairastelleet todella vähän, eikä mitään vakavampaa ole ollut kellään. Kun on päässyt niin helpolla, miettii tietysti, että mitenkähän sitten sen mahdollisen seuraavan vauvan kanssa olisi. Entä jos hän olisikin vakavasti sairas? Itse luotan, että kaikesta sitten selviää, jos on pakko ja toisaalta, kenen terveys täällä sitten on taattu. En ole siksi osallistunut mihinkään sikiötutkimuksiinkaan aiemmin, enkä osallistuisi mahdollisessa uudessa raskaudessakaan. Meille tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta, muut tehkööt tavallaan. Ovat kumminkin aina isoja kysymyksiä ja jokainen joutuu itse omalla kohdallaan punnitsemaan ratkaisunsa, etten sano, että meidän tapa olisi ainoa oikea.



Potilas itkee, uni ei tule. Pitää mennä katsomaan. Mukavaa viikon alkua!

Vielä eksyin koneelle tähänaikaan ,mikä on harvinaista. Yleensä ollaan jo peiton alla ,mutta miestä tässä odottelen autokorjaamolta kotiin.

Automme päätti sanoa viimeviikolla yhteistyösopimuksen irti ja siitä saakka sitä on yritetty korjata ,vielä huonolla menestyksellä ja se tietääkin sitten haasteellista tulevaa viikkoa.

Miehellä matkaa töihion reilut 30km eikä julkiset kulkuneuvot oikein sovi aikataulujen vuoksi.

Minäkin olen jumittanut kaupassa käyntiä ,hakien vain tykötarpeita ,että käyn sitten autolla kun se on korjattu ,vaan pakko on kauppareissu nyt tehdä huomenna tai tiistaina viimeistään.

Kädet taitaa virua metrin kun raahaan kantamalla kaikki ruokatarpeet ,kissanhiekat ym. ym. voi kökkö ,kyl se tuo auto on tarpeellinen kapistus ,vaikka välillä saattaa mennä viikkokin etten sillä aja. Taitaa se vauvan katsomaan menokin siirtyä sitten siihen kun ovat jo kotona ,en viitsi linja-autolla enkä junalla lähteä pelkästään tuolle vierailulle ,jos autottomuuden vuoksi sitten muut suunnitellut asiat jäävät hoitamatta.

Jaahas viesti tuli juuri ,että autoa ei edelleen saatu kuntoon ja koska isäni on kyytimiehenä miehelle ,hän jääkin yöksi ,että pääsee aamulla jollain töihin...jipiii ,tätäks tää on koko ensviikko?

No vastoinkäymiset vahvistaa:)))))

Hei vaan joukolle harvalukuiselle!



Eikö tässä maassa tosiaan muut haaveile neljännestä tuhisijasta?!

Vai oisko pihalla niin hienot ilmat, ettei porukka malta koneella piipahtaa!?

Täällä pohjanmaalla ainakin aivan ihanat syyskelit, jatkuispa tälläsenä tuonne marraskuulle, sitten vois tulla muutama aste pakkasta ja kymmenen senttiä lunta. Kiitos.



Oma kuumeilu ei yhtään ole laskenut, päinvastoin. Mutta nyt kuvioissa on sellanen ongelma, ettei mies halua seksiä! Tai sanoo olevansa aina niin väsynyt. Eli ei halua, koska aiemmin herättiin kesken unien lempimään, eikä ketään väsyttänyt! Kaipa tuota huolettaa nuo raha-asiat, jos neljäs lapsi saapuis taloon.. Nytkin patistaa mua töihin heti äippäloman jälkeen ja mulle olisi kamala viedä niin pieni ja vielä niin avuton vauva hoitoon jonnekkin vieraaseen paikkaan, eihän se osaa edes kävellä!!

No mullapa on sille sellanen ehdotus, että vuodenvaihteseen asti olisin hoitovapaalla ja jos lisärahaa tarvitaan(erittäin todennäköistä), niin käyn sitten vähän töissä...Täytyy ottaa puheeksi. Parasta olis, jos uusi vauva ilmottas nyt pian tulostaan, niin taas sais jäädä kohta mammalomalle!



Nyt on tainnut pienimällä tulla pökäleet vaippaan, tuoksahtaa vähän!



Aurinkoisia ja toivottavasti edelleen näin lämpimiä syyspäiviä kaikille!



JA HUHUU KAIKKI UUDET, JOTKA TÄTÄ LUETTE, ROHKEESTI MUKAAN VAIHTAMAAN AJATUKSIA JA KOKEMUKSIA!!!



