Kauhee kuume, mutta migreeni vaivana....
Heippa kaikille!!
Täällä kyselee epätoivoinen jolla on kauhee vauvakuume ja esikoinenkin jo neljä v täyttelee.Suurena pelkona on vaan kova migreeni jota hoidetaan migreeninesto lääkkeillä(verenpainelääkkeet).Migreenini on nyt hieman hellittäny, mutta uskallammeko alkaa yrittää raskautta kun on tuollainen inhottava vaiva, jos joutuu kohtaus lääkkeitä ottamaan ja sen sellaista.En haluaisi sikiön kehitystä millään tavalla vahingoittaa, mutta mitä jos migreeni iskee odotus aikana?? Onko kohtalo tovereita siellä ketään.....olen kauhuissani ja epävarma uskallammeko yrittää edes raskautta??
Kommentit (5)
Itse en ole raskaana ollut, mutta neurologin kanssa olen keskustellut ja hänen mukaansa auraton migreeni monesti helpottaa raskauden ajaksi ja vastaavasti sitten taas aurallinen migreeni saattaa pahentua raskausaikana, erityisesti siinä alkuraskaudessa.
Tuo on kuitenkin yksilökohtaista, miten siulla migreeni käyttäytyi edellisessä raskaudessa siis pysyikö poissa vai oliko kohtauksia raskausaikanakin? On aika oletettavaa, että jos kohtauksia ei ollut edellisessä raskaudessa, niin ei niitä tule seuraavassakaan.
Itse jännityksellä odotan, että montako lasta tulen saamaan, koska miulla tuo aurallisen migreenin muodoista ja vasta sen ekan raskauden jälkeen tietää, että voiko hankkia toista. Riippuu siis siitä miten raskaus mennyt migreenin suhteen ekalla kerralla.
En tiedä oliko tästä mitään apua. Kannattaa kuitenkin keskustella lääkärin/neurologin kanssa.
Itse siarastan kanssa melko kovaa migreeniä (kohtaukseen lääkkeenä nenäsumute Imigran). Olen ollut kolme kertaa raskaana ja jokainen raskaus sujunut hyvin. Vakavia kohtauksia ei ole ollut, Panadolia hyvissä ajoin riittävästi! Mutta aina vauvan ollessa 2-4 viikon ikäinen, on tullut raju kohtaus. Heti kun olen voinut aloittaa hormonaalisen ehkäisyn, minipillerit Cerazette, tilanne on rauhoittunut.
Toivottavasti uskallatte yrittää raskautta ja kaikki sujuu hyvin!
Kiitos kun otitte kantaa ja annoitte vinkkejä.Minulla tosiaan on aurallinen migreeni ja aikas raju sellainen aina. Ekan raskauden aikana en vielä kärsinyt migreenistä kuin kerran tai kaksi kertaa vuodessa joten kohtausta ei raskauden aikanaan tullut. Toisaalta jotenkin uskon ehkä että kyllä se luonto pitää huolen siitä että kaikki menee hyvin, mutta riskinsä siinä kuiten on koska en pysty itse vaikuttamaan mugreenin tuloon juurikaan. Ehkä pohdimme vielä ja puhun tosiaan lisää neurologini kanssa=) Kiitos vielä kerran kaikille teille ihanille vastaajille=)=)
Eli kohtalotoveria löytyy..
Olen kohta 32v ja olen sairastanu migreeniä jo 20v ja aurallista sellaista. Kärsin taudista itsekseni vuosia ennen kuin uskalsin uudemman kerran lääkäriin ja neurologille (eka kerran kävin silloin lapsena ja disperiiniä käskivät ottaa :/ eivätkä ottaneet tosissaan) Se mikä mut lääkärin sai oli se että kohtaukset tulivat vähintään viikoittain ja elämä oli aivan kauheaa. Neurologi tutki ja olin ihan selvä tapaus. Lääkityksenä oli päivittäinen esto ja täsmälääkkeet.
