paras kuukausi alkaa yrittämään?
Miehen kanssa ollaan haaveiltu kolmannesta, ja nyt kun asiaan voidaan ehpäkä vihdoinkin vaikuttaa niin ollaan jopa suunniteltu parasta vuodenaikaa vauvan syntymiselle. Esikoinen saatettiin alulle hyvin lyhyen harkinta ajan jälkeen ja toinen tuli yllätyksenä.
Mietimme että jos heinä- elokuussa alkaa yrittämään(edellyttäen että heti tärppää) niin touko-kesäkuussa olis paras vuoden aika synnyttää.
Mitäs mieltä te olette, minkä vuodenajan olette huomanneet hyväksi?
Kommentit (8)
Eli nyt piakkoin kannattais aloittaa hoomat jos meinaa alkuvuoteen tähtää... Tuli vähän äkkiä...
Meillä on kolme helmikuista lasta, joten muusta ei ole kokemusta. Mutta olen kyllä kovasti tykännyt tästä kuukaudesta. Tässä plus- ja miinuspuolia helmikuusta:
- toppavaatteet piti ostaa " isojen tyttöjen puolelta" koska olen pitkä ja vähän ylipainoinen -> ei käyttöä tämän jälkeen
- liukkautta piti varoa ulkona
- jos on pakkastalvi, vauva kanssa ei pääse kahteen viikkoon ulos ja ulkoilu täytyy aloittaa vartista ja päivittäin lisätä vartti -> vaikea hoitaa nämä ensimmäiset ulkoilut kun on muitakin pieniä lapsia kotona.
+ imetyksestä (ainakin minulle) tuleva hormonihiki on helpompi kestää talvella kuin kesäkuumalla
+ pääsee ulkoilemaan raittiissa kevätilmassa ja kohentamaan kuntoa kesää varten
+ ollaan menossa kevättä ja kesää päin! Pysyy mieli virkeänä kun on kirkkaita päiviä :) Päivät pitenee ja pian käännytään jo kesäaikaankin.
+ kesällä vauva on jo miltei puolivuotias, ja hänen kanssaan on helpompi liikkua kuin vastasyntyneen (mm. vastustuskyky on parempi ettei tarttee niin hirveästi varoa ihmismassoja, on jo kunnon rytmit jne)
+ isompana niitä hyviä puolia lienee ne, että saa ajokortin ekojen joukossa, täyttää 18v miltei vuotta aikaisemmin kuin loppuvuodesta syntyneet ym hömppää ;)
Mä aina toivoin, että saisin kesävauvan, mutta nyt olen kyllä ollut hyvin tyytyväinen näihin helmilapsosiini. Kertokaahan kesällä synnyttäneet myös hyviä puolia!
Ja kaikkein helpointa on ollut tämän huhtikuuvauvan kanssa :) Kevät oli jo pitkällä, oli lämmintä (siis +10 ylöspäin) ja valoisaa. Imettäminenkin kävi aika mukavasti ulkonakin (siis kun oli lämmintä eikä viimaista). Seuraavan talven koittaessa tyttö oli jo kohtuullisen " iso" , 8 kk ja se tuntui helpottavan pukemis- yms. asioita.
Kaikkein kamalinta oli tammivauvan kanssa: talvi oli kylmä kuin helkkari (ei päässyt moneen viikkoon ulos), pimeys masensi jne. Lähteminenkin oli aina yhtä tuskaa, kun vauva, uhmaikäinen ja itse piti pukea toppavällyihin - voi sitä huutoa. Vauvaa ei oikein voinut ottaa vaunuista syliin, kun oli niin jäätävää. Huh, ihan menee kylmät väreet ajatellessakin :Z
Heinäkuun vauvakin oli ihan ok, mitä nyt silloin oli todella lämmintä eikä kuumuutta päässyt karkuun. Vakituisesti vaippasillaan ollutta vauvaa se ei pahemmin haitannut, mutta itseä kyllä. Poika syntyi heinäkuun puolivälissä eikä niitä tosi kuumia kovin pitkään piisannut, eli haitta ei ollut kohtuuton :)
Nyt olisi sitten seuraavan beibin laskettu aika syyskuulla. Hyvää on se, ettei luultavasti ole kovin kylmä ja ulkoilu onnistunee aika pian ilman tolkutonta välläämistä. Samaten syksyn pimeimmät, sateisimmat ja masentavimmat ajat ovat vielä kuukauden parin päässä. Pieni vauva ja talvi ovat tietty vähän hankala yhdistelmä, mutta ehkä sitten linnoittaudumme neljän seinän sisään ;)
Vauvathan on tietty ihania koska vaan eli jos on tervetullut, niin pökköä pesään vaan! :D Kaikissa ajankohdissa on varmasti hyvätkin puolensa! Paitsi tammikuussa ;D
Fuulis 13+3
Mulla on huhtivauva ja lokavauva. yhdyn edelliseen ja hehkutan huhtikuuta tai ylipäätänsä kevätvauvaa. Lokavauva oli todella raskas, kun koko talvi oli edessä! Parempi olisi edes helmi/maalisvauva ja vaikka se tammivauvakin niin talvi on kuitenkin ohi mennyt osittain. Kun syntyy juuri tuohon talven alkuun niin koko pikkuvauva-aika ulkoilemisineen on todella hankala.