Hemppa

Ollaan täällä mijoran kanssa kaksin pidetty ketjua pinnalla, mut kiva olisi saada lisää väkeä mukaan. Yhessä välissä uusiakin ilmoittautui, mutta nyt ei ole kuulunut kenestäkään pihaustakaan. Ja kun väki karkaa tonne odotuspuolelle niin hiljaistahan täällä on... Vaan eihän se määrä vaan laatu. ;)



Hempalle, että on kyllä varmaan kinkkistä, jos mies ei kuumeile kuten itse. Yksin kun ei vauvaa saa aikaiseksi ja onhan se sen verran iso juttu, että pitäisi siinä toisen olla jollain lailla mukana muutenkin. Monille miehille just se neljäs tuntuu olevan iso kynnys, kun eteen tulevat auton vaihdot sun muut ja taloudelliset jutut miehiä usein mietityttää. Mullakin yksi tuttu joutui pitkään miestään suostuttelemaan neloseen, mutta nyt perheeseen on tulossa viides ja tällä kertaa mies oli se innokkaampi osapuoli. Autossa kuulemma oli turhaan tyhjä paikka... =) Mutta jaksamista sulle kuumeen kanssa. Ehkä se mieskin innostuu taas. Ja mitä tohon pienen hoitoon viemiseen tulee, niin ymmärrän tunteesi. Pieniähän ne vauvat ovat äitiysloman päättyessä. Musta tuo meidän puolitoistavuotiaskin on kovin pieni hoitoon vietäväksi.



Keli on komea taas tänäänkin, vaikka viileempää onkin. Kökitään vaan sisällä, kun tuo potilas ei halua jäädä yksin. Aamupäivällä pikaisesti kuopuksen kanssa haukattiin happea ja nyt hän nukkuu pihalla. Eskarilainenkin kotiutui, joten taidan hipsiä ulos pyykkejä ripustelemaan, kun ei tarvitse jättää keskimmäistä yksikseen. Pyykkien ripustelu on muuten mielestäni ihan kivaa puuhaa, etenkin näin kun saa pyykit ulos, mutta kyllä niitä kuivauskaappiinkin tulee ihan kivuttomasti ripusteltua. Kaiken kaikkiaan tuo vaatehuolto on miellyttävimmästä päästä kotihommia. Ruuanlaittokin on periaatteessa kivaa, vaikka välillä se tympiikin, kun sitä on tehtävä jatkuvasti ja aikaa on käytössä rajallisesti. Inhottavinta minusta ovat tiskit, enkä siivoamistakaan hirveästi rakasta. Ja silitetä meillä ei oikeastaan kuin juhlavaatteita ja miehen työpaitoja (mies itse silittää), sillä sitä en jaksa tehdä koskaan. Mitenkäs teille muille maistuu kotityöt? Mikä on tylsintä, mikä tuntuu mukavalta?



Mutta nyt niitten pyykkien kanssa ulos. Aurinkoista päivää!

Voimia kauppakassien kantamiseen! Autoton elämä on yllättävän hankalaa ainakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuessa. Ja tuo auton huollattaminen on harvinaisen tympeetä puuhaa. Meillä on aina ajeltu vanhoilla autoilla ja vaikka ne on ihmeen hyvin pelanneet niin aina niissä jotain pientä laiteltavaa riittää. Mut nyt lähden ihan oikeesti. =)

Täällä taas...juu vanhoja ovat autot kaikki olleet meilläkin ,kun ei tuo lottovoitto ole vielä paukahtanut:) muutenkin ollaan vähän sellasia ,että ostetaan auto mihin on varaa ,eikä oteta lainaa kymmeniätuhansia ja olla sit veloissa korvia myöten auton vuoksi ,joka yleensä taytyy jo vaihtaa ennen kun lainan on ehtinyt maksaa takaisin. Tykätään muutenkin laitella autoa ja eihän uudessa autossa ole mitään laittamista:))))))

No joo pääasia ,että on sellaisessa kunnossa ,ettei tarvii aina olla konepellin alla kyynärpäitä myöten rasvassa.



Kaupassakin tuli käytyä reippaasti polkupyörällä ,mutta edelleen vain ne tärkeimmät ostin ,tämänpäivän ruokatarpeet. Ruokalistalla on tänään jauhemaksapihvejä kera pottumuussin ja illalla sitten leijuu peitto makkarissa kun isäntä haisee ,maksaa syötyään:)



Täytyi ihan kaivaa kalenteri esiin ja vähän päivittää ,että missä mennään ja kp15 se tänään on ,eli en ihmettele yhtään tuota hiivan tuloa ja mielenmyrskyä...sehän pukkaa ovista päälle...tai ainakin pitäisi pukata ,ellei sit kierto taas mee tuonne 60 ja risat.



Hei naiset kuulkaa toimiiko teillä meset? Tuli tuossa mieleen ,että kun joukkomme on jatkuvasti kutistuva ,voisi vaihtaa osoitteita niin näkisi ketä on paikalla milloinkin ,niin voisi höpistä sielläkin.