Vauvaa ku aloin kuumeilemaan jätin lääkkeet pikkuhiljaa pois kokonaan. Vauvan kaipuu oli niin kovaa että uskalsin siihen ryhtyä, toiseksi lääkityksestä seurasi muita ongelmia mulle. Migreeniä sain lievennetyä ruokavalion muutoksella, eli itselläni auttoi se että vähensin hiilihydraattien (=valitsin matalahiilihydraatti pitoisempia ruokia) ja sokerien määrää. Eli käytännössä se tarkoitti sitä että sellasia verensokerin nousun ja laskun piikkejä piti/pitää välttää. Tällä tavoin sain myös migreenistäni pahimmat piikit pois ja pahimpia kohtauksia tulee enää vain noin kerran kk.
Vihdoin 3,5v kuumeilun jälkeen raskauduin. Alkuraskaus meni pahoinvoidessa ilman migreeniä. 12 rv:n jälkeen alkoi jatkuva migreeni, se ei ollut sellaista ku kohtauksessa on vaan sellaista josta ne pahat piikit on pois. Pää oli koko ajan kipeä mutta pärjäsin levolla ja pimeässä (meillä kotona oli viime kevät verhot koko ajan kiinni) ja panadolia otin vain ku oli pakko eli minä sisulla sinnittelin koko raskausajan ilman mitään muuta lääkettä.
Olen lääkeaineallergikko (asa+bentsoaatti) joten en voi käyttää edes mitä tahansa ja tän vuoksi olen yrittänyt käyttää kaikkia lääkkeitä vain pakon edessä etten tulis niillekin yliherkäksi. Eli jos nyt tästä jotain selkoa tulis niin olen yrittäny (kun migreenilääkkeet jätin pois) olla mahdollisimman vähällä särkylääkityksellä, panadolia otan ku on ihan pakko ja koska tiedän milloin kohtaus tulee niin ennakoimalla sitä pystyn aika pitkälle olemaanki ilman lääkkeitä. Mutta tämä on kyllä aika pitkän ajan työn tulos!
Tiedän että äidin huono olo = vaavin huono olo, että sillä selitetään se miksi myös raskausaikana joitain migreenilääkkeitä lääkärit määrää. Mää oli niin hermoheikki etten tohtinu aatellakkaan että oisin uskaltanu jotain ottaa. Mutta aika hyvin pärjäsin noin tai oikeastaan pakotin itteni siihen.
Hankalaa jatkuvassa päänsäryssä oli se että edellinen raskauteni päättyi rv32 pahaan raskausmyrkytykseen, ja tässä raskaudessa ku niitä oireita sitte tarkemmin seurattiin niin ei tuota päänsärkyä voitu oireena pitää mikä taas yleensä myrkytyksen oireita on tai ite tiesin että tää särjy ei ole sitä, mutta hoitohenkilöt jotku eivät meinannu todeksi uskoa. Eli migreeniä sairastavana kyllä tiedän eron näissä kahdessa säryssä....
Tuossa oli nyt se mitä omalta osaltani voin kertoa ihan omasta kokemuksestani siis. Kauhean sekavaa tekstiä tuli mutta toivottavasti jotain selvää siitä sais...Kaikilla ei tuokaan homma toimi ja ilman lääkkeitä ei voi elää. Keskustele oman lääkärisi kanssa, jos vähäkään epäilet omaa jaksamistasi! Onnea matkaan täältäkin!
Nani76 kera poikakatraan (12v,8v ja 5,5kk)
Joillakin raskaus voi lieventää migreeniä tai jopa poistaa sen kokonaan raskausajaksi. Miten sulla oli ekan lapsen kohdalla?
Mulla ei ollut ekan raskauden aikana ollenkaan migreeniä, mutta heti vauvan synnyttyä se taas alkoi. Mutta mulla tosin aina on ollutkin aika lievä tuo migreeni, en ole koskaan joutunut ottamaan edes mitään täsmälääkitystä vaan lääkäri on määrännyt sellaista kuin Clotam, taitaa olla vain tavallista tujumpi särkylääke.
En siis osaa mitään varmaa sanoa, mutta jospa juttelisit lääkärin kanssa teidän vauvahaaveista? Onnea matkaan!
-Q-