Elikkäs kevät on täällä saanut äänten enemmistön niinpä kallistumme sen kannalle. Olen laskenut menkat kesäkuulle saakka ja yritys alkakoon kesäkuun lopulla jolloin LA sijoittuu maaliskuun loppuun/huhtikuun alkuun. Molemmat on kyllä nyt niin täpinöissä että katsotaan käykö meille hassusti ja saadaan se tammivauva. No vauva on ihana, syntyi se milloin tahansa, mutta kyllä talvia tai keskikesä hankaloittaa hoitamista. Itsekin saan aina ne kauheat hormooni hikoilut, ja kesällä ei ole kaikista kivointa hikoilla.
Kertokaa nyt miten jaksan odottaa kesään asti...Täytyy pistää nämä suunnitelmat pois mielestä siihen asti ja keskittyä täysillä jo olemassa oleviin lapsiin ja siihen ukkokultaankin!
Syyskuinen sattui syksylle -05, kun oli pitkään lämmin ja kuiva syksy. Vauva nukkui tyytyväisenä pitkiä unia rattaissa, kun raikas syystuuli puhalteli. Eri asia olis ollu tietty, jos olis koko ajan satanu... Mutta syysvauvassa on huono puoli se, että kesällä on aika viimeisillään. Tuolloin mm. elokuu oli ihan tuskaisen kuuma ja varsinkin ison mahani kanssa.
Helmikuu oli sittenkin ehkä parempi, koska siitä alkoi sitten päivä pidentyä ja ilmat lämmetä kevättä kohti mentäessä. Tosin silloin ei mahtunu toppavaatteet päälle, kun oli viimeisillään...
Eka poika syntyi heinäkuussa´05 ja oli julmetun kuuma. Jouduin olemaan synnärillä viikon ja siellä oli niin kuuma sisällä, ettei vauva jaksanut imeä maitoa kunnolla. Positiivista tässä oli se, että oli valoisaa. Ja ei tietenkään tarvinnut pukea vauvalle niin paljon päälle.
Toinen poika syntyi syyskuussaa ´06. Silloin oli vielä lämmintä ja aurinko paistoi. Mutta aika nopeasti tuli kuitenkin pimeää ja vesisadetta. Negatiivista tuossa oli se, että kaksi viimeistä raskaus kuukautta kesällä olivat ihan tuskaa kun yölläkin hikosin kuin pikku possu. :) Silloin kyllä ajattelin ettei ikinä enää.
Olen nyt itsekin sillä kannalla, että tuossa helmi-toukokussa syntynyt vauva olisi varmaan suht helppo. Juuri senkin takiaettei olisi vielä niin kuuma (toukokuu) ja valoisaakin olisi jo.
Meillä kesäkuun, toukokuun ja helmikuun lapset ja paras noista oli selkeesti helmikuu. Kesäkuu oli pahin: hirvee helle eikä vauva saanut nukuttua, takamus tohjona, jälkivuotoa ja maitoa ja kärpäset pörräsi.... Koko kesä piti muhia sisällä kun piha oli täynnä hyttysiä, keikki kesäillat imetin vastasyntynyttä ja kun alkuhommasta heräsin, oli jo syksy.
Helmivauva oli mahtava ajoitukseltaan: pari viikkoa oltiin sisällä ja kun päästiin ulkoilun makuun, oli kevätaurinko ja pidentänyt päivää. Lopputalvesta oli hyvä potea jälkivuotoa ja piilottaa maharöllykät toppatakkien alle ja kesällä mahtui jo vaatteisiin. Eka kesäkin tuli koettua täysillä kun vauva ryömi jo kesällä nurmikolla eikä unet sekottuneet enää helteestä. Nyt tämä vauva on 12 kk, kävelee ja nukkuu hyvin ja hauskaa kun toisena kesänään hänen kanssa voi tehdä mitä vaan ja olla paljon ulkona.
Ja sekin vielä että lapsi saa olla kauemmin lapsi ennen kuin alkaa koulut ja muut, on sitten kunnolla ikää kun eskari aikanaan alkaa. Loppuvuodesta syntyneenä vakuutan, ettei ole kiva olla porukan pienin!
Joten suosittelen tammi-maaliskuuta optimaalisena ajoituksena!