Jos muillakin mese on ja halukkuutta vaihtaa osoitteita ,voin laittaa omani tänne niin päästään jutteluksiin.

Se on ihan tuulesta temmattu ja tekaistu ,joten voin sen täällä julki antaa ,jos sinne alkaa isot pahat sedät törkyä laittaa ,osoite mitätöidään välittömästi ja ne pahat sedät noidutaan suonpohjaan:)

tässä se osoite taika_usko@hotmail.com

Tänne vaan juttua tulemaan ,ei tartte kirjoittaessaan pähkäillä ja miettiä millonkohan joku lukee ketjuu seuraavan kerran kun näkee heti ollaanko sitä paikalla vai ei.

Jään odottamaan kuka ehtii ensin...mukelo ,hemppa...lalla???

Taidetaan olla koko sakki tällästä " rupusakkia" , mitä autoihin tulee!

Meikäläisen kottero nimittäin ihan levällään tuolla pihamaalla.. Sitä on epätoivosesti yritetty katsastaa ja jarruremonttia pukkaa...Mutta uudesta en kyllä haaveile, isompi olis kyllä kiva.

Ja siitä mesestä; ei tuu ainakaa mulla onnistumaan, oon vähän huono näitten vempeleitten kanssa;)

Mutta kirjotellaan ahkerasti edes pienelläki porukalla, niin pysyy pino näkyvillä ja houkuttelee muitakin.

Nyt takasin hellalle

Ihan nopeasti tulin moikkaamaan, että olen viime päivinä käynyt tämän pinon lukemassa, mutta ei vaan ole oikein itse ehtinyt kirjoitella. Jossain vaiheessa kesällä kävin täällä esittäytymässä, mutta välillä kaikki muut kiireet ovat vieneet ajan, joten en ole ehtinyt kovin aktiivinen olla. Meillä neljäs siis vasta haaveissa, yritystä ei vielä ole. Itse olen ajatellut, että ensi keväänä voisi alkaa yrittämään... Nyt kuopus 11kk, enkä halua ihan " putkeen" neljättä. Vauva on ollut suht helppo tapaus, mutta uniongelmia on ja kyllä tuntuu omassakin olotilassa. Ja kaksi vanhintakin vasta vielä alle eskari-ikäisiä, joten vipinää riittää ihan näissä kolmessakin toistaiseksi. Mutta neljännestä kovasti haaveilen. Joku hassu ajatus mulla on, että olisi ihana saada kevätvauva, kun nämä kolme ensimmäistä syntyneet syksyllä ja talvella. Saa nähdä, jos tuo toive vielä joskus toteutuisi. Mutta ei niitä vauvoja tosiaan niin vain tehdä, joten siinä mielessä sitä itsekin välillä miettii, että pitäisikö vain jättää asian luonnon haltuun (eli unohtaa ehkäisy). Mutta sitten järki tulee mukaan kuvioihin ja muistan omat voimavarani (tai niiden ehtymisen!). Ja itse asiassa sitäkin olen miettinyt, että esikoisen koulunaloituksen aikaan (eli parin vuoden päästä) olisi kiva olla kotona, joten siinäkin mielessä pitää vielä vähän malttaa odotella...

Mies sitä yritti taannoin selvittää miksei, mut jäi arvoitukseksi. Itse en ole perehtynyt ollenkaan koko asiaan. Onko siis saman tyyppinen kun tuo Skype, joka meilläkin toimii?? Anyway, tänne nyt kirjoittelen, kun sen osaan. ;)



Mun pitäisi oikeasti tehdä jotain hyödyllistä, mut enpä saa enää itsestäni irti mitään muuta kuin täällä kirjoittelua. Sehän tietysti on tosi hyödyllistä, mutta olisi jotain työjuttuja, joita pitäisi tehdä. Kotitöitä en tee enää lasten mentyä nukkumaan. Se on sääntö, josta lipsun vain pakon edessä. Muuten kun ei koskaan ole omaa aikaa niin kyllä nämä iltahetket on pyhitetty sille. Tekeminen kun ei tässäkään huushollissa lopu ikinä, teki sitä sitten vaikka yötä myöten.



Kuumeilun suhteen ei erityistä. Oviksen tienoilla mennään ja koitetaan ahkeroida. =) Omassa olossa ei kummempaa, mielikin yllättävän tyyni. On sellainen tulee jos on tullakseen olo, loppukierrossa varmaan sitten taas jotain ihan muuta. Ensi syksyksi oli jotain juttua töissä suunnitteilla ja kyllä vaan huomasin miettiväni, että mitenkähän onnistuu sitten, KUN meillä on silloin pieni vauva. Vasta hetken päästä tajusin ajatukseni ja korjasin mielessäni JOS. Vauvahaaveista en toki töissä ole puhunut ja meillähän on ollut ajatuksena, että mies ehkä jäisi kotiin vauvan kanssa ja minä tekisin vähän töitä, kuten nytkin. Jos vaan talous antaa myöten , olisi ihana, kun kumminkaan en joutuisi hirveästi olemaan poissa ja voisin vauvaakin kuskata jossain jutuissa mukana. Siksi siis kuvittelin olevani ensi syksynä töissä ja pienen vauvan äiti... Mutta nämä vasta haaveita. Kunhan saataisiin se plussa niin voisi ruveta tosissaan kartoittamaan mahdollisuuksia.



Raskautuneista neliapiloista ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Lallan kuulumisia kuultiin jokin aika sitten, mutta mieluusti kuulisimme taas, mitä kuuluu. Wagneria kanssa olen kaivannut, mahtaako kirjoitella odotuspuolella jossain?? Ei tainnut se odotuspuolen neliapilat oikein toimia, mikäli oikein ymmärsin. Kohtahan me mijoran ja Hempan kanssa tietysti siirrymme sinne, mutta sitä odotellessa... ;)



Pidetään pino pinnalla ja mieli korkealla. Öitä!

Kiva kun olet mukana, kirjoittele ihmeessä aina kun ehdit. Mullakin on ollut aina haaveena kevätvauva, mutta toistaiseksi kaksi kesä- ja yksi talvivauva löytyy. Seuraavastakin toivotaan tällä hetkellä kesävauvaa, kun kevätvauvan mahdollisuudet on jo ensi vuodelta menetetty. =( Ei vaan enää näin kolmekymppiä ohittaneella tunnu tuo raskaus helposti alkavan, joten saattaapi olla niinkin, että kevätvauva vuosimallia ?? on tämä meidän seuraava. Toistaiseksi kumminkin elän toivossa, että ihan niin kauaa ei tarvitsisi odotella.



Niin ja meillä kanssa suht pienet lapset, esikko tosin jo eskarilainen. Oman jaksamisen takia lykättiin tätä nelosen yrityksen aloittamista ja nyt tavallaan harmittaa, kun meni monta kiertoa " hukkaan" . Silloin vaan luulin, että raskautuminen käy yhtä kätevästi kuin aiemminkin... Mutta näistähän ei koskaan tiedä. Sitten jos ajattelee, ettei se varmasti kovin helposti käy niin saattaakin olla yllätys, kun onkin heti raskaana...



Mutta nyt peti kutsuu... Öitä!

Voi että ,nyt se iski taas sellasen kuumeen ,että oksat pois...niin siis se vierailu siellä serkkutytön luona sairaalassa ,eli en suinkaan kipeä ole.

Ihan pieni " nökeröinen" oli se tyttö, niin siro ja kaunis:)



Miehelle sanoin edellisenä iltana ,että menen huomenna hakemaan vauvakuumeen ,johon hän ,että siitä vaan. Minä tähän ,että hyvähän sun on sanoo kun et koskaan kuumeile ,johon mies jatkoi ,että siemeniä kyllä riittää:))))))))))

Hän siis tarkoitti tuolla " siitä vaan" että saan sitä kuumetta hakea. Kun minä taas ymmärsin sen niin ,että häntä ei asia kiinnosta...heh!

Kuopuskin kysyi kun tultiin kotiin ,että äiti tuliko sulle vauvakuume?

Et voisitte alkaa meille sitä vauvaa hommaamaan ,kun hän niin halausi hoitaa ,perusteli sillä ,että kun ei oo mitään tekemistä:)))

Voi tyttö tyttö ,kun tietäisi mitä kaikkee sen asian eteen ollaan jo tehty ,et meille vauva tulisi.

Sanoinkin tytölle ,että tuskin olisi niin kivaa hänelle se vauvanhoitaminen jos se olisi oma ja jokapäivä tässä...kyllähän tuttujen vauvoja on kivaa hoidella joskus.

Isompi tyttö tuumasi ,että ei vauvaa ne huutaa ja haisee ,eikä hän koskaan saa omaa huonetta jos perhe vielä kasvaa:)

Kun taas esikoinen poika 14v ottaisi ilomielin vauvan vastaan.

Ajattelevat siis aivan erikantilta tätä asiaa ,mutta loppupelissähän sitä ei heiltä kyllä kysytä.



Autokin muuten tuli kuntoon ja auuuuuuuuuuuts niin suuri lasku ,että kyllä menee muutama kuukausi tasaillessa sitä lovea pussissa minkä se jättää...perhana ,mutta tätä tää on vanhan auton omistajan onnee!!!



Ai täällä ei mesetykset sitten onnistukkaan...voi surku ,mutta jos joku haluaa niin sähköpostia saa tyrkkiä tulemaan tuohon mainittuun osoitteeseen:)))